maanantai 29. marraskuuta 2010

Otteita Penthousen vieraspäiväkirjasta

Mauno oli viikonlopun hoidossa henkilökunnan ystävällä, joka kirjoitti pienen päiväkirjan hoitolaisesta. Tällä kertaa siis blogiin postaa vieraskynä.

Torstaina Penthouse Bistro & Suite sai ottaa vastaan arvovieraita. Firaabelihenkilökunta oli varannut Sir Manuelille suiten parhaimmilla näköaloilla. Sire toi tullessaan omat gourmet-ateriat, juomat löytyivät talon maineikkaasta vesilähteestä.

Ensimmäisenä iltana tehtiin tutkimusmatka korkean kaapin päälle ja ihmeteltiin suiten ulottuvuuksia ja ikkunalautoja sekä kylpyhuoneen ammetta. Aamulla herättiin kyllä omasta prive-pesästä, mutta yön aikana käytiin varpaidenkin päällä ja muuallakin mistä sikeästi kuorsaava firaabelihenkilökunta ei voi tietää mitään. Aamulla muuten uskallettiin jo poiketa pikaisesti sylissäkin puskien ja huristen... vaikka yöllä kerran ilmoiteltiin rapun muille asukkaille, että tänne on tainnut unohtua joku...

Perjantaina ei arvovieras ollut vielä päätynyt anomaan turvapaikkaa naapurista, joten oletuksena oli, että kaikki on mennyt hyvin. Tonnikalaillallisen jälkeen olikin jaossa hurinaa ja puskemista oikein kunnolla. Kotiin tullessa nukkui Sire niin sikeästi soffalla, että katsoi sisään ehtinyttä firaabelihenkilökuntaa hämmästyneenä, is that you already...

Lauantaina oli jännä päivä. Ensiksikin Sir Manuel nimettiin Penthousen viralliseksi liikenteenvalvontatornin ylipäälliköksi. Sen verran tiivisti tuli seurattua auto- ja koiraliikennettä kadulla sekä risteilevää talvilintuliikennettä ilmatilassa. Toiseksi Sire sai vieraita, joita ensin ihmeteltiin ja tutkailtiin matkan päästä, mutta lopulta lepuutettiin tassuja ja päätä vieraan sylissä.

Sunnuntaiaamuna firaabelihenkilökunta heräsi hurinaan ja tunteeseen, että joku tuijottaa. Sire oli kiivennyt jakamaan tyynyn kulman ja yritti ilmeisesti katseen voimalla saada keittiöhenkilökuntaa töihin aamiaisen pariin. Aamiaisen jälkeen oli vuorossa talvilintujen bongausta.

Sunnuntai-iltana sitten koitti kotiinlähdön aika ja fraabelihenkilökunnan sylissä nautittiin pienet päiväunet ennen lähtöä. Kun oli aika siirtyä matka-alukseen käytiin matkanjärjestäjän ja Siren kanssa tiivis ja tunteikas keskustelu lähteäkö vaiko eikö... päädyimme kuitenkin ratkaisuun, että Sire palaa kotiin perheensä luo.

(Ja tähän loppuun vielä, että sen verran on Sir Manuel rutinoitunut matkaaja ettei niin kiusallista asiaa kokenut, etteikö vatsa olisi toiminut moitteettomasti ja ruokahalu ollut kohdillaan, unikin maittoi. Näistä asioistahan puhutaan ihan kuninkaallisissakin piireissä... sen verran tärkeitä kun ovat.)

Penthouse Bistro & Suite
Henkilökunta kiittää vallan mainiota hoitohenkilökuntaa, joka ystävällisesti piti hyvää huolta Maunosta!

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Eppu The Grand

Viikonloppu alkoi perjantaina kun hyppäsimme Epun kanssa junaan. Mauno oli toimitettu hoitopaikkaan jo torstaina, joten vietimme yön yli kahdenkeskistä laatuaikaa. Eppu toki aavisteli matkaanlähtöä, mutta ei onnistunut piiloutumaan ja suikkasimme junaan jo puolenpäivän jälkeen, jotta koti jäi tyhjäksi remppamiehen osmota eteinen.

Eppu oli hieman rauhaton junassa ja maukuili melkein koko matkan. Syy luultavasti oli kokonaisen Primperanin, jolla on tunnetusti moista vaikutusta, ennen Eppu on saanut vain puolikkaan, mutta painon noustua oli aika kokeilla kokonaista.

Kuvasta tuli melkoisen erikoisen värinen junana valaistuksessa.


Yön vietimme hotellissa ja aamulla oli aika suunnata Turun Messukeskukseen näytelmiin. Eppu oli ainoa paikallaoleva mau, joten saimme viettää päivän ylhäisessä yksinäisyydessämme.

Tuomari oli venäläinen Natalia Sidorova. Kun henkilökunta asteli vuorollaan pöydän ääreen Eppua kantaen, tuomari kysyi "What is it?". Henkilökunta valaisi, että "It's an Egyptian Mau, black smoke", tuomarin vastaus oli "Oh my God". Tämä toistui useamman kerran, "Oh my God" siis. Sen jälkeen hän totesi, etteipä oikein tiedä mitä sanoa, kun ei ole näitä ennen nähnyt, myöhemmin tosin muisteli, että taisi hän pari vuotta sitten Itävallassa moiseen törmätä. Arvostelu oli sitten vähän sinnepäin arvailua, onneksi Eppu on rauhallinen ja kärsivällinen ja istui kiltisti pöydällä tutkailtavana ja ihmeteltävänä.

Kyseinen tuomari oli isoisoäiti Kiijalla 2 vkoa sitten Tallinnassa, joten aivan tuntematon rotu ei pitäisi olla, väri ilmeisesti yllätti tuomarin.

Serti tuli, mikä tarkoitti sitä että Eppu valmistui Grand International Premieriksi eli herran virallinen nimi titteleineen on GIP FI*Iltavilli Ebi Ehteshaam. Myös kutsu Tuomarin Parhaiden valintaan tuli, mutta jälleen kerran matka tyssäsi siihen.

Henkilökunta ei oikein jaksanut olla kovin juhlamielellä vaikka valmistumisserti tulikin (sertejä tähän luokkaan kerättiin 8 kpl ja meillä niitä oli 3 eri maasta). Parinviikon takainen nimittäin toistui, ja näyttelyn päätökseen mennessä Eppu ei ollut pissannut sitten kotiinlähdön. Alkoi jo huoli painaa toistuisiko Tallinnan tapahtumat. Onneksi hotellille päästyämme Eppu meni melkein heti vessaan ja teki isot pissat, joten iso huoli poistui henkilökunnan sydämeltä.

Valmistumisesta sai komean ruusukkeen ja Maunolle ostettiin tuliaisiksi uusi Kickeroo, kun vanhasta on hajut jo haihtuneet.


Sunnuntaina sama aamuhässäkkä toistui, mutta saimme sentään seuraa - ei tosin muita maukulaisia, mutta Mau-yhdistyksen rotupöydän, jossa Mauno on jättiläisenä kuvana.

Istuskelimme pöydän takana odottamassa vuoroamme tuomarille - Eppu oli päivän viimeinen kissa kyseisellä tuomarilla - ja yhtäkki Eppu ponkaisi ylös henkilökunnan sylistä, ei sentään päässyt irti, mutta selvästi jotain kiinnostavaa osui näkökenttään. Ihmettelimme hetken ja henkilökunta sai tosissaan pitää Epusta kiinni, kunnes viereisen pöydän myyjä näki mistä oli kyse - seinän vierustaa roskiksen takana vilisti hiiri! Melkomoisen suisidaalinen hiiri kun tulee dallailemaan kissanäyttelyyn! (Myöhemmin iltapäivällä samasta paikasta bongattiin myös talitintti.) Hiiri kuitenkin livahti takaisin varastoon, ennenkuin Eppu tai kukaan muukaan ehti nappaamaan sen.

Sunnuntain tuomarina oli Jarmo Räihä, jolla oli ruotsalainen tuomarioppilas seuraamassa työskentelyä. Eppu oli valmistumisen myötä siirtynyt seuraavaan luokkaan eikä oikein miellyttänyt kyseistä tuomaria - jonka olemme aiemmin tavanneetkin, se oli se tapaus kun Eppu arvostelussa oli upeavartaloinen ja sitten TP-valinnoissa tukeva. Epäonnistuneen hiilaritankkauksen tapaus. Tällä kertaa moitteita ei tullut lihavuudesta vaan pienemmässä määrin eleganttiuden puutteesta, liian pyöreistä silmistä ja pitkästä päästä, mutta ennen kaikkea turkin kunnosta. Ei ole kuulemma näyttelykunnossa ja irtokarvoja oli liikaa. Sertiä ei siis tullut ja tuomari pitkään selitti, että jos antaisi sertin, pitäisi Eppu valita paneeliin (eli loppukilpailuun) ja se ei ole siinä kunnossa. Myös standardikirjaa luettiin. Eppu jaksoi koko todella pitkän pohdiskelun istua ihan rauhallisena ja henkilökunta olikin siitä ylpeä. Ennen aina turkki on ollut upea ja hienossa kunnossa, mutta nyt ilmeisesti pakkanen on verottanut sen kuntoa. Tosin lauantaina se oli vielä ihan hyvä...


Ilman sertiä ei tullut ruusuketta, vain pieni läpyskä, josta Eppu ei vaikuttanut kovin tyytyväiseltä. Ainoa maukulainen se kuitenkin sai olla sunnuntainakin.

Arvosteluissa piisaa runsaasti tulkittavaa, arvaukseksi menee useammassa kohdassa ja osasta ei pysty edes arvaamaan. Klikkaamalla jälleen isoksi.


Vasemmalla lauantai Natalia Sidorova / oikealla sunnuntai Jarmo Räihä

Tyyppi: Big and muscular, ex legs + chest / Isokokoinen uros, korkeat jalat, melko elegantti
Pää: Ex shape, good profile, strong chin / Aavistuksen pitkähkö, profiili suorahko
Silmät: large, quite almond, need more green, not ready / Pyöreähköt, väri hyväksyttävä
Korvat: Medium, ex placement / Hyvin sijoittuneet
Turkki: Short, ex texture, close lying, good silver a bit dark xxx markings / Exc turkinlaatu, väri ja pohjaturkki, mutta turkki ei ole oikein näyttelykunnossa, irtokarvoja
Häntä: Medium, in proportion to the body / Sopii vartaloon.
Kunto: Nice for show / Exc kunto, esiintyjä, mutta turkki ei oikein kunnossa, irtokarvaa
Yleisvaikutelma: Nice temper / Exc
Arvostelutulos: EX1 CAGPIB / EXC1 - turkin takia (ei sertiä)

Vaikka sunnuntai menikin vähän penkin alle, henkilökunta oli iloinen pääasiasta, eli reissu onnistui ilman lääkärikeikkaa (Eppu kävi vielä aamullakin pissalla, joten reissupissa onnistui hyvin ja uskallamme jatkossakin reissata) ja se jokakertainen pääasia, eli Eppu käyttäytyi oikein hyvin ja mielettömän rauhallisesti niin häkissä kuin arvostelupöydälläkin.

Palasimme iltasella kotiin ja hieman paluumme jälkeen Mauno palasi myös, komeasti taksilla pihaan. Herra ja hidalgo oli ollut oikein lämminsydäminen vieraassa paikassa, halitellut ja sylitellyt, ja olikin ilmeisen kettuuntunut kotiinpalusta pois jakamattoman huomion ääreltä. Epulle suhistiin ja henkilökunnalle uristiin. Eiköhän tännekin taas rauha laskeudu.

Nyt onkin sitten näyttelytauko, joulukuussa ei näyttelyitä Suomessa järjestetä ja seuraava etappimme on Surok tammikuun lopussa Lahdessa.

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

SE-mies

Kävimme tänään Epun kanssa hakemassa rabies-rokotukseen päivityksen ja samalla herra punnittiin.

Nyt on käynyt niin, että Eppu on mitä ilmeisimmin Suomen suurin mau. Se painaa 6,51 kg. Laihdutuskuurille ei tullut määräystä, mutta lisää ei kuulemma saisi tulla. Eppu on iso ja roteva malliltaan (päinvastoin kuin hintelä enonsa Mauno, 5,1 kg), joten sen paino ei ole läskiä eikä siinä ole ylimääräistä löllyvää pientä nivustaipeiden nahkaläpyköiden fyllinkiä lukuunottamatta.


Sitten joskus kun remontti on ohi, henkilökunta lupaa kaivaa ompelukoneensa esille ja ommella Epulle isomman pesän.

Mauno luovutti suosilla ja meni luolaan nukkumaan.



Viikonloppuna matka käy kohti Turokia ja Turkua, katsotaan selvitäänkö tällä kertaa ilman lääkärikäyntiä. Mauno viettää laatuaikaa hoitajan seurassa.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

tiistai 16. marraskuuta 2010

Paineettomat pesurit

Rauhallinen iltapäivä, Mauno chillailee pahvilaatikkoterassilla.


Taivaalle ilmestyy pahaenteinen varjo.


JÄTTILÄINEN! Ei uskalla katsoa.


Se kumartuu Maunon puoleen...


Tukkapesu!


Venyytys.


Vastapalvelus.



Mitäs mulkkaatte?!


Joo, on se Eppu iso poika.

Kaikki on täällä hyvin, Mauno palasi reissusta ja oli viihtynyt oikein hyvin, varsinkin kun ikkunan takana oli ollut kaikenlaista vipeltäjää, huipennuksena fasaani. Eppu on aika kateellinen.

maanantai 15. marraskuuta 2010

Bon Voyage ja Déjà Vu samalla reissulla

Kun tuli yhtäkkiä tilaisuus lähteä Tallinnaan kisaamaan ja samalla pienelle plutimislomalle, oli henkilökunta valmis kuin Melperi sotaan, niinkuin sanotaan. Epulta ei kysytty, sen mielipide olisi voinut olla toinen. Matkaseurana oli tuttuun tapaan Epun kasvattaja ja isoisoäiti Kiija sekä bussilastillinen Pirokilaisia.

Me Epun kanssa hyppäsimme kyytiin Länsisatamasta ja tsekkasimme samalla yksin Tampereelta matkanneen Kiijan. Kissat ja tavarat laivaan ja yli lahden. Perillä matka kulki viinakauppavisiitin kautta hotelliimme, Meriton Spahan. Siellä henkilökunta huolehti sekä Epun että Kiijan huoneisiinsa ja odottelimme kasvattajan saapumista. Sen jälkeen kissat saivat jäädä itsekseen lepäämään ja me suuntasimme hotellin kylpyläosastolle testaamaan kaikki mahdolliset poreet ja pärskeet ja suola- ja aromisaunat. Alakerran baakkelsikaupan kautta ja unten maille.

Lauantaiaamuna matka kävi varhaisen aamiaisen (oikein hyvä aamiaistarjonta kyseisessä hotellissa, suosittelemme) jälkeen bussilla näyttelypaikalle, jossa saimme kaapattua mukavan rauhalliset päätypaikat. Henkilökunta lainasi reissuun Epun kasvattajalta häkkiä, jottei paikallisia häkkejä tarvinnut käyttää. Sitten vaan odottelemaan kovin verkkaista näyttelyn alkua, arvostelut alkoivat joskus puoli yhdentoista jälkeen.

Eppu käytti aikaa lähinnä torkkumalla, tuttuun tapaansa.


Naapurin isomamma Kiija oli hivenen aktiivisempi, mutta uni voitti sielläkin ja silmät alkoivat luppasemaan.


Jälleen kerran näyttelyssä oli eteläiseen, jo Latviassa todettuun, tapaan sääntöjen kanssa vähän niin ja näin ja kaikenlaista viritystä näki. FIFén säännöissä määritellään että näyttelyhäkin koko on 65x65x55(k) cm ja se voi olla joko näyttelyjärjestäjän tarjoama häkki tai sitten oma kannettava häkki. Ei siis voi ymmärtää miksi ihmiset eivät välitä eikä järjestäjäkään puutu, kun häkkinä käytetään esimerkiksi tavallista kantokassia, johon numero on lätkäisty. Sääntö on kuitenkin annettu kissojen hyvinvointia silmälläpitäen ja paikalla on järjestäjän tarjoamia häkkejä, jos omaa ei ole.


Myös kantokasseissa näki erilaisia virityksiä... ei taida happi oikein kulkea tuossa boksissa?


Paikalla oli Kiijan ja Epun lisäksi kolmaskin mau, latvialainen Cassandra, nuori neiti aikuisten avoimessa sarjassa. Cassandran isä on Maunon täysveli samasta pentueesta. Neiti oli aika täpäkkä luonteeltaan ja nuorella assaripojalla olikin sen kanssa tekemistä paneelissa. Ulkonäössä oli hyvin paljon Maunon hoikkaa ja kapeakuonoista linjaa.



Myös Kiija pääsi lauantaina paneeliin, tuomari kehui sen lihaksikasta vartaloa ja hienoa olemusta, "jo" 5-vuotiaaksi rouvaksi erittäin elegantti, jolla on jo vanhemman rouvan charmia.



BISiä ei tällä kertaa tullut kun kaikki tuomarit äänestivät samaa abessinialaista, mutta kaikki paneelissa olleet saivat mitalin kaulaansa.


Epun arvostelut menivät hyvin, ensimmäinen kommentti tuomarilta Ireneusz Pruchniakilta, vanhemmalta herralta, oli että se onkin ensimmäinen savumau jonka hän näkee. Tämän olemme kuulleet ennenkin. Arvostelu menikin sitten standardikirjaa vilkuillen. Eppu on onneksi rauhallinen lunki tyyppi, joka istuskeli ja seisoskeli pöydällä aikansa tutkailtavana.

Kutsu kävi vielä tuomarin parhaan valintaan, mutta siinä voiton vei abessinialainen. Tuomarin seteli on hyvin lyhyt, kun selvästi tietoa ei oikein ollut mitä sanoa Epusta. Tyypilliseen tapaan kehuttiin lihaksia ja luonnetta. Seteli jälleen klikkaamalla isommaksi.



Tyyppi: muscular body, ex strong legs
Pää: modified wedge, nose with slight curve
Silmät: open, green (kiva juttu että oli silmät auki tuomaroinnissa!)
Korvat: medium size
Turkki: short, dense, with contrast, slight ghost marking
Häntä: ex length, tapering
Condition: ex show condition (tämä on hauska, ihan naturellina meinaan mennään, ei pesua, ei aineita, ei nyppimistä, ei mitään...)
Yleisvaikutelma: nice temperament

Arvostelutulos: CAGPIB eli serti

Päivä oli pitkä, paneeli päättyi vasta puoli seitsemän aikaan ja hotellilla olimme varmaan seitsemältä. Sen jälkeen ei oikein jaksanut paljon mitään, mutta kävimme hotellin alakerrassa syömässä espanjalaisen buffetin ja vaapuimme vatsa pullollaan köllimään huoneisiin.

Tässä kohti alkoi jo huoli painaa. Eppu ei nimittäin ollut käynyt vessassa koko matkan aikana, eli perjantain puolenpäivän jälkeen. Yli vuorokausi oli jo edellisestä pissasta ja yleensä vuorokauden kohdalla tulee huolestua, sillä virtsaamattomuus kerää elimistöön myrkytystilaa, munuais- ja kaliumarvot alkavat nousta veressä ja tila on hengenvaarallinen. Koska Eppu ei kuitenkaan edes yrittänyt käydä vessassa (huono merkki on jos yrittää, mutta ei onnistu pissaamaan, maukuu kivuliaana tms), söi, joi, leikki hurjasti, kehräsi ja oli täysin oma itsensä. Yleensäkään näyttelyn aikaana se ei käy vessassa, joten odottelimme josko oman huoneen rauhassa.

Henkilökunta rapsutteli hiekkaa ja yritti houkutella Eppua laatikolle, mutta ei kiinnostanut. Päätimme kasvattajan kanssa odottaa aamuun, jos mitään kivun merkkejä ei näy. Yöllä kahden aikaan henkilökunta heräsi ja tarkasti vessan, ei ollut käyty. Kuuden aikaan sitten kuului lupaavaa raivokasta hiekan peittelypöyhinää ja henkilökunta melkein ehti ilahtua, mutta ei, kakka tuli. Ei ääntäkään, eli se ei ainakaan sattunut.

Sitten aamiaiselle ja kun ei senkään aikana vessassa ollut käyty, soitto Aistiin päivystykseen Suomeen ja sieltä määräys että nyt on kiire henkilökunta lähti respaan selvittämään Tallinnan päivystäviä eläinlääkäreitä kun kasvattaja lähti Kiijan ja muun porukan kanssa näyttelypaikalle. Yhdeksältä aukesi ensimmäinen lääkäriasema, joten ei kun odottelemaan ja taksilla sinne yhdeksäksi.

Vastaanotto oli tyly. Kun kerroin, että Eppu on ollut melkein 2 vrk pissaamatta sanoi lääkäri että olisit vielä kolmannen odottanut ei olisi tarvinnut tulla. Hoitaja komppasi: "tilanne on vakava, teemme parhaamme, mutta kissa voi silti kuolla vuorokauden sisällä". Eppu pääsi tutkimuspöydälle ja molemmat totesivat että rakko on täyden tuntuinen, mutta ei selvästikään kivulias, joten ei haluaisi nukuttaa. Yrittivät katetrointia hereillä, mutta eihän siitä mitään tullut. Seuraavaksi annettiin rauhoittavaa, joka saattaisi laukaista pissaamisen ihan itsekseen. Eppu ja henkilökunta pääsivät toiseen huoneeseen odottelemaan vaikutusta ja siitähän Eppu riemastui. Se hoiperteli mutta ihan joka sentti piti tutkia. Kun pissaa ei tullut ja Eppu kiinnostuneena tutki kaikki paikat kävi lääkäri jo vähän naureskelemassa ison pojan innolle.

Seuraavaksi kokeiltiin vielä virtsaneritystä kiihdyttävää pistosta, jota Eppu ei antanut pistää kuin injektiohäkissä. Sitten taas tutkimaan paikkoja ja odottelua. Joka kerta kun lääkäri kävi katsomassa, Eppu oli jossain tutkimuspaikalla. Tai vaihtoehtoisesti asettui lattialle köllimään selälleen kerjäämään maharapsuja. Viimeisen kerran kun lääkäri tuli, Eppu ilmestyi ikkunalaudalta paneeliverhojen välistä. Siinä kohtaa lääkäri totesi, että hänen nähdäkseen siinä ei ole mitään vikaa ja pissa varmaan tulee kun päästään omaan rauhaan ja omalle laatikolle, koska se ei selvästi edes yritän pissata, juo lisää ja touhuaa ihan normaalina. Hetken jo toiveita (lääkärille ja hoitajalle, henkilökunta tiesi paremmin) herätti kun Eppu kiipesi pesualtaaseen, hoitaja jo sanoi että se pissaa sinne, mutta ei, Eppu asettui köllimään lavuaariin mukavasti kerälle ja käänsi vielä masua esiin, että joku voisi rapsuttaa...

Ei muuta kuin boksiin ja kotiin - paitsi että visa ei käynytkään sunnuntaina, joten henkilökunta joutui vielä tekemään kävelyretken paikalliselle automaatille ja hakemaan rahaa. Operaatiosta veloitettiin 550 kroonia, vaikka hinnasto sanoo päivystyskäynnin hinnaksi 250 kroonia, mutta eipä siitä jaksa kinata, pikkurahoja vakavassa asiassa.

Sunnuntain seteli näytti siis hieman erilaiselta...



Sitten taksilla hotellille ja henkilökunta respan avustuksella sai varattua paikan aiempaan laivaan, jotta pääsemme kotiin hieman aiemmin, jos vaikka tarve on kotona mennä vielä päivystykseen. Respassa odotellessa Epun maukuna yltyi jo aika vaativaksi ja huvitti muita aulassa olleita hotellivieraita käskevällä sävyllä. Kun pääsimme huoneeseen Eppu suuntasi suoraan vessaan ja teki jättipissat. Ilmeisesti aiemmin rakko ei vaan ollut tarpeeksi täynnä että Eppu olisi kokenut riittävää tarvetta pissaamiseen - iso poika, iso rakko.

Lähdimme kuitenkin aiempaan laivaan kun se oli varattu ja maksettukin puhelimessa. Ilman bussia, jossa kissat matkustavat autokannella, pitää lemmikille varata hytti ja se olikin ihan luksusta. Ei tarvinnut matkustaa enemmän tai vähemmän kännisten pikkujoulumatkalaisten tungoksessa, sillä laiva oli ihan täyteen varattu. Sen sijaan omassa rauhassa otimme torkut lahden yli matkattaessa. Heti hytissäkin Eppu teki pissat, joten homma pelasi hyvin.


Kotiin köröttelimme taksilla ja Eppu nukkui krapulaansa pois ja jollotti, söikin ja pissasi. Kun jollotus yltyi, henkilökunta soitti varmuuden vuoksi Aistiin vielä ja sieltä todettiin että voi olla kyse rauhoituksen hyytymisestä, siitä ettei Mauno ole kotona, siitä että koti on oudon hajuinen (öljyvahasin makkarin lattian ja jätin tuulettumaan lähtiessä ja täällä oli edelleen aika käry) tai mistä vaan. Että kannattaisi tarkkailla tilaa ja käydä vielä verikokeissa varmistamassa munuaisarvot, mutta päivystykseen ei tarvitse, jos ei mitään outoa ilmene käytöksessä.



Yö meni rauhassa, aamulla henkilökunta soitti vielä Catvettiin, vakkaripaikkaamme, josta todettiin että jos ei mitään omituista ole niin ei tarvitse tulla.

Mauno on lähtenyt jo torstaina koe-eläimeksi testaamaan mahdollista allergiaa ja antamaan kissanhankintaan intoa tai innon laantumista. Mauno on kuulemman käyttäytynyt oikein hienosti ensimmäisen illan ja yön pienen maukunan jälkeen ja ollut äärimmäisen innostunut ikkunoiden takana olevista pikkulinnuista, oravista ja fasaanista. Mauno jäi vielä yhdksi ylimääräiseksi päiväksi hoitoon, jotta henkilökunta voi tarkkailla Epun pissaamista (kahden kissan taloudessa vaikea seurata kumpi käy) ja tulee illalla kotiin. Luultavasti jälleennäkeminen on iloinen, vaikka Mauno viran vuoksi Epulle varmaankin suhauttaakin ensinäkemällä.

Hengissä siis selvittiin, vaikka tilanne ehti mennä vakavaksi ja huonostikin olisi voinut käydä. Jatkossa tarkkaillaan asiaa tiukemmin ja jos ongelmaa vielä ilmenee, meidän osaltamme yön yli reissut näytelmiin on tehty. Ensi viikolla kuitenkin lähdetään Turkuun, kun se on jo varattu, sieltä pääsee kuitenkin helposti kotiin jos tulee tarve.

Niin, se déjà vu tulee siitä, että pari kolme vuotta sitten minulla oli hoidossa Atte, joka teki pissalakon ja sen kanssa juostiin sama lääkärirumba. Atte tosin yritti pissata mutta ei onnistunut, joten sikäli oli vakavampi tilanne, lisäksi Atte oli yli 10 vuotta.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Onnea isipapoille!


Meidän pojat onnittelevat isipappojaan näin isänpäivänä.

Mauno lähettää terveiset Simba-iskälle ja Manu-papalle!
Epun terveiset menevät Ruotsiin Indylle, grattis pappa!

PS: Niille jotka tulivat tsekkaamaan kuulumiset niin tiedoksi, Eppu on hengissä ja oletettavasti ihan kunnossakin, tullaan huomenna kertomaan tarkemmin. Nyt ei jaksa.

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Kun yksi ei riitä

Epusta on tullut niin iso poika, että yksi pesä ei enää riitä vaan pitää maata kahdessa yhtä aikaa.


Työhuoneen kaapiston päällä ovat nyt jemmassa molemmat paperinarupesät sekä kuljetuskoppa, jossa Mauno usein nukkuu. Eppu keksi oman sovelluksen.

Terveisiä Tikkurilaan

Tarkastaja Turakainen haluaa lähettää terveisiä Tikkurilaan. Väri G500 "Bungalow" on tarkastettu ja käyttölupa annettu.


Myös Poika halusi osallistua terveisten lähettämiseen.

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Laiskiainen

Aurinko paistoi aamulla olohuoneessa oleviin laatikkopinoihin ja meidän Laiskiainen bongasi tilaisuutensa heti.


lauantai 6. marraskuuta 2010

Kanaset orrella

Meillä on uusi ihana korkea ja kapea pahvilaatikko. Siellä on sisällä uusi työhuoneen vuodesohva, joka odottaa tilan vapautumista.


Erityisesti Mauno on innostunut nukkumaan sen päällä. Eppukin liittyy seuraan välillä, mutta siinä ei oikein mahdu halailemaan. Leveys on siis about juuri poikien persuuksenleveys, korkeus on jossain vähän alle puolitoista metriä.

perjantai 5. marraskuuta 2010

Ystävyys, läheisyys...

Meillä on ollut nyt pojilla kovin helliä hetkiä. Liekö syksyn kylmyydet iskeneet vai mikä on vienyt pojat ennennäkemättömään halailukauteen. Päivittäin nukutaan toistensa, ja välillä henkilökunnankin, kainalossa.


Työhuone alkaa olla melko valmis ja sinne on viety evakkoon sohva ja nojatuoli. Koska meillä on nyt kodissa uusi väri, piti ostaa jotain sen väristä pikkutavaraakin. Uusi viltti nojatuolissa on poikien mielestä ihanan pehmoinen, sillä nukutaan usein. Epun mielestä se oli niin super-i-ha-na, että siti piti oikein leipoa ensikoittamalla.

Saa nähdä missä kunnossa viltti on hetken päästä...

torstai 4. marraskuuta 2010