tiistai 29. kesäkuuta 2010

Kesäpäivän läheisyydessä

Henkilökunta pääsi juuri kertomasta, kuinka pojat ovat luopuneet yhdessä nukkumisesta kesän lämpimien kelien tultua - jos nyt sitä yleensäkään ovat harrastaneet, eivät kovin paljon.

Kunnes sitten tänään asioilta palatessa kukaan ei tullut ovelle vastaan. Olohuoneessa oli varsin rento näky.


Mauno kyllä heti ryhdistäytyi kun henkilökunta tuli paikalle, Eppu ei tainnut edes huomata.


Mauno siitä sitten hipsi pois kun alettiin kuvaamaan, mutta Eppu jäi edelleen tuulettamaan, ainakin puoleksi tunniksi liikkumatta kyseiseen asentoon.


Jesh, se lähti!

maanantai 28. kesäkuuta 2010

Omat pöytähopeat

Eipä olekaan joka jätkällä omia kahveleita geflyygelien kahmimiseen. Meidän pojillapa onkin!



Henkilökunta punnersi tänään Zooplussan paketin postista peräkärryn kanssa ja tilattujen fasaanien mukana tuli kaupan päälle oikein tusina moisia "sporkkeja", Mäymörin omistuskaiverruksella. Pitänee ujuttaa ainakin näyttelytarvikepussukkaan kun siellä tulee aina jaagattua jotain millä kaapia evästölkistä sapuskat kuppiin.

Näistä saattaa riittää jopa parille kaverillekin...

sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Juhannusretki

Jotta juhannus ei menisi ihan vaan köllöttämiseksi, piti hieman myös ulkoilla. Tällä kertaa enemmän kuin innokkaan lähtijän sijasta matkaan joutuikin hieman vastahankaisempi Eppu, joka tuttuun tapaansa huusi matkan rappukäytävässä kuin päätä olisi leikattu irti... toivottavasti ihmiset eivät olleet vielä palailleet juhannuksenvietosta ja talo oli suurinpiirtein tyhjä, kailotus varmaan kuului naapuritaloihin ja pidemmällekin.

Ensin pihalla vain kökötettiin täristen penkillä.


Sitten ärsyttävät räkättirastaat alkoivat pomppia niin lähelle, että oli pakko laskeutua maahan tunnustelemaan maaperää.


Lintuja - räkättejä, lokkeja, puluja, varpusia - lenteli ympäriinsä, istui puissa ja pensaissa, pomppi nurmikossa.


Loppujen lopuksi piti tehdä muutama hyökkäyskin, yrittää puuhun kiipeämistä, hiipiä ruohikossa ja huh, onneksi löytyi kotoisalla mittakaavalla oleva alustakin, missä ottaa tuttu kenguruasento.


Sitten äkkiä kotiin, possunsydäntä kitusiin ja nukkumaan.

lauantai 26. kesäkuuta 2010

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Hyvä pore!



Henkilökunnalle tuli postitse laatikko, jossa oli sisällä laatikko, jossa oli sisällä porekone.

Ihmeellisiä poreita.


No joo, laatikkoasukithan siellä heti olivat asialla.


Ja vaihto.



Muuten hyvä, mutta laatikko on sen verran matala, että korvat eivät mahdu normaaliasennossa, vaan pitää vähän lepattaa sivuille.

maanantai 21. kesäkuuta 2010

Kahlittu

Oivoi. Eppu on joutunut jalkarautoihin eikä voi liikkua.


Onneksi on pehmustetut sellaiset.

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Päätöntä menoa


Epulla on jostain syystä ollut hirveä kohellus päällä parina päivänä - paitsi tietysti sen ajan mitä se nukkuu, eli suurimman osan vuorokaudesta.

Se on kuulkaa aikamoista ryskettä ja rytinää kun tuollainen kuusikiloinen köntys vetää häntä soikeana ympäri asuntoa. Varsinkin kun kyseessä ei ole se ihan ketterin pantteri niin pikkuisen on sellainen olo henkilökunnalla, että mitähän kohta särkyy...

Mutta pääasia, että pojilla on kivaa.

perjantai 18. kesäkuuta 2010

Ihan juhlaa mokkaa

Tam-ta-dam [pahaenteistä musiikkia]


Bzz-zzzz [zoomauksen ääntä]


Onks kaikki kunnossa, kaveri?


Eppu sai aamulla kuningasidean ja -hepulin ja paineli pitkin Juhla-Mokka -laatikon kanssa. Laatikossa oli pallo. Pitkin olkkaria, ympäri ämpäri, laatikkoa työnnellen, laatikossa sisässä riehuen... Mauno oli vähän huolissaan, että mikä sen kaverin oikein tuli.

Ja sama iltapäivällä uusiksi.

torstai 17. kesäkuuta 2010

Tyhjäkatseinen labukanpentu

Saimme postitse myös sunnuntain arvostelusetelin, jota emme ehtineet jäädä odottamaan kun kiireellä ryntäsimme ulos näyttelystä bussiin, kiitos Heidille, joka sen nappasi talteen ja postitti!


Lauantain tuomari oli tanskalainen Minna Krogh ja sunnuntain ruotsalainen Marie Westerlund, hänellä oli tanskalainen tuomarioppilas, joka toimi myös sihteerikkönä ja kirjoitti setelin.

Tulkittavaa löytyy erityisesti lauantain setelissä, sunnuntainen onkin vähäsanaisin jonka muistan nähneeni... Arvauksia saa esittää ja klikkaamalla saa kuvan isommaksi. La seteli vasemmalla, su oikealla.

Type: Exc body length bones. Good kitchen at home. / Large boy, big puppy.
Head: Exc profile outline + lengths. Exc. balance. Starky chin./ Soft wedge, ok muzzle. Ok profile.
Eyes: Exc shape + placement + size + expression + color / Ex mau expression (totally blank)
Ears: Exc shape + set + medium size / Ex size and placement
Coat: Exc texture and condition and length. Nice color. / Super silky, glossy, lovely smoke
Tail: Exc length + shape / ex
Condition: Exc / ex
Overall impression: Sweet happy neuter / Sweet boy
Judgment: EX1 CAPIB / CAGPIB

Molemmat tuomarit ihan tykkäsivät Epusta ja ottivat sen Tuomarin Parhaiden valintoihin, kummassakin se kuitenkin hävisi, toisessa sphinxille ja toisessa manxille. Eikä mitenkään yllätyksenä, enemmän olisi ollut yllätys, jos se olisi voittanut. Molemmat pitivät Eppua isona, erityisesti koska ennen sitä esiintyivät sen sisko ja veli, jotka ovat pienempiä (Enna tietysti tyttönä huomattavastikin). Turkin tummuudesta kommentoitiin lauantaina, että Eppu on "vaihtamassa turkkiaan" (sama kommentti samalta tuomarilta helmikuussa...) ja sunnuntaina se oli upea savu. Erityisesti kehuja tuli molemmilta turkin hienosta kunnosta, pehmeydestä ja kiillosta ja kehuttiin, että Eppu on hyvin hoidettu. Sertit tulivat molempina päivinä (eri sertit, koska lauantaina Eppu valmistui International Premieriksi ja siirtyi siten seuraavaan luokkaan).

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Iso ikävä


Maunolla oli ilmeisen ikävä henkilökuntaa reissun aikana. Sen jälkeen se on liimautunut kiinni kuin iilimato. Yöt on nukuttu vieressä tiukasti, ja niin tiukasti, että selkäpuoli ei käy, vaan pitää päästä sinne paraatipuolelle. Jos henkilökunta kääntää kylkeä, kiertää Mauno toiselle puolelle.

Epun kanssa Maunolla on vähän kireämmät välit. Sunnuntaina yöllä palatessamme tuli tietysti suhinaa, mutta myös nuolemista. Maanantaina aamullakin vielä oli vähän sähähtelyä ja edelleen painiminen menee aika usein marmatukseksi, ihan ei Mauno vielä tunnu luottavan, että se on se tuttu kaveri ja sen kanssa kyllä voi vääntää ihan kunnolla. Poikien yhteiset leikit ovatkin nyt vähän vähemmällä ja se lisää taas puolestaan paineita henkilökunnan suuntaan, erityisesti Maunon suunnalta. Pitäisi viihdyttää. Mutta sitten ei kuitenkaan leikistä oikein kiinnostuta. Ulos tekisi mieli.

Aamulla lensi kiljuhanhi ulos makkarista neljän maissa. Keittiössä oli sitten vastassa lattialle kipattu ruokakuppi, tonnarit pitkin keittiön lattiaa.

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Kansainvälinen PR-mies

Kansainvälinen retkiseurue on palannut! Terveisiä Latviasta!

Lähdimme perjantaina päivällä Länsisatamasta, jossa nakkasimme tavarat bussin kyytiin. Bussissa olivat jo Epun kasvattaja Päivi Epun siskon Ennan ja isoisoäidin Kiijan kanssa sekä Epun veljen omistaja Petra Epun veljen Emirin sekä kotikissa Ukon kanssa. Sekä muutama muu kissanäyttelymatkaaja. Kassit ja kissat kyytiin ja henkilökunnat laivaan jännittämään miten matka siellä alhaalla autokannella sujuukaan. Yläkannella matka sujui hyvin buffet-pöytien ääressä, olihan edessä pitkä bussimatka syvälle Latviaan.

Tallinnan satamassa pääsimme jälleen bussiin ja siellähän oli oltu ihan kiltisti, vaikkakin maukuna oli aika kova kun henkilökunta saapui paikalle. Lievää närkästystä, että sinne jätetään koppaan pimeään ja jyrisevään. Onneksi keli oli hyvä eikä paljon keinuttanut.

Kun pääsimme Tallinnasta liikkeelle henkilökunta päästi Epun kopasta penkille, jossa Eppu otti tuttuun tapaansa rennosti. Suuri osa matkasta kuluikin henkilökunnan sylissä nukkuen.


Matka kulki Tallinnasta etelään Pärnua sivuten Latvian puolelle, jossa kohteemme Cesis sijaitsee hieman Riikan pohjoispuolella. Pysähdyimme vain heti Tallinnan jälkeen ruokakaupassa ostamassa evästä, muuten suoraan perille ajaen.

Myös naapurissa päästiin vuorotellen pois kopasta, erityisesti Enna-sisko viihtyi penkillä olleen Kiijan kopan päällä keikkuen. Tasapaino tällä hienolla neidillä on kunnossa!


Latvian puolelle päästessä tiet kyllä muuttuivat niin pomppuisiksi, että Ennalta meinasi silmät pullahtaa päästä...


Latvialaiset metsät kiinnostivat Ennaa kovasti ja metsää siellä piisasikin. Latvian pohjoisosat ovat tämän reissun reitin osalta hyvin metsäistä ja se mikä ei ole metsää, on maaseutua. Taloja on harvassa, ne ovat pieniä ja suurilta osin aika huonokuntoisia.


Myös Epun velipoika Emir on rento matkustaja, ja moni bussin matkustajista ihailikin E-trion rentoa matkustustapaa, kun muut matkailijat pysyttelivät bokseissaan.


Kotikissa Ukko oli myös reippaana porukassa.


Päätieltä kohti majapaikkaamme Siguldaa poiketessamme tiet huononivat entisestään ja muuttuivat aikalailla pomppuisiksi. Niin pomppuisiksi, että tiestä oli vaikea saada hyvää kuvaa. Aikamoista rytkytystä, jossa bussikin oli jo kovilla.


Mutta vihdoin kurvasimme majapaikkamme Apardjosin pihaan iltakymmenen tienoilla ja sieltä loisti tuttu valo!


Hesburger näyttää levittäytyneen kohtuullisen tehokkaasti paitsi Etelä-Viroon, myös Latvian puolelle. Samoin K-rautoja ja Nesteitä näkyi paljon, lisäksi bongasimme myös ainakin Jyskin, Sotkan ja R-kioskin.

Yö sujui enemmän tai vähemmän nukkuen, Eppu oli levoton ja kiehnäsi kainalossa huristen ja leipoen aina lähemmäksi ja lähemmäksi yrittäen. Aamulla herätys koitti jo kuudelta aamiaiselle. Jotain närpittyämme matka kohti näyttelypaikkaa alkoi, kunhan Epun oli saanut ongittua koppaan sängyn alta. Kokolattiamattoinen huone ei varsinaisesti ole paras vaihtoehto, kun pitää saada kissa ongittua sängyn alta...

Näyttelypaikka oli noin puolen tunnin matkan päässä Cesiksen kaupungissa (vai Cesisin?) oleva jonkinlainen koulun urheiluhalli. Lääkärintarkastukseen ei ollut paljon jonoa ja siellä tarkastettiin kissoilta pintapuolisesti suu, silmät, se että kynnet oli leikattu, sekä mikrosiru, ja kurkattiin passiin.

Ilmoittautumisesta sai numerolapun ja näyttelyluettelon, numerolappuun oli mukavasti painettu myös kissan rotu.

Paikat hallissa olivat vapaasti valittavissa ja pöydät olivat euromuotoisesti ringeissä, eli omistajat istuvat ringin sisäpuolella ja yleisö kiertää ulkoringeissä. Tilaa oli hyvin ja halli ilmava ja valoisa. Suurimmalla osalla oli oma häkki mukana, mutta häkkejä oli myös tarjolla niille, joilla oli vain verhot - kuten meillä. Tarjolla olevat häkit olivat erilaisia - oli yhden häkin kokonaisuuksia, ne olivat todella huonokuntoisia. Sitten oli isompia, jotka olivat oikein hyvässä kunnossa, mutta osin todella erikoisen kokoisia. Valitsimme kuitenkin Epulle tällaisen hyväkuntoisen ja toivoimme ettei naapuria toiseen puolikkaaseen tule, sillä välipahveja ei ollut tarjolla. Onneksi naapuria ei tullut vaan tilaa oli.


Arvostelujärjestystä pystyi seuraamaan kauempaakin, sillä eteneminen heijastettiin edessä olevalle isolle valkokankaalle, tosin paikkansapitävyys oli sen varassa miten tuomarin assari jaksoi käydä etenemistä taulukkoa päivittävälle ilmoittelemassa, eli aina ei ihan ajan tasalla oltu. Suuntaa kuitenkin näki.


E-trion lauantain tuomari oli tanskalainen Minna Krogh, jolla on oltu ennenkin. Minna tykkäsi savuista kovasti ja pisti kaikki Tuomarin Parhaat -valintoihin.

Kaikki saivat sertin ja valmistuivat, Eppu International Premieriksi ja Emir ja Enna International Championiksi. TP-valinnoista ei tie kuitenkaan eteenpäin enää jatkunut.

Eppu oli täysin tyrmistynyt, että vaikka serti ja valmistuminen tuli, ei minkäänlaista ruusuketta herunut!


Iltavillin porukan menestyjä oli kuitenkin isoisoäiti Kiija, joka tuomariltaan Marie Westerlundilta eteni paneeliin.

Paneelissa kissan kantaa assari, ei omistaja, ja tässä näyttelyssä assareiden taso ei ollut aivan samaa kuin Suomessa. Porukka oli kovin kirjavaa, eikä kissojen käsittelytaito ja niiden esittäminen ollut oikein hanskassa. Tämän vuoksi mm. mukana ollut ja paneeliin päässyt, Grand International Premieriksi lauantaina valmistunut savumau Binchu ei koskaan paneelipöydälle päätynyt, kun kolmen assarin lauma ei saanut sitä häkistään ulos. Omistajansa Heidi oli itse assarina, mutta omistajat eivät saa osallistua esittämiseen, joten apua häneltäkään ei saanut. Harmi juttu, kaksi mauta paneelissa olisi ollut aika komeaa ja ehkä jopa historiallista!

Tässä äänestetään voittajasta ja niinhän siinä kävi, että Kiija voitti paneelin eli oli kolmoskategorian kastraattinaaraista paras eli BIS! Mahtava suoritus, onnittelut!


Tässä näyttelyssä valittiin vielä Best of categories ja Best of best, joita ei Suomessa yleensä harrasteta. Kiija BIS-voittajana jäi vielä tähänkin valintaan, mutta onnettomuudeksi osui todella kädettömälle uuvatti-assarille, joka piti Kiijaa mykkyrässä - kun mau pitäisi esittää venyttäen ja pitkää runkoa korostaen. Kiija ei luonnollisestikaan uudesta asennosta pitänyt, kun ei ole sellaiseen tottunut, ja protestoi suhautellen ja huudellen, jolloin assari tarrasi entistä tiukemmin takajalkoihin. Plörinäksi meni, mutta sentään BIS-voitto lohdutti!


BIS-voittaja sai komean ruusukkeen sekä keraamisen kissan. Lisäksi tuli tuotekassi, jossa raksuja, muki sekä 5 latin lahjakortti paikalliseen eläinkauppaan.


Näyttelyssä monet olivat koristelleet häkit edellisten näyttelyiden ruusukkeilla, pokaaleilla ja lautasilla, vaikka sellainen ei periaatteessa FIFé-säännöissä ole sallittua, mutta eipä täällä säännöistä niin välitetty. Esimerkiksi sääntöä, että kissan esittää tuomarille vain yksi henkilö eikä pöydän äärellä saa olla muita, oli varsin ignoorattu, monilla näytti olevan koko perhe, puoli sukua ja tuttavat myös tuomarin pöydän ääressä ja assareistakin nuorin näytti noin 10-vuotiaalta (alaikäraja 15 v).



Muutenkin häkkien koristelu oli, hmmmm, hieman runsaampaa kuin meillä kotimaassa...


Eikä häkkien muodossa ja koossakaan pysytelty aivan siinä Suomessa niin tiukasti noudatetussa 65x65x56-neliössä...


Yksi näyttelyn merkillisistä kuvioista oli, että kun kotimaassa arvosteluseteleitä tipahtelee noudettavaksi sitä mukaa kun niitä sihteeristöön assari kiikuttaa ja sihteeristö puhtaaksi kirjoittelee, täällä setelit tuotiin isossa nipussa kerralla päivän päätteeksi. Ilmeisesti tekivät aina yhden kategorian valmiiksi. Aivan järjetön järjestely, kun piti odottaa päivän loppuun asti ja sitten kaikki ryntäsivät yhtä aikaa penkomaan niitä...

Näyttely päättyi kuuden aikaan, jolloin pakkasimme kissat ja köröttelimme taas bussilla majapaikkaan. Kyydissä oli useampikin valmistunut kissa ja pari BIS-voittajaa, joten paitsi väsyneitä, kaikki olivat iloisia.

Näyttelypaikan ruokatarjonta oli varsin onnetonta, joten erilaisen laivalta ostetun suklaan, lakujen ja muun mässyn jälkeen tarve kunnon ruualle oli voimakas. Ruokimme siis kissat ja lähdimme tutustumaan ympäristöön.

Emir jäi päivystämään huoneen ikkunalle ja tutkailemaan latvialaista maastoa...


Samoin Kiija oman huoneensa...


Mutta mitä tekee Eppu?


Lähistöltä löytyi 8-22 auki oleva ostoskeskus. Sieltä löytyi muutama auki oleva kauppa, ei mitään ostettavaa ja kelvollinen ruokaravintola. Nautimme alkudrinksut Kiijan BIS-voiton kunniaksi, hyvät mutta pienet ateriat ja hetken pohdimme jo, että paluumatkalla pitää kulkea viereisen Hesen kautta. Jälkiruuat olivat sitä vastoin äärimmäisen herkulliset ja jättikokoiset, joten Heselle ei kuitenkaan ollut tarvetta. Ja edulliset, jättikokoinen pala suklaakakkua esimerkiksi maksoi 1,90 latia eli hieman alle 3 euroa.


Poikkesimme vielä alakerran ruokakaupassa, josta tosin emme sunnuntaille löytäneet suolaista syötävää, mutta otimme pullaa ja leivoksia. Niitä piisasi tiskissä isot rivit ja hinnat olivat alle puoli latia kappale (yksi lati = 1,47 euroa).

Sunnuntai meni samalla kaavalla kuin lauantaikin, aikainen herätys, närpittävä aamiainen ja näyttelypaikalle. Kaikki savumaut saivat sertin ja paikan TP-valintoihin, mutta ei jatkoon. Kiija paneeliin.

Valitettavasti aikataulu oli niin tiukka, että jouduimme lähtemään ennen paneelia ajamaan kohti illan viimeistä laivaa ja Kiijan toinen mahdollinen BIS-voitto jäi vain arvailuksi. Sen sijaan päivän voittaja oli kotikissa Ukko, joka oli BIS, joten saimme voittajan toisellekin päivälle. Kotikissojen paneeli kun oli ennen rotukissoja, joten ehdimme nippanappa käyttää Ukon paneelissa ja juosta siitä bussiin, minne kaikki tavarat ja kissat oli pakattu jo aiemmin. Setelit jäivät siltä päivältä saamatta, sillä ne jaettiin lauantailta tuttuun tapaan vasta kerralla, eikä omiamme ehtinyt tulla ennen lähtöämme. Assaroimaan jäänyt Heidi onneksi keräsi ne meille ja saamme ne postissa, laitan lauantaisenkin vasta sitten tänne blogiin.

Sunnuntain arvoteluissa nähtiin sekin ihme, että Ukkoa vastaan kisanneen kotikissan omistaja oli kissaansa tuomarin pöydälle viedessään ripustanut kaulaansa lauantain BIS-ruusukkeen, joka oli ylemmissä kuvissa nähtyä jättikokoa. Tuomarille kerrottiin näin vaivihkaa, että kyseessä oli edellisen päivän voittaja. Tästä huolimatta - tai johtuen - Ukko voitti kyseisen moninkertaisen voittajan ja omistaja näytti hapanta naamaa. Moinen törkelö varmaan buuattaisiin ulos näytelmästä Suomessa, mutta tuolla säännöistä ei oltu niin nokonnuukia ja kaikkea sai näköjään kokeilla.

Bussimatka takaisin sujui rauhallisen väsyneesti kissojen nukkuessa sylissä. Laivamatkalla pakolliset tax free -hamstraukset, taksiin ja kotiin, missä Mauno odottikin innokkaana tuhlaajapojan paluuta. Suhistellen ja sähistellen tietysti ja vielä tänäänkin muutamia pikku mäkätyksiä on kuultu, mutta muuten on nukuttu, kaikki, väsyneenä univelkoja pois. Pojatkin nukkuivat koko yön henkilökunnan kainalossa, poikkeuksellisesti, ja aamulla ei puoli yhdeltätoistakaan ollut mitään kiirettä nousta.

Loppuyhteenvetona oikein hauska reissu, saatiin mitä haettiin (sertit, jotta päästään jatkamaan kotimaassa näyttelemistä) ja ehkäpä lähdetään toistekin. Seura oli hyvää, matkanjärjestäjä Saarenpään toiminnasta ei ole pienintäkään moitteen sanaa, päinvastoin kaikki sujui oikein mukavasti ja sujuvasti, ja majapaikkakin oli todella siisti ja hyvä. Suosittelemme kokemusta!

perjantai 11. kesäkuuta 2010

Viimeistelyharjoitukset

Matka kohti Latviaa on juuri alkamaisillaan ja Epun kanssa otettiin vielä viimeistelyharjoitukset täydellisen näyttelykunnon saavuttamiseksi. Tällä kertaa yritetään olla myös tarkempia sen hiilaritankkauksen kanssa, ettei käy kuten viimeksi kun Eppu ehti muuttua tuomaripöydän ja tuomarin parhaiden valinnan välissä upeavartaloisesta tukevaksi...

Ensin venytellään lonkat notkeiksi.


Sitten onkilelulla hyppyharjoituksia. Kas, Eppu pakeni johonkin ja tuttu labradorinpentu säntäsi paikalle.


Hyppyharjoitukset vaihtuvat yleensä vedoksi heti kun Eppu saa saaliin kiinni. Hienosta riikinkukkosulkaisesta onkilelusta ei ole paljon jäljellä, mutta se ei tahtia haittaa. Narukin on jo vaihdettu.

Tähän kuuluu äänitehosteena hurja murina.


Look mummy, no hands!


Ote ei irtoa, murina vaan kuuluu.


Ja sitten lepoa.

Kassit on pakattu ja matka alkaa ihan kohta. Palaamme sunnuntai-iltana, toivottavasti ainakin yhden sertin kanssa ja mukana on varmaan iso pino kuviakin.

Mauno jää pitämään taloutta pystyssä luottohoitajansa kanssa.

torstai 10. kesäkuuta 2010

Pöllöwaari

Täällä asuu joku huuhkaja.


Joskus se kököttää tuolla keittiön kaappien päällä ja valvoo liikennettä.


Ja huutelee sieltä kaapin päältä. Ei tosin hu-huu vaan ma-uu.