perjantai 30. syyskuuta 2011

Jaamäävai?

Ai mää vai? Miks mun pitäis poistua? Mitä se haittaa jos olen täällä kun maalaat? Mitenniin karvoja?

maanantai 26. syyskuuta 2011

Unikaveri

Aina ei ole karvaista kaveria tarjolla, mutta onneksi meille tuli uusi asukas, Aasi, jonka kainaloon pääsee.


Aasi muutti meille Tallinnasta ja on ollut hyvin suosittu, joskus molemmatkin pojat käpertyvät sen viereen.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Syksyiset vahdit


Syksy on saapunut eikä parvekkeelle ole enää 24/7 pääsyä, koska henkilökunta ei viitsi pukeutua pilkkihaalariin sisällä. Päivällä kun aurinko paistaa lämpimästi, on ovi auki ja päivystystorniin vapaa pääsy.

perjantai 23. syyskuuta 2011

Saukkomies


Eppu nautiskelee syysauringosta ja näyttää ihan saukolta mustassa kiiltävässä turkissaan.

torstai 22. syyskuuta 2011

Surrur syksyä

Kotirintamalla on pötkötyspainotteista, mutta henkilökunta on sentään saanut vääntäydyttyä ompelukoneen ääreen. Viikonloppuna syntyi pienelle siperialaiselle Veikolle omat näyttelykamat, pesä jo samaa puukangasta löytyikin etukäteen, mutta nyt pääsee Veikko koko metsän kanssa näyttelemään.

Setissä on pohjapeitto, sivuverhot, katto, vessaverho ja vaijerit. Samantapainen setti, mutta punasävyinen ja kukkakankaalla löytyy tuolta myytävien sivustolta, tämä tehtiin poikaväreihin.


Aiemmin jo syntyi pari muutakin tilausviritystä. Iso pesä ja kolmisivuinen pesä kaapin päälle.



Pojat tietysti osallistuvat valmistumistouhuun ja henkilökunnalla onkin aina suuri homma pitää pojat pois testaamasta näitä tekeleitä, yritys on että lähtisivät matkaan koskemattomina vaikka aina muutama karva mukaan pujahtaakin.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Sunnuntain nuuh

Meillä on vietetty laiskaa sunnuntaita – poikien osalta. Henkilökunta on ommellut, siivonnut, pessyt pyykkiä ja raatanut, kun pojat ovat köllötelleet aamuisen sei-herkkuaterian voimin. Kun petivaatteet lähtivät pyykkiin, pojat valtasivat sängyn


Kuten kaikki kissojen (ja koirien) omistajat tietävät, tassuissa on aivan oma tuoksunsa. Eppu ottaa Maunolta nuuhkaisut unissaan, ja Mauno tarjoilee auliisti.


Henkilökunnan teki kyllä mieli liittyä seuraan, mutta velvollisuudet kutsuivat.

perjantai 16. syyskuuta 2011

Höyhennys

Eppu sai Supremeksi valmistuttuaan kasvattajalta 20 euron lahjakortin Pirokin näyttelyssä. Henkilökunta ensin silmäili sillä silmällä mm. hiekkaa, mutta kasvattaja muistutti, että ehkä joku muu lahja olisi Epulle mieluisempi kuin proosallinen hiekkasäkki...

No, henkilökunta heittäytyi hellämieliseksi ja osti pari lelua pojille (joilla on iso kopallinen käyttämättömiä leluja kotona, pojat kun ovat toinen toistensa parhaita leluja) ja muutaman ruokapurkin loppurahoilla.


Toinen lelu oli karvatöppö, jossa oli sulkia päässä. Sulat kestivät noin 13 sekuntia kiinni töppösessä ja ovat sittemmin päätyneet roskikseen. Töppöstä tömpötellään aika ajoin, joten se saa pyöriä lattialla. Mitälie kaninkarvaa.

Toisen lelun Mauno kaivoi kassista heti kun henkilökunta pääsi sisään, unohti Epulle suhistelun ja riipi siihen reiän (kissanmintun perässä) niin että vanut tursusivat ulos. Kesto myös noin samaiset 13 sekuntia...

Huoh. Joko lelut eivät kestä tai sitten ne eivät kiinnosta. Painiminen on paljon kivempaa, kaveri kestää ja kiinnostaa.

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Leikkipoliisi

Eppu möyhöttää jotain omiaan, painii itsekseen.


Välittömästi möyhötyksen kuullessaan paikalle säntää innokas poliisi, leikin on loputtava heti!


Maunolle on jotenkin aina ollut tärkeää, että Eppu ei leiki yksin. Kaikenlainen riehuminen pyritään lopettamaan välittömästi, Mauno tulee ja vetää Eppua lättyyn, jos se alkaa riehumaan. Hirveä kontrollifriikki. Maunon kanssa Eppu luonnollisesti saa leikkiä ja se on suorastaan suotavaa, mutta kaikki yhden hengen ilot on kiellettyjä. 

Viime päivinä onkin ollut taas innokasta painia ja leikkiä, hirveä juoksu ja riehuminen päällä. Mikä lie syysrieha menossa, mutta hirveä ryske ja ryminä käy kun pojat pistävät menemään.

perjantai 9. syyskuuta 2011

Epäkunnossa - out of order

Maunolta meni häntä epäkuntoon kesken leikin ja piti pitää pieni tauko.


Syyllinenkin näkyy siinä oikeassa laidassa.

Näin käy säännöllisesti ja puolin ja toisin. Elämä leikin tiimellyksessä on yllättävää.

tiistai 6. syyskuuta 2011

Pojat puntarissa

Henkilökunta kävi vähän ostoksilla Clasulla ja osti matkalaukkuvaa'an, jolla pojat saa punnittua kätevästi. Pojat sylissä henkilövaa'alla keikkuminen kun ei koskaan ole tuottanut mitään kovin järkeviä tuloksia.

Punnitusvälineenä vaa'an lisäksi toimi iso Ikean kassi, johon pojat sullottiin ja sitten vaan roikottamaan.


Mauno meni kassiin helposti, suorastaan oma-aloitteisesti, mutta Epun kanssa oli enempi jumppaa ja se onnistuikin kerran pakenemaan ennenkuin vaaka antoi tuloksen. Epulla tulee ilmeisesti paha olo keikkuvasta kassista heti, joten se aloitti matalan oi-joi-ujelluksen välittömästi, eli punnitus suoritettiin mahdollisimman pikaisesti.


Tulokset olivat hivenen yllättäviä. Eppu, jonka timmiä bodyä juuri kehuttiin viikonloppuna, on lihonut keväästä 300 grammaa (tai ainakin verrattuna lääkärin vaakaan) ja painoi 6,32 kg. Mauno, joka puolestaan on silminnähden lihonut, tai ainakin miehistynyt eli kerännyt massaa, painoi edelleen vain 5,12 kg eli pyörii samoissa kuin viimeksikin mitattaessa.

Nyt kun on vaaka käytössä, voi säännöllisen painontarkkailun aloittaa kotosallakin. Molemmat pojista ovat kyllä päällisin puolin katsoen oikein hyvässä kunnossa ja sopivissa mitoissa, joten sen puoleen tarkkailulle ei ole välitöntä tarvetta. Mutta onhan se hyvä seurata, henkilökunta kun joka päivä pojat näkevänä ei oikein erota muutoksia, lähinnä niistä kertovat harvemmin vierailevat.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Eppu The Body finaalissa

Eilen koitti sitten se aamu, kun - näillä näkymin - viimeistä kertaa lyötiin kamat kasaan, Eppu koppaan ja matka kohti näyttelyä, tällä kertaa Tamperetta ja PIROKia, kohti alkoi. Aamukuuden herätys ei ole kenekään ilo ja vielä tahmeamman siitä tekee Epun ainainen vastaanhankaisuus koppaan joutumisesta. Onneksi hangoittelu loppuu sillä sekunnilla kun koppa laskeutuu auton takapenkille, joten monesta minuutista ei ole kyse.

PIROKin näyttely oli perinteisesti "Pirkkahallissa", mikälie messu- ja urheilukeskus nykyään onkin nimeltään, ja se on onneksi avara ja tilava halli, jossa häkkipaikat olivat väljissä eurokehissä. Vaikka paikat olivatkin ennalta numeroidut, oli tietysti joku uuvatti käynyt omin päin varastamassa yhden häkin rivin päästä ja koko järjestys oli mennä sekaisin. Saimme kuitenkin omat paikkamme, Eppu keskellä, Kiija-isomummo toisella puolella ja Emir-veli Ukko-kavereineen toisella puolella. Siinä oli näyttelyn mau-jengi kasassa.

Heti alkuun paljastui, että Eppu oli merkitty tuomarin listassa poissaolevaksi. Tämän jälkeen henkilökunta sai hieman ravata sinne tänne ilmoittelemassa, että kyllä me ollaan paikalla. Kotona kasseja purettaessa paljastui syykin: eläinlääkärin assistentti oli antanut leimatun vahvistuskirjeen takaisin henkilökunnalle, vaikka se pitäisi toimittaa sihteeristöön. Eikä henkilökuntakaan virhettä havainnut, kun papereita oli isompi kasa ja lääkäripöydältä lähteissä tavaraa on yleensä reippaasti käsissä, on kissan tunkeminen koppaan, kamojen kasaus, ohjelmavihkosta, rekkaripapereita ja muita käsissä... no, mukana oltiin kuitenkin.

Päivän ensimmäinen varsinainen ohjelmanumero oli rotuesittelyt, joihin osallistuivat Kiija ja Emir. Kiija edusti hyväntuulisena kasvattaja-Päivin sylissä. Sillä on kyllä kotimaisen maupopulaation komeimmat mascarat!


Eppu otti tutun näyttelyasennon ja demonstroi miten stressaava häkkieläin käyttäytyy... Henkilökunta on hienosta pojastaan toooosi ylpeä.


Naapurissa Kiija-mummeli oli pääosin pitkästynyt. Ehkä myös masentunut moisen höppänän periyttämisestä...


Epun tuomarina oli hollantilainen Charles Spijker-Schukin, kokenut tuomari joka on aika usein näyttelyissä Suomessa tuomaroimassa. Hänen pöydälleen emme koskaan olleet kuitenkaan osuneet, joten ihan mielenkiinnolla menimme esittäytymään. Menestyspaineita ei ollut (niinkuin ei yleensäkään, rennolla otteella on menty), mutta nyt kun viimeinenkin titteli on saavutettu, ei sertejä tarvitse jännittää ja tulos on aina sama, KM eli kunniamaininta (HP englanniksi). Emi-veli oli tietysti leikkaamattomana ensin.

Eppu oli tietysti pöydällä rento kuten aina ennenkin, istuskeli ja katseli ympäristöään. Tuomari kehui kovasti Epun upeaa bodya, erityisesti koska se on kastraatti, joilla on taipumus helposti hieman lösähtää. Eppu sen sijaan on timmissä kunnossa ja kroppansa rakenteeltaankin todella hyvä. Samoin kiiltävä turkki sai kehuja, vaikka onkin lähes musta. Luonne tietysti oli ihan huippu. Kutsu takaisin Tuomarin Parhaat -valintoihin tuli.

Kun tuomari oli saanut kaikki päivän kissat arvosteltua, oli TP-valintojen vuoro. Ensin leikkaamattomat, joissa Emi kävi näytillä, mutta tie tyssäsi bengalin voittoon. Epun vuoro oli kastraateissa ja vastassa olivat devon rex ja abessinialainen. Henkilökunta meni rennoin ottein, kuunteli ilolla tuomarin kehut kaikista kissoista (Epun hieno vartalo, kiiltävä turkki, hyvä ilme, ja tietysti vielä erityisesti mieltä lämmittävä kehu siitä miten excellentisti se on esitetty) ja kun tuomari ilmoitti että aby on hänen päivän kolmosensa, rex kakkosensa ja Eppu päivän ykkönen, henkilökunta meinasi pyärtyä. Aivan puun takaa tuli Epun uran toinen nominointi ja paikka paneelissa eli loppukilpailussa! Latvian TP oli olosuhteiden armosta, siellä koko näyttelyssä oli vain neljä kastraattiurosta, mutta nyt kyseessä oli (kuulemma) vuoden suurin näyttely Suomessa. Huhhuh!

Kiija oli kakkonen omassa TP-valinnassaan (eri tuomari) ja aivan hilkulla sekin päätyä paneeliin, olisipa ollut hieno tuplapaneeli!

TP-voiton kunniaksi sai toisen ruusukkeen KM-ruusukkeen vierelle.


Päivän aikana juhlittiin pienellä tarjoilulla ja kuohuvalla myös Epun taannoista Supreme Premier -valmistumista. Tarjoilut tarjosi Iltavillin kissala ensimmäisen kasvattamansa Supremen kunniaksi.


Paneelissa eli Best in Show -kisassa ei omistajat saa esitellä tuomareille omaa kissaansa, joten kissat viedään ennen paneelin alkua häkkeihin odottamaan ja assistentit esittelevät ne sieltä sitten tuomareille. Eppu ei ollut kovin tyytyväinen desinfiointiaineelle haisevassa häkissä ja olikin selvästi vähän jännittynyt.


Kantajakseen Eppu sai Even, joka kantoi Eppua tosi hienosti, kiitos vaan! Paneelissa kaikki saman kategorian kissoja arvostelleet tuomarit päättävät jokaisen tuomarin parhaaksi valitsemista yhden kaikista parhaan eli BIS-voittajan. Eppu ei ääniä saanut, mutta pääasia olikin osallistuminen ja käyttäytyminen.


Myös paha birma Viivi, joka henkilökunnan kyydillä matkassa olimme, pääsi paneeliin ja sai jopa yhden äänen. Autossa oli siis hymy huulessa paluumatkalla hyvin menneen päivän johdosta.

Päivän seteli on varsin selvä. Klikkaamalla isommaksi


Tyyppi: Solid & muscular, exc(ellent) weight distribution for a neuter
Pää: Wedge shape with straight profile, good depth in chin
Silmät: Large, oval, exc gooseberry colour
Korvat: Wide at base, exc set
Turkki: Shiny coat, exc texture, looking almost more like a black cat from the distance
Häntä: Medium long
Kunto: Exc condition & temperament
Yleisvaikutelma: Sweet & easygoing guy
Arvostelutulos: PH

Näillä näkymin tosiaan tämä jäi viimeiseksi näytelmäksi Epun kanssa, mutta ehkä vielä joskus johonkin lähinäyttelyyn menemme verestämään muistoja ja pitämään yllä käsittelykokemusta. Paljon on koettu, opittu ja nähty ja pääosin on ollut oikein hauskaa. Ihmisiin ja kissoihin on tutustuttu, maailmaa on nähty ja euroja pistetty haisemaan. 31 näyttelyä takana. Terveisiä kaikille näyttelymaailmasta tutuille!