keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Teinipoika Mauno


Henkilökunta on jonkun aikaa katsellut Maunon hieman punoittavaa leukaa ja eilen huomasi siinä pieniä mustia pilkkuja. Diagnoosi oli suhteellisen helppo tehdä - akne. Soitto CatVetiin eikä tarvinnut käydä edes näytillä vaan henkilökunta kävi töiden jälkeen hakemassa pullon VetriDermiä. Onneksi Mauno ei ole vesikammoinen ja muutenkin antaa tehdä hoitotoimenpiteet nätisti (henkilökunnan - ei muiden), joten ainakin ensimmäinen leuan pesu sujui helposti. Toivottavasti tämä auttaa ja ikävä teinivaiva menee pian pois!

Ja ennenkuin kukaan ehtii kysyä: kyllä, ruokakupit ovat keramiikkaa (ei muovia tai terästä, paitsi joskus reissussa) ja kyllä, ne pestään ruokailujen välillä kuumalla vedellä ja ajoittain sitten koneessa.

Ja eiköhän tämä ollut viimeinen niitti sille, että jätetään ensi viikon aiottu URK Maunon osalta väliin.

tiistai 29. syyskuuta 2009

Mummulassa ei riehuta


Kun Mauno nautti kotona yksilöllisestä hoivasta, Eppu pääsi matkalle mummulaan. Siellä on vähän erilainen meno kuin kotona, ei ollut riehukaveria eikä kiipeilypaikkojakaan. Viikonloppu menikin paitsi näyttelemiseen, myös köllöttelyyn, uuteen paikkaan ja hieman oudompiin ihmisiin tutustumiseen. Eppuhan ei ole näyttelyitä lukuun ottamatta paljon kodin ulkopuolella matkaillut - paitsi töihin muutaman kerran.


Mummu ja vaari osoittautuivat ihan mukaviksi ihmisiksi, joiden syliinkin voi käydä köpsähtämässä. Vaari tosin oli välillä hieman pelottavahko, kun se aivasteli ja niisti. Ja kun se avasi tietokoneen - sitä pelästyttiin niin että juostiin sohvan alle ja siellä sitten oltiinkin pitkään kyyryssä. Ihan kuin ei kotona olisi konetta nähnyt aukaistavan...

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Kiltti ja ujo jättiläinen

Epulle iski reissunakki viikonlopuksi kun Mauno sai jäädä lekottelemaan hyvään hoitoon kotosalle. Tasan ei käy onnen lahjat.

Heti perjantaiaamuna joutui päiväksi töihin ja se otti hieman pattiin. Rämisevä ratikkamatka mentiin ihan hipihiljaa ja koska työ oli aika väsyttävää (henkilökunta on samaa mieltä!), päivä sujui pääosin nukkuen. Siihen sopiva paikka oli aivan henkilökunnan käden ulottuvilla työpöydällä. Sen verran jänskätti, että edes nojatuoliin asti ei voinut mennä, vaan paras oli pysytellä niin lähellä kuin mahdollista, välillä myös sylissä.


Raskaan työpäivän jälkeen koitti raskas junamatka. Se sujui omassa kassissa tarjottimella kököttäen ja torkkuen. Henkilökunta sentään avasi kassista toisen pään luukun, jotta pääsi hieman haistelemaan maailmaa.


Viikonloppua vietettiin Epun mummulassa ja siellä olikin heti vastassa hulinaa ja huisketta, kun henkilökunnan veljen perhe oli kylässä lapsineen. Eppu suhtautui positiivisen varautuneesti innokkaisiin pikkuihmisiin. Ja vähän vanhempiinkin.

Lauantaina kävi matka siihen entiseen Pirkkahalliin, jolla on nykyisin joku pitkä ja hankala nimi. Siellä oli Pirokin näyttelyn lisäksi joku kammottava pörinänäyttely ja ulkona pihalla päristeli kaikenlaista autonhirvitystä. Yäk.


Epun osalta näyttely sujui jo rutiinilla. Se viihtyy sylissä ja rauhoittuu sekä häkkiinsä, että syliin nopeasti, vaikka ei varsinaisesti erityisen innoissaan hommasta olekaan. Yhtään ei tullut sähinää tai murinaa toisille kissoillekaan, päinvastoin Enna-siskon näkeminen herätti kaula pitkällä kuikuilua ja sellaisen ilmeen, että taisi poika tunnistaa siskonsa.

Tuomarin pöydällä Eppu ensin tuttuun tapaansa pyristeli ja huuteli, mutta rauhoittui nopeasti ja alkoi nuoleskelemaan tuomaria. Sekä kuvainnollisesti että konkreettisesti. Tuomarin ensikommentti oli "Jättiläinen". Tällä kertaa ei haukuttu läskiksi eikä pallovattaksi, ihmeteltiin vain suurta ja lihaksikasta herraa. Turkki oli superlaatuinen, vaikkakin kovin tumma ja täpliä saisi olla paremmin näkyvissä. Silmät aavistuksen verran pyöreät, korvat pienehköt ja otsa saisi olla korkeampi, mutta profiilissa nättiä mutkaa sentään. Luonne kovin ystävällinen, tuomarin syliin oli päästävä.

Eppu kisasi veljeään vastaan ja yllättäen voitti, eli oli EX1. Henkilökunta oli varautunut tappioon, onhan velipoika selvästi vaaleampi ja siten täplikkäämpi, mutta Epulla on parempi tyyppi ja sitä tämä tuomari painotti arvostelussaan. Usein tuomarit tuntuvat katsovan turkkia yli muun, joten tämä oli mukava yllätys.

Samalla kisattiin ensimmäistä kertaa Suomessa egyptin maun mustasavun värin parhaasta (VP) ja siinä voiton vei Enna-sisko (alla). Periaatteessa vastakkain olivat Eppu ja Enna (kun Enna oli juniorityttöjen EX1), mutta ihan selvää oli, että Enna vie voiton, niin kaunis nuori neiti se on, eikä Eppulassa oltu yhtään pahoillaan.


Mau-porukan virkeimmän tittelin vei selkeästi Iltavillin kevään jenkkituonti Upi, joka viihtyi enemmän verhoilun ulko- kuin sisäpuolella. Sieltä se huuteli tulevalle morsiamelleen Ennalle ja olisi ollut valmis tekemään tuttavuutta vaikka heti. Valitettavasti herra joutuu odottelemaan kosiomatkaansa vielä ensi vuoden puolelle, sillä Ennan pitää hieman vielä kasvaa ennen äidiksi ryhtymistä.


Näyttelyssä oli myös Mau-yhdistyksen rotupöytä, johon edellisellä viikolla surruttelimme talkoilla verhosettejä myyntiin. Henkilökunta jatkoi vielä alkuviikosta urakkaa itsekseen, joten verhoja oli tarjolla kattava valikoima.


Sitten tärkeimmät. Rosetti oli pinkki ja ISO (ainakin verrattuna edelliseen Rurokin ruippanaan). Virkailija tarjosi ensin "poikaväristä" tummaa sinistä, mutta koska ruusukkeet ovat henkilökunnan mielestä äärimmäisen rumia muutenkin, pitää niistä aina ottaa se räikein mahdollinen versio. Siispä pinkki oli valinta.


Ja arvostelu. Tällä kertaa suomeksi, kun tuomarikin oli suomalainen (ekaa kertaa meillä suomalainen tuomari). Ja aika hyvin saakin selvää. (Klikkaamalla isommaksi.)


Tulkinta:
Tyyppi: Lupaavavartaloinen. Lihaksikas.
Pää: Hyvä kiilamainen muoto. Hyvä profiili. Otsa voisi olla korkeampi.
Silmät: Hyvä muoto ja ilme. Väri kehittymässä.
Korvat: Erin. sijainti. Hyvä muoto. Koko OK.
Turkki: Upea laatu. Hyvä pituus. Hyvä savu. Täplät voisi olla selvemmät.
Häntä: Erin. pituus.
Kunto: Erinomainen.
Yleisvaikutelma: Kiltti ujo herra.
Arvostelutulos: EX1

Mauno oli ollut kiltisti kotosalla ja helppo hoidettava. Pojat ottivat heti tiukan, mutta veljellisen painimatsin, vetivät sapuskat ja nyt Mauno nukkuu henkilökunnan jaloissa tiukasti kiinni pitäen ja jalkoja halien, joten on aika ottaa se syliin.

torstai 24. syyskuuta 2009

Valmiina paikoilla


Molemmat pojat saavat viikonloppuna yksilöllistä aikaa. Eppu reissussa henkilökunnan kanssa ja Mauno kotona hoitajan kanssa. Toivottavasti osaavat nauttia sekä yksilöajasta että yhteenpaluusta sunnuntaina.

Henkilökunta veikkaa, että paini maistuu taas.

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Uupunut talkoomies

Viime viikolla ryhmä mau-yhdistyksen jäseniä uurasti talkooillassa myyntipöytään tavaraa ommellen täällä meillä. Pojat tietysti suhasivat mukana ja nauttivat hälinästä. Eppu pisti parastaan ja esitti mm. "paperikassi päässä ympäri kämppää" -shown.

Henkilökunta on jatkanut vielä ompelemattomaksi jääneistä kankaista ja myyntipöydässä tuleekin olemaan iso pino verhosettejä.


Eppu tietysti osallistui ompeluun olemalla mahdollisimman lähellä. Mukava paikka löytyi valmiiden verhojen pinosta, siitä oli hyvä ensin tarkkailla - kunnes uni vei uurastajan.

tiistai 22. syyskuuta 2009

Tuliaisia

Henkilökunta pyrkii noudattamaan jonkinasteista organisoitumista uuden kaapiston myötä ja sijoittamaan pikkutavarat laatikoihin.

Mikäs sen parempi tuliainen töistä tullessa kuin paperikassi täynnä erilaisia laatikoita.

Juhlaa!

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Onnellinen kaappimies

Synttärit ja valmistumisjuhlat

Tänään on juhlittu Epun puolivuotissynttäreitä ja Projektin jonkinasteista valmistumista. Molempia on juhlittu pääosin painimalla ja juoksemalla. Paitsi henkilökunnan osalta.

Projektista ei pitänyt tulla näin iso ja pitkä, vaan sen piti valmistua jo kesällä. Vaan Ikea oli toista mieltä. Vieläkään ei ihan valmis-valmista ole, pientä viilausta puuttuu, mutta voiton puolella ollaan.

"Projekti" on olohuoneen uusi kaapisto. Sen alta myytiin kesällä pois vanha kirjahylly ja kaksi lipastoa, jotta saatiin avoimen hyllyn tilalle ovellinen kaappi ja pölyä keräävät kirjat ja roippeet pois näkyviltä. Kaapin rakennuksessa piti tietysti ottaa pojat huomioon, siitä portaikoksi rakennettu toinen pää. Tilaa on vielä yhdelle kerrokselle, jos tulee lisätilan tarve. Nykyisellään kaappi on muutamaa senttiä vaille 2 m korkea.

Koko rakennusprosessi on ollut juhlaa pojille. Pahvilaatikoita ja -pakkauksia on ollut isot kasat temmellettäväksi, erilaisia rakenteita kiipeiltäväksi ja paljon katsottavaa henkilökunnan puuhailuissa. Roinan keskellä pojilla on ollut suorastaan juhlat, henkilökunnalla vähän vähemmän.

Tänään sitten laitettiin viimeiset hyllyt paikoilleen, siivottiin ne ja aloitettiin täyttämään. Poikien piti tietysti osallistua.

Kivoja kolosia löytyi.


Niihin voi tietysti asettua kerroksittain ja täppäillä.


... ja ampaista juoksuun.


Tarkastaja Turakainen oli tietysti hommassa mukana ja tarkasti työn edistymistä eri kanteilta.


Kun kaapisto oli täytetty, oli aika asettua unille. Tolppaa pitkin pääsee nyt kiipeämään sekä Linnaan että kaapin päälle, alas kaapin päältä pääsee joko tolppaa pitkin tai sitten toisen pään "portaikkoa".


Eppu lähettää synttärionnittelut sisaruksille Ennalle, Nelsonille, Emirille ja Eshelle kauas Italiaan! Enna ja Emir tavataankin ensi viikonloppuna Tampereella, jossa kisataan egyptin maun mustasavun värinparhaasta ensimmäistä kertaa Suomessa.

lauantai 19. syyskuuta 2009

Passikuvassa

Ei jaksais, haukottaa.


Ai näin vai, skarrrppina kun pieni orava?


"Are you talking to meeee?"


Boree.


Käytiin Maunon kanssa moikkaamassa vetskua taas torstaina. Tassua kutittaa, mutta syytä ei löydy. Ei oo sientä, ei loisia, ei sikareita. Otettiin kokeita, raaputeltiin, kuvattiin röntgenillä. Ja se on taas se sama tassu kuin viimeksi. Taas syödään antipojootteja.

Mauno oli tuttu oma herrasmiehensä eli sähisi, ulisi ja murisi vetskulle eli rauhoitettavahan se oli että pääsi tutkimaan. Kotiintullessa Mauno oli jo hereillä mutta hieman tötsyissä edelleen, joten ilta meni rauhallisesti Epun ihmetellessä ja Maunon loikoillessa. Nyt toivotaan, että antipojootit auttavat ja jos vaiva toistuu, mennään koepaloille.

torstai 17. syyskuuta 2009

Terkkuja

Mauno ja Eppu lähettävät terveisiä taiteilijatovereille Mustalle ja Harmaalle. Japanin biennaalissa nähdään!

maanantai 14. syyskuuta 2009

Ollaan me

Ollaan me täällä vaikka ollaan oltu ihan hiljaa.


Meillä on ollut kova kiire, on iso projekti menossa ja henkilökunta on ollut vähän liesussakin. Mutta joka ilta on ehditty köllöttelemäänkin ja molemmat on saaneet pakolliset syliunensakin.

Kyllä me taas tästä reipastutaan viimeistään loppuviikosta.

torstai 10. syyskuuta 2009

Notkeat lanteet

Epun venyttelyt ovat vielä aikalailla pentukömpelöitä - tai toisaalta tuntuu että se on muutenkin enemmän sellainen rapparireiskatyyppinen, kun Maunosta löytyy enemmän sitä kissamaista notkeutta. Takajalkojen venytys suoraksi suoritetaan yleensä vauhdissa, eihän sitä voi pysähtyä venyttelemään paikallaan, ja se on melko huvittavan näköistä.

Lanteet onneksi ovat hyvin liikkuvat ja lonkat aukeavat, jotta voi tuuletella matolla köllötellen...

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Kelpo pesä kahdelle

Mahtuu sinne kaksikin.


Meillä harvoin nukutaan näin tiiviisti yhdessä, mutta nyt tuli väsy kesken painin.

Maailman ihanimmat mussukat. <3

Kelpo pesä

Mauno on jälleen löytänyt yhden mieluisen pesäpaikan. Henkilökunta pyykkäsi sohvapeitteen, johon joku oli pyyhkinyt kakkapyllynsä ja sattui heittämään pestyn ja kuivan peitteen narulta Pastilliin. Koska tässä on ollut puuhaa kylliksi, peite on jäänyt siihen ja Mauno on keksinyt ihanan pesän.


Siinä on Maunon mielestä mukava myös painia. Ja nyt peite näyttääkin siltä, että se olisi valmis taas pesuun...

tiistai 8. syyskuuta 2009

Oksalla ylimmällä

Koska yllättäen tarjolle tuli erikoinen tilaisuus, Töölön Kastraattikuoro päätti esiintyä. Näin korkeita telineitä on harvoin tarjolla - paitsi ne tavalliset eli keittiön yläkaapit ja edesmennyt kirjahylly. Laulu oli kaunista.


Tikkailla voi myös peippailla, vaikka ne ovat kasassa. Mutta vain tosimies peippaa, pikkuiset katsovat vielä vierestä.


Jotain on selvästi tekeillä, kun tällaisia roudaillaan...

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Halvat huvit

Eppu ei ole mikään audimies, vaan leluiksi kelpaavat halvatkin asiat.

Yksi suosituimmista on pölypallon näköinen villapallo, joka on aikanaan ollut huovutettu kivi. Huovutus on ollut aika löysää, joten penskan käsissä sen ulkomuoto on "hieman" nuhjaantunut, kun villa on päässyt purkaantumaan. Päinvastoin kuin useimmat vieraat luulevat, se ei ole tavallinen sohvanalusvillakoira vaan Epun rakas lelu.


Toinen rakas ja alati kiinnostava, hieman pelottavakin, asia on henkilökunnan muinainen huovutusmitta. Kun uudesta langasta piti tehdä kälyiselle pipa, piti tietysti ensin kutoa muutama rivi ja huovuttaa ne, jotta sai kutistumismitan. Epun mielestä se on kaiketi valtava tuntosarvinen toukka, koska sitä pitää aina täppäillä ensin pitkään loikkien kauemmaksi ennenkuin sen kanssa voi antautua painimaan.


Myös pahvilaatikot kelpaavat. Tosin laatikoilla näyttää olevan vain tiettyä uutuusarvoa. Kun laatikko saapuu talouteen, sinne pitää jommankumman päästä istumaan. Ajan kanssa kiinnostusarvo laskee exponentiaalisesti.


Maunohan on jo vanha patu joka ei leluilla leiki, mutta leikkimistä pitää toki vahtia ja makailla tapahtumien keskipisteessä tai korkeintaan metrin säteellä siitä.


Poikien lähestymistapa leluihin ja muihinkin outoihin ja hieman pelottaviin esineisiin on aivan erilainen. Mauno tutkii kaiken tarkasti nuuskuttamalla ja Eppu puolestaan täppäilee. Vähän kuin klassinen poliisipari, joista toinen lukee ja toinen kirjoittaa...

lauantai 5. syyskuuta 2009

Onnellinen onnittelee


Onnellinen pieni (köh, köh) maupoika onnittelee kasvattajaansa Päiviä syntymäpäivänään!

torstai 3. syyskuuta 2009

Hygieniapainia

Mauno päätti, että näinä kaikenlaisten virusten aikoina pitää suojautua kun on lähikontaktissa toisen kanssa.


Henkilökunta osti kylppäriin uuden maton ja sen pussi meni heti hyötykäyttöön. Poikien puuhaa videolla ohessa. Harmittavasti eteisessä on vähän hämärää ja kuva siksi huono, mutta se nyt vaan on niin että kun kissojen kanssa alkaa tapahtumaan, se on kuvattava niissä oloissa kun on eikä alkaa säätämään valaistusta.

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Lassi Laiskiainen

Ei, uusissa pesissä ei nukuta. Ei kissalle tarkoitettu ole kissalle sopiva.

Sen sijaan voi nukkua vaikka lintulaudalla.


Ja nähdä unta, että on kesä, avoauto ja roikottaa habaa ikkunasta. Tai jotain.

tiistai 1. syyskuuta 2009

Eppuli Peppuli Isopoika


Eppu senkun jatkaa kasvamistaan ja saavuttaa Maunoa koko ajan. 5 kk punnituksessa painoa oli 3300 g, kun Maunolla aikanaan vastaava oli 2800 g. Kasvu ja rakenne enteilevät, että Epusta olisi tulossa isompi kuin Maunosta, joka ei mikään kovin iso maukolli olekaan, vaan siellä ihan normaalisti keskiluokassa. (Aikuisten kollien painoksi sanotaan 4-6 kg ja Mauno on nyt kotivaa'alla tasan 5 kg ja kunnoltaan todella lihaksikas, joskin edelleen vielä nuori kolli.)

Painiminen alkaa olla tasaväkisempää ja Eppu käyttää vähemmän ääntä nykyään. Ei tarvitse kiljua kun pystyy fyysisestikin pistämään jo vastaan. Molemmat tuntuvat olevan yhtä innokkaita painimaan, ehkä Mauno useimmin näyttää olevan aloitteentekijä, eikä kumpikaan ole kunnolla alistetussa asemassa ainakaan vielä. Kovin on toverillista menoa pojilla.

Eppu syö edelleen enemmän kuin Mauno, mutta se ihan pahin ahmiminen on rauhoittunut. Tosin henkilökunnan keittiöönmeno aiheuttaa edelleen huudon, kun herra drama king vaikeroi kuolevansa näääälkääään. Vaikka olisi juuri vetänyt kokonaisen kalkkunafileen... Ilmeisesti pikkuherra on jotenkin pavlovinkoiramaisesti ehdollistunut henkilökunnan keittiössäoloon. Jos henkilökunta ei kuitenkaan ole keittiössä saatavilla oikean nälän iskiessä, se ilmoitetaan henkilökunnan päälle kiipeämällä ja leipomalla voimakkaasti. Henkilökunta yrittää ohjata leipuria kipeiden niska- ja hartialihasten tuntumaan. Quid pro quo vai miten se meni?