torstai 30. huhtikuuta 2009

Vappuhorroria

Henkilökunta sai eilen loistavan vappuidean. Jospa hankkisi Maunolle vappupallon!

Kaupungilta mukaan tarttui halvin pallomalli, joka oli myös kohtuullisen kokoinen eikä Muumi, prinsessa tai muu vastaava kuvitukseltaan. (Miksei tavallisia, yksivärisiä, pallopalloja myydä enää?) Pitihän sen mm. mahtua ratikkaan ja sen kanssa piti käydä myös ruokakaupassa.


Kun kauppakassien kanssa oli päästy kotiin, Mauno katsoi palloa ihmetellen. Henkilökunta päästi sen kattoon keittiössä ja Mauno loikki tutkimaan sitä jääkaapin päältä.

Kun henkilökunta siirsi palloa keskemmälle huonetta Mauno päätti, että siihen tulee suhtautua äärimmäisellä varovaisuudella. Se voi olla joku yläpuolella leijaileva saalistava lintu.


Itse asiassa, tarkemmin ajatellen, se olikin melkolailla pelottava otus rahistessaan katossa. Sille piti vähän huudella.


Henkilökunta ripusti naruun huiskanjäänteen, jospa se muuttaisi esineen kiintopistettä. Ei, Mauno istuu keittiössä ja huutaa, pallo katossa. Maunon tapaan jännittävää esinettä ei toki paeta mihinkään sängyn alle, vaan sen läheisyydessä pitää olla, jotta sitä voi pitää silmällä.


Tässä vaiheessa poistuttiin hieman päälle tunnin ulkolenkille miettimään kotona odottavaa pelottavaa asiaa.

(Naapureille pitäisi saada joku todiste Maunon käytöksestä: olimme ulkona yli tunnin ja kun tulimme kotiin, henkilökunta ei ehtinyt edes valjaita Maunolta pois kun Mauno jo suhutti pissaa hiekkalaatikolla kylpyhuoneessa. Pihalle ei siis todellakaan tehdä mitään, vaikka hätä olisi.)

Mutta sitten vihdoin henkilökunta toteutti sen, minkä oli alunperin aikonutkin. Ilmapallon naruun höyheniä. Ja kas, johan alkoi täppäily.


Pientä täppäilyä oli pakko ottaa hetki videollekin. Taattua huonolaatuista suhinaa.



Pallo on luultavasti laitettava vaatekaappiin yöksi. Ei niin että se olisi pelottava, vaan koska se pitää kovaa räminää pomppiessaan kattoa vasten ja henkilökunta haluaa ehkä nukkuakin.

keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

Yksi suoraan paariin


Mauno jaksaa edelleen olla kiinnostunut pingispalloista. Pääosin niitä tiputellaan kupista pöydälle ja pöydältä lattialle, ja sitten odotellaan, että henkilökunta nostelee ne takaisin.


Joskus oikein villiinnyttäessä palloa voidaan kuljetella myös lattialla, loikkia sen perään, vaania, heittää kuperkeikka, juosta tunnelista tai rymistellä muuten vaan. Joskus myös henkilökunta osallistuu perinteisellä jalkapallotyylillä.

tiistai 28. huhtikuuta 2009

Ykkösluokan rämppäystä


Meillä kävi taannoin vieras, joka jätti käyntikorttinsa. Ihanan muovisen kortin. Joka hyökkäilee pöydänraosta.



Rämppä on ihan parasta silloin kun kortti liikkuu, mutta kuvausassistentin puuttuessa joutuu tyytymään stilli-korttiin.

maanantai 27. huhtikuuta 2009

Kohta sattuu Maunoa leukaan...


Tässä olisi voinut käydä huonosti, mutta onneksi Mauno selätti penteleen.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Aurinkopäikkäreillä

Tänään oltiin parin tunnin ulkoilureissulla etupihan puolella. Mittarissa varmaan yli kaksikymmentä astetta lämmintä tuulettomalla puistopihalla. Kesän fiilikset.


Ulkoilun jälkeen herra simahti ikkunalaudalle aurinkoon. Viime viikolla paikalle laitettiin rönttöpyyhe, kun herra kuolasi harakkaperhettä seuratessaan. Pyyhe on jäänyt siihen, koska Mauno on selvästi tykännyt köllötellä sen päällä. Toisaalta, koska välillä ikkunalaudalle kaahataan sata lasissa, pyyhe on usein ihan mykkyrällä.

Tekisi mieli tehdä joku siisti sisustukseen sopiva alusta köllöttelypediksi. Joku jossa olisi vähän nahkea alusta, eli pysyisi paikoillaan paremmin. Mutta Maunon tuntien sen jälkeen ei ikkunalle mentäisi.

Huoh. Henkilökunnan sisustussilmää särkee.

perjantai 24. huhtikuuta 2009

Terveydenhoitoa


Käytiin tänään ulkona kun henkilökunta palasi töistä. Ensimmäistä kertaa viime viikonlopun sairastamisen jälkeen. Henkilökunta kun suhtautuu hieman varauksella pihaan edellisen kokemuksen jälkeen. Kuolakohtaushan diagnosoitiin kysymysmerkeillä nielutulehdukseksi, mutta aina on mahdollisuus jonkun sopimattoman joutumiseen suuhun. Ja kun kuolaus alkoi ulkoilun jälkeen. Eikä vähäisin tekijä ole pihapiirissä asuva sekopää, jonka henkilökunta sai pariin otteeseen kimppuunsa viime kesänä kissan ulkoiluttamisesta...

Mutta onneksi pihalla kulkee ystävällistäkin väkeä. Eräs vanhempi rouva neuvoi viime viikolla, että se on hyvä kun kissa ulkoilee. Kissa saa ulkoa auringosta turkkiinsa vitamiinejä ja sitten kun kissa nuolee turkkiaan, se saa vitamiinit. Hän tietää, hänellä on kaksi kissaa.

Henkilökunta kun ihan luuli, että ulkoilemme liikunnan ja aktivoinnin vuoksi. Olemme korjattuja.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Helppoheikki

Mauno on taas osoittanut helppoutensa lemmikkinä. Tänään laitoin antipojootin keittiön pöydälle ja Mauno söi sen siitä. Nams nams. Ehkä lääkkeenanto ei tästä helpommaksi mene.

Lisäksi Mauno tietysti huolehtii itse puhtaudestaan, tässä tukkapesulla:


Vielä kun saisi sen opetettua tiskaamaan...

tiistai 21. huhtikuuta 2009

Iloinen ateria

Kaikki talouteen kulkeutuvat pahvilaatikot ja tötteröt pitää hyödyntää, ainakin sen hetken mitä ne kestävät. Happy Meal -laatikko ei toimi kovin hyvin nappulakätkönä. Sen pohja falskaa ja sitäpaitsi sieltä ei joudu kovinkaan paljoa koukkimaan kun sisään mahtuu puoli mauta.


Jos ei mitenkään sairaan oloinen ollut Mauno viikonloppuna, kuolahanaa lukuunottamatta, niin ei ole tänäänkään. Täällä on ollut töistätulon jälkeen varsinainen riehupelle vastassa, liekö sitten syynä pitkästyttävä päivä henkilökunnan oltua töissä ensimmäistä kertaa melkein kahteen viikkoon. Koko päivän on saanut köllötellä rauhassa, vihdoin, niin nyt voikin sitten ottaa spurtteja.

Mauno hyödyntää täysillä asunnon läpitalon sijaintia ja leveitä ikkunalautoja. Kun toisessa ikkunassa vilahtaa lintu, voi hyvin ottaa spurtit läpi asunnon toiselle ikkunalle. Ja taas toiselle. Matkalla ehkä piipahtaa kirjahyllyn päällä, tolppaa ylös noin 1,4 sekunnissa ja toisesta päästä loikkien alas.

Juokseminen on ihanaa.

Joissain lähteissä mainitaan egyptin maun olevan nopein kesykissarotu ja sitä ei ole vaikea uskoa hepulin yllättäessä. Olispa kiva saada maukulainen joskus juoksemaan radalle ajanottoon.

maanantai 20. huhtikuuta 2009

Hanaa... eiku hana kii!

Vesihanat ovat menneet kiinni. Eilinen kuolatulva on päättynyt. Joko aiheuttaja on muutenvaan väistynyt tai sitten antibiootti alkoi tepsiä nopeasti. Suussa näkyy edelleen rakkuloita, mutta kuolaa ei tule enää. Ruoka, leikki, uni ja vessakäynnit toimivat kuten ennenkin, vettä ei enää lotkoteta eiliseen malliin.

Kuolaa tuli vielä illalla aika reippaasti. Tapamme mukaan pötköttelimme päällekkäin sohvalla viimeisen tv-ohjelman puolilleöin (Maunolla usein nukkumatti vie yhdeltätoista viimeistään ja se nukkuu henkilökunnan syliin, tai siis päälle...) ja siinäkin oli vielä pidettävä herra pyyhkeen päällä nukkumassa, muuten olisi henkilökuntakin ollut litimärkä.


Henkilökunta jäi sitten varmuuden vuoksi sairaan lapsen hoitovapaalle kun ei eilen vielä päivällä tiennyt mihin kunto kääntyy. Tsekkaus yöllä oli jo lupaava ja tänään onkin ollut sitten pötköttelyä ja muuta normaalia toimintaa. Antipojoottikin sujahti suuhun aamupalan jälkeen kevyesti ja huomaamattomasti.

Nii-i, tänne se sujahti. Kattokaa! Näääin mää avasin suuta ja plops vaan nätti punainen pilleri pullahti kurkusta alas.


Miten niin jotain unohtu...?

sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

Viihdettä, koko perheelle - sunnuntai, iltapäivän ratoksi...

Meillä on ollut vähän harmillinen sunnuntai, tai oikeastaan koko viikonloppu. Maunolla alkoi eilen vesi valumaan nokasta, ei oikein tiennyt nenästä vai suusta, kirkasta vettä. Ensin ei oikein tiennyt oliko se seurausta vedellä luttaamisesta vai mistä oli kyse.


Aamu alkoi tervehdyksellä, tippa nokassa. Sängystä löytyi märkä läikkä. Siinä kohti piti ottaa puhelu kasvattajalle ja sen jälkeen lääkäriin. Saatiin varattua aika Herttaan, siellähän on ennenkin käyty (hoitokissa Atten kanssa). Yhden maissa saatiin lupa mennä Herttaan näytille.

Sitä odotellessa alkoi kuola valumaan kunnolla...


Koko ajan Mauno oli kuitenkin reipas, söi, kakkasi, pissasi ja leikki. Mutta joi ihan tosi paljon. Lotkotti. Ja kuolasi niin että joka paikka oli lätäköitä täynnä.

Maunolla akoi tulla päikkäreiden aika, mutta selvästi sitä haittasi kun vesi valui suusta, ja makuupaikka kastui alla. Henkilökunta koitti kuivailla ja rakennella pyyhkeistä kuivia makuupaikkoja.

Lekuriin huristeltiin taksilla, sunnuntaiajelulla, ja lääkäri tutki pitkään ja hartaasti. Mauno suhisi ja murisi hiukan, mutta antoi kuitenkin kurkistaa pitkälle kurkkuun. Koska Mauno oli reipas eikä ollut yskinyt tai kakonut, päätettiin jättää todennäköisesti turha rauhoittaminen väliin kun kurkussa ei mitään erityistä näkynyt. Suussa oli kuitenkin rakkuloita ja toinen nielurisa toista isompi, joten lääkäri päätyi hieman kysymysmerkillä nielutulehdukseen ja antoi antibioottipistoksen, jota jatketaan viikon tablettikuurilla.

Loppupäivä on sitten vaan köllötelty kotosalla ja henkilökunta yrittää vielä järjestää huomista vapaapäiväksi, jotta Mauno olisi tarkkailussa. Sen voinnissa ei päällepäin näy mitään poikkeavaa, muuta kuin kuolaaminen. Oli aika huvittavan näköistä kun Mauno makaili ikkunalaudalla, tuijotti pihalla olevia puluja ja kuolanorkot valuivat suupielistä.

Mutta jotain hauskaakin tälle päivälle: naapuriin muuttaa pikkumau, Hysse saa kaverin ja maailma toivottavasti uuden blogimaun! Maunolla on pikkuisen tassunsa tässä asiassa, uusi mau-perhe kävi katsomassa Maunoa aiemmin viikolla ja vaikka Maunolla oli flegu-tuuri, ei se onnistunut karkoittamaan potentiaalista mau-perhettä. Toivotamme onnea pienen hyrrän kanssa!

Arkistojen kätköistä

Nyt kun on uusi kone ja uudet vehkeet, pääsee hieman videopuoltakin ronkkimaan. Mieleen muistui Maunon ensimmäisenä kotipäivänä (siis hakupäivästä seuraava päivä, ensimmäinen kokonainen uudessa kodissa vietetty päivä) kuvattu videopätkä, joka on editoimattomana ollut liian suuri verkkoon. Nyt sekin on yleisön nähtävissä.

Tässä siis Mauno, 12,5 viikkoa ja Oskarin, tuolloin juuri täyttänyt 4 vuotta, suunnittelema ja rakentama Pähkinäkone:



Tämän videon maukunan kuullessaan Mauno ryntää aina paikalle huolestunein ilmein.

lauantai 18. huhtikuuta 2009

Koekeittiö testaa

Aina silloin tällöin henkilökunta yrittää osoittaa jonkinlaista kokeellisuutta Maukulaisen ruokavalion suhteen. Vaihtelu virkistää vai virkistääkö?


Tällä viikolla henkilökunta eksyi muilla asioilla Stockmannin Herkkuun ja vaelsi samalla myös kalatiskin ääreen. Jospa sieltä löytyisi jotain uutta, mistä Mauku tykkäisi. Kokeeksi henkilökunta päätyi ensin ostamaan siikaa. Kalamestari ei tuntunut kovin motivoituneelta kääriessään yhtä 54 gramman siikafilettä pakettiin. Paketissa oli enemmän paperia kuin kalaa.

Ja jotta kalamestarin päivä olisi täydellinen, henkilökunta pyysi vielä yhden ahvenfileen. Tässä kohtaa ystävällisesti palvelevan herran naama vääntyi entisestään. Henkilökunta päätyi lisäämään tilauksen neljään ahvenfileeseen. Myös siinä paketissa oli paperia runsaasti suhteessa kalan määrään.

Kala joutui tietysti käymään pakastimen ja keittämisen läpi ennen tarjoilua (järvikalat on syytä pakastaa ja/tai keittää matovaaran vuoksi). Herra vahti kiehuvaa kalaa innoissaan hellan vieressä ja maukui oven takana, kun se oli jäähtymässä. Ja ryntäili innosta, kun kippo otettiin jääkaapista jäähtyneenä tarjolle.

Sen jälkeen ilme oli "mit-vit"?!? Ei seitä? Häh?!? Ja siihen jäi siika. Illan ja yön (tarjoilu oli myöhään illalla) yli se oli kupissa, ei kelvannut murukaan.

Huoh. Katsotaan miten ahvenen käy.

perjantai 17. huhtikuuta 2009

Rajoituksia

Mauno on aloitellut nyt kevään tultua kunnolla taas harjoitella uutta ulkoilukautta. Toistaiseksi olemme käyneet vain sisäpihalla, mutta näin henkilökunnan lomaillessa melkein päivittäin. Tänäänkin olimme jo tunnin.

Maunon ulkoilureippaus on ollut talven sisälläolon jäljiltä hieman ruosteessa ja jos saisi valita, Mauno kököttäisi koko ulkoiluhetken roskakatoksen ja fillaririvistön välissä suojassa tarkkaillen maisemaa.

No, Mauno ei saa valita vaan henkilökunta patistaa myös avarammille maille ja muutamaan kertaan on kierrettykin jo ympäri pihaa reippaasti.


Maunolle on ostettu myös uusi flexi, entisen 3 metrin sijaan 5 metriä. Mutta voi onnettomuutta, henkilökunta on valinnut värin jonka sokea pulukin huomaa sadan metrin päästä! Ei mitään toivoa paistisaaliista, kun Mauno lähestyy sähkönsinisessä varoitusnauhassa.

Henkilökunnan kannalta uudessa flexissä ja sen värissä ja nauhan leveydessä on kaksikin hyvää ominaisuutta (vanhan mustan, ohutnaruisen ja pieni"koppaisen" sijaan).

Ensinnäkin, nauhan näkee helpommin miten tuhannella mutkalla se on, kun Mauno päättää sännätä jonkun puskan läpi sata lasissa. Vaikka vain 5 metrin päähän. Viiden metrin matkalla nauha ehtii kiertää noin 472 eri oksaa.

Toisekseen, että kun henkilökunta seisoskelee pyörärivistön vieressä 15 minuuttia putkeen Maunon kökkiessä paikallaan, myös ohikulkijat huomaavat että pyörärivistön vieressä muina miehinä seisoskelevalla hiipparilla on flexi, jonka päässä on ehkäpä joku eläin. Eikä hiippari ole vaanimassa parasta hetkeä varastaa rivistä fillari. Tai pyöri pysäköityjen autojen välissä samassa tarkoituksessa. Tai seisoskele epäilyttävästi roskakatoksen takana paljastaakseen itsestään enemmän kuin on tarpeen (legendaarinen töölöläinen naisitsensäpaljastaja). Tai ettei se muuten vaan suhahtele esimerkiksi roskia viemään meneville ihmisille "Ei sinne!".

Kun ei muuten vaan viitsi huudella ihmisille, että "Mulla on täällä kissa!".

Mutta ei ulkoiluretkeä etteikö joku ohikulkija kommentoisi Maunoa, miten erikoisen näköinen kissa ja miten upea turkki ja onko se ihan tavallinen kissa? Usein se on myös tiikerin tai lumileopardin näköinen. Tiikerin? Haloo! Mustavalkoharmaa pilkullinen tiikeri?

torstai 16. huhtikuuta 2009

Vieraskoreutta

Mauno esitti eilen parhaat puolensa käymässä olleelle uudelle tuttavuudelle. Tämä ennennäkemätön herra sai Maunon tavalliseen tapaan ovelle vastaan, jossa hänet nuuskittiin tarkasti. Sen jälkeen henkilökunta kuljetti vieraan ympäri asuntoa esitellen paikat - Mauno seurasi koko ajan vieressä. Jos Mauno osaisi puhua, se olisi varmaan selittänyt "Tästä katselen ulos puluja... ja tuossa on harakoilla pesä...". Kun henkilökunta istuutui vieraan kanssa keittiön pöydän ääreen turinoimaan, Mauno istui pöydälle ja alkoi täppäilemään pingispalloja kiposta pöydälle. Henkilökunta ja vieras palauttivat aina vierivät pallot ja Mauno täppäili uudet pallot liikkeeseen. Kun Mauno kyllästyi aikansa täppäiltyään puuhaan, se siirtyi ensin ruokailemaan ja hävisi sitten omille teilleen.

Sitten kun tuli aika vieraan poistua, pari tuntia oltuaan, Maunoa ei näkynyt missään. Henkilökunta arvasi kyllä. Sohvalla oli peitteen alla tutun muotoinen kuhmu. Maunohan se siellä veteli sikeitä ja peitettä raottaessa siristeli silmiään. Pitihän sieltä sitten häirittynä kömpiä pois, venyyyytellä ja siirtyä hyvästelemään vieras.

Vieras käy usein kodeissa. Ei kuulemma ole ikinä nähnyt tällaista kissaa, vaan yleensä kissat suhahtavat sängyn alle ja niitä ei sen jälkeen näy. Mauno kohteliaasti esitteli asunnon, leikitti sen jälkeen vierasta ja poistui ottamaan päikkärit.

Maunoa. Niin Maunoa.


Mauno on ollut iloinen kun sohvanpeitteet ovat edelleen pesussa. Nyt kun sohvalla on vain sen päälle heitetty päiväpeite kireän päällisen sijasta, on yksi mielenkiintoinen möyrintä- ja nukkumapaikka lisää.


Tänään vieraana oli Oskari, 4, melkein 5 vuotta. Mauno muisti Oskarin viime viikonlopusta, mutta koska Oskari oli ilman villitsevää sisartaan, oli Maunokin tiiviimmin mukana. Sohvalla oli hyvä kölliä vekissä, kun Oskari pelasi Duplo-pelejä.


Tai no, kölliä ja kölliä...

keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Yksi lensi yli käenpesän

Henkilökunta ja Mauno saivat pääsiäisenä Oskarilta, melkein 5 vee, kolme hienosti maalattua munaa. Ne kuljetettiin varovasti munakennossa kotiin ja laitettiin keittiön pöydälle koristeeksi. Maunon mielestä ne olivat kivoja - pudotella lattialle. Ja eihän muna sellaista kestä. Kaikki menivät säpäleiksi, yksitellen ne tiputeltiin pöydältä alas.

Henkilökunta kekseliäästi ajatteli, että jospa joku vastaava toimittaisi munan virkaa ja olisi ihan yhtä kivaa. Pingispallot! No, ei ne ihan yhtä kivoja ole, mutta voihan niitä joutessaan tiputella lattialle noukittavaksi.


Henkilökunta päätti näin lomalla ollessaan kokeilla myös videon kuvaamista. Hiukan vaati tupulointia sen saaminen yhdeksi pätkäksi, kohtuulliseen kokoon ja verkkoonkin, mutta siellä se nyt on, Maunon ensimmäinen juutuubi!

Mainosmies M. Maugula


Edustaja Mauno G. Maukula ei ollut oikein edustustuulella eilen potentiaalisen tulevan mau-henkilökunnan tullessa visiitille. Edustaja oli juuri saanut iltapäiväriehunnat suoritettua ja oli tekemässä pesää päiväunille Linnan katolle, kun ovikello soi.

Vieraat toivat mukanaan hienon lelun, jolla Mauno yritti jäädä eteiseen leikkimään omassa seurassaan, mutta se riivittiin mukaan seuroihin olohuoneeseen. Seurasi laiskaa leikittelyä ja hang-aroundia, jota rotukuvauksessa kuvaillaan sanoilla "rennon välinpitämätön suhtautuminen vieraisiin". Seurasta ei toki voinut poistua kahta metriä keskipistettä kauemmaksi, vaikka varsinainen temppuilu ei innostanutkaan. Tolppakiipeilystäkin näytettiin vain laiska versio.


Temppuesittelystä loppunumeroksi päätyi peitteen alla möyriminen, jonka loppuhuipentuma oli silmien lupsahtaminen kiinni ja uni. Edes ovelle ei jaksanut Mauno saattaa vieraitaan, vaikka normaalisti sekä vieraiden vastaanotto että poistuminen pitää suorittaa henkilökunnan sylistä käsin, jotta herra ei tunkisi ovesta ulos.

Väsynyt mainosmies antoi kaikkensa ja jäämme toivomaan että saamme uuden blogimaun. ;)

tiistai 14. huhtikuuta 2009

Mauno says RELAX

Pääsiäinen oli too-del-la rankka, piti matkustaa junalla, olla vieraassa paikassa yötä, kohdata kohkaavia pikkuihmisiä ja ulkoilla joka päivä.

Ja sitten kun piti tulla arki, henkilökunta jäikin kotiin. Huoh. Ei hetken rauhaa.

Eikä tässä vielä kaikki, taas on tulossa jotain ihmisiä katsomaan kuinka hieno herra on. Että jos vaikka samanlaisen hankkisivat. Kyllä tässä pitää ottaa kauneusunet iltaa varten.




maanantai 13. huhtikuuta 2009

Kuminauhapallon lyhyt elämä

TUROKin näyttelyssä häkkeihin oli jaettu Royal Caninin mainoslelu, pallo, jossa on silkkinauhasuikaleita ja joka on kuminauhan päässä. Vaikka Mauno ei paikalle päässytkään, henkilökunta pääsi ja toi Maunolle tuliaisiksi pallon.

Pallo on ollut suosittu lelu, mutta niinkuin kaikista muistakin, kuminauha on kestänyt ehjänä noin 15 sekuntia. Kaikki kuminauhat purraan poikki välittömästi. Muutamaan kertaan pätkiä on solmittu yhteen, mutta nyt nauha alkaa olla pelkkää solmua.




sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

Systeri teurastushommissa

Meillä kun ei ole koskaan liikkuvaa kuvaa niin saimme ystävällisesti lainaksi systeri-Vuokon ja seuralaisensa Kaitsun touhuja. Oheisessa videossa Vuokko pitää jöötä Kaitsulle, että kenen lelu se hiiri ensin onkaan.



Kaitsu on savunvärinen mau, jos joku ihmettelee väritystä. Maulla on siis kolme virallista väritystä: hopeatäplikäs (joka Maunokin on, väreistä yleisin), pronssitäplikäs sekä mustasavu. Mustasavussa on sävyvaihtelua tummuuden mukaan, mutta tärkeää on, että täplät erottuvat eikä väri ole tasavärinen.

Mauno, matkamies maan

Maukulainen pääsi pienelle pääsiäismatkalle, Helsingistä Ylöjärvelle Tampereen kupeeseen, ja ensimmäistä kertaa yöksi pois kotoa. Ei sentään ihan yksin vaan henkilökunnan seuratessa mukana.

Ensin mentiin ratikalla juna-asemalle. Ratikassa tuttua huutelua. Vaan hyytyi se huutelu sitten junassa, kun samaan lemmikkivaunuu osui ainakin kuusi koiraa, joista yksi juoksuinen narttu. Oli ajoittain aikamoista konserttia poikakoirien taholta, joten Mauno tyytyi lähinnä pälyilemään lattialta kopastaan. Autoon päästyään heitti sentään muutaman maukaisun.


Perillä joutui tutustumaan kokonaiseen uuteen asuntoon. Siinä sitä menikin aikaa kun piti jokainen neliömillimetri haistella. Ensin oli onneksi haistelurauhaa, joka sitten menikin kun paikalle saapui myös ihmeellistä metelöivää pikkuväkeä äkkinäisine liikkeineen. Mauno ei selvästikään ihan täysin arvostanut moista hillitöntä käytöstä, mutta pysytteli silti toiminnan tuntumassa, koska kaikkea tapahtuvaa pitää tietysti tarkkailla. Päiväunet kyllä jäivät siinä metelissä ottamatta ja ruokaakaan ei oikein tohtinut maistella kuin vähän raksuja aina välillä.


Jossain vaiheessa pääsi valjaissa uloskin, kokeilemaan vähän erilaisiin ympäristöihin maastoutumista. Oli aika jännää sekin.

Yö sujui kohtuullisen rauhallisesti henkilökunnan kanssa samassa huoneessa suljetun oven takana, vaikka viiden aikaan aamuyöstä tulikin äkillinen toimintatarmo.


Seuraavana päivänä olikin jo hieman rennompi ote uuteen paikkaan, vaikka tutkittavaa riitti edelleen. Paikallista alkuperäisväestöä saattoi jo lähestyä puskien ja lattialle selälleen rapsutettavaksi heittäytyen.


Matka asemalle autossa kirvoitti taas äänekkäitä protesteja ja myös asemahallin kaikuvuutta piti testata. Junassa kävi parempi tuuri ja tällä kertaa vaunussa oli vain kissoja, yhteensä ainakin kuusi kopallista. Maukunaa kuului sieltä täältä, mutta Mauno oli melkolailla hiljaa, muutamia pieniä miukauksia katsekontaktista henkilökuntaan tuli. Mutta kyllä oli mukava päästä omaan kotiin ja nukkumaan kunnon päikkäreitä henkilökunnan päälle sohvalle.

Ensi kuussa ollaan menossa taas - tällä kertaa yritämme Pirokin näyttelyyn Tampereelle, sinne onkin tulossa näillä näkymin ennätysmäärä maukulaisia samassa näyttelyssä Suomessa!

torstai 9. huhtikuuta 2009

Puuhkailua

Käytiin tänään pihalla pääsiäisen ja henkilökunnan alkaneen loman kunniaksi. Maunolla oli sekä hauskaa että vähemmän hauskaa.


Hauskaa oli tuttuun tapaan mm. pulujen vaaniminen sekä erityisesti tuulenpyörteissä lentävien kuivien lehtien vaaniminen ja jahtaaminen.

Kovin hauska ei sen sijaan ollut yhden talon ovesta äkkinäisesti omistajiensa kanssa tullut iso koira. Onneksi se oli hihnassa! Koirakin näytti pahastuvan siitä, että Mauno on vallannut sen pihareviiriä ja nosti äläkän. Koira oli ilmeisesti koulutusvaiheessa (toisin kuin Mauno, joka on täysin koulutustoimien ulkopuolella - omasta valinnastaan) ja sen henkilökunta paiskoi maahan ns. kolinapurkkia. Moinen purkilla kolisteleminen ihmetytti Maunoa kovasti, jonka se ilmaisi hännällään.

Seuraavat kaksi koiraa sentään osasivat käyttäytyä eikä Maunonkaan tarvinnut näyttää puuhkamerkkejä niiden suuntaan.

Henkilökunta tuli miettineeksi, että olisipa hauskaa jos ihminenkin voisi halutessaan pörhistää hiuksensa kuin kissa häntänsä. Esimerkiksi kun ratikassa joku haiseva ääliö tunkee viereen istumaan, voisi "hienovaraisesti" ilmaista, että pysy kaukana.

Henkilökunta on myös ilmeisessä assistenttitarpeessa. Maunon ulkoiluttaminen flexissä ja samalla kuvien ottaminen on hieman haastavaa. Tarvitaan siis joku joko ulkoiluttamaan Maunoa tai ottamaan ulkoilusta kuvia. Vapaaehtoisia?

PS: Mauno ja henkilökunta kiittävät vuolaista onnitteluista ja tarjoavat virtuaalikakkua ja seitä.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2009

Mauku on Ykkönen


Tästä lähdettiin ja tähän on tultu. Se tuijotti minua sieltä laatikosta ja nyt se tuijottaa minua nojatuolista. Tai linnasta. Tai lattialta. Tai kaapin päältä. Tai.


Mauno on tänään synttäripoitsu ja ruuaksi laitettiin Maukulaisen äärimmäistä herkkua seitä. Illalla vielä ehkä ennen nukkumaanmenoa otetaan tujaus porsaansydäntä. Siinä välissä leikkiä ja köllötystä.

Henkilökunnalla alkoi tänään loma, joten leikkiä ja köllötystä on luvassa seuraavaksi viikoksikin.

Onnittelemme myös sisaruksia, etunenässä Vuokkoa joka on treffattukin.

tiistai 7. huhtikuuta 2009

Kaikenlaista sitä


Egyptin mau on kiinnostava rotu. Muidenkin kuin henkilökunnan ja Maunon mielestä.

Niitä on aika vähän Suomessa, noin nelisenkymmentä, joista varmaankin puolet on pentuja, viime tai tänä vuonna syntyneitä. Kasvattajat tekevät työtä pitääkseen rodun linjat kunnossa, juuri alkuviikosta saapui taas maahan uusi mau, jatkamaan sukua Atlantin tällä puolen ja tuomaan uutta verta tähän pieneen rotuun.

Rodun etuja yrittää valvoa ja edistää Mau-yhdistys, jossa toimii kourallinen ihmisiä. Yhdistys on solminut Kissaliiton kanssa sopimuksen, se puolestaan kansainvälisen katto-organisaation FIFén ja kasvattajat noudattavat näitä sääntöjä, pyrkien kasvattamaan mahdollisimman rodunmukaisia, terveitä ja upeita maukulaisia. Ei aina helppoa, eikä halpaakaan, kun kasvattaminen perustuu pitkälti tuonteihin ja ulkomailla käytyihin astutusreissuihin.

Sitten on niitä, jotka ajavat ohituskaistaa.

Taas on kuulunut juttua myynnissä olevista ja myydyistä niin "sekarotuisista" (joilla ei kaiken todennäköisyyden mukaan ole mitään tekemistä aidon maun kanssa) kuin erikoisista väreistä ja kuvioistakin.

Sekarotuisista ja maatiaisista saa oikean kohdalle osuessa vallan mainion lemmikin. MUTTA jos haluaa rotukissan, sillä on rekisteröintipaperit. Jos papereita ei saa, kyseessä ei ole rotukissa, eikä egyptin mau. Paperit saa ostohinnan maksaessaan. Myöskään mikään Egyptistä tuotu katukissa ei ole egyptin mau.

Mau-yhdistyksen sivuilta löytyvät FIFÉn standardeihin sitoutuneet suomalaiset mau-kasvattajat sekä tarjolla olevat pennut. Nämä pennut ovat tutkituista vanhemmista, joiden sukulinjat ovat tiedossa monta sukupolvea taaksepäin.

Jos mau kiinnostaa, kannattaa hankkia aito sellainen.

maanantai 6. huhtikuuta 2009

Uudet ihqut tekokulkuset

Vuosi sitten henkilökunta kävi Hullujen Päivillä ja osti Maunon ensimmäiset lelut. Vaikka Mauno ei ollut vielä syntynytkään. Pitihän sinne taas mennä katsomaan löytyisikö mitään kivaa, varsinkin kun Mauno oli jäämässä viikonlopuksi hoitotädin seuraan henkilökunnan matkustaessa kauas pohjoiseen.


Henkilökunta osti kokeeksi ihanan vihreän karvapallosysteemin, jossa isompaan palloon on naruilla kiinni neljä pienempää. Maunon mielestä se oli ihaninta pitkään aikaan, se leikki pallosysteemillä koko illan torstaina ja nuoli ison pallon litimäräksi. Ilmeisesti pehmeä karva oli jotain ylimaallisen ihanaa, kissanminttua lelussa ei ainakaan mainittu olevan.

Henkilökunta kävi hakemassa varastoon kolme samanlaista lisää. Värivalikoima oli vihreän lisäksi ankea: ruskeita ja vaaleanpunaisia. Näin kaikki 1+3 ovat saman värisiä, vihreitä. Ja sehän henkilökunnalle sopii.


Toveri Mäykysen henkilökunta oli päätynyt samaan ratkaisuun ja myös siellä suosio oli ollut valtaisa, joten ilmeisesti tässä oli nyt joku yleispätevä hyvä lelurakenne.

Viikonloppu hoitotädin kanssa oli mennyt ilmeisesti hyvin, Mauno oli ollut kiltti (tai henkilökunnalle valehdeltiin sopivaa korvausta vastaan), joten toivomme hoitosuhteen jatkuvan tarvittaessa. Kovasti oli Maunolla tosin ilmeisesti ollut ikävä, sillä sunnuntai-ilta kului pääosin henkilökunnan sylissä nukkuen ja huristen.

Tänään Mauno toimi rotuesimerkkinä maun hankkimisesta kiinnostuneille. Mauno käyttäytyi suhteellisen siististi, pieniä painihyökkäyksiä lukuunottamatta, ja leikkikin kohtuullisen hillitysti. Vieraiden läsnäollessa se on aina kohtuullisen rauhallinen, vaikkakin intoutuu leikkimään, jos sitä leikitetään. Saa sitten nähdä tuleeko naapurustoon muitakin maukulaisia lähitulevaisuudessa. Mielellämme esittäydymme rodun hankinnasta kiinnostuneille.

torstai 2. huhtikuuta 2009

Wherever I lay my hat


Ystäväni kävi pikaisesti palauttamassa matkalaukun ja hakemassa lainakirjan ja jutellessamme hetken jätti takkinsa eteisen lattialle. Mauno kävi nuuskimassa takin ja päätti, että tässä on hyvä pesä. Eikä meinannut lähteä takilta millään. Taas olisi ollut ajatustenlukutaidolle käyttöä.