lauantai 31. joulukuuta 2011

Kaksitoista!



Pojat henkilökuntineen toivottavat oikein leppoisaa ja rakkauden ja toveruuden täyttämää uutta vuotta kaikille ystäville!

perjantai 30. joulukuuta 2011

Tukevasti vallankahvassa


Ei huolta, Suomen Suurimman Maun titteli on vakaissa käsissä, Eppu on tänään antanut lukemat 6,84 kg ikiluotettavalla matkalaukkuvaa'allamme. Kyllä se seitsemän kilon raja vielä tulee vastaan, mahdollisesti jopa ennen kolmatta syntymäpäivää!

Mauno sen sijaan on ikuinen rimpula, samat 5,16 kg kuin aiemminkin oli vaa'assa. Pikkuinen poika ei siitä isommaksi kasva vaikka ikää karttuu.

torstai 29. joulukuuta 2011

Joulu-uupumus


Joulu on ohi. Ulkona on kakka keli. Päivät kuluvat parhaiten nukkumalla. Kaverin kanssa.

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Laajennus

Eppu oli ottanut omakseen parvekkeelta talviturvaan siirretyn pienen vanhan pesän ja nukkui siinä joko pikkukippuralla tai sitten perä pesässä ja loput lattialla. Pesä oli päätynyt olohuoneessa olevan nojatuolin alle nurkkaan, siellä oli ilmeisesti turvallinen kolo peikolle.

Pesä oli isolle Eppulille kuitenkin niin pienen näköinen, että henkilökunta sääli ja ompeli joulun aikana Epulle isomman pesän lattiatyynystä ylijääneestä ponikankaasta. Vanha pesä pääsi pesulle ja karvanpoistoon.


Hetken jo näytti siltä että pesä kokee perinteisen kohtalon ja siihen ei kosketakaan, mutta nyt kun pari päivää on mennyt Eppu nukkuu siellä tyytyväisenä.

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Joulupallo

Lahjoja meillä ei liiemmältä jaettu, pojat saivat joulupallot. Pallot ovat kissanminttua ja jotain(?), en tiedä mitä, kovia ne ovat ja kolahdus kuuluu kun lattialle tippuu.


Mauno innostui pallosta enemmänkin, nuoli sen märäksi, antoi takajalkatömpsyä ja kieritteli sitä. Vaikea oli saada kuvaa kun nuppi tutisi niin, Maunolla siis.


Ensimmäisen päivän jälkeen pallot ovat menettäneet kiinnostavuutensa, ehkä niistä mintut haihtuivat tai sitten ne pitäisi panna jäähylle odottelemaan uutta kierrosta.

lauantai 24. joulukuuta 2011

Joulumieltä!



Oikein mukavaa, rauhallista ja rentoa joulua kaikille ystävillemme!

perjantai 23. joulukuuta 2011

Kirppuja!



Arvatkaa mitä? Mulla on vissiin kirppuja tai jotain. Ainakin joku tuolla peräosastolla nypyttää. Joku pikkukirppu. Huohhh. Ei saa rauhassa pötköttää. Tai siis mennä pötköttämään pesään, kun siellä on joku kirppu, joka alkaa nyppiin kun meen sinne.

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Sunnuntai

Me vaan ollaan ja väristään. Vahvistetaan lihaksia ja luustoa.

lauantai 17. joulukuuta 2011

Tieteellistä

National Geographic -lehti tietää kertoa, että kissojen kehräys vahvistaa niiden luita ja lihaksia! Matalien äänentaajuuksien ja värinän on todettu parantavan luita ja auttavan monenlaisiin vaivoihin, joten epäillään että kissa voi käyttää kehräystä jopa itsensä parantamiseen loukkaannuttuaan – sillä kissa ei kehrää vain hyvästä mielestä vaan myös kivusta, pelästymisestä ja esimerkiksi synnytyksen jälkeen. Onkin todettu että kissojen luut paranevat nopeammin ja vähemmin komplikaatioin kuin koirien.


Ilmankos Eppu onkin niin vanttera, se on kova pörisemään (Epun kehräys ei ole pehmeää hurinaa kuten Maunon vaan äänekästä pörinää).

Kaikki pienet kissaeläimet osaavat kehrätä, mutta isoista vain gepardin tiedetään osaavan, leijonat, tiikerit ja leopardit eivät osaa. Sen sijaan ne osaavat karjua, mitä pienet kissat eivät osaa.

Tätä puolestaan Mauno ei tiedä, se kyllä karjuu, etenkin ulos halutessaan. Eräänä päivänä kun olimme Maunon kanssa ulkona, pihalla oli myös naapurin mies pienen poikansa kanssa (about 2-3 v arvelee lapseton henkilökunta). Isä sanoi lapselleen "Katsos mikä tuolla on" ja vastaus tuli kuin tykin suusta: "LEOPARDI!".

tiistai 13. joulukuuta 2011

Suutarin lapset jne

Eppu on löytänyt nukkupaikakseen kesän parvekkeella olleen vanhan pesän, joka on siirretty sisään turvaan pakkasilta ja päätynyt jotenkin nojatuolin alle. Pikkuisen pieni on pesä Eppulille...


Toivo Turusta sen sijaan sai niiiiin ison pesän, että Maunokin on ihan ihmeissään... (tosin kuvakulma hieman hämää, ei se nyt ihan niin jättikokoinen ole)


Henkilökunta onkin luvannut korjata vääryyden ja ommella pojillekin isomman pesän. Jonain päivänä.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Velipoika juhlii

Epun veli Emi, Iltavilli Emir Ehsan, valmistui tänään Tikkurilassa URKin näyttelyssä Supreme Championiksi eli ylimpään titteliin. Eppu, Mauno ja henkilökunta onnittelevat Emiä sekä omistajia Petraa ja Päiviä!


Emi otti päivän melko lungisti, pötkötellen ja välillä vähän häkissään möyhöten, mm. verhojen takana piti käydä useampaan otteeseen kuikuilemassa josko siellä olisi naapureita tyrkyllä.

Henkilökunta unohti ottaa kameran reissuun ja kännyllä tuollaisesta mustasta pojasta on aika hankala saada kuvaa, mutta onneksi Emi tuli välillä ihan luukulle...


Noh, jonkinlainen shotti sentään saatiin.


Emillä olisi ollut tilaisuus valmistua jo eilen, mutta Turokin näyttelyssä pari viikkoa sitten se jäi tanskalaiselta tuomarilta ilman sertiä - draculahampaiden vuoksi! Hölmö tuomari ei osannut arvostaa veljesten yhteistä hienoa ominaisuutta vanpyyrihampaita! Hmph!

Emi on veljensä tavoin erittäin rakastettava ja rakastava nuori herra, ja vaikka Eppu on hyvin myötämielinen myös vieraampia kohtaan, Emi osaa olla aivan ylitsevuotavan rakastava myös vieraille. Meikäläinenkin sai lauantaina hotellihuoneessa siltä isot sylipuskennat ja halit ja lopulta Emi nukahtikin syliin. Se puskee kaikkia, vieraita, tuomareita, lääkäreitä...

Viikko sitten Emi kävi tapaamassa Nuppu-rouvaa treffien merkeissä, mutta ei lämmennyt rouvalle, sillä se koki rouvan hieman liian pelottavaksi. Rouva tuijotti ja lopulta kävi jopa haistelemassa palluraisia ja sekös pisti nuoren herran sähähtämään. Niinpä Emi pääsi sunnuntaina kotimatkalle meikäläisen kuljetuspalvelulla ja takaisin oman mamman kainaloon ja Nuppu-rouva matkusti seuraavaa sulhoa tapaamaan. Toivottavasti Emin implantti hiipuu ja sekin vielä innostuu neitokaisista, Nupun tytär jo innokkaana odottelee tapaamista. Emin hieno luonne olisi kyllä hyvä saada jatkoon, niin ihana se on, ja Fanni varsinainen kaunotar, joten varmasti ihanaisia pentusia olisi tulossa Iltavillin kissalaan. Kaikki muut E-sarjan kissat onkin jo leikattu, joten Emi on ainoa sisarusparvesta jolla vielä mahdollisuus suvun jatkamiseen on.

perjantai 9. joulukuuta 2011

Kröhöm!

Saiskos vähän huomiota? Tai esim. ruokaa?

torstai 8. joulukuuta 2011

Kiitti vinkistä!

Kiitti kaveri, tää olikin hyvä!

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Kadonneen jäljillä

Joskus pojat onnistuvat katoamaan, näinkin pienessä asunnossa. Yleensä henkilökunnalla on, jos ei nyt näkö- tai kuulohavaintoa pojista, jonkinlainen aavistus takaraivossa siitä missä pojat ovat. Useimmiten heidän läsnäolonsa aistii. Ja toki pojilla ovat ne omat paikkansa, josta he yleensä löytyvätkin.

Sitten taas joskus he onnistuvat häviämään melkolailla totaalisesti. Kuten toissapäivänä. Ei mitään havaintoa kummastakaan ja yllättäen eivät olleet siellä missä yleensä, eli makuuhuoneen sängyllä, työhuoneen sohvalla tai edes työhuoneessa kaapin päällä. Siispä etsintään. Mauno usein löytyy etsinnässä kylpyhuoneen lattialta itsekseen nukkumasta, lattiassa on sopiva lämmin paikka vesijohdon kohdalla.

Tällä kertaa sieltä löytyi yllättäen myös Eppu, henkilökunnan saunakorista. Ei kyllä meinannut löytyä, musta kissa mustasta korista hämärästä kylppäristä. Nukkui onnellisena mutta nousi tietysti pystyyn kun henkilökunta kävi hakemassa kameran.


Henkilökunta onkin vähän ihmetellyt että eikö koppa kelpaakaan, kun ei ole kiinnostanut kumpaakaan.

Mauno taas samana iltana tuntui hävinneen, kunnes löytyi omasta kissanpääkopastaan (muistanette, se joka Ranskasta asti tilattiin käyttämättömäksi seisomaan...), jonka suuaukkoa oli kivasti kavennettu kasaamalla sen päälle päiväpeitto ja viikkaamattomia puhtaita pyykkejä. Sinne oli kiva nukahtaa.

maanantai 5. joulukuuta 2011

Pehmeää kyytiä

Pojilla on halikausi menossa, nyt nukutaan kaulatusten ja rrrakastetaan kaveria.