lauantai 31. lokakuuta 2009

Tanssijalle bannia


Joku aika sitten talouteen hankittiin Cat Dancer -lelu poikien iloksi (ihan kuin niitä leluja ei olisi jo ennestään...). Useimmat kissanomistajat tuntevat tapauksen: metallilangan päässä nippu pieniä pahvirullia. Yksinkertainen mutta toimiva, metallilanka saa rullat pomppimaan holtittomasti ilmassa, kuin kieppuva ja liitelevä perhonen. Ja sellainen liikehän on omiaan kiinnostamaan kissaa. Mikä parasta: henkilökunnan ei tarvitse tehdä juuri mitään, kunhan pitelee metallilankaa toisesta päästä ilmassa, se pomppii itsestään.

Niin on. Meilläkin siitä tykättiin kovasti, erityisesti Eppu, mutta aina välillä kun Eppu ei ollut paikalla, salaa myös Mauno. Kovaa loikkimista ja pyydystämistä.

Leikille tulee tietysti aina joskus loppu. Eppu veti överit. Katsokaa ja pistäkää ainakin lopussa äänet päälle.



Ei kovin hyvä hampaille. Pahoittelen videon huonoa laatua, tällä kertaa hämäryys pistää kuvan rakeiseksi.

Valo yössä

Taksin katolla vilkkuu, yön ainoa valopilkkuu...


Tai jotain.

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Nukkumatteja


Nukkuva kissa on suloinen, hellyttävä ja mitäkaikkea. Hassu myös, usein.

Eppu viihtyy usein Linnan katolla. Jostain syystä usein se myös nukkuu pää laidalla, ihmeellisessä kenoasennossa. Luulisi, että olisi kovin hankalaa nukkua pää kovan reunan päällä, mutta ei kai sitten. Toinen vaihtoehto on että pää roikkuu kaulan kohdalta laidan yli. Tai joku muu ruumiinosa. Vaikka kokonaankin mahtuisi. Epun periaate on, että aina pitää roikkua!


Jos Eppu nukkuu tasaisella, se nukkuu useimmiten kyljellään. Oikein leveästi.


Mauno nukkuu välillä pitkänä pötkylänä vatsallaan etutassut pään alla. Se on vähänkuin välimuoto kiepistä ja kyljellään nukkumisesta.


Ja sitten pitää tietysti aina tasaisin väliajoin yllättää. Periaatehan on erilaisista pesistä ja muista, että jos ne on kissalle tehty, ei kelpaa. Paitsi nyt sitten kun henkilökunta sulloi kesällä teetetyt pesät Woodnotesin littaanmaattujen paperinarukorien sisään, löysi Mauno sieltä uuden suosikkipaikan.


Siellä se nukkuu jo toista iltaa putkeen. Suhina vaan käy kun se kääntää kylkeä. Tarkoituksena on vaihtaa suhisevat styroksirouhetäytteet pehmeäksi vanuksi, kun vaan henkilökunta saa aikaiseksi. Sitten joskus...

maanantai 26. lokakuuta 2009

Aarre

Eilen oli siivouspäivä ja tehtiin makkarin puolella vähän parempaa siivousta ja kaiveltiin oikein lipastojen alusetkin kunnnolla. Sieltä löytyi viisi hiirtä. Yksi hiiristä oli Maunon rakas punainen karvahiiri, jolla sitten leikittiinkin koko ilta ihan villinä.



Leikistä tuli sitten kuvattua pätkiä videolle. Taustalla pauhaa telkkari, ikkuna on auki ja ulkoa kuuluu sadekelin suhinaa, ja tietysti vanha tuttavamme nariseva zoomi on edelleen kehissä. Pitäisi varmaan opetella tuota äänipuolen käsittelyäkin iMoviella, niin voisi vähän editoida pahimmat "roskat" pois. Ehkä joskus.

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Toppaa päälle

Henkilökunta on tänään kunnostautunut ompelurintamalla (ja vähän siivouspuolellakin, pakko kehua). Uusi helmalakana on silitystä vaille valmis pojille telttailtavaksi ja sen lisäksi tänään tuli töräytettyä Maunon kopalle talvipussi, jos vaikka joutuu pakkasessa tai viimassa lähtemään lääkäriin tai muuten vaan reissuun. Näyttelyynhän me ei Maunon kanssa enää mennä ja töihinkään Mauno ei pääse, kun henkilökunta joutui muuttamaan avokonttoriin, joten aika vähissä on Maunon matkailut nykyään.


Kangas on vinyylitoppaa, joten se pitää hieman vettä, varsinkin tuulta ja sitä voi vähän pyyhkäistäkin. Sisällä on vuorina tavallinen puuvillakangas. Ilman vuoriakin pärjäisi, mutta koska pussukka on mitoitettu aika napakaksi ja topan kääntöpuolella oleva vanu liukuu huonosti, oli vuori kätevintä tehdä. Malli on pussukka, eli perä on suljettu, etuosa kiristetään narulla kiinni ja ristikko-ovi edestä jää avoimeksi, jotta happi kiertää. Päällä on aukko kantokahvalle.

Väri on metallihohtoinen vihreä, kun koppakin on tumman vihreä. Ompelujälki ei ehkä kestäisi ammattilaisen tarkastelua, mutta ihme on jo sinänsä, että halpis-Brother jaksoi paksutkin kohdat tikata. Eiköhän tuolla reissussa pärjää.


On me tänään vähän köllöteltykin, varsinkin pojat. Tästä näkee miten lähellä niiden koot ovat jo toisiaan, yhtenä päivänä kotivaaka epätieteellisellä punnitusmenetelmällä näytti poikien painot jo prikulleen samaksi. Eppu on vielä matalampi, mutta toisaalta vantterampi kuin elegantti neitipoika Mauno, joten se voi hyvinkin pitää paikkansa. Painit ovatkin muuttuneet rajummaksi ja tasaväkisemmäksi, mutta niskaote on edelleen Maunolla. Toistaiseksi.


Epun silmät ovat vielä aika keltaiset, kuten kuvasta näkyy, tosin valaistus ja moodikin aina vaikuttaa. Pientä viherrystä on tulossa jo lupaavasti, valmis värihän tulee olemaan jossain puolentoista, parin vuoden tietämillä. Tässä Mauno näyttää vähän mallia.


Aknea ei valitettavasti olla vielä oikein selätetty vaikka ahkerasti on putsailtu, joten voi olla että lääkärikeikka on piankin edessä. Tai ainakin soitto lääkärille.


Tässä Mauno näyttää kotiminäänsä - vastakohta sille, jos joku muistaa nähneensä raivoavan pedon Kirkkonummella näyttelyhäkissä...

lauantai 24. lokakuuta 2009

Järjestelypäivä


Tänään on ollut järkkäilypäivä, kun henkilökunta innostui vihdoin laittamaan järjestykseen uuden kaapin tavarat ja samalla siivoamaan makuuhuoneessa lojuneet jäännökset pois. Pojilla on tietysti ollut hauskaa, kun on ollut ihmeellistä tohinaa ja paaaaljon erilaisia laatikoita on tyhjentynyt ja täyttynyt ja kaapissakin on ollut välillä tyhjiä ja välillä täysiä hyllyjä.


Järkkäily on sen verran väsyttävää, että pitkät päikkärit ovat tarpeen, onhan edessä loppuillasta vielä petivaatteiden vaihto, ja se vaatii osallistumista ja voimakasta möyrintää.


Päikkäreitä voi ottaa pienessä kosketuksessa, kun (melkein) kukaan ei huomaa.


Meillä on kamerakin taas takaisin, päävirtapiiri on vaihdettu ja taas voi alkaa ottamaan muitakin kuin kännykuvia. Valitettavasti sisällä on valo jo aika heikossa, päiväsaikaankin.

tiistai 20. lokakuuta 2009

Hirveä huijaus

Poikien ruokavalio on täysin päinvastainen. Mauno kannattaa teollisuuden työllistävää vaikutusta ja suostuu syömään vain pussiruokaa, paitsi seitä ja possun sydäntä. Eppu puolestaan ei oikein innostu pussiruuasta vaan haluaa raakaa lihaa. Mitä punaisempaa, sen parempaa. Mielellään mahdollisimman vähän läskiä. Eikä mausteita, kuten munankuorta, kiitos.

Täydennysvitamiineja Eppu saa paitsi Multicatista, myös pussiruuasta, jota joutuu välillä syömään. Keskimäärin yksi päivän kolmesta ateriasta on valmisruokaa. Maunolla kolme. Maunon vitamiinit tulevat ruuasta, joskus satunnaisesta Multicatista. Kokeiltu Eforion-öljykapselikuuri sai henkilökunnan pesemään ripuliroiskeita seinältä neljältä aamuyöstä, joten se on sattuneesta syystä nyt jäänyt satunnaisiin kapseleihin silloin tällöin.


Henkilökunta yrittää huijata Maunoa kohti lihaisampaa ruokavaliota. Epun ateriasta pilkotaan pieniä maistiaisia ja sekoitetaan Maunon valmisruokaan nostamaan sen lihapitoisuutta. Täydestä menee ja hyvin maistuu. Aina joskus Maunon voikin yllättää Epun ruokakupilta lihanpalaa jäystämästä, jos sellaisia on sinne sattunut jostain syystä jäämään. Yleensä Eppu on aika tarkka oman kuppinsa tyhjentämisestä.

Hammastyöskentelyyn Mauno saa satunnaisesti raksuja, Eppu ei raksuista välitä ja ainoat sen syömät raksut ovat aamulla läksiäisiksi nakatut heippanapsut.

Henkilökunnan työpaikan uusi sijainti antaa mausteita myös poikien ruokavalioon. Normaalin koti-Alepan valikoiman lisäksi uudesta työ-lähikaupasta löytyy muutakin kuin peruseinestä. Tänään henkilökunta haki tuliaisiksi hieman lammasta ja hirveä. Lammas maistui hyvin, ja hirvikin, mutta jostain syystä hirven syöminen vaatii lihanpalan armotonta heittelyä pitkin asuntoa. Maistuuko se paremmalta, jos se on käynyt metrin lennon ilmassa ja sen perään on loikattu raivolla? Ja se on leivitetty maton villakarvoissa, puhumattakaan tietysti joka paikassa olevista kissankarvoista?

Ilmeisesti. Niin railakasta menoa ruokailu tällä hetkellä on.

maanantai 19. lokakuuta 2009

Herra Helppo Hoito

Mauno on kyllä äärimmäisen helppo hoidettava kotioloissa. Vaikka lääkärissä rähistään niin että rauhoituspiikki pitää tökätä pienempäänkin tutkimukseen, kotona henkilökunta saa vääntää vaikka solmuun.


Maunon akneleukaa pestään edelleen saippualla, eikä se varmaankaan ole niitä miellyttävimpiä toimenpiteitä. Silti homma sujuu melko vaivattomasti. Henkilökunta laittaa tarpeet valmiiksi kylpyhuoneessa (vanulappu kosteaksi, tippa pesuainetta ja kuivia lappuja valmiiksi) ja huutelee Maunoa. Mauno tulee kiltisti paikalle, vaikkakin hieman matalana ja epäröiden, mutta tulee aina. Elekielestä näkee, että tietää mitä on edessä, ei millään haluaisi, mutta tulee kun huudetaan. Sitten nosto tiskille, peruutus ja hyvä ote kainalossa kulmassa seinää vasten. Pesu vaahtoavalla saippualla, puhdistus kastelluilla vanulapuilla kunnes saippua on pois, kuivaus pyyhkeellä ja herkkunapsut palkkioksi.

Joka ilta, ja joka ilta Mauno tulee kun kylppäristä huutelee.

Helppo avohoidossa, vaikeampi laitoksessa.

lauantai 17. lokakuuta 2009

Vaatturi Kuukunainen


Eppu on kova poika ompelemaan. Tai ainakin osallistumaan ompelemiseen. Kaikki kankaiden kanssa touhuaminen saa sen riehaantumaan, tai sitten köllöttelemään. On sitten kyse kankaan leikkaamisesta tai ompelemisesta. Sakset, nuppineulat ja ompelukone tuovat omat jännitysmomenttinsa touhuun, mutta Eppu ei siitä piittaa. Se on enempi henkilökunnan murheita.


Tarkastaja Turakainen tarkkailee touhua etäämmältä, se ei herrasmiehenä ole niin kiinnostunut itse toiminnasta, vaan odottaa enemmänkin lopputuloksen valmistumista ja tutustuu sitten valmiiseen tuotteeseen. Tässä tapauksessa kyse on uudesta helmalakanasta, joka tarjoaa mukavan leikkipaikan sängyn alle, joten laadun on syytä olla ensiluokkaista.

perjantai 16. lokakuuta 2009

Virkku rotta


Tällainen virkattu rotta seurasi meitä koko matkan Masalasta kotiin. Taisi lähteä siperiankissojen yhdistyksen myyntipöydästä matkaan. Se on ollut kovin suosittu kotosalla, erityisesti Mauno on sitä halinut ja myös vähän hammasta näyttänyt. Muutenkin Maunolle on pitkästä aikaa myös leluilla - muillakin kuin Epulla - leikkiminen maistunut. Mikä on tietysti henkilökunnasta ihan erityisen mukavaa.

torstai 15. lokakuuta 2009

Uusi Hiekkamies

Vanha Hiekkamies on ollut epäkunnossa, ja hetken aikaa on pärjätty henkilökunnan roudauksella, mutta se ei selkeästi ollut pidemmän päälle sopiva vaihtoehto. Piti siis keksiä uusi hiekkamies. Otimme testiin Lemmikkiexpressin, jolla on kotiinkuljetus pääkaupunkiseudulla. Ja wau mikä toimitus! Eilen illalla tilaus, tänään illalla toimitus. Illalla lähetettyyn tilaukseen oli aamulla kuuden aikaan tullut jo vastaus ja toimitusaikaehdotus. Pikapalvelua.

Niinpä tänään saapui eteiseemme hieman toistasataa kiloa hiekkaa. Oli siinä pojille hetkeksi ihmettelemistä.


Tosin vain hetkeksi, sillä puolet toimituksesta oli naapuriin (toimituskulujen säästämiseksi kannattaa yhdistää voimat) ja ne noudettiin saman tien pois.

Koska vanha hiekka oli kovin vähissä, tehtiin vielä samana iltana kunnon putsaus eli vanhojen hiekkojen poisto, laatikon pesu ja uutta säkillinen tilalle. Sitten sekuntikello käyntiin ja kumpi ehtii merkkaamaan ensimmäisenä... Eppu!

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Adressi.mau

Henkilökunnan työpaikka muuttaa ja sehän on tarkoittanut pakkaamista. Kaappeja tyhjentäessä löytyy kaikenlaista ja paljon on syytä pistää roskiin. Jotain muuten poisheitettävää voi kuitenkin hyödyntää vaikka kotona. Kuten esimerkiksi adressinauhoja...


Kameralle kävi köps ja se on nyt huollossa, katsotaan koska se tulee takaisin ja missä kunnossa. Siihen asti ollaan kännykameran varassa.

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Maunon mielipide tästä päivästä


Nukkumapaikka. Ei mikään kovin hienovarainen vihje.

Exit only

Tänään oli Maunon vuoro kokea matka Masalaan, poikkeuksellisesti, onhan se saanut olla rauhassa näyttelemiseltä toukokuun Pirok-katastrofista asti. Herätys oli kuudelta, lähtö kymmentä vaille seitsemän - eikä aikataulun mukaista ratikkaa tietenkään tullut. Ei muuta kuin taksilla Pasilaan, jotta ehdimme junaan. Perillä vielä Reittioppaan mukaan 700 m kävelyä, jota Mauno hieman protestoi, taisi olla kopassa kaljakärryssä hieman täristävää ja pomppuista kyytiä raikkaan huurteisessa sunnuntaiaamussa.

Sitten päästiinkin halliin, jossa ei vielä ollut jonoja eläinlääkärille. Mauno aloitti protestoinnin välittömästi ja hyvä kun eläinlääkäri sai jonkinlaisen tarkastuksen tehtyä. Ei luvannut hyvää, mutta riskillä lähdettiin, edellinen katastrofi vielä muistissa, mutta toisaalta toive siitä, että Epun tulo olisi saanut Maunon sietämään muita kissoja hieman paremmin, mielessä. Tarkastuksen jälkeen oli kyllä toiveet enää aika alhaalla.


Mauno oli häkissä ihan nätisti, jopa kohtuullisen rennon oloisesti, olihan sinne sisustus jätetty Epun jäljiltä edellisenä päivänä, joten tutut tuoksuthan siellä oli. Kun ympärille alkoi saapua lisää kissoja, alkoi Mauno osoittaa mieltä kaikkia kontaktinottoja kohtaan. Niin kauan kun kukaan ei ottanut mitään kontaktia, se makoili rauhassa, ympärilleen katsellen, raksuja napostellen ja välillä silmät jopa hieman luppasivat. Mutta jokainen kädenojennus, kurkkaus lähemmäksi ja muu huomio sai sen sähisemään ja maukumaan. Myös henkilökunnan varovaiset silittely-yritykset saivat sähinät ja murinat.

Ratkaiseva käänne tuli, kun naapurin nuori Kamila pääsi takakulmasta härkkäisemään Maunon häkin puolelle pienestä raosta. Sen jälkeen takakulmaa piti vahtia ja sähinä yltyi. Lopulta henkilökunnan silitysyritys sai palkkioksi näykkäisy-yrityksen ja siitä paikasta sitten henkilökunta kävi ilmoittamassa sihteeristöön ja assarille, että vetää Maunon pois kisasta. Tuomarin pöydälle oli turha enää yrittää siinä vaiheessa.

Henkilökunta jäi vielä katsomaan muiden maukujen arvostelut ja aloitti sitten pakkaamisen. Mauno oli vahvasti eri mieltä häkistä poistumisen suhteen ja pisti oikein kunnon leopardishow:n päälle. Kaikki yritykset lähestyä saivat aikaan hurjaan sähinän, murinan, ulinan ja hyökkäilyn. Lopulta häkin sisustus purettiin varovasti katon ja oven kautta nyppien niin että Mauno jäi tyhjään häkkiin, mutta siltikään ovesta tarjottu kopan turvallinen pimeys ei houkuttanut hurjapäätä. Lopulta Kamilan ja Binchun ihana emäntä Heidi puki päälleen toppatakin väärinpäin, henkilökunnan nahkahanskat ja paini Maunon ulos häkistä henkilökunnan pitelemään koppaan. Ovi kiinni ja henkilökunnan takki päälle ja sähinäkasa oli purkissa. Loput kamat kasaan ja menoksi.

Ovesta ulos astumisen jälkeen Mauno oli kuin taikaiskusta oma rauhallinen itsensä. Koko matka kotiin junalla ja ratikalla meni leppoisasti ja kotiin päästyä Mauno oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ei kun syömään, Eppua nuolemaan ja painit päälle. Henkilökuntaakin puskettiin, kehrättiin ja silittää ja sylittääkin sai ihan normaalisti. Sitten otettiinkin porukalla parin tunnin päikkärit ja nyt on sitten riehuttu siitä asti eli business as usual.

Selvää on, että tämä oli Maunon viimeinen näyttelyreissu. Exit only. Ehkä jos siitä joskus tulee leppoisa vanhapoika löllykkä, mutta ei lähivuosina. Aikaisintaan veteraanina tarkastellaan asiaa uusiksi. Näyttelyt eivät ole henkilökunnalle tärkeitä, kissojen ehdoilla mennään, tarkoitus on vaan ollut totuttaa käsittelyyn, härdelliin ja reissaamiseen, jotta ne pakolliset reissut olisivat sitten helpompia. Joskus on kuitenkin kotoa poistuttava. Kivaa olisi, jos se sujuisi rutiinilla ja ilman pelkoja.

Maunon ongelma on selkeästi muut kissat. Ihmisiä se ei ole koskaan pelännyt, jos ei rakastanutkaan, mutta esimerkiksi henkilökunnan työpaikalla se on ihan rela, vaikka vieraassa paikassa ja vieraiden ihmisten ihmeteltävänä onkin. Mutta heti kun on vieraan kissan hajua, iskee sähinä ja murina.

Tätäkin kautta vielä ISO kiitos Heidille avusta Maunon kopittamisessa.

Kamerakin jäi tänään kotiin, joten vain huono kännykamerakuva on todisteena tästä penkin alle menneestä päivästä. Olisihan sitä sunnuntain muutenkin voinut kuluttaa kuin kuudelta heräämällä ja suinpäin katastrofiin lähtemällä...

lauantai 10. lokakuuta 2009

Masaa moikkaamassa

Tänään tie vei naapurin Flipin seurassa Kirkkonummen Masalaan URKin näyttelyyn. Eppua on nyt näyttelytetty urakalla, jotta se tottuisi hässäkkään ja käsittelyyn. Flippi sen sijaan oli ensimmäisellä reissullaan.


Näyttely oli pienen hallin vuoksi perinteinen, kun viime aikoina on osunut euronäyttelyjä, eli häkit ovat ringissä ja omistajat sisällä. Täällä häkit olivat selät vastakkain ja auki vain yhdeltä sivulta, jolloin omistajat istuvat häkkien edessä ja myös yleisö kiertää samalta puolelta. Henkilökunta ompeli hädissään ennen näyttelyä toisenkin vessaverhon siltä varalta, että näyttely olisi ollut euromallinen, mutta kun ei ollut, pärjättiin yhdelläkin. Sen taakse naamioitui sopivasti uusi Sturdi-matkavessa, vaikka loppujen lopuksi Eppu ei asioilla päivän aikana käynytkään, kunhan vaan kaiveli hiekat laatikosta ulos heti aamusta. Riippukeinukaan ei kiinnostanut, mutta varjosti mukavasti ja tarjosi Epulle suojaisan nukkumapaikan takanurkassa - Eppu siis on tuo musta möykky takareunassa.

Flippi oli lupaava showmies ja viihtyi häkissään erinomaisesti, rennosti torkkuen ja rapsutuksia kerjäten, välillä uusia leluja kurittaen. Pöydällä se ei oikein jaksanut keskittyä poseeraamiseen, mutta oikein hienosti se meni ensikertalaiseksi. Kovasti siellä päätä tutkittiin ja profiili korrektiksi todettiin.



Esittipä Flippi mielipiteensä tuomaroinnista, kieltä vaivihkaa näyttäen kun tuomari ei nähnyt.

Näitä kieli ulkona suusta toljottavia maukupoikia näkyi rivissä useampikin, se tuntuu olevan jonkinlainen ominaisuus pojille...


Porukan kaunistus oli nuori Khepri-tyttö, Chai-lai kissalan keväinen hollannintuonti. Khepri nappasi hopeista värin parhaan (BIV), savuja ei tarpeeksi siihen kisaan ollutkaan tällä kertaa.


Eppu oli levottomampi sylissä vuoroa odotellessa kuin viimeksi ja se hieman huolestutti henkilökuntaa. Pöydällä Eppu oli jälleen rauhallinen, istuskeli ja katseli vieraisiin pöytiin. Tuomari ei hirveästi jutellut, tutki rauhallisesti ja totesi Epun olevan "promising", jälleen iso, täpliä ei juuri näkynyt ja silmätkin olivat vähän pyöreät. Häntää tuomari ei onneksi kokeillut ollenkaan, se kun on vähän hiinä ja hiinä, pientä knikkiä on kehittymässä.

EX1 napsahti ja valinta tuomarin parhaiden valintaan, jossa voiton vei nuori burmaneiti. Ihan tyytyväisiä ollaan, pääasia on osallistuminen ja nätisti oleminen, paneelin härdelliin en Eppua välttämättä haluaisikaan enkä tiedä veisinkö edes, vaikka se sinne valittaisiinkin.

Ruusuke oli aika ruippana, arvosanakin vain tarralla. Väri on vaihtelua meidän punavoittoiseen kokoelmaamme.


Arvostelu on melko selkeä ja tällä tuomarilla oli hmmm, erikoinen tapa liimailla tarroja seteliin... (klikkaamalla isommaksi)



Tyyppi: Well developed strong boy
Pää: Nicely sloped, profile could be a bit softer
Silmät: Well set, shape OK, holding them a bit rounded
Korvat: V. good size, shape and set
Turkki: ex text., ex color
Häntä: ex length
Kunto: ex
Yleisvaikutelma: Good looking, needs time
Arvostelutulos: EX1

tiistai 6. lokakuuta 2009

Kiljuhanhet muuttavat länteen


Henkilökunta osti Pirokista testiin Ziwin purkkiruokaa ja tarjosi sitä eilen iltapalaksi pojille. Purkki peuraa ja kalaa jaettiin puoliksi, molemmat saivat oman annoksensa. Eppu tietysti hotkaisi omansa saman tien, tuttuun tapaan, Maunolle se jäi odottamaan.

Viiden aikaan henkilökunta heräsi vieressään karjuvaan Maunoon. Ensin ignoorausyritys, sitten houkuttelu kainaloon, sitten tömps tömps kun Eppu heräsi Linnan penthousesta kuullessaan henkilökunnan puhuvan Maunolle ja päätti liittyä joukkoon, painia. Sitten naps kun henkilökunnan hermot lakkasivat venymästä. Mauno kainaloon, heitto ulos makuuhuoneesta. Asunnon itäsiipi sulkeutui ovien taakse ja kiljuhanhi muutti länteen.

Herätyskellon soitua henkilökunta muisti yön tapahtumat ja arvasi heti, että peura-kala ei ollut kelvannut ja Maunolle oli iskenyt nälkä.

Ei tipu palvelua siihen aikaan. Ei vaikka kuinka huutaisi.

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Hyviä uutisia ja huonoja uutisia

Meillä on uutisia. Hyviä ja huonoja.

Otetaan huonot ensin: meillä on uusi imppa. Ei kiva juttu. Tykätäänkö edellisestä? Ei. Kaivattiinko siis lisää? Ei.


No henkilökunta kaipas, kun tuolta kakkakaapista tulee kuitenkin sitä hiekkaa aina lattialle siivotessa ja aina ei jaksais roudata sitä isoa imppaa esille muutaman hiekanmurun takia.

Ja ne hyvät uutiset. Se imppa tuli tietysti laatikossa! Eikä tässä vielä kaikki: sisällä oli toinen laatikko, sellainen kolomalli.

Kaksivaiheinen laatikko on ollut tosi suosittu. Toiseen voi mönkiä ja sieltä väijyä ja täppäillä kaveria, toiseen taas henkilökunta tekee asiat hankalaksi ja heittelee raksuja sinne koloon ongittavaksi. Ettei muka saisi sapuskaa niin helpolla, että vaan lautaselle mätkästään.


Ulkolaatikko on ollut tosi suosittu väijymiseen, se on kivan muotoinen ja toimii sekä lappeellaan että kyljellään. Yksi tai kaksi kerrallaan mahtuu sisään.


Katto tosin ei ole kovin vankkatekoinen - tai sitten jollain on massaa vähän liikaa...


Mutta yksi pieni hämäävä juttu siinä on.


Tää teksti laatikossa ei kyllä ihan pidä paikkaansa.


Pitäisköhän reklamoida?

lauantai 3. lokakuuta 2009

Ärsyttävät tyypit

Tänään on ollut taas sellainen päivä, että on ollut rukkastarpeita tarjolla...


Ihan pakko on ilmeisesti ollut aloittaa rallittaminen jo kuudelta aamulla, kun henkilökunta on erehtynyt jättämään makuuhuoneen ovet auki. Muutaman aamunhan se jo toimikin ja ystävällisesti varpaiden koukkiminen alkoi vasta 10 minuuttia ennen kellonsoittoa.

Rallia vedettiin sata lasissa ja siinä sitten kaatuivat niin pyykkiteline kuin tavarat sohvapöydän virkaa toimittavalta pömpeliltäkin. Eipä se tuntunut tahtia haittaavan, ainoastaan Maunon häntä paksuni noin viisinkertaiseksi. Välillä tietysti Epun piti päästä teurastamaan makkarin ikkunalla olevaa lampaantaljaa, ilmeisesti nälkäänsä...


Ja kun henkilökunta on saatu kiukkuisena hereille, voidaankin sitten nukkua koko päivä ihan hipihiljaa. Ja poikkeuksellisen veljellisesti, yhdessä kaulaillen.


Ärsyttäviä tyyppejä.