Viimeinen kohtaaminen

Tänään oli sitten oletettavasti viimeinen kohtaaminen lapsuudenkodissa - tai siis tokihan kohdataan noutoreissulla siellä, mutta enää ei tarvitse mennä vain katsomaan ja poistua tyhjin käsin. Noutoon on puolitoista viikkoa ja viimeinen viikko menee reissussa, joten enää ei ehdi pelkälle katselureissulle. Mukavasti olenkin päässyt pentuja katsomaan noin kahden viikon välein kolmeviikkoisista asti.

Ikää pennuilla on 10,5 viikkoa ja hulina sen mukainen - ainakin silloin kun ollaan hereillä. Nyt osuimme päiväuniaikaan paikalle. Kaikki olivat kerääntyneet samaan kasaan nojatuoliin peiton alle. Mauno toisena vasemmalta, takanurkassa.







Vähän on vielä uniset silmät.



Haliote sisarusten kesken lämmittää.



Herätyksen jälkeen oli vähän pöljähtänyt olo.



Jokainen pääsi vuorollaan myös poseeraamaan kasvattajan kuviin. Tässä Maunon vuoro.





Vein jo mukanani kopan, jotta se ehtii keräämään tuttuja hajuja mukaan otettavaksi ja on sitten joku paikka, johon voi turvallisesti mennä jos uudessa kodissa alkaa jänskättämään. Ja Maunohan meni heti tutkimaan koppaa - ainoana pennuista! Se selvästi tiesi, että se on sitä varten odottamassa.

Kommentit

  1. Mielettömän upeat sivut olet Maunosta väsännyt! Mutta kyllä poika on toki sen arvoinen! Odotustakaan ei ole enää nimeksikään jäljellä, joten kohtapuoliin saat jo komean ja seurankipeän pojan kotiisi!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei sanoja.

Törkeän hieno vessa

Koti vailla maukulaista?