sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Nyppii


Mauno rakastaa nyppiä Linnan alla ja ikkunalla olevan terassimaton kuminäppylöitä. Niitä on kiva järsiä ja syljeskellä kuminappulat sitten ympäriinsä.


Nappuloita löytyy sitten ympäri kotia. Ei ihan välttämättä henkilökunnan suosikkiaktiviteetteja...

lauantai 30. toukokuuta 2009

Eppu Salmiakkinen

Henkilökunta pääsi vähän palluttelemaan Eppua tänään, ensimmäistä kertaa varauksen jälkeen. Epun henkilökunta asuu onneksi lähettyvillä ja on suosiollinen visiiteille, joten kontaktia päästään ottamaan jo ennen kotiutumista.

Pentulaisilla oli päiväuniaika, mutta pakkohan se oli pikkuisen herätelläkin, että pääsee tuttavuutta tekemään. Reipas poika Eppulista on tullut, pentueen suurin tällä hetkellä.



Kun oikeasta suunnasta katsoo ja kääntää niin näkyvät ne täplät sieltäkin.


Sitten taas selkä on hyvinkin tummaa.


Tuima katse.


Cleo-emo mugshoteissa :D
Cleo on ollut esimerkillinen emo, hoitanut poikasia huolella ja imettää vieläkin täysin kaikkia, ei puhettakaan vieroittamisesta. Toki pentuset saavat kiinteääkin ruokaa, liha maistuu jo kovasti.


Melkein koko porukka imetystuokiolla, vain pieni hopeapoika veteli edelleen sikeitä. Alkaa olla äitirukka jo aikamoisen kasan alla. Epsukka on alla vasemmalla.


Maunolle on kovasti juteltu, että kohta (4 vkoa) Eppuli-Peppuli Kaveripoika tulee, mutta se vain katsoo huolestuneena, että mitä se henkilökunta horisee... kovasti kyllä tänäänkin nuuskittiin housunpuntteja kotiintullessa, että missäs vieraissa sitä on oltu.

perjantai 29. toukokuuta 2009

Paha haju pois

Mauno on hyvin pedantti hygienian kanssa. Pahat hajut ovat yäk. Esimerkiksi läpitulkoon kaikki henkilökunnan ruoka on pahaa hajua, paitsi leivänmurut ja mustikkajugurtti.

Pahat hajut pitää peittää, niinkuin kakkeli. Mielikuvitushiekka käy, jos oikeaa ei ole tarjolla. Tässä Mauno suivaantui henkilökunnan täytetystä patongista nyppimille oliiveille ja päätti peitellä ne. Mutta voi, mielikuvitushiekka peittää hajua huonosti, ja sitä pitää kaapia ja kaapia ja kaapia...

keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Vasen suora, oikea koukku

Tänään oli taas pahistelupäivä. Vuositarkastuksen ja rokotusten aika.


Henkilökunta oli hiukan varpaillaan, kun edellinen kuljetuskokemus oli traumaattinen näyttelyreissu. Mutta ei hätää. Koppaan mentiin aika nätisti, vain lievästi tunkemalla. Ratikassa ei huudettu pahasti. Lekurin pöydällä sitten jo sähistiinkin kummalle tädille, joka alkoi kopeloimaan ja halusi nähdä hampaatkin. Mutta ei hätää, pelkkää kehua tuli. Ei tarvinnut näyttää vasenta koukkua, pelkällä sähinällä selvisi. Ja piikki persuuksiin. Sitten se olikin ohi ja henkilökunta kasasi kopan taas herran ympärille.

Papereihin tuli merkintä "Mauno on kaunis kissa!". Käytiin vaan tarkistamassa asian laatu. Ensi vuonna sitten taas.

tiistai 26. toukokuuta 2009

Sisustuskehitystä


Mauno ihastui taannoin kuolasuojana olleeseen pyyhkeeseen ikkunalaudalla niin ettei henkilökunta raaskinut takavarikoida sitä pois. Sisustussilmää se kuitenkin riipi.


Henkilökunta on ollut laiska eikä ole saanut aikaiseksi ommella ikkunalaudalle sopivaa alustaa köllöttelyyn. Onneksi muistin ja kaapin syövereistä kuitenkin löytyi vielä palanen Linnan rakenteluun käytettyä vihreää terassimattoa, joka sattui sopimaan juuri passelisti ikkunalaudan leveyteen. Sillä on nyt köllötelty innokkaana, ja mikä parasta, se ei pohjan kuminappuloiden ansiosta myöskään mene mykkyrälle tai luista, jos sattuu kaahaamaan ikkunalle sata lasissa. Tai tuhat.

Sitäpaitsi niitä pohjan nappuloita on ihana nävertää...


Vielä kun saisi aurinkolasit.

maanantai 25. toukokuuta 2009

Stop Ulkoilulle! -kampanja

Meillä on menty ulkoilun kanssa överiksi. Lähes päivittäinen ulkoilu on nyt vienyt Maunon siihen pisteeseen, että sisällä huudetaan, pääosin ovella. Huuto on sen verran äänekästä ja kimakkaa, että henkilökunnan hermot alkavat olla pingahduspisteessä.

Sen vuoksi nyt päädyttiin pitämään taukoa ulkoilussa, ainakin toistaiseksi, ja mahdollisesti jatkamaan ihan sisäkissana.



Ulkoilun perään huutaminen ei liene kivaa kolmelle taholle:
1) henkilökunta ei jaksa kuunnella
2) naapurit epäilemättä kuulevat ulvonnan ja joko hälyttävät eläinsuojeluviranomaiset tai vaihtoehtoisesti hankkivat taloudelle häädön
3) Mauno - ei voi olla terveellistä Maunolle itselleenkään olla koko ajan niin kierroksilla, että pitää huutaa ovella. Tai missä nyt huutaakin, eilen esimerkiksi avoimesta ikkunasta. Terve vaan naapurit! (Olimme olleet päivällä 1,5 tuntia pihalla.)

Tämä kiva liikunnallinen aktiviteetti pitää nyt korvata sisällä leikkimisellä - Eppulia odotellessa...

sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Ei savua ilman tulta...

Oletteko kuulleet tarinaa ihmisestä, joka kävi katsomassa kissanpentuja eikä ottanut niistä yhtään? Niin henkilökuntakin. Luuli, että se on mahdollista. Mutta taisi olla vain satua.

Niinhän siinä kävi, että ei henkilökunta voinut vastustaa sitä yhtä Iltavillin E-pentua joka oli vielä koditon. Varausmaksu on nyt maksettu ja Maunolle on heinäkuun alussa tulossa kaveri.


Kaverille on selvästi ollut tilaus jo pidempään, mutta henkilökunta on jarrutellut lievien astmaoireidensa vuoksi. Nyt sitten yhdistelmä pentujenkatsomisreissu, Pirokin näyttelyssä ollut ihana Ila-pentu sekä Maunon eilinen kitarisat vilkkuen huuto ulos teki tehtävänsä. Mauno ei ihan tainnut tietää, mitä tilasi...

Pentu on väriltään mustasavu, eli siinä on tummat haamutäplät eikä se ole aivan pikimusta. Kyseinen pentu on kyllä sieltä tummimmasta päästä, eli isona siitä voi tulla hyvinkin musta. Hopea on edelleen henkilökunnan mielestä se kauniimpi väri, mutta ajatus siitä, että pennut ovat selvästi erilaiset, viehätti sekin. Ja kun pentu oli vielä luonteeltaan aivan ihana, leikkisä ja ihmisläheinen, ei sekään kuulosta huonolta. Henkilökunnankin sylissä se kiipeili jo innokkaasti, ilmeisesti kotia valkkaamassa.

Harjoittelunimenä on Eppu, mutta tätä vielä makustellaan.

Henkilökunta on hämmentyneen innostunut, tämä tuli vähän varkain ja suunnittelematta. Mauno ei ymmärrä vielä mitä on tulossa, mutta varmasti hämmennystä ja sähinää, mutta ajan kanssa sitten painikaveri ja seuraa yksinäisille päiville. Viime vuoden kesäloma oli parhaita ikinä, ensin Amsterdamiin hyvän ystävän kanssa ja sitten Maunoa hakemaan. Nyt on yhtä hyvät ennusteet.

Ja te lukijat saatte kesän aikana ison kasan pentukuvia ja -videoita (mustia möykkyjä todennäköisesti, sen verran haastava kuvattava tuleva pentu on väriltään).

Edit:
Pentublogi
Iltavilli, Cleo-äidin kasvattajat
S*Erendel, Indy-isän omistaja

lauantai 23. toukokuuta 2009

Laiskuutta


Sadepäivä, me ei jakseta tehdä mitään. Tai Mauno jaksais - mennä ulos, mutta henkilökunta selittää jotain vedestä, märästä ja sateesta. Ei se mitään, Mauno huutaa ulos silti. Kohta naapurit soittavat eläinsuojeluun.

torstai 21. toukokuuta 2009

Helatorstain ulkoilua

Koska luvattua sadetta ei tullutkaan ja henkilökunnalla oli vapaapäivä, herra pääsi taas haistelemaan pihan narsisseja. Kovin varovaisia yritämme olla, mutta odottelemme silti koska joku tulee sanomaan että pois sieltä kukkapenkistä...


(Maunolla ei vatsanahka roiku velttona vaan maulla on kainaloissa nahkalerpakkeet, jotka avittavat venymistä juoksussa ja hyppäämisessä. Hoikassa kunnossahan poitsu on, mutta kuten tuomarikin totesi, lihaksikas.)


Onneksi emme ole ainoita pihan tuholaisia, citypupuset ovat kuorineet pensaiden alaoksat aika täydellisesti siihen asti mihin lumen päältä on ylettänyt.

keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Hammaspesulla


Meillä on otettu ryhtiliike ja paneuduttu hammashoitoon. Koska PlaqueOff ei toiminut vaan Mauno on ilmeisesti allerginen merilevälle, siitä luovuttiin. Mauno ei pennusta ollut suostuvainen hammaspesuun, joten sen vuoksi yritettiin tällä ruokalisällä.

No, jotenkin niitä hampaita on hoidettava ja nyt on otettu niskasta kiinni henkilökunta itseään ja Maunoa. Homma onkin lähtenyt käyntiin aika mukavasti vaikka mennäänkin vielä pikku askelin. Luulen, että nyt onkin parempi opetella kun Mauno on rahoittunut ihan pentuajoista ja jaksaa olla sylissäkin pideltävänä kauemmin. Aika kevyellä ja lyhyellä harjauksella ollaan vielä, mutta suunta on hyvä.


Harjalla voi tietysti leikkiä, sen voi kantaa ikkunalaudalle, peippailla sitä maljakon jalkojen välistä ja tiputella lattialle, josta henkilökunta sen nostaa takaisin - ja takaisin ja takaisin ja takaisin...

maanantai 18. toukokuuta 2009

Naapureille huutia!

Naapurin harakat saivat eilen käkätystä, pistäkää äänet päälle kun katsotte:



Harmittavasti samaan aikaan käynnissä oli pesukone, linkoamassa tietysti, eikä tilanteen tullessa ehtinyt käymään sulkemassa vessan ovea vaan oli napattava kamera käsille ja telkkarista ääni pois. Ääni ei siis ole todellakaan kovin korkealaatuinen, niinkuin ei kuvakaan.

sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Arvostelu - Mauno on cacci

Lisätään tähän nyt se Maukan arvostelukin, kun kerrankin saa selvää...

Tyyppi: good size and muscle tone
Pää: well balanced - fine chin
Silmät: promising green color - almonds
Korvat: of fine size - well set to head
Turkki: short and close lying fine silver and spots - contrast good
Häntä: in proportion to body
Kunto: ex (=excellent)
Yleisvaikutelma: no so happy today
Arvostelutulos: CAC

Edit: ei ookkaan cacci-Mauno, kun cappi. Mut paperis lukee CAC. Hämäännyin kun paperista kirjootin.

Not so nice boy Mauno

Maunolla oli eilen tähänastisen elämänsä kamalin päivä. Oltiin Pirokin näyttelyssä Tampereella ja Mauno vihasi joka sekuntia.

Mauno pääsi perjantaina henkilökunnan mukaan duuniin, josta jatkoimme junalla Tampereelle henkilökunnan vanhempien luokse. Siellä oli hulinaa ja melskettä henkilökunnan veljen perheen muodossa (Oskari 5 vee, Siiri 2,5 vee). Paikka oli onneksi tuttu jo pääsiäisvierailulta, joten tällä kertaa ei ollut ihan niin jännittävää kuin viimeksi.

Yö sujui rauhallisesti, mutta aamun hereilläolo meni ihan huuteluksi ja ikkunoiden kiertelyksi. Asunto kun on rivitalossa niin ikkunoita piti kiertää, kun sieltä näkyi ulos niin hyvin. Automatka Pirkkahallille oli yhtä huutoa. Eläinlääkärille tarkastuksessa pitikin sitten jo murista ja sähistä, kun henkilökunta ensin sai Maunon riivittyä kaksin käsin ulos boksista. Lupasi hyvää alkavalle näyttelypäivälle.

Sitten päästiin sisustamaan häkkiä, jonne Mauno riivittiin taas ulos boksista. Häkissä huutelu jatkuikin. Olimme suhteellisen ajoissa paikalla, joten henkilökunta otti Maunon syliin ja siinä Mauno vähän rauhoittuikin ja palasi ilomielin häkkiin. Sieltä olikin sitten hyvä sähistä häkkiin kurkkiville vieraille. Juu, tässä on mukava, vieraisiin rennon välinpitämättömästi suhtautuva sosiaalinen ja leikkisä mau.


Kun alkoi näyttää siltä, että Mauno ei viihdy tapahtumassa pätkääkään, henkilökunta alkoi jännittää arvostelua ja sitä miten Mauno käyttäytyy. Sehän ei tietenkään auttanut tilannetta, Mauno varmaankin stressasi entistä enemmän sitä miksi henkilökunnan pulssi on noin 350, ruumiinlämpö 40 asteen paremmalla puolella ja tuskanhiki valuu.

Onneksi Mauno oli päivän viimeinen arvosteltava kissa kyseisellä tuomarilla, Marteinn Tausenilla Islannista. Maukulaisia oli paikalla ennätykselliset 8 kappaletta ja kun välissä kisattiin parhaasta pennusta, värin parhaasta jne, venyi arvostelu ja kun viereiset pöydätkin ehtivät lopetella, arvostelualueella oli aika rauhallista.

No, Maunohan ei viihtynyt tuomarin pöydällä yhtään ja ilmaisi sen selvästi sähisemällä, murisemalla ja kätkeytymällä henkilökunnan kainaloa kohti. Venytetystä näyttelyasennosta ei kannattanut edes haaveilla, hyvä kun sai jonkunlaista mykkyrää pideltyä käsissä.


Tuomari piti kovasti Maunosta, kehui sen hienoa turkkia, kauniita silmiä, lihaksikkuutta ja kaikkea muuta mahdollista. Mutta luonne - "not so happy today" lukee paperissa. Pahoitellen tuomari totesi, että ei voi ottaa sitä mukaan tuomarin parhaan valintaan, koska Mauno ei missään tapauksessa selviäisi paneelista tuolla tuulella, jos tuomarin parhaan voittaisi. Kuulemma kyse ei ole "about his looks" vaan ainoastaan siitä, että se ei sillä hetkellä ollut näyttelymoodissa. Henkilökunta ilmoitti olevansa täysin samaa mieltä. Tuloksena oli kuitenkin CAP-serti ja EX1-tulos sekä oikein positiiviset arvostelut.

Tuomariarvostelun jälkeen oli vielä vuorossa lyhyt koettelemus värin parhaan valinnasta kastraateissa ja vastassa olivat Kiija ja Onni Iltavillin kissalasta. Tuomari kertoi, että valinta oli Kiijan ja Maunon välillä, ja päätyi sitten Kiijaan - jälleen perusteena luonne.

Edellisessä näyttelyssään 9 kk sitten Mauno oli rentoreiska, köllötteli nukkuen häkissään ja nuuskutteli tuomaria - sai arvostelun "nice boy" ja arvosanan VG (häntäknikin vuoksi). Nyt siis ulkonäkö oli loistava, mutta luonne ei.

Sitten pääsi taas häkkiin turvaan.


Päivällä kävivät Oskari ja Siiri Maunoa moikkaamassa ja toivat tuliaisia. Molemmat olivat halunneet ostaa helistinpalloja, ja ne piti kaikki laittaa Maunolle heti. Kahdeksan kappaletta. Lisäksi oli ostettu roikkuva kalalelu. Kyllä Maunolla piisasi leikkikaluja, kun mukana olivat vielä oma karvapallero ja kaksi pientä hiirtä! Useampia ohikulkijoita näytti huvittavan lelupaljous ja sen keskellä jurottava kissa, jota leikitytti ehkä vähiten koko ikänään... Mauno ei tietenkään myöskään syönyt, juonut, käynyt vessassa - paitsi loppuillasta suostui syömään henkilökunnan kädestä pari raksua.

Kotiin päästiinkin ihanasti autokyydillä, tosin huutaen, muristen ja sähisten sekä kopasta ulos huitoen, kun kyydissä oli kaksi muutakin kissaa - siskotyttö Vuokko sekä pieni pentunen Ila, jota henkilökunta erehtyi näyttelyssä vähän sylittelemäänkin.

Mutta kyllä kotona sitten ruoka maittoi, henkilökunta keitti herkuista herkuinta seitä ja raksutkin maistuivat. Yö meni nukkuessa ja samaa on jatkettu nyt aamupäivästä... herra on ihan poikki vieläkin.


Sertiruusuke päätyi ainakin hetkeksi Linnan kylkeen, jossa Mauno saa rämpätä sitä mielensä mukaan, koska henkilökunta ei ole kiinnostunut niiden keräilemisestä. Meille ei siis tule pokaalivitriiniä eikä ruusukeriviä seinälle - jos ylipäätään ikinä enää näyttelyyn päädymme.


Hengissä selvittiin, mutta kyllä henkilökunnalle jäi aika paha mieli eilisestä. Ei tuloksen vuoksi, vaan sen vuoksi, että Maunolla oli selvästi niin paha olla koko päivän. Koska eläimet eivät voi vaikuttaa omaan olotilaansa, on omistajien velvollisuus huolehtia että niillä on mahdollisimman hyvä olla ja eilinen soti tätä henkilökunnan periaatetta vastaan niin pahasti kun vaan voi. Mitään peruuttamatonta ei toki tapahtunut, kotona huristiin jo iloisesti illalla, mutta kyllä päivä oli todella raskas.

Meillä on nyt mietinnässä jatketaanko näyttelemistä ollenkaan. Maunoa ei ostettu näytteleminen mielessä, ollenkaan, ja ajatuksena oli vain kokeilla mitä siitä tykätään ja ennenkaikkea sen vuoksi, että niissä tilaisuuksissa tapaa muita saman rodun edustajia, joiden kanssa vertailla juttuja omista maukulaisista ja kuulla tietoa rodusta. Toki eiliseen vaikutti voimakkaasti ensinnäkin se, että takana oli jo muutenkin rankka reissu, kun oltiin töissä ja reissattiin jo edellisenä päivänä ja ennenkaikkea se, että edellisestä näyttelystä on jo 9 kk ja Maunolla ei ole mitään muita kissakontakteja. Näyttelyihinkin voisi siis tottua.

Voi olla että kokeilemme jotain lähinäyttelyä, johon on lyhyt matka ja harjoittelemme ylipäätään matkustamista, koska nyt se huuto alkoi jo aamulla autossa. Mutta voi olla että vetäydymme saman tien näyttelytoiminnasta. Nyt pitää miettiä.

torstai 14. toukokuuta 2009

Putsia ja puunia

Kevään karvanlähdön hiipuessa meillä on siirrytty Furminaattorista takaisin tavalliseen karstaan. Mauno tykkää siitä enemmän ja onhan se henkilökunnankin kätevämpi käyttää. Kun karstalla vetäisee ensimmäisen vedon, alkaa hurina. Mauno ei vaan oikein hiffaa karstan käyttöä vaan lähtee heti kävelemään, huristen. Kivaa on, mutta sitä paikallaanpysymistä ei ole oikein hiffattu. Välillä toki kellahdetaan selälleen, että voisi vatsankin puolelta vähän raapaista.


Tässä yksi ilta kävimme yhdessä vessassa ennen nukkumaanmenoa. Mauno kävi laatikolle ja alkoi huutelemaan, että "kakka tulloo". Tulikin, ja Mauno vähän ravisteli peräosastoaan sen näköisenä, että henkilökunta pohti, että olikohan tässä jotain juttua. No, henkilökunta sitten vain alkoi putsaamaan laatikkoa ja Mauno meni seisomaan pesualtaaseen, takajalat altaan pohjalla ja etujalat reunalla ja tarkkaili henkilökunnan puuhia laatikkoa putsaillessa. Edelleen henkilökunta mietti, että joku ei nyt oikein täsmää käytöksessä.

Sen jälkeen sammutettiin valot ja mentiin yhdessä makkariin, jossa Mauno asettui lattialle istumaan ja putsimaan jalkoväliään. Kakkeliahan siellä oli hännän tyvessä! Henkilökunta kaappasi Maunon kainaloon ja vei altaaseen, jossa putsaus sujuu hienosti. Mauno asettuu hienosti altaaseen, henkilökunta ottaa toiseen käteen hännän ja toiseen kastetun vanulapun ja puts puts.


Sepä se oli mikä ei täsmännyt, henkilökunnan olisi pitänyt jo aiemmin ymmärtää Maunon altaaseen asettumisesta, että nyt olisi pyllypesulle tarve.

Höh. Huono henkilökunta, palvelu ei pelaa!

keskiviikko 13. toukokuuta 2009

E-vitamiinia

Henkilökunta teki eilen pienen syrjähypyn ja kävi katsomassa pikkupikkupikku maukulaisia. Iltavillin E-pentue asustaa lähettyvillä ja pitihän sinne päästä pikkuisia palluttelemaan. Onneksi ovat varattuja - paitsi yksi savupoika vielä etsii omaa kotiaan.

Pentusia on viisi, kaksi hopeaa ja kolme savua. Kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Reippaita seitsemänviikkoisia. Niin ihania kuin kissanpennut vaan voivat olla. Paljon ei ole muita kuin nukkumakuvia, kun eihän ne paikallaan pysy sekunnin murto-osaakaan hereillä ollessaan.


Hopeatyttö.


Savutyttö.


Hopeapoika.


Joku savuista.


Hopeiset. Poika on porukan pienin, mutta tulee sitkeästi kuitenkin koko ajan perässä. Ihana luonne, tuumivainen nörtti selvästikin.


Cleo-mamma on terhakkaasti lyhentänyt kaikkien pentusien viikset, vain pieni poika on saanut pitää muutamia pidempiä viiksiä, muuten kaikki on kynitty lyhyeksi. Maunon mammalla ei tätä taipumusta ollut, mutta jotkut sitä harrastavat.


Terveisiä höyhensaarilta!


Tuumivainen pieni poika.


Tämä hullllja pantteli on vielä ilman kotia. Pojista tummin ja mikä ihana luonne! Sosiaalinen ja ihmisläheinen sylissäköllöttäjä.


Henkilökunta ei ala.

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Kukkia mamille!

Mauno lähettää äidilleen Neffille aurinkoiset ja kukkientuoksuiset äitienpäiväonnittelut! Parhainta salaattiruusulaatua!


Kävimme vähän ulkoilemassa, ja Mauno herkutteli taas ajatuksella pulupaistista. Valitettavasti fleksi ei anna periksi napata ihan näppeihin asti, vaikka välillä herkullisia takaa-ajoja syntyykin.

Toissapäivänä Mauno pelästytti henkilökunnan hetkellisesti kun pomppasi pihalla kukkapuskasta suutaan aukoen ja alkoi kuolata suu vaahdossa. Vaihtoehtoja oli kaksi: Mauno maistoi jotain pahanmakuista kukkaa tai sitten amppari nappasi. Henkilökunta nappasi kuolaavan Maunon syliin ja kantoi sisälle (olimme takapihalla). Kuolaus loppui melkein saman tien, mutta sisällä Mauno alistettiin selälleen syliin ja suututkimukseen. Mitään mahdollisia pistojälkiä ei näkynyt, turvotusta tai muuta ja kuolauskin loppui saman tien, joten taisi Mauno vain upottaa hampaansa vääränlaiseen kasviin.

Kuolaus oli tällä kertaa erilaista kuin silloin kolme viikkoa sitten, tällä kertaa kuola tuli selkeänä vaahtona eikä vetenä kuten viimeksi. Ihan samalla tavalla kun jouduimme aikanaan ottamaan rankemmanpuoleisen koulutussession henkilökunnan puremisesta sitruunamehun avulla.

lauantai 9. toukokuuta 2009

Tarkastaja Turakaisen dyykkaustutkimus

Henkilökunta perusti tänään uuden roskispisteen, kun lehtikeräyskäytöstä vapautui iso sinkkitynnyri. Keittiöön alkaa nyt kerääntymään kartonkijäte tynnyriin (tai itse asiassa siellä olevaan paperikassiin). Tarkastaja Turakaisen piti tietysti olla ensimmäisenä paikalla tutkimassa premissit.

Ensin tynnyriin kurkisteltiin venytellen ulkopuolelta, mutta se osoittautui liian pintapuoliseksi tutkimusmenetelmäksi. Sinne piti tietysti hypätä sisään tutkimaan.


Tarkastaja kiittää erityisesti akustisia ominaisuuksia, hurina kumisee mukavasti peltisessä tynnyrissä. Rakenne oli toisaalta Tarkastajalle tuttu, sillä samanlainen tynnyri on hyväksytty pyykkikäyttöön makuuhuoneessa, mutta pitihän se tarkastaa myös kartonkikäyttöön.

Lupa myönnetty.

perjantai 8. toukokuuta 2009

Erään aikakauden loppu

Sohvan ja nojatuolin päälliset olivat pesussa ja siinä vierähtikin muutama viikko. Mauno iloitsi asiasta täysin rinnoin, sillä molempien päällä oli peitot, joiden alle oli kiva möyriä. Sen lisäksi sohvien pohjakangas oli sellaista joka innosti terottamaan kynsiään - mistä henkilökunta ei ollut kovin iloinen, varsinkin kun kangas oli ohutta ja harsomaista eli ei kulutuksenkestoltaan ihan huippua.

Eilen kuitenkin koitti päivä, jolloin päälliset palasivat pestynä.

Ensin purettiin väliaikaispäällystykset ja Mauno sai möyriä peitto- ja tyynykasassa ja ihmetellä päällystämätöntä valtaistuintaan. Olipa se iso ilman tyynyjä! Siinä kelpasi köllötellä.


Toisaalta... ei se peittelyvaihekaan ollut hullumpi!


Mutta sitten. Plääh. Valmiina taas ihan tylsä. Paljon pienempi köllintäalue eikä mitään möyrittävää!


Kuten herran ilmeestä näkee, ei muutos ole kovin iloinen asia, mutta siihen on tyydyttävä. Hmph.


Aina ei voi voittaa.

tiistai 5. toukokuuta 2009

Kiss from a rose


Henkilökunnalla kävi vieras, joka toi ruusukimpun - jonka Mauno päätteli olevan salaattia ja hänelle tuotu. Sitä ei pitänyt ruusuista erossa mikään. Ilmeisen herkkua (eikä ainakaan löytämälläni myrkyllisten kasvien listalla).


No, noin 15 sekuntia kuvan ottamisen jälkeen, henkilökunnalla vielä kamera kädessä niin kaatuihan se maljakko. Mitälie litran verran vettä lattialla ja pöydällä. Lattianraoissa. Lautasliinanipussa. Toivottavasti ei alakerrassa sentään.

Nyt kimppu on lyhennettynä kirjahyllyssä ja hiljaa piipittävä Mauno sen alla lattialla. Henkilökunta mietiskelee mihinkähän sen uskaltaisi yöksi laittaa. Periaatteessa Mauno ei helpolla kirjahyllyyn pääse, mutta kun kiinnostus käy kovaksi, pääseehän se. Ja taas litra vettä lattialla, ja kirjahyllyssä.

Koko asunnossa ei taida olla yhtään paikkaa johon Mauno ei pääsisi...