sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Pallopää Paneelissa

Latvialainen kuvaaja Tessa oli paikalla Jelgavan näyttelyssä ja Eppukin kävi hänen kuvattavanaan. Kuvia ei olla vielä saatu, mutta Paneelista oli sunnuntailta yksi kuva Eppulista.


Eppu-raukka näyttää ihan kauhistuneelta silmät pyöreänä... no, onneksi tätä ei varmaankaan tarvitse Epun enää kokea.

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Vieraaksi näytelmään?

Olin jo aiemmin ajatellut postata jutun kissanäyttelyssä vierailemisesta, mutta nyt sain siihen vauhtia Geraniumin kyseltyä edellisen jutun kommenteissa.

Eli, kiinnostaisiko vierailu kissanäyttelyssä? Tässä vähän eväitä.

Kissanäyttelyitä järjestetään eri paikkakunnilla, viralliset Fifen/Kissaliiton alaiset näyttelyt löytyvät täältä: http://www.kissaliitto.fi/nayttelyt. Virallisten näyttelyjen lisäksi järjestetään Esittelynäyttelyitä (niissä ei kisata titteleistä ja serteistä vaan esitellään kissarotuja ja ne ovat yleensä rotujärjestöjen järjestämiä) ja sen lisäksi myös kaksi muuta kansainvälistä organisaatiota, CFA ja TICA, järjestävät näyttelyitä.

Kissanäyttelyyn ovat vieraat tervetulleita, pääsymaksut ovat yleensä muutaman euron luokkaa. Lisäksi kissanomistajien kannattaa varata mukaan rahaa myös mahdollisille ostoksille, näyttelyissä on yleensä myyjiä, sekä kaupallisia että esimerkiksi rotuyhdistyksiä, jotka myyvät erilaisia tavaroita niin kissoille kuin omistajillekin. Kissoja näyttelyissä ei myydä, se on kiellettyä säännöissä, mutta toki monet kasvattajat mainostavat olemassaolevia pentujaan tai tulevia pentueita.

Näyttelyssä kissat viettävät päivän häkeissään, jotka ovat joko järjestäjän tarjoamia metallisia verkkohäkkejä verhoilla somistettuna tai omistajan omia kevythäkkejä. Periaatteessa näkyvyyttä häkkiin ei saisi peittää, mutta joskus kissan oloa on tarpeen rauhoittaa peittämällä häkki.

Jos häkit sijaitsevat isoissa ringeissä, on kyseessä euronäyttely ja tällöin omistajat istuvat ringin sisällä ja yleisö kiertää ulkopuolella. Näkyvyys häkkiin on tällöin molemmilta puolilta, eikä yleisön ole syytä mennä ringin sisäpuolelle ellei omistajien kanssa toisin sovi. Perinteisissä näyttelyissä häkit ovat riveissä ja häkki on auki vain toiselta puolelta ja tuolloin omistajat yleensä istuvat häkkien edessä kissojensa luona, jolloin näkyvyys häkkeihin saattaa olla huonompi.


Valtaosa omistajista esittelee kissaansa mielellään ja kertoo kissasta ja rodusta, joten kiinnostuneen kannattaa rohkeasti jutella omistajille ja kysellä. Monesti tarjolla on myös rotuesitteitä. Omin päin häkkeihin ei kuitenkaan kannata mennä sorkkimaan eikä ovia saa aukoa. Kysy aina lupa omistajalta ennenkuin kosket kissaan! Monet kyllä antavat luvan silittää kissaa, mutta saattavat pyytää ensin pyyhkäisemään kädet desinfiointiaineella. Tästä ei kannata pahastua vaan se on varotoimi näyttelyssä, jossa on satoja kissoja. Myös tuomarien pöytä desinfioidaan jokaisen kissan jälkeen.

Kissat arvostellaan tuomarin pöydällä, jonne omistaja kiikuttaa kissan vuorollaan. Tuomarien pöydät sijaitsevat yleensä alueen reunoilla, usein rajatulla alueella, jossa joskus voi olla tungosta. Tuomarin pöydän ääreen saa mennä vain kissa yhden omistajan kanssa eli yleisön tulisi pysyä noin parin metrin päässä tuomarinpöydistä. Näin annetaan tuomareille arvostelurauha ja myös kissalle, sillä se on usein omistajaakin hermostuttava tilanne kun omaa kissaa arvioidaan. Seuraa siis tuomareiden työskentelyä sopivan etäisyyden päästä. Oman vuoron seuraaminen ja odottelu voi myös olla hermostuttavaa, joten tässä ei välttämättä ole se paras aika jututtaa kissan omistajaa - samoin silloin kun kiidetään kissa sylissä hallin läpi tuomarille tai tuomarilta omaan häkkiin.

Näyttelyssä saa kissoja kuvata vapaasti, mutta toki on kohteliasta kysyä lupa omistajalta, jos omistaja on vieressä. Ystävällistä on kuvata ilman salamaa, ainakin aivan lähietäisyydeltä.

Rauhallinen käytös on suotavaa, eli pidä juoksevat ja kiljuvat lapset kurissa. Kaikenlainen paukauttelu, rämistely ja häkkien paukuttelu ei ole suotavaa. Luonnollisestikaan halliin ei tuoda omia kissoja tai koiria tai muita eläimiä.

Jos jossain karkaa kissa, sen perään ei kannata lähteä juoksemaan vaan yrittää rauhallisesti napata se talteen, jos mahdollista. Usein hallissa huudetaan "kissa irti", jos näin pääsee käymään, jolloin ihmiset tietävät olla varuillaan ja sulkea mahdolliset auki olevat ovet.

Tarjoilu (kuoharia, naposteltavaa, kakkua) häkin edessä ei ole yleisötarjoilu vaan siinä yleensä juhlitaan kissan valmistumista tiettyyn titteliin (yleensä vain ylimmät tittelit).

Päivä näyttelyssä on pitkä, paikalla pitää olla kahdeksan maissa ja monet lähtevät ajamaan useamman tunnin matkan päästä. Näyttelyt loppuvat yleensä vasta viiden, joskus kahdeksankin maissa, joten loppupäivästä sekä omistajat että kissat voivat olla jo aika väsyneitä.

Lyhyesti:
- älä koske kissaan ilman lupaa tai avaa häkin ovea
- älä ruoki kissaa ilman lupaa
- kysy reippaasti kissan omistajalta, jos kissa tai rotu kiinnostaa
- huolehdi, että mukana olevat lapset käyttäytyvät rauhallisesti
- älä käytä salamaa, jos kuvaat kissaa läheltä
- jos häkit ovat ringeissä, älä mene ringin sisäpuolelle, se on omistajien aluetta
- jätä tuomarille arvostelurauha ja seuraa tuomarointia etäämmältä - katso mallia kissojen omistajista

Kysykää jos jäi epäselvää niin täydentelen! Vaikka tässä tuli monta "älä"-juttua, niin tarkoitus ei ole antaa negatiivista kuvaa näyttelyistä, kyllä ne ovat ilman muuta myös yleisötapahtumia ja niissä näkee monia erilaisia kissoja (viikonloppuna SUROKissa Espoossa paikalla 800 kissa molempina päivinä!).

Linkitetään tähän vielä aiemmat, kissanäyttelyn kulkua valottavat postaukset:
Näyttelijän päivätyö, osa I (näyttelypäivän kulku)
Näyttelijän päivätyö, osa II (kategoriat, tittelit jne)

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Jelgavan setelit

No niin, tässä myös setelit Jelgavasta, ja arvottavia kohtia onkin pitkästä aikaa reippaasti, eli arvauksia kehiin, setelit suuremmaksi klikkauksella. (Edit: Kiitos Päivi avusta!)

Vasemmalla lauantai ja Eric Reijers, oikealla sunnuntai ja Francoise Milcent-Dubois.


Tyyppi: Super strong & large / Strong large musculous body
Pää: Ex broad & lovely forehead / correct wedge as well as the profile
Silmät: Ex size, good look, nice colour / Nice look but a bit pale
Korvat: Ex set and open at base / Medium size lovely shape
Turkki: Fine short (shut?) shiny ex smoke / SUMMER COAT but nice colour & contrast
Häntä: Long & fine(?) with a tip(?) / correct shape but not perfect at the tipKunto: Super / Ex condition
Yleisvaikutelma: Sweet & relaxed / Ex good boy
Arvosana: CAPS / CAPS

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Kotimaa kun taakse jäi...


Perjantaina koitti aika hypätä satamasta kyytiin ja suunnata kohti Baltiaa ja Jelgavan näyttelyä Etelä-Latviassa. Matka alkoi aamulla ennen yhdeksää kun lastasimme tavarat satamassa Matka Saarenpään bussin kyytiin. Eppu joutui valitettavasti matkustamaan lahden yli Tallinnaan bussissa laivan autokannella muiden kissojen kanssa, kun henkilökunta paistatteli päivää aurinkokannella.

Tallinnassa sitten pakkauduimme kaikki bussiin ja matka etelään alkoi.

Toiset matkustivat turistiluokassa...


Toiset bisnesluokassa.


Matkasimme Pärnun kautta Riikaan, jossa majapaikkamme Days hotel sijaitsi. Päivä oli kuuma, yli kolmekymmentä astetta läpi koko reitin, mutta bussi oli onneksi ilmastoitu. Perille saavuimme hieman ennen seitsemää illalla, eli noin 10 tunnin matkanteon jälkeen melkoisen väsyneinä. Ilta kuluikin hotellin televisiosta CNN:ltä Oslon tapahtumia seuraillessa ja Epun kasvattajaa Päiviä odotellessa, joka saapuikin hieman ennen puoltayötä lentäen. Mukana piti seurata Epun isoisoäiti Kiija, joka jäikin kotiin viime tingassa sairastuttuaan. Koska lennot oli maksettu, saapui Päivi seuraksemme kuitenkin.

Hotellissa vietettiin ilmeisesti häitä, ja humppa raikasi niin että ennen puoltayötä oli turha kuvitella nukkuvansa. Henkilökunta soitti respaan jäätävän puhelun puolenyön jälkeen ja sieltä luvattiin DJ:n poistuvan 00:30, jonka jälkeen hotelli hiljenikin. Nukkuminen oli hieman tukalaa kuumuuden (ei ilmastointia...) vuoksi, mutta onneksi Eppu sentään ymmärsi lämmittää kasvattajaa eikä henkilökuntaa... <3


Aamulla ennen seitsemää kissojen piti olla bussissa, jotta pääsimme vetäisemään pika-aamiaiset ja lähtemään kohti Jelgavaa, Riikasta noin 50 km kaakkoon sijaitsevaa pikkukaupunkia, jossa näytelmä pidettiin. Tiet olivat muhkuraiset kuten Latviassa on, joten matkaan meni kolmisen varttia. Perillä odotti Zemgales Olimpiskais Centrs -urheiluhalli, jossa näytelmä pidettiin.

Eläinlääkäritarkastukseen oli kohtuullisen massiivinen jono ulkoa asti, ja jonon päässä odottikin vain kaksi lääkäriä ja heillä yhteinen assistentti skannaamassa kissojen mikrosirua. Lisäksi pakkaa sekoitti se, että ensin pitikin ilmoittautua (kun Suomessa toimitaan toisinpäin eli lääkäriin ensin) sekä se, että venäläisten - joita paikalla oli paljon - jonotuskäsitys on hieman erilainen kuin meidän säntillisten suomalaisten, eli näitä kanssakilpailijoita sitten putkahteli jonoon milloin mihinkin väliin runsain mitoin.






Perillä eivät pöydät ja häkit riittäneet, joten niitä sitten suomalaiset kävivät kasaamassa paikalle lisää. Näyttely oli suomalaisittain pieni, noin 300 kissaa (kun esimerkiksi ensi viikonloppuna Espoossa pidettävässä Surokin näyttelyssä on 800 kissaa), mutta silti järjestäjillä ei ollut oikein homma hanskassa ja sählinkiä oli paljon. Asiaa vaikeutti myös se, että englantia paikalla puhuttiin kovin huonosti. 


Tapahtuma oli paikallisille kuitenkin suuri, liput liehuivat ja peräti kunnanvaltuustokin kävi paikalla tutustumassa tapahtumaan. Televisioon kuvattiin ja yleisöä oli paljon.


Saimme onneksi paikan pöydänkulmalta tuttujen naapurista. Kasvattajalta Eppu sai lainaksi häkin, jotta ei tarvinnut paikallisiin häkkeihin turvautua, niiden koko kun ei vastaa suomalaisia (joissa noudatetaan kansainvälisiä Fife-sääntöjä mitoituksessa, täällä ei säännöillä niin väliä ollut missään kohtaa...). Lisäksi umpinainen häkki yleisöön päin oli äärimmäisen hyvä sillä vieraita, erityisesti lapsia oli paljon, ja kaikki näyttivät sorkkivan kissoja avoimissa häkeissä suruitta.


Eppu asettui taloksi ja viettikin rennon viikonlopun mökissään, pääosin köllötellen. Eppu oli jälleen näyttelyn ainoa mau.


Naapurimökissä asui Viivi-prinsessa, Epun isoisoisä Manun perheestä. Viivi valmistui sunnuntaina Grand International Championiksi. 


Ja Viivin naapurissa asusteli maailman suloisin pieni lepakkokorva...


Paikalliseen tyyliin vanhat ruusukkeet oli kaivettu esiin (ei tämäkään sääntöjen mukaista...) ja niihin oli panostettu enemmän kuin häkkien muuhun sisustukseen tai kissojen mukavuuteen. Kovin oli ankeaa monilla kissoilla.


Muitakin sääntörikkomuksia näki, kuten esimerkiksi samassa ringissä olleet american curl -pennut, joita omistaja kaupitteli 50 latilla kappale (noin 75 euroa), heti olisi saanut mukaan kuulemma. Kauppaa käytiin avoimesti useammallakin häkillä, vaikka kissojen myynti näyttelyissä on säännöissä ehdottomasti kielletty.

Paikalla oli yllättäen myös frettejä, mistä lienee syystä...


Lauantain tuomarimme oli Eric Reijers, joka on meillä ollut ennenkin ja kuuluu ihan ehdottomiin suosikkeihimme. Eric on kokenut, varmaotteinen mutta erittäin ystävällinen ja lempeäotteinen käsittelijä ja Eppu viihtyi jälleen pöydällä oikein hyvin. Eppu sai yleisarvosanakseen sweet & relaxed (laitan setelit myöhemmin) ja kehuja komeasta lihaksikkaasta rungosta, hienoista läpyköistä ja superkunnostaan. Tuloksena serti. Kutsu tuli myös tuomarin parhaan valintaan, mutta siellä voiton vei musta cornish rex, suomalainen, joka voitti myös BIS-tittelin molempina päivinä.


Viivi oli tuomarinsa paras lauantaina ja pääsi siten paneeliin. Koska Latviassa assistentit ovat kokemattomia ja heitä on vähän, paneelissa tarvitaan apukäsiä (paneelissa eli loppukilpailussa kissojen omat omistajat eivät saa kissojaan esittää tuomareille). Henkilökunta oli luvannut Viivin henkilökunnalle kantaa Viivin paneelissa, jos se sinne pääsee ja näin toimittiin. Viivi kun on hieman säpäkkä neiti ja tykkää kovasti sähistä ja murista, vaikkei sillä mielenosoitusta kummempaa tarkoitakaan. Paneeli sujui hienosti ja Viivin henkilökuntakaan ei pahasti moittinut suorituksesta, vaikka voittoa ei tullutkaan.

Näyttely päättyi vasta seitsemän maissa illalla, noin tunnin myöhässä, ja siihenkään mennessä sihteeristö ei saanut arvosteluseteleitä valmiiksi (Suomessa niitä saa noutaa pitkin päivää, täällä ne pistettiin kerralla jakoon vasta kun kaikki olivat valmiina), joten niiden nouto jäi seuraavalle päivälle.

Pyörähdettyämme vielä Jelgavaa katselemassa olimme perillä Riikassa vasta yhdeksän maissa. Henkilökunta lähti Epun kasvattajan kanssa kaupungille pikaiselle kävelylle ja syömään. Menomatkan suoritimme paikallisella johdinautolla ja koimme lipuntarkastuksenkin, joka on astetta jykevämpi operaatio kuin kotimaassa. Paluumatkalla saavuimmekin sitten hotelliin poliisisaattuessaa sinisten valojen välkkeessä kun taksikuski ilmeisesti teki jonkun ajovirheen ja poliisi pysäytti meidän, mutta keskustelun jälkeen kuljettaja sai luvan ajaa loppumatkan hotellille ja päästää meidät kyydistä ja jäädä selvittämään asiaa.

Sunnuntaina oli lauantain tapaan aikainen herätys ja seitsemältä matkaan. Päivä meni istuskellessa ja odotellessa tuomarointivuoroa. Tuomarimme oli ranskalainen Francoise Milcent-Dubois, joka on tunnettu omituisesta tavastaan ottaa kissoja mielivaltaisessa järjestyksessä, joten vuoron kyttäämisessä olikin aika homma. Ilmeisesti myöhästyimme hänen ensimmäisestä yrityksestään ottaa Eppu pöydälle ja jouduimme odottelemaan jonkun aikaa. Tuomari ei selvästikään tiennyt savumausta juuriaan mitään, mutta suurta kokoa ja lihaksikkuutta kehuttiin ja yleisarvosana oli ex(cellent) good boy. Serti tuli.


Eppu sattui olemaan myös tuomarin ainoa kastraattiuros (koko näyttelyssäkin niitä oli vain neljä - siellä kastraattien näyttelyttäminen ei ole kovin yleistä kun taas Suomessa niitä on vähintään yhtä paljon kuin leikkaamattomiakin) joten sertin saatuaan se sai myös "tuomarin paras" -tittelin eli nominoinnin ja pääsi ensimmäistä kertaa elämässään paneeliin eli loppukilpailuun!


Koska Epun henkilökunta oli lauantaina paneelissa esittänyt Viivin, oli vastavuoroisesti sovittu että Viivin henkilökunta esittää Epun, jos se paneeliin pääsee ja Olli ehtikin hakea jo assistenttiessun. Sen jälkeen seurasi yllätys: lauantaina venäläiset olivat tehneet protestin (noin yleisesti suomalaisten esittämisestä, ei nyt sentään Viivistä vain) ja sunnuntaina järjestäjät sitten kielsivätkin suomalaisia esittämästä suomalaisia kissoja. Venäläiset tosin saivat esittää venäläisiä kissoja...

Henkilökunta jo harkitsi Epun vetämistä paneelista sillä eihän se mikään BIS-voittaja ole ja kokemus vieraan käsissä on aika rankka pitkän päivän päätteeksi. Koska tilaisuus kuitenkin oli aikalailla ainutkertainen, Eppu joutui paneelihäkkiin odottamaan vuoroaan.


Paneelikaan ei mennyt ihan kuin elokuvissa, muut kissat olivat jo pöydällä ja tuomarit niitä arvioimassa kun henkilökunta vielä huuteli assareille että täällä olisi tämä yksi kissa. Lopulta pääassistentti sen kävi sitten nappaamassa ja Eppukin sai 15 sekuntiaan julkisuudessa. Luonnollisestikaan se ei yhtään tuomariääntä saanut ja voiton vei sama crx kuin lauantainakin.


Sitten Eppu boksiin, kamat kasaan ja kotimatkalle. Ajoimme suoraan Jelgavasta Tallinnaan, vain Pärnun kohdalla ruokatauon pitäen ja olimme Tallinnassa hotellissa tasan puolilta öin. Eppu nukkui ja köllötteli rennosti henkilökunnan vieressä koko matkan ja hauskuutti kanssamatkustajia rennoilla nukkuma-asennoillaan ja komeilla vampyyrinhampaillaan.

Maanantaina aamusta sitten koitti matka laivalla takaisin ja kotona odotti suhiseva Mauno, joka oli viettänyt viikonlopun "isovanhempien" seurassa nautiskellen ainoan kissan täysivaltaisesta huomiosta.

Eppu on kyllä mainio matkamies, matkat sujuivat rennosti nukkuen ja köllien, samoin näyttely, pissa- ja kakkahommat sujuivat reissulla myös, ja ruokaakin meni. Henkilökunta on väsynyt, mutta onnellinen pikkuisestaan.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Harjoitusleiri

Latvianmatka lähestyy ja Eppu on aloittanut kuivaharjoittelun. Kasvattajalta saatiin lainaksi reissuun kevythäkki ja sitä on kotona mallailtu ja annettu vähän omia tuoksuja kotoistamiseksi.


Mauno selvästi tietää ettei teltta ole sitä varten ja on jättänyt sen pääosin aika vähäiselle huomiolle, mutta Eppu on nautiskellut siellä useammatkin unet. Katsotaan miten uni maittaa kun päästään tositoimiin viikonoppuna.

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Sisäsauma

Ei siellä ole vetskaria. Henkilökunta on koittanut.


Kai se on uskottava kun parikin ihmistä on siitä sanonut: Mauno on lihonut. Kuulemma. Tai siis miehistynyt. Selkä levennyt ja pääkin. Ottaa Eppua kiinni massassa. Johan se on aikakin, 3,5 vuotta mittarissa kohta, miehistyä.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Valo yössä

Silmistä oikein loistaa älykkyys...


No ei sitä väsyneenä voi kaikkea muistaa. Niinkuin vaikka vetää kieltä sisään sen jälkeen kun on putsinut turkkiaan.

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Tarkastaja Turakainen hifikeikalla

Tässä joku aika sitten suoritettiin taloudessa hifilaitteistojen päivitystä ja huoltotoimenpiteitä. Tarkastaja Turakainen oli luonnollisesti tapahtumien keskipisteessä.

Savun hälvettyä tarkastamme kytkennät...

Itse Turakaisen hääriessä kytkentöjen parissa, apupoika tarkkaili tilannetta hieman kauempaa, mutta herkeämättä toki myös.


Lopuksi kytkennät tarkastettiin vielä päällisin puolin ja annettiin henkilökunnalle lupa sulkea työmaa ja työntää kaappi takaisin.

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Pupustelu jatkuu

Poikien pupustelulle ei näy loppua, yhä edelleen se kaverin syli vetää puoleensa. Nyt tosin on siirrytty lattialta nojatuoliin.

Helteiden myötä on alkanut infernaalinen karvanlähtö. Molemmilta lähtee karvaa tukuittain, kun vain koskeekin. Epussa se tietysti näkyy, kun vaalea aluskarva jää mustalle pintakarvalle. Sen lisäksi se näkyy kämpässä, imuroida saisi parikin kertaa päivässä.

Ikävintä karvanlähdön ajoituksessa on se, että ensi viikolla ollaan lähdössä näyttelemään Latviaan ja hakemaan viimeisen luokan pakollisia ulkomaansertejä. Toivottavasti tuomarit eivät rokota irtokarvoista sillä niistä ei pääse eroon millään, kiinni jäädään jos tuomari Eppuun koskee... ja lauantaiksi saimme vielä ihan lempituomarimme Eric Reijersin, joten odotukset ovat korkealla.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Jätti-Maunon paluu

Aito ja alkuperäinen Jätti-Mauno kiertää kissanäyttelyitä Mau-yhdistyksen roll-upissa, mutta nyt sille on ilmaantunut kilpailija, Jätti-Mauno II.


Henkilökunta tilasi kaksi canvas-taulua Maunon kuvista, tässä on se toinen ja se joka ei jäänyt kotiin, vaan matkasi edelleen Maunon isän Simban kotiin. 


Toinen odottaa ripustusta henkilökunnan makuuhuoneessa.
(Kuvissa taulussa on kuplamuovi päällä, siksi hailakat värit.)

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Laiskiainen puussa


... no, tyynyllä ehkä kuitenkin. Taloudessa on huonosti vaakasuuntaisi puupaikkoja, eli laiskiaisen biodiversiteetti on hieman vaillinainen, joten pitää keksiä vaihtoehtoisia paikkoja.


Laiskiainen on sopeutuva laji.

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Pökköä pesään

Kaverin pylly on kaikkia maailman untuvatyynyjä miljoona kertaa parempi päänalunen.


Maailmojasyleilevä yin ja yang, täydellinen tasapaino ja rauha.




Bring it on! When the going gets tough, the Egyptians get going! Ulkona on +30° C, sisällä varmaan ainakin sama ja epyktiläiset ei ole millänsäkään, halirulla vaan tiukkenee.


Henkilökunnalle riittäisi kyllä vähemmänkin...

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Vähän touhuakin

Vaikka pääosin onkin vaan maattu lötköpötköinä koko sakki, on täällä vähän touhuttukin. Henkilökunta sai postipaketin ja kas, siitähän irtosi se perinteinen huvi.



Laatikko on juuri sopivan pitkulainen erityisesti Herra Vanpyyrin päiväunille.

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Lämpö ja läheisyys jatkuu

Kun Musta tuossa eilisen postauksen jälkeen kyseli, että miten te pojat jaksatte olla niin kylkimyyryä näillä keleillä niin kyllähän me jaksetaan! Vaikka kuinka! Enemmän kuin koskaan, itse asiassa.




Koskaan ei ole liian kuuma kaivaa pää toisen massukarvoihin ja ottaa päikkärit kimpassa!

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Lämpöriippumatonta läheisyyttä

Ei haittaa vaikka lämmin onkin, kaverin kainalo kelpaa silti!


No photos please! Damn paparazzi!


Niin herkkää...

torstai 7. heinäkuuta 2011

Ei kuumuutta kummempaa

Eppu köllöttää parvekkeen sohvalla...


Ja Mauno nukkuu silmät auki olohuoneessa.


Ei meille sen kummempaa kuulu. Kuumuutta vaan.

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Mikko etsii kotia!


2-vuotiaalle kastroidulle pronssitäplikkäälle egyptinmaupojalle Mikolle pitäisi löytyä uusi koti. :-(

Valitettavasti yhteiselo kaverikissan kanssa nykyisessä kodissa on käynyt vaikeaksi. Ensiapuna on yritetty Mikon kastrointia, mutta tilanne ei ole parantunut. Mikolla ei vaikuta mitään ongelmaa itsellään olevan, mutta kaveri ei häntä enää sulata. Tämän kuluneen reilun puolen vuoden aikana Mikko on kesyyntynyt kohtalaisen mukavasti, tulee oman ihmisensä syliin kehräämään ja tykkää kovasti huomiosta ja rapsuttelusta. Ruoka maistuu monipuolisesti. Mikko tarvitsisi kodin, jossa se saisi olla ainoa kissa. Kodissa olisi rauhallista, ei pieniä lapsia. Uudella omistajalla olisi hyvä olla aiempaa kokemusta kissoista. Jos voisit tarjota Mikolle hyvän kodin, tai tiedät jonkun, joka voisi, otahan yhteyttä vaikkapa sähköpostilla (ilman alaviivoja). Rekisteripaperit löytyvät, mutta näyttelijäksi Mikosta ei ole.

MIKOLLE ON ALUSTAVASTI LÖYTYNYT UUSI KOTI JA SEURAAMME TILANNETTA. TÄLLÄ ERÄÄ SIIS ETSINTÄ ON LOPPUNUT.

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Röökillä

Henkilökunnan puutarhainnostus valtaa tilaa poikien kiipeilytelineestä.

Mauno ja tupakka
Mauno on lähinnä sen näköinen, että vie ne saakelin rehusi hittoon täältä meidän hoodeilta, mutta ainakaan vielä se ei ole ryhtynyt tuumasta toimeen ja tiputtanut koristetupakkaa alas. Ehkä jonain päivänä kuuluu täp täp täp ja kops...