Näyttelijän päivätyö, osa II

Tänään vietimme hikistä päivää Helsingin Jäähallissa Epun kanssa ja huomenna on vielä edessä samanlainen urakka. Päivä sujui vallan mainiosti, mutta tuloksista hieman enemmän huomenna kun on molempien päivien setelit kädessä.

Jatketaan siis hieman vielä kissanäyttelyn aakkosia - edelleen tämä koskee FIFén/Kissaliiton järjestelmän alaisia näytelmiä, TICA:lla ja CFA:lla on omat kiemuransa, eikä hämmennetä soppaa nyt niillä. 90 % näytelmistä käydään kuitenkin tällä systeemillä.

Kategoriat
Kissarodut on jaettu neljään kategoriaan, lisäksi kotikissat kilpailevat vielä omassaan. Kategoria I sisältää kaksi rotua: persialaiset ja exoticit, eli lyttynaamaiset kissat (nämä ovat ns. sisarrodut eli periaatteessasama rotu, mutta persialainen pitkäkarvainen, exotic sen lyhytkarvainen versio). Kategoria II sisältää muut pitkäkarvaiset (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) eli norjalaiset metsäkissat, ragdollit jne. Kategoria III sisältää lyhytkarvaiset kissat (poikkeuksena somali, joka on abessinialaisen pitkäkarvainen muoto ja cymric, joka on manxin vastaava) eli Eppu kilpailee tässä sarjassa. Kategoria IV sisältää itämaiset, niin pitkä- kuin lyhytkarvaisetkin, siamilaiset jne. Eri kategorioiden kissat eivät koskaan kilpaile toisiaan vastaa - paitsi (jälleen poikkeus) joskus järjestettävissä Best of Best -kisoissa, jotka eivät kuitenkaan ole virallisia kilpailuja.

Standardit
Jokaiselle kissarodulle on kattojärjestössä kirjoitettu oma standardi. Se määrittää millainen kissa on ominaisuuksiltaan, esimerkiksi millainen profiili sillä pitää olla, miten pitkä häntä, millainen turkin laatu, silmien väri, koko ja paikka päässä, millaiset korvat jne. Jokaista kissaa verrataan arvostelussa tähän oman rotunsa standardissa ja tuomari päättää miten hyvin se vastaa standardia ja antaa sen perusteella arvostelunsa. Arvostelu on aina enemmän tai vähemmän makuasia, joten eri tuomareiden arvostelut saattavat vaihdella isostikin. Kuka tykkää mistäkin. Kauneuskilpailuissa ei eksaktia totuutta ole, eikä standardikaan määrittele esimerkiksi tarkkoja mittoja vaan tyyliin "häntä pitkä tai keskipitkä", eli aika moni kohta jättää tuomarille tulkinnanvaraa.

Luokat
Kategorioiden sisällä kissat kilpailevat omissa luokissaan, joita on 12 varsinaista ja sen lisäksi muut, kuten veteraanit (yli 7-vuotiaat), kotikissat, siitosluokat jne. Pentujen luokassa kilpailevat 3-6 kk ikäiset ja niissä ei erotella tyttöjä ja poikia, leikattuja ja leikkaamattomia, samoin nuorissa (6-10 kk). Sen jälkeen jakaannutaankin sitten avoimeen ja kastraattiluokkaan ja aletaan keräämään sertejä. 10 kk iän jälkeen pojat ja tytöt, leikkaamattomat ja kastraatit kilpailevat erikseen ja sertejä saadessaan etenevät luokittain ylöspäin Champion (leikkaamaton) / Premier (kastraatti), International Champion/Premier, Grand International Champion/Premier, Supreme Champion/Premier luokkiin.

Sarjat
Kissat siis jakaantuvat kilpailussa ensin rodun mukaiseen kategoriaan. Sitten rotuun. Sitten väriin. Sitten luokkaan sertimäärän mukaan (poikkeuksena pennut ja nuoret). Sitten sukupuolen ja leikattu/leikkaamaton mukaan. Eli esimerkiksi Epun tapauksessa ketju kulkee: kategoria III, egyptinmau (rotukoodi eli ns EMS-koodi MAU), mustasavu (värikoodi ns), International Premier, kastraatti, uros. Vain juuri samassa sarjassa oleva kilpailee suoraan Eppua vastaan.

Arvosanat
Keskenään kilpailevat arvioidaan paremmuusjärjestykseen, yleensä EX1, EX2, EX3 (eli excellent). Jos kissa ei täytä excellent-arvosanan vaatimuksia, se voi saada alemman arvosanan eli VG (very good) tai suomeksi OH (oikein hyvä), tai vielä alemman G (good) / H (hyvä). Tänään Eppu sai arvosanan EX1, ja se oli sarjassaan ainoa (kuten yleensäkin... harvinaisen rodun ja värin "etuja").

Sertit
EX1 eli paras sarjansa kissa voi saada ns. sertin, ja yleensä saakin, mutta mikään automaatti se ei ole. Tuomarin päätettävä on, onko paraskaan kissa sertin arvoinen. Näitä sertejä keräämällä sitten edetään luokasta toiseen. Ensimmäiseen titteliin eli Champion/Premier, vaaditaan 3 sertiä. Nämä sertit kerättyään kissa ns. valmistuu Championiksi/Premieriksi. Seuraavassa luokassa, IC/IP, tarvitaan jälleen kolme sertiä, mutta näistä yhden pitää olla ulkomailta (toki ne voivat vaikka kaikki olla eri maista). Seuraava luokka, GIC/GIP, vaatii joko 6 sertiä kolmesta eri maasta tai 8 sertiä 2 eri maasta. Viimeinen, korkein luokka SC/SP vaatii 9 sertiä kolmesta eri maasta tai 11 sertiä 2 maasta. Valmistuttuaan Supremeksi kissa voi jatkaa näyttelemistä, mutta jatkossa arvosana on aina KM (kunniamaininta). Eppu sai tänään CAGPIB-sertin, eli sarjan International Premier sertin, joita keräämme 8 Grand International Premierin titteliin (kolme kasassa, kahdesta maasta, eli kotimaasta tarvitaan vielä 5, toivottavasti huomenna saisimme neljännen niin olisimme puolivälissä matkaa).

Kastraatit ja leikkaamattomat
Päinvastoin kuin koirissa (uroksissa), myös kastroidut ja steriloidut voivat näytellä, ne vain kisaavat eri sarjoissa. Monet aloittavatkin leikkaamattomien sarjassa ja näyttelevät siinä aikansa, jotkut jopa Supreme Championiksi asti, ja kun ne leikataan, aloittavat alusta kastraattisarjassa. Mahdollista on siis kerätä tuplatittelit SC ja SP samalle kissalle.

Värin Parhaat
Jos kilpailussa on kolme samassa sarjassa kilpailevaa, valitaan niistä Värin Paras (VP, BIV eli best in variety). Jos samassa sarjassa ei ole kolmea, voidaan sarjoja yhdistää kolmen samanvärisen saamiseksi, mutta ei koskaan leikatut ja leikkaamattomat. Eli naaraat ja urokset voivat kisata toisiaan vastaan VP-kisassa, mutta eivät kastraatit ja leikkaamattomat. Aina näyttelyssä ei kaikilla roduilla ole tarpeeksi samanvärisiä (esimerkiksi Eppu on vain kerran vuoden aikana osallistunut VP-kisaan) eikä värin parasta tuolloin valita.

Tuomarin Paras
Kuten jo aiemmin todettiin, jokainen tuomari valitsee päivän aikana tuomaroimistaan kissoista parhaat Tuomarin Parhaan valintaan, joista valitsee omat parhaansa, jotka jatkavat loppukilpailuun eli Paneeliin. Tuomari valitsee parhaan uroksen, naaraan, kastraattiuroksen, kastraattinaaraan, nuoren ja pennun. Tässä rodut kilpailevat toisiaan vastaan, mutta eivät ominaisuuksiltaan vaan siltä osin miten hyvin ne vastaavat omaa standardiaan. Esimerkiksi tänään Eppu pyydettiin TP-valintaan ja sitä vastassa olivat britti ja burma, burma voitti ja pääsi Paneeliin.

Kuva Surokin Paneelista 1.8.2010. Essupukuiset ovat assistentteja, jokaiselle kissalle on oma assistentti ja pöytä, tuomarit kiertävät kaikki kissat ja äänestävät niiden keskuudesta parhaan.

Paneeli
Paneeli on loppukilpailu, jossa eri tuomarien valitsemat parhaat kohtaavat. Kissat tuodaan yhtä aikaa näytille assistenttien kantamana pöydille, jossa kaikki kyseistä kategoriaa tuomaroineet tuomarit yhdessä äänestävät niistä kaikista parhaan. Se saa tittelin KP (kategorian paras) / BIS (best in show).

Palkinnot
Kissanäyttelyissä ei palkinnoilla juhlita. Yleensä arvosanoista saa ruusukkeen, jotka vaihtelevat yhdistyksittäin väreiltään ja kooltaan. Ruusukkeen sijasta voi ottaa leiman, joita keräämällä saa ilmaisen ilmoittautumisen. VP-kissat saattavat saada erillisen ruusukkeen tai pienen palkinnon, kuten mitalin. Kategorioiden voittajat (BIS) saavat sitten isomman palkinnon, pytyn, suuren ruusukkeen ja usein tuotepalkinnon kuten ruokaa tai hiekkaa. Rahaa ei jaeta.

Assistentit
Jokaisella tuomarilla on assistentti, joka huolehtii tuomarin pöydän desinfioinnista jokaisen kissan jälkeen, kissojen saamisesta paikalle ajoissa ja oikeassa järjestyksessä, ylläpitää tuomarin numerolistaa, josta näkee miten arvostelu etenee ja koska on oma vuoro, kiikuttaa seteleitä puhtaaksikirjoitettavaksi sihteeristöön ja usein huolehtii myös tuomarille evästä päivän aikana ja muista tuomarin asioista. Assistentti myös esittää tuomarille ne kissat, joiden omistaja ei ehdi tai halua omaansa esittää. Paneelissa assistentit esittävät kissat, omistajat eivät saa tuolloin olla paneelialueella. Assistentit ovat yleensä näyttelyharrastajia, joiden omat kissat osallistuvat näytelmään myös. Palkkioksi he saavat joko ilmaisen ilmoittautumisen tai pienen rahasumman (ilmoittautumismaksua vastaavan, yleensä noin 30 euroa päivä) ja ilmaisen lounaan ja välipalat.

Tuomarit
Kaikki Suomessa tällä hetkellä järjestettävät näytelmät ovat kansainvälisiä, eli tuomareita on eri maista. Jos järjestetään vain kansallisen tason kisa (kaikki tuomarit kotimaasta), ei ylempien luokkien sertejä voi jakaa. Tämän vuoksi kansallisia kisoja ei juuri järjestetä (tiedossani ei ole ainoaakaan). Tuomarit tulevat eri maista ja yleensä puhuvat joko suomea tai englantia. Ruotsalaisissa tuomareissa on useampi suomalaistaustainen ja he yleensä arvostelevat suomeksi, mutta saattavat kirjoittaa setelit englanniksi. Tuomariksi opiskelu ei ole helppoa, sillä siihen tarvitaan harrastustausta (näyttelyitä, seuratoimintaa, assarikokemusta sekä muutaman pentueen kasvattaminen) ja aikalailla opiskelua. Tuomariksi valmistutaan kategoria kerrallaan, aloittaen siitä kategoriasta, jota on itse kasvattanut. Tuomarit kiertävät valmiiden tuomareiden oppilaina ja opiskelevat ja tenttivät kaikki kategorian rodut. Kun yhden kategorian arvosteluoikeudet on saanut, voi jatkaa toisen, tai vaikka lopulta kaikkien kategorioiden tuomariksi.

Ilmoittautuminen
Näyttelyihin ilmoittaudutaan täyttämällä ilmoittautumislomake ja maksamalla näyttelymaksu ja lähettämällä nämä postitse (jep, ei sähköistä ilmoittautumista, vielä ainakaan). Ilmoittautuminen tapahtuu yleensä pari kuukautta ennen näytelmää ja ilmoittautumisaika päättyy noin kuukautta ennen näytelmän pitohetkeä. Joskus näyttely tulee jo ennen tuota täyteen, joskus ilmoittautumisaikaa jatketaan, mutta korkeintaan 2 vkoa ennen näyttelyä asti. Ilmoittautuessa ei vielä tiedä kuka tuomari omalle kohdalle tulee, näyttelykutsussa ilmoitetaan vain kutsutut tuomarit ja vasta kun osallistuvat kissat on selvillä, jaetaan kissat tuomareille sen mukaan minkä kategorian tuomarointioikeudet kenelläkin on. Ilmoittautumisvahvistus tulee noin viikkoa ennen näyttelyä ja siinä kerrotaan tuomari. Tuossa vaiheessa ei voi enää perua niin että saisi rahan takaisin, mutta toki aina voi jättää menemättä. Ilmoittautumismaksu on yhdistyksestä riippuen noin 30-35 euroa päivä.

Puuh. Tässä ydinasioita, jotka toivottavasti selventävät näyttelyn kulkua edellisen postauksen kanssa yhdessä niille, joita asia kiinnostaa, mutta eivät ole päässeet jyvälle. 'kysykää, jos kaipaatte selvennystä tai joku on jäänyt askarruttamaan (tai on tässä väärin, sekään ei ole ollenkaan mahdotonta)!

Herra Koppinen kylässä

Meillä kävi pienenpieni vieras. Mauno huomasi sen ensiksi ja henkilökunta joutui herättämään Epun katsomaan.

Koppinen oli ehkä vajaan sentin pitkä ja aika jänskän värinen. (Älkää nyt vaan sanoko että se on joku tuholainen... en ole ennen nähnyt täällä.)

Pojat tutkivat Koppista yhdessä. Mauno hieman taka-alalla pysytellen, kuten yleensäkin hieman jännittävämmissä tutkimustapahtumissa.

Molemmat uskaltautuivat maistelemaankin herra Koppista, mutta kumpikin totesi ettei siitä ole ateriaksi ja herra sai jatkaa matkaansa kun pojat hetken tutkittuaan kyllästyivät.

Täällä ollaan ystävällisiä vieraille. Ainakin noin pääpiirteittäin.

Näyttelijän päivätyö

Samalla kun pojat ottavat päikkäreitä, henkilökunta ajatteli valoittaa hieman kissanäyttelijän päivän kulkua, kun siitä täällä oli aiemmin puhetta. Otetaan vaikka ensin ihan päivän ohjelma, ja puhutaan toiste sitten niistä kategorioista ja titteleistä ja muista niin ei tule turhan pitkä juttu.

Kissanäyttelyt alkavat aamulla aikaisin eläinlääkärin tarkastuksella. Yleensä tarkastusaika on noin 7-9, hieman näyttelystä riippuen ja jokaisen näyttelyhalliin tulevan kissan on mentävä tarkastuksen läpi. Siinä eläinlääkäri katsoo kissan kunnon pintapuolisesti (silmät, suu, korvat jne) sekä tarkastaa rekisteripaperit ja että rokotukset ovat voimassa. Ajoittain otetaan pistokokeina esimerkiksi sienitestejä. Joka näyttelyssä kissoja myös hylätään tarkastuksessa, ja ne passitetaan saman tien kotimatkalle, halliin ei ole asiaa (syy voi olla esimerkiksi vuotavat silmät, hilse turkissa tms). Myös saman talouden muut kissat joutuvat kotimatkalle saman tien. Jos sama kissa osallistuu näyttelyyn sekä lauantaina että sunnuntaina, ei sunnuntaina enää tarvitse käydä tarkastuksessa.

Näyttelyn järjestelyistä riippuen joko eläinlääkäri/assistentti ottaa vastaan ilmoittautumisen eli omistajalle lähetetyn vahvistuskirjeen tai sitten on järjestetty erillinen ilmoittautumispiste. Kirjeen vaihturina saa näyttelyluettelon, johon on painettu kaikkien näyttelyyn osallistuvien kissojen nimet ja numerot. Luettelosta löytyvän numeron mukaan suunnistetaan sitten omalle häkille, joskus paikat ovat vapaat, jolloin häkin saa itse valita. Näyttelyhäkit ovat paikan päällä valmiina, mutta myös oman häkin saa tuoda, jos se täyttää vaadittavat mitat (pohja 65 x 65 cm, korkeus 56 cm). Yleensä samanrotuiset on järjestetty samaan riviin.

Häkkijärjestyksissä on kahta erilaista versiota. Perinteisessä häkit ovat rivissä, yksi sivu häkistä avoin (ei verhoja) ja omistajat istuvat häkkien edessä. Ns. euronäyttelyssä häkit ovat ringeissä, häkit kahdelta sivulta avoimia ja omistajat istuvat sisäringissä, yleisö kiertää ulkoringeissä.

Kun oma häkki on löytynyt, häkkiin laitetaan sisustus eli verhot, pohjapeitto, vessa, pesä ja millä nyt haluaa häkkiä koristellakaan. Usein mukaan tulee otettua muutama lelu ihan tutun hajun vuoksi ja tietysti myös ruoka- ja juomakupit.

Sitten alkaakin odottelu (rodusta riippuen). Jokaiselle tuomarille on jaettu arvosteltavat kissat etukäteen ja tuomareillä on numerolista, jossa järjestyksessä kissat arvostellaan. Yleensä se on aakkosittain roduittain, mutta joskus tästä poiketaan. Meidän tapauksessamme rotu on M niinkuin mau, ja se on yleensä loppupäässä ellei aivan viimeinen eli odottelemista yleensä on.

Kun kissan vuoro tulee, omistaja vie sen itse tuomarin pöydälle arvosteluun, paitsi jos ei ehdi (esimerkiksi toinen kissa toisella tuomarilla samaan aikaan) tai halua, jokaisella tuomarilla on assistentti, joka voi esittää kissan tuomarille. Kissa viedään tuomarin pöydälle sen vapauduttua edelliseltä kissalta (välissä assistentti pyyhkii desinfiointiaineella), vain yksi ihminen saa olla tuomarin pöydän ääressä, eli sinne ei viedä koko sukua ja ystäväpiiriä (paitsi Latviassa...) ja kissan esittäjän täytyy olla yli 15-vuotias. Arvostelua voi seurata muutaman metrin päästä, mutta pöydän ääreen ei saa tunkea.

Arvostelussa tuomari käy kissan läpi, kirjoittaen samalla arvostelusetelin (joita olette täälläkin nähneet aina näytelmäkeikkojen postauksissa) ja kommentoiden. Toiset tuomarit puhuvat enemmän, toiset vähemmän. Arvostelusetelissä on tuomarille vain kissan rotu värikoodeineen, numero ja ikä, kissan nimeä ei kerrota eikä sitä saa myöskään mainita tuomarille. Periaatteessa tuomarille ei omistaja saisi puhua muuta kuin vastata tuomarin esittämiin kysymyksiin, mutta toiset tuomarit ovat puheliaampia ja kyselevät paljonkin.

Kun arvostelu on ohi, palataan joko omalle paikalle häkkiin, tai jos samalla tuomarilla on saman rotuisia ja värisiä leikattuja/leikkaamattomia uroksia/naaraita, verrataan niitä keskenään ja laitetaan järjestykseen. Jos ne kilpailevat samassa sarjassa (esimerkiksi Epun sarja on kategoria III, egyptinmau, mustasavu, kastraatit, urokset, International Premier), laitetaan ne järjestykseen EX1, EX 2 jne (jos ne saavat arvosanan EX - puhutaan näistä toiste). Jos taas saman rotuisia ja värisiä jne on eri sarjassa, verrataan niitä ja valitaan värin paras eli VP/BIV (best in variety).

Arvostelusetelit lähtevät tuomarilta sihteeristöön, jossa niihin tulostetaan tuloslappu, jossa on kissan ja omistajan nimi sekä tulos. Seteleitä tuodaan niille varatulle pöydälle sitä mukaa kun niitä sihteeristössä ehditään tulostelemaan, joten niitä voi käydä sieltä kurkkimassa ja ottaa omansa kun se tulee. Sen kanssa voi sitten noutaa joko arvosanan oikeuttaman ruusukkeen tai vastaavasti kerätä leimoja, joita vastaan saa ilmoittautumisen ilmaiseksi kerättyään esimerkiksi 8 leimaa.

Kun tuomari on arvostellut kaikki hänellä siksi päiväksi merkatut kissat, valitaan Tuomarin parhaat. Tuomari kutsuu kaikista arvostelemistaan kissoista eri rotuiset parhaat ja vertaa niitä keskenään valiten parhaan naaraan, uroksen, kastraattinaaraan, kastraattiuroksen, nuoren (6-10 kk) ja pennun (3-6 kk). Nuorissa ja pennuissa naaraat ja urokset kilpailevat samassa sarjassa. Nämä valitut Tuomarin parhaat (TP/NOM) jatkavat kilpailua edelleen loppukilpailussa eli Paneelissa, joka päättää päivän.

Nekään kissat, jotka eivät TP-valintoihin tai Paneeliin pääse, eivät voi poistua, vaan kissanäyttelyssä ollaan aina koko päivä, aina poistumislupaan eli näyttelyn päättymiseen asti. Tämä sen vuoksi, että kissanäyttelyt ovat myös yleisölle avoimia tapahtumia ja olisi kurja maksaa pääsymaksu jos yli puolet kissoista olisi jo poistunut paikalta ennen puolta päivää.

Paneeli päättää päivän ja siellä valitaan jokaisen kategorian (joita on 4 + kotikissat omanaan) parhaat naaras, uros, kastraattinaaras, kastraattiuros, nuori ja pentu. Paneelissa omistaja ei saa enää esittää kissaansa vaan kissat esittelevät assistentit. Kissat viedään häkkeihin ennen Paneelin alkua ja assistentit tuovat ne sinne, aina yhtä aikaa esimerkiksi kaikki kategorian III naaraat. Paneelissa kissat arvostelevat kaikki ne tuomarit, jotka kyseistä kategoriaa ovat päivän aikana arvostelleet ja valitsevat voittajan, joka saa tittelin KP (kategorian paras) / BIS (best in show). Kissoja ei verrata toisiinsa, ovathan ne eri rotua, vaan se, joka vastaa oman rotunsa standardia parhaiten, voittaa.

Kun paneeli on ohi, jaetaan joskus erilaisia palkintoja kuten kasvattajapalkintoja, yhdistyksen vuoden kissoja tms, ja sen jälkeen annetaan poistumislupa. Ne jotka ovat paikalla vain sen päivän, purkavat häkin sisustuksen ja pakkaavat tavaransa, ne jotka tulevat seuraavaksi päiväksi, jättävät sisustuksen silleen ja ottavat vain kissan mukaan. Ja sama rumba seuraavana päivänä. Kissanäyttelyt ovat Suomessa aina 2-päiväisiä, siten että kumpikin päivä on eri näyttelynsä, eli sama kissa voi osallistua molempina päivinä ja sillä on aina eri tuomarit eri päivinä.

Yleensä päättymisvaiheessa kello on noin 6 illalla, joskus tuurilla, erityisesti sunnuntaisin, pääsee jo viiden aikaan, mutta joskus pahimmillaan näyttely voi venyä seitsemään, kahdeksaankin, ja sitten vasta kotimatka pääsee alkamaan.

Tämä koskee vain FIFé-kattojärjestön (jonka Suomen kattojärjestö on Kissaliitto) näyttelyjä, joita tosin Suomalaisista kissanäyttelyistä varmaan 90 % on. Lisäksi järjestetään TICA- ja CFA-näyttelyitä, joiden kulku on hieman toisenlainen, niissä kissa käy päivän aikana useammalla tuomarilla ja jokainen tuomari järjestää oman "paneelinsa", jossa kaikki rodut kilpailevat toisiaan vastaan.

Toivottavasti tämä valotti hieman kissanäyttelijän päivän kulkua sellaisille, jotka eivät ole näyttelyssä koskaan käyneet. Näyttelyluettelon löytää osoitteesta http://www.kissaliitto.fi/nayttelyt.php jos kiinnostaa joskus lähteä paikan päälle touhua katsomaan. Yleisöliput taitavat maksaa jotain 5 euron luokkaa per päivä. Suurimmissa näyttelyissä on 800 kissaa per päivä, pienimmissäkin 300, joten katsottavaa riittää. Rotuja on muistaakseni yli 40, joten hyvin hyvin erilaisia kissoja on näytillä.

Päivä on pitkä ja raskas ja pääosin odottelua. Oma arvostelu saattaa joskus kestää 5 minuuttia ja jos jatkoon ei pääse, päivän aktiviteetit on siinä ja loppu on odottelua. Sitä henkilökunta sitten kuluttaa istuskelemalla, käsitöitä tehden tai lukien, ystävien kanssa jutellen, myyntikojuja surffaten ja muiden kisaa seuraten.

Small ships race

Eilen kelien viilennyttyä henkilökunta heräsi henkiin ja ryhtyi jälleen puuhakkaaksi. Syntyi merirosvolaiva.

Valitettavasti kolmiomuoto vie aikalailla pinta-alaa, joten meidän pojat eivät laivaan mahdu. Tästä saa joku pentunen tai hoikempi malli hyvän pesän eli siirtyy myyntiosastolle. Pitkän sivun mitta 40 cm, perän 30 cm.

Perusmallia piti testata samaan teemaan, kun alkoi vähän ärsyttämään koekappaleen toimimattomuus. Tästä tuli sitten vähän sellainen proomumallinen piraattilaiva. Etupaneelissa lippu.

Ja perässäkin toki roikkuu lippu, mutta ehkä hieman käytännöllisemmin ilman tankoa.

Pannaan myyntikoriin tämäkin.

Viilenevää

Kun sää muuttui hetkeksi viileämmäksi ja henkilökunta tuulettaa kun raikasta ilmaa on vihdoin saatavilla, pojat muuttivat nukkumapaikkojaan.

Eppu siirtyi lattialta nojatuoliin, asento sentään säilyi tuttuna.

Ja tuttu ilme myös.

Mauno kiipesi pitkästä aikaa kaapin päälle omaan koriinsa, eipä ole siellä näkynytkään muutamaan viikkoon.

Huomiseksi on taas luvattu hellettä, joten pojat laskeutunevat takaisin maan tasalle.

Viilentäviä leikkejä

Helteellä ei ole ruokakaan oikein maittanut. Keskimmäinen ateria on jätetty pois ohjelmasta ja korvattu heitellyillä raksuilla, joiden perään Mauno juoksee ja Eppu ihmettelee. Jotta nestettä tulisi nautittua, henkilökunta on yrittänyt keksiä erilaisia houkutteita ja leikkejä. Parhaiten niistä tuntuu toimivan vesiastiassa olevat jääpalat, jotka ovat erityisesti Epun mielestä erittäin kiinnostavia. Niitä pitää täppäillä ja yrittää haukata suoraan vedestä. Samalla tulee sitten juotua.

Yleensä leikin jälkeen koko keittiön pöytä ja vähän lattiaakin on vesiroiskeissa, mutta ei se niin vaarallista ole. Toistaiseksi kippoa ei ole vielä onnistuttu kaatamaan, kuminen pohjarengas pitää sen aika hyvin paikoillaan.

Höpinkäisiä

Nyt kun on kuuma, yrittää henkilökunta pitää ikkunoita edes himpan verran raollaan, jotta ilma kiertäisi. Siitä seuraa se, että aina joskus sisään pörähtää joku ylimääräinen höpinkäinen ja sitten sitä ollaan ihan tohkeissaan. Töölössä ei paljon ötököitä sisään tunge, mutta ne vähät mitkä tunkevat, kyllä huomataan.

Yleensä pientä höpinkäistä ei edes näy, mutta poikien tohotuksesta huomaa, että joku on tullut kylään. Valitettavasti niitä aika harvoin saa kiinni, mutta se ei yritystä vähennä. Kattoon ne pyrkivät, mutta kun katto on kolmen metrin korkeudessa eikä sinne monesta kohtaa yllä.

Erityisesti Mauno kunnostautuu yrittämisessä, Eppu seuraa hieman alempaa.

Herraseuraa tarjolla

Hei kauniit leidit! Käyttekö te täällä usein? Lähdettekö vähän nojailemaan?

Täällä on meinaan vähän borea.

Nojailen sit itsekseni.

Niin kauniina ja skarppina

Melkein. Ei ihan mutta melkein.

Henkilökuntaiset bungalowit

Näin helteellä pojat ovat vallanneet itselleen omat bungalowit. Luulisi, että ei ole sen viileämpää olla mykkyrässä pienessä tilassa, mutta mistä sen tietää... tai mistä sen edes tietää, haluaako pojat viileämpää. Tänään ainakin reissusta tullessani Eppu köllötteli ikkunalla auringonpaisteessa pesässään. Oli silitettäessä aika kuuma musta kissa, mutta ei ilmeisesti liian kuuma, kun itse oli paikan valinnut ja viileämpääkin on tarjolla.

Eppu on suosinut myös kahvilaa viime päivinä.

Mauno on keskittynyt suurempaan linnaansa, eikä henkilökunta ole vieläkään raaskinut siirtää pahvilaatikoita pois keittiön pöydältä (kertoo myös pöydän käyttöasteesta...).

Linnassa on ilmastoitu länsisiipi, joka on hieman ohuempiseinäinen kuin varsinainen päärakennus. Sitä voi käyttää nopeampiin päivänokosiin.

Valitettaavasti siipi ei täytä ihan kaikkia turvallisuusmääräyksiä, ja kerran kävi niin että Mauno peruutti kassin kanssa laidan yli ja pöydältä lattialle. Nyt kassi on siirretty turvallisempaan paikkaan lattialle ja kelpaa sielläkin unikäyttöön.

Henkilökunta miettii mistä saisi isomman vastaavan, jotta voisi testata onko se näillä keleillä jotenkin viileämpi tai muuten mukavampi kuin avotila.

Mauno ei osaa

Mauno ei vaan osaa tuulettaa yhtä hyvin kuin Eppu. Se tarvitsee tuen eikä siltikään ihan onnistu.

Sama yhdessä, mutta kahdessa kerroksessa.

Lämmintä piisaa.

Tuliaisintoa

Eppu on tänään antanut eilisille tuliaisille kyytiä, pitsit saivat oikein kunnon takajalkatömpsyä.

Eppu jälleen fiksuimmillaan:

Ja sitten Eppu näyttää mitä mieltä se on seuraavaan näyttelyyn lähdöstä:

Myös Mauno sai näyttelystä tuliaisia. Se on niin innokas ulkoilija, että vetää aina kovasti ulkona ja lähes joka kerta saa jossain vaiheessa ulkoilua yskänpuuskan (uskon että sitä vauhdittaa myös syömänsä ruoho, joka varmaan kutittaa kurkussa). Sisällä se ei ole yskinyt, joten en usko sen olevan astmaattista yskää vaan nimenomaan tuohon valjaissa vetämiseen liittyvää, sillä ilmenee juuri ulkona vetäessä.

Näyttelystä tarttui mukaan hieman erilainen valjasmalli, joka on enempi painopistettä rintaan antava kuin kurkun ympäri oleva naru, joten kokeillaan tätä seuraavaksi. Henkilökunta empi kokoa pitkään, otti sitten kuitenkin S:n ja se näyttikin sopivan Maunolle kuin valettu.

Mauno ei ollut järistyttävän innoissaan valjaista ja niiden pitämisestä sisällä ja kertoi sen kyllä ilmeellään...

Hikinen pää-esiintyjä

Tänään kävi matka Tikkurilaan, vaikka kotona olisi ollut paljon kivempaa köllötellä. Henkilökunta sentään hemmotteli itseään ja Eppua tilaamalla taksin, kun aamuinen hellekävely ei ihan innoittanut (Tikkurilassa asemalta palloiluhallille 1,3 km) kuudelta herätyn aamun jälkeen.

Hiki nousi pintaan heti palloiluhallin portaita alas kuorman kanssa pompotellessa, valui jo eläinlääkärijonossa ja häkkiä kuntoon kasatessa jo luultavasti roiskui pisaroina. Onneksi muilla taisi olla sama ongelma. Halli oli päivän ajan kuin pätsi, kuuma ja hapeton. Monet kissat läähättivät, erityisesti tietysti pitkäkarvaiset, ja kyllähän sieltä kuulemma lämpöhalvausta lääkärin hoidattamaan olikin sitten jouduttu lähtemään. Kuumuus tietysti aiheutti myös kireää tunnelmaa, niin kissoissa kuin ihmisissäkin.

Eppu vietti päiväänsä pääosin lungisti häkissään, kuten normaalisti, ja välillä sylissäkin.

Ovi oli auki henkilökunnan ollessa paikalla ja moni yleisön edustaja kävikin ihmettelemässä komeaa mustaa kissaa joka niin lungisti köllii paikoillaan vaikka ovi on auki. No hei, se on meidän Eppu!

Tuomariksi osui jälleen tanskalais-suomalainen Minna Krogh, joka tavattiin viimeksi nafti kuukausi sitten. Arvostelu ei siitä ollut muuttunut, Epulla on edelleen hyvä keittiö kotona ja turkkikin on vaihtumassa... kovasti kuitenkin jälleen tykättiin upeasta turkista, kauniista silmistä ja hienosta ilmeestä. Epun vahvuuksia onkin kuulemma pään ominaisuudet, keittiön spoilaama kroppa sitten veloittaa pisteitä. Henkilökunta on hieman erimieltä, Eppu on ollut tuhdimmassakin kunnossa, mutta tällä hetkellä ei kyllä yhtään lihava, mutta isohan se on aina ollut. Skrode.

No, pääasia on että serti tuli ja sitten vielä kutsu Tuomarin Parhaat -valintoihin. TP:n vei somali, eikä yllätyksenä, sillä paneelipaikkaa ei Epun kanssa kyllä tohdi odotella. Se olisi jo sellainen yllätys, että henkilökuntahan lentäisi persuuksilleen.

Ruusukkeessakin oli oikein pitsiä niinkuin herrasmiehen arvolle sopii.

Mau-porukassa oli käynyt harvennus sairaus- ja turkkitapausten vuoksi, joten Eppu oli ainoa savumau ja hopeisiakin oli vain kaksi, Epun isoisoäiti Khety, joka on siirtynyt kastraatteihin sekä nuori ja erittäin lupaava pentu Weera, joka saikin kovasti kehuja ja jäi paneelipaikasta vain karvan mitalla.

Loppupäivä meni häkissä pötkötellessä ja puoli kuuden maissa päästiin lähtemään kotiin.

Henkilökunta oli päättänyt säästää ja tulla takaisin julkisilla, kun päivän päätteeksi kassit olivat huomattavasti kevyemmän, mm. laatikollinen hiekkaa ja 3 litraa juotavaa jäi Tikkurilaan. Kävelymatka, tuo 1,3 km, tässä helteessä ja kassia sekä Epun koppaa perässä vetäen oli aika rankka. Molemmille. Henkilökunta raahasi naama punaisena hien roiskuessa ja Epulta puolestaan roiskui kuola, se kun voi hieman pahoin kopassa kuljetettaessa ja näköjään helle pahensi vaikutusta selvästi. Loppumatkasta, Tikkurilan aseman pihassa, kopasta kuului jo OI-JOI-JOI ja henkilökunta ehti juuri avaamaan kopan luukun kun sieltä lensi laatta. Onneksi pääosin pihalle. Ja onneksi siinä kohti oltiin jo asemalla, saatiin hetken rauhoituttua paikallaan junaa odotellessa ja junamatka olikin tasaista. Enempien vahinkojen välttämiseksi Pasilasta otettiin vielä taksi kotiin jossa sähisevä Mauno olikin jo vastassa (ja onnistui karkaamaan rappukäytävään...). Henkilökunta painui suoraan suihkuun, Eppu syömään ensin omat ruuat ja sitten Maunon.

Kopan pohjalla matkaava pesä oli aika kunnossa kotiin päästessä...

Märkä on kuolaa, ruskea läikät ykää. Pesukonekyyti odottaa.

Ja tuttuun tapaan lopuksi arvostelu, tätä voivat halukkaat verrata myös kuukauden takaiseen saman tuomarin arvosteluun Latvian Cesiksessä, löytyy Näytelmät-täpästä.

Korvaavia tulkintoja voi jälleen esittää ja klikkaamalla saa isommaksi.

Tyyppi: Exc. (excellent) body length and bones. Exc. paws.
Pää: Exc. profile outline and length. Exc. presented. (hmm, hieman erikoisesti, "hyvin esitetty pää"???)
Silmät: Exc. shape + size + placement. Exc. expression. Ok color.
Korvat: Exc. shape + set + size
Turkki: Exc. texture, condition and length. Exc. shiny. Changing it to summer. Well presented.
Häntä: Exc.
Kunto: Excellent
Yleisvaikutelma: Sweet neuter boy
Arvostelutulos: Exc1 CAGPIB

Virtaa

Näillä keleillä tarvitaan lisävirtaa. Mauno lataa.

Sulaa löllöä

Kukaan ei jaksa touhuta mitään, joten ei ole mitään kerrottavaakaan. Kaikki vaan makaavat manaatteina ja helteestä tuskaisena.

Lauantaina ollaan menossa Epun kanssa Tikkurilaan näyttelemään, toivottavasti kuumuus hiukan helpottaisi eikä olisi ihan kamalan tukalaa. Meillä on harmittavasti sama tuomari kuin Cesiksessä kuukausi sitten, joten mitään ihmeellisiä kommentteja ei odoteta. Lienee aika läpihuutojuttu.

Pesiä on edelleen myynnissä, värit löytyvät tuolta oikeasta sivupalkista olevasta MYYNNISSÄ-linkistä ja lauantain näyttelyyn kulkeutuvat meidän mukana.

Karvat pois

Pojat ovat selvästi päättäneet päästä eroon lämpimästä turkista ja molemmat pudottavat karvaansa oikein urakalla. Epun pesän saisi teippirullata vaikka monta kertaa päivässä jos haluaisi sen pysyvän siistinä. Silloin kun jaksaa, menee puoli rullallista.

Henkilökunta voi kokemuksesta oppineena kertoa Niksi-Pirkka -tyylisen vinkin aiheeseen liittyen:
Mene suihkuun. Istu kuivattelemaan sohvalle kylpytakki päällä (huom. mahdollisimman avonainen malli). Ota syliin pyrkivä musta kissa vastaan. Sylittele kissaa hetki ja päästä se sitten pois. Ja voilá, sinulla on kosteassa rinnassasi upeat mustat rintakarvat, joille Julio Iglesiaskin olisi kateellinen. Lisää mahdollisimman suuri kultakoru.

Kokeile tätä kotona.

Pakoon pahaa maailmaa

Mauno on paennut helteitä päivisin nukkumaan keittiön pöydällä olevaan pahvilaatikkoon. Pahvilaatikko on pöydällä siksi, että Mauno tykkää siellä nukkua. Ei sisustuksellisista syistä.

Öisin sen sijaan Mauno osoittaa palavaa rakkauttaan henkilökuntaa kohtaan ja haluaa nukkua aivan kiinni kainalossa. Miksi oi miksi tällainen liikkiskausi piti tulla kesken kuumimman vuodenajan?

Ja koska Mauno nukkuu kainalossa, Epunkin on päästävä liki. Päällikköä ei toki voi uhmata, mutta lähelle pitää tulla eli jalkoihin.

Että lämpöä piisaa kyllä kiitos.

Hottikset

Kuumuus on saavuttanut myös vanhan kivitalon paksut seinät ja me ollaan kaikki ihan tööt.

Ei ihan edustavimmillamme.

Henkilökohtainen Tuska

Kaupungissa vietetään Tuskaa ja henkilökunta nappasi asusteiltaan teemaan sopivamman Epun ja lähti vähän puistoon. Rapussa oli ensin luvassa sukkahousuheviä, korkealta ja kovaa.

Sitten pientä tsillailua penkillä pahimman tärinän lievitykseksi.

Sitten jykevä labbari-imitaatio ja tutkimaan.

Sitten löytyi kolo, joka kiinnosti kovasti. Liekö siellä jotain asukkeja.

Ja vähän voisi kiipeämistäkin miettiä.

Viereiselle penkille tuli istumaan vanhempi rouva naapuritalosta. Hän ihasteli miten viisaalta Eppu näyttää ja mitähän se syö, kun sen turkki on niin hieno ja kiiltävä. Eppu tietysti arvosti kehuja ja kävi pari rapsutukset hakemassa, ei sentään selälleen heittäytynyt.

Kotiinpäin matka ei kirvoittanut enää niin kovin laulua ennenkuin kotioven takana, jonne olikin sitten valtava kiire. Sylistä piti hypätä lattialle heti hissimatkan jälkeen ja sitten ovea raapimaan ja yrittämään sisälle niin saranapuolelta kuin oikeastakin reunasta. Kiire Maunon luo oli kova.

Mauno oli vähän huolestunut ja kateellinenkin kun Eppu palasi, mutta ehkä joku toinen päivä on sen vuoro.

Ruususia

Eppu sai postissa International Premier -valmistumisruusukkeensa. Vähän se on postissa ryppyyntynyt, mutta ei se rämppäämistä haittaa! Komia on, vaaleanpunaista, mustaa ja kultaa. Tällaista väriyhdistelmää meillä ei vielä ollutkaan.

Meidän perhe haluaa onnitella Epun kasvattiperhettä uuden jäsenen johdosta. Elina ja Pyry, jotka ihanasti hoitivat Epun elämän ensimmäiset viikot ja antoivat hienon pohjan elämälle, saivat esikoisensa tiistaina. Ainakin harjoituskappaleena toimineet Eppu ja sisaruksensa lupaavat hyvää kasvumaastoa.

Sylin täydeltä onnea Elinalle, Pyrylle, Funkylle ja Cleolle!

Eilen tulikin vuosi täyteen Epun tulosta ja voi miten aika onkaan vierähtänyt! Tuntuu kuin Eppu olisi ollut täällä aina. Mauno tokeni ensijärkytyksestään nopeasti ja sai itselleen painikaverin. Pojat ovat toimiva tiimi vaikka kovin erilaisia ovatkin. Henkilökunta sai reissukaverin ja syliköllikän, joka on maailman rennoin lötköttelijä. Ja koti sai asukkaan, jolla on maailman suurin sydän.

Eppu <3