Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2011.

Jaamäävai?

Kuva
Ai mää vai? Miks mun pitäis poistua? Mitä se haittaa jos olen täällä kun maalaat? Mitenniin karvoja?

Unikaveri

Kuva
Aina ei ole karvaista kaveria tarjolla, mutta onneksi meille tuli uusi asukas, Aasi, jonka kainaloon pääsee.


Aasi muutti meille Tallinnasta ja on ollut hyvin suosittu, joskus molemmatkin pojat käpertyvät sen viereen.

Syksyiset vahdit

Kuva
Syksy on saapunut eikä parvekkeelle ole enää 24/7 pääsyä, koska henkilökunta ei viitsi pukeutua pilkkihaalariin sisällä. Päivällä kun aurinko paistaa lämpimästi, on ovi auki ja päivystystorniin vapaa pääsy.

Saukkomies

Kuva
Eppu nautiskelee syysauringosta ja näyttää ihan saukolta mustassa kiiltävässä turkissaan.

Surrur syksyä

Kuva
Kotirintamalla on pötkötyspainotteista, mutta henkilökunta on sentään saanut vääntäydyttyä ompelukoneen ääreen. Viikonloppuna syntyi pienelle siperialaiselle Veikolle omat näyttelykamat, pesä jo samaa puukangasta löytyikin etukäteen, mutta nyt pääsee Veikko koko metsän kanssa näyttelemään.

Setissä on pohjapeitto, sivuverhot, katto, vessaverho ja vaijerit. Samantapainen setti, mutta punasävyinen ja kukkakankaalla löytyy tuolta myytävien sivustolta, tämä tehtiin poikaväreihin.


Aiemmin jo syntyi pari muutakin tilausviritystä. Iso pesä ja kolmisivuinen pesä kaapin päälle.



Pojat tietysti osallistuvat valmistumistouhuun ja henkilökunnalla onkin aina suuri homma pitää pojat pois testaamasta näitä tekeleitä, yritys on että lähtisivät matkaan koskemattomina vaikka aina muutama karva mukaan pujahtaakin.

Sunnuntain nuuh

Kuva
Meillä on vietetty laiskaa sunnuntaita – poikien osalta. Henkilökunta on ommellut, siivonnut, pessyt pyykkiä ja raatanut, kun pojat ovat köllötelleet aamuisen sei-herkkuaterian voimin. Kun petivaatteet lähtivät pyykkiin, pojat valtasivat sängyn


Kuten kaikki kissojen (ja koirien) omistajat tietävät, tassuissa on aivan oma tuoksunsa. Eppu ottaa Maunolta nuuhkaisut unissaan, ja Mauno tarjoilee auliisti.


Henkilökunnan teki kyllä mieli liittyä seuraan, mutta velvollisuudet kutsuivat.

Höyhennys

Kuva
Eppu sai Supremeksi valmistuttuaan kasvattajalta 20 euron lahjakortin Pirokin näyttelyssä. Henkilökunta ensin silmäili sillä silmällä mm. hiekkaa, mutta kasvattaja muistutti, että ehkä joku muu lahja olisi Epulle mieluisempi kuin proosallinen hiekkasäkki...

No, henkilökunta heittäytyi hellämieliseksi ja osti pari lelua pojille (joilla on iso kopallinen käyttämättömiä leluja kotona, pojat kun ovat toinen toistensa parhaita leluja) ja muutaman ruokapurkin loppurahoilla.


Toinen lelu oli karvatöppö, jossa oli sulkia päässä. Sulat kestivät noin 13 sekuntia kiinni töppösessä ja ovat sittemmin päätyneet roskikseen. Töppöstä tömpötellään aika ajoin, joten se saa pyöriä lattialla. Mitälie kaninkarvaa.

Toisen lelun Mauno kaivoi kassista heti kun henkilökunta pääsi sisään, unohti Epulle suhistelun ja riipi siihen reiän (kissanmintun perässä) niin että vanut tursusivat ulos. Kesto myös noin samaiset 13 sekuntia...

Huoh. Joko lelut eivät kestä tai sitten ne eivät kiinnosta. Painiminen on paljon…

Leikkipoliisi

Kuva
Eppu möyhöttää jotain omiaan, painii itsekseen.


Välittömästi möyhötyksen kuullessaan paikalle säntää innokas poliisi, leikin on loputtava heti!


Maunolle on jotenkin aina ollut tärkeää, että Eppu ei leiki yksin. Kaikenlainen riehuminen pyritään lopettamaan välittömästi, Mauno tulee ja vetää Eppua lättyyn, jos se alkaa riehumaan. Hirveä kontrollifriikki. Maunon kanssa Eppu luonnollisesti saa leikkiä ja se on suorastaan suotavaa, mutta kaikki yhden hengen ilot on kiellettyjä. 
Viime päivinä onkin ollut taas innokasta painia ja leikkiä, hirveä juoksu ja riehuminen päällä. Mikä lie syysrieha menossa, mutta hirveä ryske ja ryminä käy kun pojat pistävät menemään.

Epäkunnossa - out of order

Kuva
Maunolta meni häntä epäkuntoon kesken leikin ja piti pitää pieni tauko.


Syyllinenkin näkyy siinä oikeassa laidassa.

Näin käy säännöllisesti ja puolin ja toisin. Elämä leikin tiimellyksessä on yllättävää.

Pojat puntarissa

Kuva
Henkilökunta kävi vähän ostoksilla Clasulla ja osti matkalaukkuvaa'an, jolla pojat saa punnittua kätevästi. Pojat sylissä henkilövaa'alla keikkuminen kun ei koskaan ole tuottanut mitään kovin järkeviä tuloksia.

Punnitusvälineenä vaa'an lisäksi toimi iso Ikean kassi, johon pojat sullottiin ja sitten vaan roikottamaan.


Mauno meni kassiin helposti, suorastaan oma-aloitteisesti, mutta Epun kanssa oli enempi jumppaa ja se onnistuikin kerran pakenemaan ennenkuin vaaka antoi tuloksen. Epulla tulee ilmeisesti paha olo keikkuvasta kassista heti, joten se aloitti matalan oi-joi-ujelluksen välittömästi, eli punnitus suoritettiin mahdollisimman pikaisesti.


Tulokset olivat hivenen yllättäviä. Eppu, jonka timmiä bodyä juuri kehuttiin viikonloppuna, on lihonut keväästä 300 grammaa (tai ainakin verrattuna lääkärin vaakaan) ja painoi 6,32 kg. Mauno, joka puolestaan on silminnähden lihonut, tai ainakin miehistynyt eli kerännyt massaa, painoi edelleen vain 5,12 kg eli pyörii samoissa kuin v…

Eppu The Body finaalissa

Kuva
Eilen koitti sitten se aamu, kun - näillä näkymin - viimeistä kertaa lyötiin kamat kasaan, Eppu koppaan ja matka kohti näyttelyä, tällä kertaa Tamperetta ja PIROKia, kohti alkoi. Aamukuuden herätys ei ole kenekään ilo ja vielä tahmeamman siitä tekee Epun ainainen vastaanhankaisuus koppaan joutumisesta. Onneksi hangoittelu loppuu sillä sekunnilla kun koppa laskeutuu auton takapenkille, joten monesta minuutista ei ole kyse.

PIROKin näyttely oli perinteisesti "Pirkkahallissa", mikälie messu- ja urheilukeskus nykyään onkin nimeltään, ja se on onneksi avara ja tilava halli, jossa häkkipaikat olivat väljissä eurokehissä. Vaikka paikat olivatkin ennalta numeroidut, oli tietysti joku uuvatti käynyt omin päin varastamassa yhden häkin rivin päästä ja koko järjestys oli mennä sekaisin. Saimme kuitenkin omat paikkamme, Eppu keskellä, Kiija-isomummo toisella puolella ja Emir-veli Ukko-kavereineen toisella puolella. Siinä oli näyttelyn mau-jengi kasassa.

Heti alkuun paljastui, että Eppu o…