perjantai 26. heinäkuuta 2013

Mellakka keskusaukiolla

Vaikka blogissa on ollut heinävelttoutta, on täällä kotosalla remuttukin eikä pelkästään maattu lättynä helteessä. Poikien epyktiläiset juuret pulpahtelevat pintaan ja mellakoita syntyy joka päivä, pääosin Olohuoneen aukiolla.


Olohuoneen aukiolla oleva matto on poikien mielestä vallan mukava, kun se liukuu kivasti rutulle kun vetää rallia ja painii. Sieltä ruttupoimuista on sitten kiva vaania kaveria, hiirtä, mielikuvitushiirtä tai ihan muuten vaan ja saada sitten hepulipuuskia. Mellakat ajoittuvat pääosin aamupäivään ja iltaan, päivällä ollaan ihan velttona. Mutta kaverihalit kelpaavat silti.

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Hiirensä kullakin

Maunon hiiret ovat pieniä, tekokarvaisia ja niitä on aikanaan myyty kolmen pussissa, sininen, punainen ja keltainen. Olen ostanut useamman pussillisen, osa on hävinnyt aikojen saatossa, muutama menettänyt häntänsä, joku rapinansa, mutta vielä on muutama pelikelpoinen jäljellä.


Eppu ei Maunon hiiristä juuri piittaa. Mutta jos joskus vielä näitä myynnissä näen, ostan heti monta pussia varastoon. Saa myös vinkata, jos on moisia jossain spotannut.

Eppu sai edellisen ruokapaketin mukana omaan kokoonsa sopivan hiiren. Missään ihan jättijättisuosiossa se ei ole, mutta on sen kanssa painittu, tömpsytelty ja selässä olevaa raapimispintaa on kyllä ankarasti rankaistu. Korvat ovat rapisevat, sisällä on minttua, hännässä on kulkunen ja nokassa kuminauha – erittäin huippuvarusteltu hiiri siis.


Mauno kokeili kerran, sai hampaisiinsa jonkun kuidun tuosta raapimapinnasta (sisalia tai vastaavaa), ja pitkään pyöritteli kieltään että pääsi siitä eroon. Sen jälkeen ei jättihiiri ole Maunoa kiinnostanut.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Leegokeikka

Pojat pääsivät maanantaina yhdessä hambihoitolaan, oli tullut aika molemmilta rapsia hammaskivet pois – kumpikaan ei ole aiemmin ollut ja vaikka hambiongelmia ei olekaan ollut, on hyvä käydä silloin tällöin kivet rapsimassa pois, ettei ongelmia tulisikaan. Lisäksi Epulla on ollut pientä massuongelmaa (massuun nuoltu karvaton läikkä), joten sitäkin kurkkailtiin samalla.


Maunolla oli ohjelmassa vain hammaskiven rapsaisut sekä tarkistus mikä on toisen, hieman päästään lohjenneen yläkulmurin tilanne. Mauno sai siis heti kärkeen piikin persuuksille ja lipun höyhensaarille. Tuttuun tapaan kiukkupää suhisi siihen malliin kopassaan, että nopeasti katto pois, pyyhe pään peitoksi, tuikkaus persuuksille ja katto takaisin. Hei hei.

Maunon hambit todettiin muutoin hyväkuntoisiksi, mutta valitettavasti lohkeamasta on yhteys juureen ja se on aina infektioriski, joten seuraavalla hoitokeikalla yläkulmuri joudutaan poistamaan varmuuden vuoksi. Muuten herra todettiin terveeksi ja päästiin jopa punnitsemaan, mikä ei tajuissaan onnistu. Tulos vaivaiset 4,7 kg, joten herra on hyvin hoikka ja onhan Mauno raameiltaankin Eppua pienempi.

Eppu taas on itse kiltteyden perikuva lääkärissä, ja muutenkin, joten sitä tutkittiin ensin ilman piikkiä. Paino mukavat 6,3 kg, lääkäri (eri kuin viimeksi) jälleen ällisteli kerrassaan valtavia lihaksia (paini ja juoksu!) ja totesi Epun päällisin puolin vallan hyväkuntoiseksi. Piikin jälkeen henkilökunta poistui ja jätti pojat uinumaan ja vetskun hommiin.

Epun hampaat rapsittiin, todettiin hyväkuntoiseksi ja suun osalta keikka oli siinä. Otettiin verikoe (kaikki hyvin), pissakoe (kaikki hyvin, viljetulos vielä tulee jälkikäteen), munuaiset ultrattiin (kaikki hyvin), anaalit tyhjennettiin (sakkaa) sekä otettiin vielä sieninäyte, josta tulos tulee myöhemmin. Lääkkeeksi mahdolliseen kutinaan parin viikon antihistamiinikuuri ja lisäksi ravinnelisää, josta Eppu sanoo nom nom.

Kotiin haettiin kolmen tunnin päästä ja Eppu oli vallan reippaana, mutta Maunolla silmät seisoivat päässä ja herra hoiperteli pöllö pööpöttinä. Loppuilta, ja pitkälle yöhönkin, menikin sitten Maunon kuntoa tarkkaillessa, kun tötsyt eivät meinanneet millään laantua ja herra oli ihan uuvattina. Torkahteli, nuokkui sohvan takana eikä suostunut syömään eikä juomaan sekä oksenteli. Pitkällä puolen yön toisella puolen yritimme vetäytyä nukkumaan, kun henkilökunta oli saanut ruiskulla muutaman millin tonnarilientä herralle kurkkuun. Sitten makkariin tunki kutsumaton vieras, mikälie jättikokoinen yökkönen, joka sai herraan eloa ja hirvittävä ralli alkoi. Siinä kohti koordinaatiossa ei ollut mitään vikaa. Joten yökkönen ulos ja unta palloon, pätkittäin. Aamuun mennessäkään Mauno ei ollut syönyt, joten huoli jo hieman painoi, vuorokausi ilman ravintoa takana on kissalle rankka. Sitten onneksi soosiruuan kastike maistui pienessä määrin ja pysyi sisälläkin, joten elämä alkoi voittamaan. Ja samalla kun elämä alkoi voittamaan, alkoi suhinat Epulle.

Nyt onkin sitten pääosin nukuttu, myös henkilökunta, parin rankan yön jälkeen ja maailma alkaa olla mallillaan. Pientä suhistelua on vielä Maunon puolelta Epulle, mutta eiköhän sekin tästä laannu. Onneksi näitä vetskukeikkoja on ollut aika harvassa.