Omituisia vehkeitä

Henkilökunta on kärsinyt talven aikana ikävistä hengitystieongelmista ja niiden torjumiseksi kannettiin talouteen omituinen masiina. Masiina tosin ei jaksanut Maunoa montaa minuuttia kiinnostaa, koska...


... kuten kaikki parhaat asiat, sekin tuli kotiin PAHVILAATIKOSSA! Jee! Jeejee!

Propagandan uhri

Mauno, pieni viaton kissanpoika, on julman propagandan uhri. Herra Mäykynen on useampaan otteeseen hehkuttanut Miamorin ruokia, joista Mauku ei ole päässyt nauttimaan vielä ollenkaan.

Henkilökunta oli eilen muilla asioilla Sellossa ja päätyi kurkkaamaan Faunattareen, jossa Miamoria olikin tarjolla. Sieltä lähti mukaan valikoima purkki- ja pussiruokia, vain vuoat jäivät hyllyyn, sillä Mauno ei tunnetusti ole patê-miehiä. Ehkä jo tänään illalla päästään testaamaan onko Maun ja Mäyn ruokamaku samanlainen.

Jos ruuat eivät kelpaa, tiedämme kenelle lähettää ne...

Tsillailua

On se joskus ihan rauhallisesti ja fiksun näköisenäkin.


Harvoin tosin.

Jälkipyykki

Pyykkipäivä on täynnä ihanuutta, petaus on ihan kärkipäässä rämppähommia!

Meillä käytetään erityisen mukavia pussimallisia lakanoita, joiden pujottaminen petauspatjan ympärille on mukavaa puuhastelua, johon on ihan pakko osallistua 110 % intensiteetillä.


Kun lakana on edes jonkun matkaa petarin ympärillä, sinne sisään on ihan pakko päästä leikkimään naparetkeilijää. Mahtava tunnelma ja siellä voi möyriä vaikka kuinka kauan! Möyrimistä säestää tietysti kovaääninen hurina.


Vaikka päällä on jo peittokin, ei pussista raaski tulla ulos. Mukavan lämmintäkin siellä on, untuvapeiton alla, lakanan sisässä. Hurr hurr!

Pyykkipäivä, paras päivä

Peittokasassa möyriminen on ihanuutta. Lisää kuviin kasan sisästä kuuluva hurina.

Työn raskaan raataja, osa II

Ei se vielä mitään että joutuu töihin lähtemään, mutta että ruokakin pitää vielä vaivalla noukkia... kyllä pientä kissanpoikaa kuulkaa kohdellaan julmasti! Eläinsuojeluun varmaan lähtee ilmoitus!

Herkkunappuloita ei saakaan tuosta vaan, vaan ne pitää kurotella yksitellen lipaston vetimen päältä rivistä. Vedin on niin korkealla, että ihan takajaloilla pitää varvistaa, että saa etutassulla kurotettua ne alas.


Tähän tarkoitukseen meillä käytetään Whiskasin herkkunappuloita (dentajotain, juustojotain ja anti hairball) ja sitten niitä raksupallossakin käytettäviä James Wellbelovedin senior/light-raksuja (kalkkuna-riisi).

Marttyyrinatkutuksesta huolimatta tämä on ihan lempparipuuhaa ja kun rivi raksuja loppuu Mauno huu-taa lisää. Ilmeisen kivaa puuhaa siis ja pitää poitsun aktiivisena hetken aikaa.

Työn raskaan raataja

Jotta Mauno ei pääsisi vieraantumaan totuudesta, että mistä se sei pakkaseen tulee, tuli tänään komennus lähteä mukaan töihin.

Koppaan hypättiin innolla ja menomatkalla ratikassa kerrottiin kaikille matkustajille, miten julmasti hänet on teljetty häkkiin ja viedään orjatyöhön. Julma henkilökunta.

Pääosa päivästä kului henkilökunnan työhuoneessa, jossa riittikin nuuskuteltavaa. Ja vieraita ramppasi jatkuvalla syötöllä ihastelemassa upeaa herraa. Hieman myös kierreltiin paikkoja henkilökunnan sylissä ja pääsipä Mauno myös toimitusjohtajan syliin ja silkkikravatista ottamaan hieman tuntumaa.

Huippuhetkiä oli, kun pääsi noin tunniksi aivan tapahtumien keskipisteeseen, suorastaan toimiston sydämeen eli respaan! Isoilla roskiksilla suljettiin kulkuaukko ja Mauno sai temmeltää lainaksi saadun hiirulaisen kanssa.

Kuvista (taattua kännylaatua) huomaatte miten jännittynyt ja stressaantunut herra on jouduttuaan outoon paikkaan.




Päivän aherrettuaan alkoi iltapäivästä hieman ramaisemaan. Onneksi mukana oli oma peitto, jolle käpertyä torkkuja ottamaan. Viimeistä vierasta ei jaksanut enää nousta tervehtimään vaan hänelle suotiin audienssi tuolista käsin.


Kotimatkalla kerrottiin taas kanssamatkustajille miten ka-ma-lan raskasta työtä herra joutui tekemään ja matkatkin kulkemaan vankivaunussa kuin Leila Palmu ikään.

Kotona on nyt rättiväsynyt kissanpoika, joka kopasta päästyään kävi syömässä aamiaisen rippeet ja simahti matolle.



Oiva keino saada henkilökunnalle rauhallinen ilta, toivottavasti myös yö ja huominen aamu...

Satubaletti: Kukkia ja Mehiläinen

Pääosassa Mauno Mehiläinen.



No niin, taas riittäis se kuvaaminen.

Nih.

Ritinää

Meillä on ollut viime ajat sähköä ilmassa. Talvi ja keskuslämmitys on kuivanut ilman niin että Maunon ja henkilökunnan välinen ilma on sähköistynyt. Ikäviä räpsyjä tulee silittäessä ja vielä ikävämmin kun Mauno tulee nenällään tervehtimään. Kostea nenä - RÄPS. Ja sitten kysyvä, huolestunut, katse, että miksi henkilökunta räppäsee. :(

Tänään henkilökunta kävi ostamassa lohiöljyä. Tässä ilmassa ainakin henkilökunnan turkki ja nahka kuivuu, siispä Maunollekin lisätään liukastusta. Turkki on kyllä pysynyt hyvässä kunnossa, valon alla se kiiltelee ja silittäessä tuntuu silkkisen pehmeältä, joten ainakaan turkin kuntoon ei ilma tunnu vaikuttaneen.

Muuten ollaan vaan ja köllötellään.

Pikkumaukuja

Chai-lain kissalalla on nyt myös pentublogi, ja siellä on pikkupikkupikkuisia maukulaisia. Kaksi savunväristä tyttöä ja yksi hopeinen poika, syntyivät uudenvuodenyönä. Äiti on Maunon isoäiti.

Kölli-setä

Sunnuntai on köllityspäivä ja Mauno on ottanut päikkäreitä samalla kun henkilökunta on perannut viikon lehtisatoa.




Mikä rapisee eteisessä?


Ja mitä se henkilökunta touhuaa? Ihan välttämättä ei tarttis päivänokosia kuvailla. Nih.




Grrr.


Poskessa on pieni vekki. Kynsi siihen on tainnut raapaista. Nyt koitetaan olla ilman PlaqueOffia, kun saatiin vinkki, että siitä voisi tulla kutinaa, joka sitten aiheuttaisi näitä skraiduja.

Juniorista senioriksi

Juniorista tuli kerralla seniori, kun henkilökunta osti uutta nappulaa raksupalloon. Kuten aiemmin todettu, Maunon paino nousi vallan reippaasti kun raksupallo tuotiin taloon ja sen jälkeen sen käyttöä on säännöstelty. Nyt henkilökunta osti senior/light-raksuja, joita voi napostella hieman huolettomammin kuin runsasenergiaisia penturaksuja. James-hyvinpaljonrakastetun kalkkuna-riisiraksut maistuivat Maunolle mainiosti ainakin ensikokeilulla.

Kuivaruokia meillä säilytetään ilmeisesti koiranruualle tarkoitetussa tiivistekannellisessa muovitonkassa. Vaikka nykyään useimmissa raksupusseissa on myös suljinsysteemi, ei tuplasuljenta ole koskaan pahitteeksi, varsinkaan tällaisessa ötököitä kokeneessa taloudessa.

Haastelua

Mustan ja Harmaan Zihminen haastoi Maunon henkilökunnan. Meillä ei perinteisesti ole kauheasti tykätty harrastaa haasteita, mutta yritetäänpä pureskella tätä, edes pitkin hampain... Yritetään kuitenkin tehdä tästä sellainen Mauno-painotteinen, ettei ihan eksytä asiasta. Vaikka se ei olekaan kovin sattumanvaraista.


Tämä on sattumanvaraisten asioitten bleemi. Tässä pitää kertoa kuusi asiaa minäminäminästä. (Enkä lupaa, ettette jo tienneet näitä asioita.)

1. Mauno on ensimmäinen oma kissani. Ensimmäinen oma karvaeläimeni. Sitä ennen on tullut harrastettua vain vesieläimiä.

2. Haluaisin osata valokuvata, kovasti, mutta en ole koskaan jaksanut perehtyä aiheeseen. Minulla on peruskamera ja otan kaikki kuvat automaattiasetuksilla. Loput väännän Photoshopissa.

3. Maunon raksupusseja säilytetään astiassa, jossa on luu kannen päällä. Se on siis koiranruoka-astia.

4. Inhosin aiemmin kissanruokien hajua, se suorastaan kuvotti, erityisesti aamuisin. En huomaa enää hajua. Olen siis puolessa vuodessa tottunut.

5. Inhoan raa'an lihan ja kalan käsittelyä. En mielelläni koske niihin paljain käsin. Siksi Maunolle lihan ja sisäelinten pilkkominen vaatii erinäistä taiteilua. Lihaa voi pitää kiinni esimerkiksi paperilla.

6. En ole saanut opetettua Maunolle hampaiden harjausta. Vaikka tiedän, että se olisi sille hyväksi.

Säännöt:

1. Link to the person who tagged you. / Linkitä henkilö joka haastoi sinut.
2. Post the rules on your blog. / Kirjoita säännöt blogiisi.
3. Write six random things about yourself. / Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.
4. Tag six people at the end of your post and link to them. / Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
5. Let each person know they have been tagged and leave a comment on their blog. / Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.
6. Let the tagger know when your entry is up. / Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.

Ja rikon sen verran sääntöjä, että en haasta ketään. Jokainen haluava saa noukkia tästä haasteen itselleen.

Hienot herrat käyttävät peflettiä

Maunolla on käynyt tuuri. Henkilökunta on asettunut asumaan vanhaan kerrostaloon, jossa on leveät smyygit ja aivan erinomaiset näkymät. Makuuhuoneen ikkunalta avautuu näkymä pieneen puistoon, jossa on hyvinkin verevä pulukanta, kiitos ihanan vanhan naapuritalon rouvan, joka ruokkii niitä ahkerasti [ruma sana]. Olohuoneessa on mukava erkkeri, jonka edessä pihalla kasvaa vanha tukeva hopeapaju, jonka oksilla viihtyy muun muassa harakoita. Aivan loistavat bongausapajat.

Mutta voih, nuo kiviset smyygit ovat talvella kovin kylmiä, varsinkin jos aikoo pitkäänkin istuskella ikkunalla ja mikäs sen mukavampi tiirauspaikka. Siksi henkilökunta on ystävällisesti asettanut makuuhuoneen ikkunalle lampaantaljan pefletiksi.

Henkilökunta kuulee aina jos olohuoneen ikkunan edessä olevan puun oksalle on asettunut lintu. Mauno säksättää lyhyttä sirkutusta linnulle. Se on aivan oma äänensä, jota ei kuule muussa yhteydessä.

Joskus se yllättää...

... ei meinaan ole montaa kertaa oma-aloitteisesti koppaan mennyt.

Hiiri jäähyllä

Henkilökunta oli tekevinään hyvänkin hankinnan kun osti Maunolle viime viikonloppuna uuden hiiren. Hiiri oli luxusmalli, joka vinkuu kun sitä täppäsee. Tai enemmänkin se oli sirkutusta, kuulosti ihan pikkulinnulta.

Mauno tietysti tykkäsi ja rääkkäsi hiirtä oikein olan takaa. Henkilökunta alkoi jo miettiä, että olikohan se ihan fiksu hankinta ja hiiri vietti ensimmäisen yön lipaston laatikossa.

Seuraavana päivänä leikki jatkui. Kunnes hiiri löytyi makuuhuoneesta sängyltä ja henkilökunta nakkasi sen olkkarin lattialle Maunolle. Bad mistake. Hiiri sai tärskyn ja alkoi piipittämään. Sirkuttamaan. Ilman kosketusta, taukoamatta. Hienoa.

Hiirtä on sen jälkeen koitettu ravistaa, painella, paiskoa, rusentaa, mutta piipitys ei vaan lakkaa. Se on viettänyt aikaa kahden sukan sisässä sohvan tyynyjen alla. Viimeajat se on viettänyt jääkaapissa. Siellä kylmässä piipitys hyytyy. Ehkä jonain päivänä paristo lakkaa kokonaan ja hiirestä tulee ihan tavallinen lelu.

Toiste ei osteta.

KatCat

Meillä tarjoillaan joskus katkarapuja, vaikka Mauno ei niistä kauheasti välitä. Henkilökunta yrittää kuitenkin ujuttaa ruokakuppiin muutakin kuin valmisruokaa. Spagettikauha on oiva väline niiden sulattamiseen kuuman veden alla, samalla huuhtoutuvat ylimääräiset suolat. Eläintarvikeviraston Tarkastaja Maukunen tarkkailee tietysti, ettei kuvaustilanteessa pääse tapahtumaan mitään feelua katkaravuille.

Eilen oli punnipäivä, sillä Mauno täytti 9 kk. Painoa oli 4,5 kg, jossa oli 200 g lisäystä edelliseen kuukauteen. Toisaalta, edellisessä kuukaudessa oli 200 g pudotusta. Ottaen huomioon punnitusmetodin (ensin henkilökunta yksin vaa'alle, sitten yhdessä Maunon kanssa ja punnitustulosten erotus), voi painossa olla heittoa parikin sataa grammaa. Parin viime kuukauden heittelystä voinee tulla siihen lopputulokseen, että Maunon paino on kuitenkin asettumassa ns. aikuispainoonsa, mikä lienee ihan hyvin 9 kk iässä. Varmaan vielä on hieman kasvunvaraakin, mutta mielellään paino saisi pysyä alle 5 kg:n tai ihan siinä tuntumassa. Silminnähden Mauno on aika sopivassa kunnossa.

Mutta ah ja voih, Maunolla on taas vekki poskessa! Ei ollut kun tulin töistä. Sen jälkeen oli perinteiset mussutteluhetket ja vaatteidenvaihdot ja muut rutiinit. Mussuttelujen jälkeen seurasi armotonta leikittämistä onkilelun jäänteiden tilalle kiinnitetyllä hiirellä, jonka jälkeen Mauno jatkoi itsenäistä riehumista nojatuolin alta kaivetun suosikkihiiren kanssa. Leikin jälkeen se ilmestyi sohvan viereen kertomaan juttuja, ja kas, poskessa verenpunainen tiplu.

Jostain ne leikin tuoksinassa tulevat, mutta kun vielä keksisi mistä niin tietäisi eliminoida! Harmittaa vietävästi. Onneksi Mauno antaa melko kiltisti putsata Septidinillä (paikallaanpito harmittaa) ja vekit parantuvat nätisti ja nopeasti.

Kortteja

Kortteja kyseltiin arvonnan yhteydessä ja nyt niitä saa!
Viiden kortin sarja 10 euroa, sisältää postituksen EU-alueella.
Kortin taustapuolella tavallinen postikorttiviivoitus.
Paksua laminoitua 350 gsm kartonkia.
Tilata voi osoitteesta sitruunapuu ät welho piste com.

Vaadimme laatua leluihin!

Sunnuntaina meillä kävi vieraita, jotka toivat tuliaisia myös Maunolle. Ihanaisen huiskaonkilelun, jossa oli kimaltelevia palluraisia ja värikkäitä höyheniä.

Iltaan mennessä lelusta oli vain kara jäljellä. Sen perässä on tosin hypelty ihan yhtä innokkaasti, mutta olisihan se kiva, jos lelut kestäisivät muutamaa tuntia kauemmin.

Mauno rakastaa huiska- ja onkileluja. Niiden perässä on kiva hyppiä jättimäisiä loikkia. Puolitoista metriä suoraan ylös lattiasta ja kiepsahdus ilmassa. Mitään hiljaista hivutusleikkiä ei kannata edes yrittää, leikissä pitää olla vauhtia. Niin kauan hypitään, että hengitys muuttuu puuskutukseksi ja otetaan pieni tuumaustauko. Sitten taas lisää! Jos henkilökunta ei huomaa, että olisi aika jatkaa leikkiä, huudetaan ma-uuuuuuu!

Valon lapsi

Ihanaa kun päivisin on jo sen verran valoa, ainakin välillä, että saa taas kunnon kuvia. Herrakin jaksoi poseerata nätisti kaapin päällä. Hetken. Kunnes taas mentiin...



Nätti balleriinaniiaus...


Pakko kertoa, ettei se ihan aina ole "sata lasissa" -tohelo. Eilen illalla henkilökunta meni nukkumaan puolenyön maissa. Mauno jäi vielä hetkeksi leikkimään, kuten sillä usein on tapana. Sitten sen kömpi jalkoihini nukkumaan, kiinni jalkaan polven tienoille. "Yksi risti kaksi" -työ/vapaarytmi alkoi vihdoin vaatia veronsa ja uni ei tullut millään. Käänsin ja väänsin, ja Mauno käänsi ja väänsi mukana, tiiviisti jalassa kiinni pysyen. Vihdoin päätin, että ei se uni tule, ja nousin ylös, menin sohvalle ja otin koneen syliin, että surffaan hetken, niin uni tulee. Mauno seurasi perässä, käpertyi rinnan päälle ja nukahti hiljaiseen hyrinään. Tunnin verran surffailin Mauno rinnalla nukkuen ja sitten taas sänkyyn. Aamulla olikin sitten kiva herätä vaativaan maukunaan korvan juuresta...

On se niin liikkis.