keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Pieniä vieraita

Henkilökunta on viettänyt tämän viikon talvilomaa ja lomailuun yleensä kuuluvat lapsivierailut. Henkilökunta tilasi yhden kappaleen veljenlapsia yhdeksi päiväksi, mutta aina ei saa mitä tilaa ja tuloksena oli kaksi lasta kahdeksi päiväksi, tosin erikseen, eli yksi lapsi / yksi päivä.

Eilen vierailulla oli Oskari, 5 vee, joka sai pojat villiksi sulkaleikeillä.

Tänään vieraana oli Siiri, 3 vee, joka otti poikien kanssa hieman rauhallisemmin. Poikien rallitus oli Siirin mielestä "jännittävää", eli hieman pelottavaa. Pojat kuitenkin haistelivat vierasta kiltisti ja Eppu antoi jopa silittää.


Siirille kaivettiin laatikollinen henkilökunnalta löytyviä leluja, josta pojat innostuivatkin. Ihana muovilaatikko tuli taas esille!


Molemmat pojat käyttäytyvät vieraiden kanssa tyypilliseen mau-tapaan. Suoraa kontaktia, varsinkaan fyysistä, ei juuri oteta, mutta tapahtumien keskipisteessä hengaillaan coolisti. Pois ei voi lähteä, vaikka rauhallisempaa muualla olisikin.

tiistai 30. maaliskuuta 2010

Herra Allegro


Maunon allergiatestin tulokset ovat vihdoin tulleet. Niissä on sekä hyviä, että huonoja uutisia.

Ensinnäkin hyvää on tietysti se, että reaktioita löytyi, eli ihan hukassa ei enää olla. Hyvää on myös se, että lihat eivät olleet allergisoivien listalla eli possua, lammasta, nautaa, kanaa jne, saa edelleen syödä ja ne varmaan tulevat vielä lisääntymäänkin eli yritämme siirtyä lihaisampaan ruokavalioon Maunon kohdalla - Eppuhan onkin jo lihamiehiä.

Huonommat uutiset sitten tuli positiivisten listalta, se on teollisten ruokien osalta aika hankala.

Allergisoivat aineet olivat soija (5 asteikolla 0-5), kananmuna (3), riisi (1), maissi (1) ja lohi (1). Näistä monet esiintyvät valmisruuissa, erityisesti riisiä on melkein kaikessa. Henkilökunta selasi juuri esimerkiksi Zooplussan valikoiman raksuista, eikä löytänyt yhtään ainoaa raksulajia, jossa ei jotain näistä olisi. Raksuja meillä ei hirveästi syödä, mutta koska Mauno ei myöskään ole ollut kova syömään lihaa, on raksujakin annettu, jotta hampaille on jotain kovaa purtavaa.

Hohhoijaa, aikamoista sompailua on edessä, mutta onneksi sentään nyt on jotain suuntaviivoja.

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

PR-miäs Turkkuses

Pitkä viikonloppu alkoi perjantaiaamuna, kun Eppu lähti henkilökunnan mukana töihin. Työpäivä sujui jo rutiinilla vaikka lasikoppiin sulkeminen välillä ärsyttikin ja yritys toimistoon tutustumiseen oli kova.

Toimistolta suikkasimme junaan, ja junamatkakin meni jo rutiinilla henkilökunnan sylissä maisemia katsellen ja pieniä torkkuja ottaen.

Köröttely peräkärryssä asemalta hotelliin kirvoitti pientä huutelua, mutta onneksi matka ei ollut kovin pitkä. Henkilökunta nakkasi vain Epun sisään huoneeseen ja lähti melkein saman tien hakemaan evästä itselleen ja hiekkaa Epulle.

Eppu testasi heti huoneen lattian. Toimii.


Uusi isompi matkatoiletti pääsi tositoimiin, nukkumakippoilun sijaan. Henkilökunta meni halpaan ja osti kaupasta hiekkaa, jota lohdullisesti mainostettiin kevyeksi. No sitä se olikin, mutta myös pinkkiä ja hajustettua. Hyyh. Toisaalta, hotellin 70-lukuhenkinen ruskea sisustus ehkä ei siitä kalvennut.


Lauantaina naapurimökissä majaili toinen Iltavilli, D-pentueen Tappy, hopeatäplikäs kastraattinaaras, joka kävi hakemassa toisen CAP-sertinsä. Tappy on paitsi kaunis, myös kohtuullisen vikkelä ja temperamenttinen tyttö - niinkuin nyt tytöt usein tapaavat olla - joten siinä oli hieman pitelemistä esittelyssä. Häkissä oleilu kuitenkin sujui mainiosti.


Henkilökunta kävi tietysti heti moikkaamassa Mäykysen Elli-neitiä, joka paiskasi vitoset heti kättelyssä. Elli pärjäsi ekassa näytelmässään loistavasti, tuomarilta tuomarin parhaaksi, siitä paneeliin ja yksi äänikin, vaikkei sentään BIS-voittoa. No, ensi kerralla sitten!


Epulla oli lauantaina tuomarina Anna Wilczek Puolasta, ja olikin hyvä tuomari. Käsitteli Eppua oikein nätisti ja tykkäsi kovasti. Vanttera, hienot mittasuhteet, hyvä savu (kröhöm...), karviaisenvihreät silmät (kröhöm...) ja kaikki oli oikein excellentiä, vain häntä olisi saanut olla hieman pidempi. Eppu oli oikein nätisti arvostelussa ja koska olimme lähes päivän viimeisiä, jäimme saman tien odottelemaan tuomarin parhaiden valintoja, joihin Eppu kutsuttiin. Voiton vei kuitenkin hetken pohdinnan jälkeen manx, joten paneeliin ei tarvinnut mennä kiusattavaksi vaan oma häkki kutsui.

Eppu sai kolmannen CAP-sertinsä, eli valmistui Premieriksi (vaikka ruusukkeessa lukeekin vanha nimi PremiOr). Herran koko nimi on siis nyt PR FI*Iltavilli Ebi Ehteshaam.


Hotellilla Epulla oli ihan pankkiiriolo, kun tuli titteli ja komea ruusuke.


Höppy Productions esittää: Kohtaus baletista Joutsenlampi.


Seuraava aamu ei valjennut kovin aurinkoisena. Yöllä oli kesäaikaan siirtyminen ja henkilökunta, jonka herätys oli kännykän kellon varassa, siirsi illalla hyvissä ajoin kelloa tunnin eteenpäin. Aamulla olisi väsyttänyt, mutta sinnikkäästi henkilökunta kömpi ulos, kävi suihkussa, pakkasi viimeiset tavarat, antoi Epulle aamupalaa ja lähti itsekin nauttimaan hotellin aamupalasta. Pettymys oli suuri, kun aamiaishuone oli vielä suljettu (vaikka sen piti avautua 7:30, kun Messukeskuksessa piti olla 8:30 ja henkilökunta yritti paikalle 7:45). Nälkäisenä henkilökunta palasi huoneeseen, mönki kassiaan kammoavan Epun sängyn alta kyytiin ja lähti kohti näyttelypaikkaa. Respassa narina suljetusta aamiashuoneesta kuitattiin sillä, että kello on vasta seitsemän, ei kahdeksan. Henkilökunnan kello oli siis siirtänyt itse itsensä kesäaikaan, joten kello oli tuntia edellä. Huone oli maksettu, joten ei auttanut kuin lähteä taksilla kohti Messukeskusta, jossa ei päässyt vielä sisään vaan joutui seisoskelemaan aulassa ja odottelemaan, että kello tulee 7:30.

No, aamu lupaili jo jotain päivän kulusta.

Sunnuntaina mökkinaapurina oli Epun isoisoisä Manu, komea neljävuotias kastraattikolli, joka on myös Maunon isoisä. Manu on ollut näyttelytauolla ja käyttäytyi erittäin hienosti sekä tuomarilla, että häkissä rennosti nukkuen. Manuun verrattuna Mauno on aivan neitipoika, niin komea kolli Manu on.


Manu ei varsinaisesti arvostanut naamahierontaa, jos ei siitä ääneen valittanutkaan.


Hmmm, tuomarin profiiliakin pitäisi verrata standardiin...


Huolestuttaa, mutta onneksi isäntää voi pitää kädestä kiinni. CAP-serti tuli.


Manu ehti käydä tp-valinnoissakin (ei jatkoon) ennenkuin Eppu pääsi arvosteluun. Sunnuntain tuomarina oli ruotsalainen Catharina Modahl Nilsson, joka ihan ensimmäiseksi ilmoitti, että Eppu onkin sitten ensimmäinen savumau jonka hän näkee. Loistava aloitus.

Aloituksesta olisi ollut matka ylöspäin, mutta valitettavasti niin ei käynyt. Ensimmäiseksi tuomari totesi, että eikös maun pitäisi olla elegantti, elegantimpi kuin ocicat tai bengali. Ja että tämä taitaa olla iso poika? No onhan se. Kun Eppu istuutui, totesi tuomari että nythän se näyttää elegantilta!

Arvostelu käytiin standardikirja toisessa kädessä, kohta kohdalta kommentoiden ja henkilökunnan kanssa konsultoiden. Koska ihan kaikesta ei kirjakaan kertonut selvää, arvostelun jo aikansa kestettyään, tuomari nappasi Epun kainaloon ja lähti näyttämään sitä muille tuomareille. Tuloksena oli, että kun Eppu on vielä nuori ja mm. turkin ja silmien osalta menee vielä "kehittyvien" raameihin, ei siitä oikein osaa sanoa mitään. CAPIB-serti kuitenkin saatiin, mutta tp-valintoihin ei tarvinnut mennä, mistä Eppu taikka henkilökunta ei ollut lainkaan pahoillaan.


Eppu vietti suurimman osan loppupäivästä nukkuen. Kukaan kissaihminen ei varmastikaan ihmettele sitä, että henkilökunnan vartavasten näyttelykäyttöön ompelema pesä ei kelvannut, vaan nukkua piti joko häkin etuosassa tai sitten hiekkalaatikossa (jossa toki oli pohjalla hiekat, jotta turkkiin sai mukavan vaaleanpunaisen pölyn ennen arvostelua). Vaikka laatikko siirrettiin häkin etuosaan pois verhon takaa, se oli parempi nukkupaikka kuin takaosassa oleva pesä.


Päivä loppui mukavan aikaisin ja kotiin päästiin lähtemään jo hieman ennen viittä. Matka kului joutuisasti Manun ja henkilökuntansa kyydissä ja ruhtinaallisesti pääsimme kotiovelle asti hyvässä seurassa.

Ja sitten ne tulkittavat arvostelut. Vasemmalla lauantain, oikealla sunnuntain, klikkaamalla isommaksi.



La Wilczek / su Modahl Nilsson
Tyyppi: ex. body, shape &size, ex. proportion of medium, ex. flaps / Large male, with well dev muscles, but shows elegans
Pää: ex. shape with slightly contours, ex. profile & chin / Wedge shaped with rounded contours, nice profile, excellent MAU-expression
Silmät: ex. shape &size, ex. gooseberry colour / Large and almond, still an amber cast
Korvat: ex. medium & well setting / medium sized, very nice set
Turkki: ex. short, ex. texture, ex. glossy & silky, ex. smoke / excellent short and soft, silky. A little dark in color but pattern present
Häntä: could be longer :) / Nice tail
Kunto: ex. / excellent
Yleisvaikutelma: Verry sweet boy <3 / A lovely cat
Arvostelutulos: EX1 CAP / CAPIB

Kotimies Mauno täällä odotteli jo huudellen oven takaa kun tulimme. Muutamat suhautukset Epulle ja pahojen hajujen pesu. Eppu simahti Pastilliin Ludden kainaloon ja Maunon oli päästävä pienelle kerälle henkilökunnan syliin hurisemaan. Ikävä oli molemminpuolinen, eikä henkilökunnan kyljestä juuri ole irrottu illan aikana.

torstai 25. maaliskuuta 2010

Kassi-Mauno

Oi onnea ja autuutta kun henkilökunta tuli sunnuntaina Ikeasta uuden kassin kanssa. Ihana rapiseva piilopaikka, josta voi vaania ja jossa voi toisinaan ottaa myös unoset.


Aamulla täällä oli hirveä ryske ja rapina. Jompikumpi, luultavasti Eppu, oli lähtenyt juoksuun kassi perässään ja siitä sitten syntyi kiva härdelli. Molemmilla hännät puuhkana ja vähän sellainen "ohhoh, pääsipä tapahtumaan taas" -ilme.

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Vessaunia

Epun uusi isompi matkavessa on saavuttanut suuren suosion unikippona, nyt kun sitä ei varsinaisessa tarkoituksessaan ole vielä käytetty. Pohjalla on pehmeä fleecepeite ja molemmat pojat ovat tykänneet kölliä lootassa. Jopa Maunokin, joka yleensä nukkuu pääosin ylhäällä kirjahyllyn päällä omassa kopassaan.


Kahta kippoon ei yhtä aikaa mahdu, joten toinen joutuu jäämään ulos. Lähellä voi kuitenkin olla, vaikkei ihan kosketuksissa.


Ja kengurumieskin on taas paikalla.


Ei meillä normaalisti ole kopat aina esillä, mutta nyt ollaan lähdössä Epun kanssa reissuun ja kassi on syytä ottaa ajoissa esiin, koska se on Pelottava (sitä ei edes pistetty kaappiin Maunon viimeviikkoisen lekurireissun jälkeen).

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Ludde-lammas

Henkilökunta nappasi Ikea-keikalla uhkarohkeasti riskin ottaen mukaan Ludde-lampaantaljan. Meillähän on jo yksi sellainen, lyhytkarvainen harmaa, ikkunalla Maunon persuuksien lämmittimenä kun hän tiirailee puluja. Eppu on sitä käynyt välillä raastamassa, mutta pysynyt kohtuullisen hyvin ruodussa.

Pastilli-tuoli on poikien lempparipaikkoja, mutta ilman päällistä "hieman" sähköinen. Siinä on pidetty poikien kankaisia peittoja, mutta ne ovat aika liukkaita ja menevät heti myttyyn. Taljassa on hyvänä puolena se, että sen kääntöpuoli on nahkaa, joka ei luista.

Talja tuoliin ja ensimmäisenä Eppu ryntäsi paikalle ja kävi riipimään sitä. Henkilökunta hieman neuvotteli asiasta ja Maunokin laskeutui pesästään kirjahyllyn päältä tutkailemaan mistä on kyse.


Hmm, vaatii selvästi tarkempaa tutkimusta.


Ja eikun pötkölleen.


Mauno totesi, että vallan mainio ja pehmeä pesä ja otti heti useamman tunnin päivätorkut. Selkeästi heti erittäin kovaan suosioon.


Ihan hirveästi Eppu ei ole taljaa riipinyt, mutta pientä yritystä aina välillä ilmenee. Onneksi Eppu ottaa henkilökunnan komentelun aika tosissaan, joten ehkä Luddella on jotain mahdollisuuksia.

Jos ei, niin eipä tästä kovin korkealta putoa. 29,95 euroa.

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Kevät toi, kevät toi, maukunan...

Mauno on todellakin herännyt kevääseen. Äänenvoimakkuus on noussut usealla desibelillä ja ääninäytteitä annetaan tiheään tahtiin, erityisesti aamuisin ja nimenomaan ennen kellonsoittoa. Muutenkin herra koettelee sekä henkilökunnan että välillä myös Epun hermoja hyperaktiivisuudellaan. Koko ajan pitää olla rämppäämässä jotain.

Selkeästi osa huutelusta kohdistuu ulkoilmaan. Pitäisi siis päästä ulos. Vielä ei olla käyty edes kokeilemassa, mutta sinne tekisi mieli. No, odotellaan kuitenkin pihan kuivumista ja aurinkoisempia päiviä.

Jos ei pääse ulos jahtaamaan puluja, pitää samaa hommaa harrastaa sisällä.


Eppukin on keksinyt uuden aamuhuvin. Henkilökunnan nenän täppäilyn tassulla. Ennen kellonsoittoa toki.

Huoh. Kuka veisi kevään pois?

lauantai 20. maaliskuuta 2010

Eppu on Ykkönen


Tasan vuosi sitten syntyi Iltavillin kissalaan E-pentue, jossa oli viisi pentua. Pitihän niitä sitten käydä katsomassa ja kaikki tietävät miten siinä katsomisessa käy. Maunon kaverille oli paikka auki ja kaverihan sieltä tuli, paras mahdollinen.

Eppu täyttää tänään yhden vuoden ja päivääkään ei vaihdettaisi pois (paitsi Mauno ne pari päivää kun Eppu on ollut vetskulla rauhoitettuna ja tullut kotiin pahalta haisevana). Eppu on loksahtanut porukkaan ja kaikkien sydämiin rennolla ja sydämellisellä olemuksellaan ja omilla höpsöyksillään. Iso poika ja suuri sydän.

Me lähetämme synttärionnittelut sisaruksille Ennalle, Nelsonille, Emirille ja Eshelle kauas Italiaan. Ja kiitokset hienosta elämänalusta kasvattivanhemmille Elinalle, Pyrylle ja Cleo-mammalle sekä Funky-tädille, sekä tietysti kasvattajille Päiville ja Samulle.

Syntymäpäivän kunniaksi Eppu sai herkkuaterian. Kengurupihvin. Oli maittoisaa ja puolikas odottaa vielä iltapalaksi.



Ja psst, ollaan unohdettu mainita: Iltavillillä on uudistetut nettisivut, käykäähän tutustumassa. Blogissa on juttua myös.

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Ulkopelko

Henkilökunta teki Epun mielestä epäilyttävän teon ja tuli yksi päivä kotiin kummallisen vihreän nahkahärpäkkeen kanssa. Eikä pelkästään tuonut sitä kotiin, vaan pisti sen Epun päälle.

Valjaat! Se tarkoittanee ulkoilua? Ei hyvä juttu.


Eppu pakeni ikkunalle katsomaan ulos ja totesi, että tuonne en ainakaan mene.


Maunolla taas ei ollut mitään valjaita vastaan, päinvastoin, niillä oli kiva leikkiä ja erityisesti pureskella päitä. Sen lisäksi valjaissa ei ole mitään pahaa - ne tarkoittavat ulkoilua, joka on ihan superkivaa.


Henkilökunta ei aseta kovia toiveita Epun ulkoilulle, sillä se inhoaa kaikkea, mihin liittyy omasta kodista ulos meno. Kassissa tai ilman. Oven takana on pelottava maailma, mutta Eppu ei ymmärrä sitä, että kun se pääsee jännityskynnyksen yli, kaikki on ok ja kivaa. Niin aina reissussakin. Lähtö on kamalaa, mutta perillä onkin sitten oikeastaan ihan kivaa ja Eppu on ihan relana.

Vaikka ulkoilu ei Epulle maistuisikaan, on valjaat ihan hyvä olla olemassa sillekin omat. Henkilökunta arpoi kovasti mahtuisiko M-koko Epulle ja ystävällinen myyjä tiedusteli minkärotuisesta kissasta on kyse. Kun vastaus oli egyptinmau, totesi myyjä, että ahaa, se onkin sitten sellainen hoikka malli. No juuei, pitäisi kyllä olla, ja Mauno onkin, mutta Eppu on toista maata, eikä sitä kyllä voi hoikaksi moittia. Se on vanttera. Koko ikänsä ollut pentueen vankkarakenteisin, eikä se siitä ole siroksi ja elegantiksi mauksi muuttunut.

Mutta valjaat mahtuivat hienosti, jäi vielä tilaakin. Nyt sitten paisteisia päiviä ja kuivaa pihaa odottelemaan.

torstai 18. maaliskuuta 2010

Katso kenguru loikkaa!

Tässä vielä sivukuva aiemmin esitellystä Epun kahden kerroksen asennosta.


On se aika kenguru.

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Rankka päivä

Maaliskuu on tullut ja pojat vetävät aamuisin aikamoista rallia ennen kellonsoittoa. Henkilökunnasta on hyvä ottaa pomppu matkalla yli ja ympäri.

Sen jälkeen saakin sitten pientä purtavaa ja voi siirtyä seuraavaan aamujumpan osioon. Sänkypainia. Epun pitää päästä aina peiton alle pedatessa ja sieltä on hyvä väijyä Maunoa. Sen jälkeen voidaankin siirtyä sängyn päälle painimaan, kunnes henkilökunta on valmis lähtemään ja on aika saada heippanaksut.

Tänä aamuna oli hyvä valo ja henkilökunta otti pienen aikalisän ottaakseen muutaman kuvan tästä aamun painihetkestä.



Ai mitenniin ollaan pöllöjä? Ite oot.





Tänään olikin sitten vähän erilaisempi päivä, sillä aamujumpan jälkeen Mauno lähti henkilökunnan mukaan töihin. Mauno ei tällä kertaa oikein viihtynyt, huuteli yksin lasikoppiin jäädessään ja sen ajan mitä henkilökunta oli paikalla (suurimman osan päivästä, toim huom), se tunki syliin puskemaan, kehräämään, leipomaan ja köllimään. Ja käveli läppärin näppiksen yli ehkä tuhat kertaa ja lähetti terveisiä asiakkaille.

Töistä mentiin kiireellä vetskulle, jossa Mauno näytti taas parhaat puolensa eli oli pelkkää sähinää, joten rauhoituspiikki tuli heti kättelyssä. Maunolta otettiin nyt verikoe, josta pyritään selvittämään ruoka-aineallergioita, sillä kutinat ovat olleet nyt tosi pahana. Allergiatestit eivät ole kovin luotettavia, mutta tässä kohtaa edes jotain suuntaa-antavaa tarvitaan, sillä olemme aivan hukassa kun "allergiaruuatkaan" eivät pidä kutinaa pois.

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Asento - lepo


Asentoihme Eppu osaa hyödyntää maaston muodot lepoasennoissaan.

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Erilaisessa näytelmässä

Henkilökunta kävi eilen tutustumassa erilaiseen näytelmään, CFA-näyttelyyn Helsingissä Vuosaaressa. Omia poikia ei ollut mukana, sillä Maunohan ei näyttele ja Eppua ei ole CFA:han rekisteröity, ja sillä on joka tapauksessa kyseisessä järjestössä hylkäävä virhe, knikki (Fifé-näyttelyissä se ei kastraateilla haittaa).

Näyttelyssä oli paikalla myös Epun Enna-sisko, isomummo Kiija sekä Emir-veli. Siskolle ja isomummolle vietiin tuliaisiksi henkilökunnan ompelemat pesät. Enska oli heti kärppänä tervehtimässä.


Uudet pesät menivät heti käyttöön ja Enna valtasi omansa saman tien.


Myös Kiijalle kelpasi köllöttelypaikka.


CFA-näyttelyn kulku on hieman erilainen kuin Suomessa yleisemmän Fifé-näyttelyn. Kaikki kissat käyvät kaikilla tuomareilla ja yhteistä loppupaneelia ei ole, vaan jokainen tuomari vetää oman finaalin. Kaikki rodut kilpailevat finaalissa toisiaan vastaan, vain sarjat (aikuiset, kastraatit, pennut) ovat erikseen, myös eri sukupuolet ovat samassa. Jokaisella tuomarilla on omanvärisensä rusetit ja finaaliin pääsee 10 kissaa, joille annetaan järjestys.


Näyttelyssä myös sponsorit olivat hyvin esillä, jokaisella tuomaripöydällä oli asetelma sponsoriruokia ja lisäksi jokaisen finaalin 3 parasta sai ruokapussin.


Myös tuomarointi on erilaista, omistajat eivät itse esitä kissojaan niinkuin Fifé-näyttelyissä, vaan kissat viedään häkkeihin, joista tuomari sitten itse ottaa kissan ja tutkii sen pöydällään. Pöydällä on myös tolppa, johon tuomari rohkaisee kissaa kiipeämään (jos se rohkaisua tarvitsee...), siinä seisonta-asennossa on hyvä tutkailla rakennetta. Jotkut tuomarit kertovat samalla kissasta jotain, toiset eivät. Toiset kertovat vasta sitten finaalissa. Kun kissa palautetaan häkkiin, tuomari laittaa häkkiin merkiksi erivärisiä lipukkeita, jotka kertovat arvostelun ja sijoituksen mm. värin, rodun ja sukupuolen suhteen.

Tässä Kiija japanilaisella tuomarilla.


Kiija pärjäsi lauantain kehistä yhdessä niin hyvin että pääsi finaaliin, jossa sijoittui kahdeksanneksi.


Oman aikansa kestää päästä selville systeemistä, mutta ainakin tapahtumaa riittää koko päiväksi, kun eri tuomareilla kierretään. Fifé-näyttelyissä kun saattaa huonolla tuurilla käydä niin että oma arvostelu on heti aamusta ja jos jatkoa ei seuraa, loppupäivä istuskellaan sitten vaan ja odotellaan poispääsyä, joka voi pahimmassa tapauksessa venyä iltaan asti. Toisaalta CFA-näyttelystä voi jäädä aika tyhjä käsi, jos tuomari ei puhu arvostellessa mitään eikä mitään kirjallistakaan saa.

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Pesänrakennus Oy

Henkilökunta on perustanut tehtaan ja huristellut pesiä oikein urakalla.


Huomenna Helsingissä CFA:n näyttelyssä Vuosaaressa esiintyvät Enna-sisko ja Kiija-isomummo saavat omansa.