torstai 23. tammikuuta 2014

Lipstikka


Tunnetaan myös lipstaakina ja lipposena.


Meillä on myös sanonta "paa kieli suukkuun niin näytät viksummalta".


Ei sitä aina voi muistaa kaikkea. Niinkuin vetää kieltä takaisin suuhun nuolemisen jälkeen. Sillä vaan ei saa fiksuuspisteitä jos unohtuu, söpöys- ja hönöys- kyllä. Ja saattaa joutua kameran uhriksi, jos kamera vaan sattuu olemaan käsillä. Yleensä tilanne valitettavasti on ohi ennenkuin kamera on valmiudessa, tänään kävi tuuri ja  Maunolla epätuuri.

Eppu on spesialisti kielenkäytössä. Jos Mauno haistaa vieraat, Eppu maistaa. Melkein jokainen meillä käynyt on saanut tutustua vähintään sormenpäidensä verran Epun karheaan kieleen. Lips lips.

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Pakkaspäivää


Ulkona paahtaa pakkanen, mutta meillä ei ole hätää. Vanhan talon patterit ovat joko on tai off, ja koska ne eivät tällä kelillä voi olla off, ne ovat tietysti on. Mauno ottaa hyötyä irti. Tai siis ottaisi, jos joku ei olisi häirimässä kameran kanssa.


Eppu ei ole keksinyt, tai katsonut tarpeelliseksi, moista lämmityspatiota, vaan tekee omaa kieppiä tuolissa olevaan pesään. Pikkupesä jäi vain kokeiluksi, iso mies tarvitsee ison pesän. Ajoittain sinne mahtuu mukaan myös Mauno, mutta aina välillä toinen lipaisee huonosti tai jotain, ja tulee pieni nahina. Sitten uni jatkuu.


Epun allergiatestin tuloksetkin tulivat. Eppu on allerginen naudalle, lampaalle, riisille, vehnälle ja maidolle. Ei me oikein tultu hullua hurskaammaksi, koska nautaa ei ole juurikaan syöty (koska sitä ei kauheasti ole kissanruuissa tarjolla ja raakana Epun maha ei sitä kestä), lammasta ei sitäkään vähää, riisi on myös Maunon allergiakirjossa (lohi, muna, riisi, soija, maissi), joten sitä vältellään muutenkin. Vehnää on kastikeruuissa, joten niiden määrää vähennetään jatkossa. Ja maitoa ei juuri muussa ollut kuin Epun joka-aamuisessa herkussa – henkilökunnan jugurtissa. Siitä tulee vaikea taisto, Eppu kun ryntää aina paikalle, kun kuulee jugurttipurkin kannen rapinan ja on saanut nuolla kannen ja tyhjän purkin. Sekin pitänee lopettaa. Maito oli kyllä näistä alhaisimman reaktion antava (3 asteikolla 0-5), kaikki muut reagoinnit olivat täysiä vitosia.

Lisäksi nyt syödään tehostetusti öljykapseleita ja noin muuten eletään vaan toivossa, että ne mahakarvat pääsisivät kasvamaan ja nuoleminen loppuisi.

perjantai 17. tammikuuta 2014

Vuoden saldo


Henkilökunta tarttui Ifolorin joulutarjoukseen ja kokosi poikien vuoden kuvista kuvakirjan. Ei mitenkään erityisessä kronologisessa järjestyksessä, mutta sinne tänne lätkien. Tekstiä on vähän, pääosin kuvia.

Ajatus on että josko vaikka joka vuodesta saisi jatkossa kirjan tehtyä. Olisihan tämän voinut alusta asti aloittaa, mutta alkupään kuvamateriaali ei välttämättä ole painokelpoista noin laadullisesti. Nyt kuvat toistuivat pääosin hyvin, joissain kohtia Epun tummuuden kanssa on hieman ongelmia, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. Onneksi tapana on pitää kamerassa oletusasetuksena isointa kuvakokoa, niin riittää painatukseen ihan kokosivun kokoisenakin.

Kirjan laatu on oikein hyvä ja se tuli sutjakasti parissa viikossa. Henkilökunta innostui kuvakirjoista sen verran että eilen lähti heti tilaukseen pari uutta, ei-kissa-aiheista tosin.





maanantai 13. tammikuuta 2014

Pientä säätelyä

Tuli tehtyä pientä säätöä blogiin, levennettyä pohjaa ja kuvien kokoa isonnettua. Nykyään (tai no, jo jonkin aikaa) kun resoluutiot ovat läppäreilläkin olleet sitä luokkaa että kestää katsoa vähän leveämpääkin palstaa.

Huikkailkaa jos meni pieleen! Ja kuvien osalta säätö siis koskee vain paria viimeisimpää postausta, koska se täytyy tehdä käsin ja yksitellen. Ei jaksa ihan kaikkia kuuden vuoden kuvia käydä läpi...

Tarkastaja Turakainen valvoi toimitusta huolestuneena.


sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Hyvin mahtuu

Parvekkeella ollut auringossa haalistunut ja monen vuoden ulkoelämästä kulahtanut pesä nostettiin taas pakkasilta turvaan sisälle. Eppu testasi, edelleen mahtuu 6,5 kg siihen käpertymään. Kunhan ei henkilökunta häiriköisi kameran kanssa.

*mulkoilua* 




torstai 9. tammikuuta 2014

Rankka päivä

Eilen oli vähän rankka päivä. Epulla oli taas lääkärikeikka. Massun nuoleminen on jatkunut – jo viime keväästä – ja ennen joulua kävimme näyttämässä massuun ilmestynyttä mustaa näppyä. Se todettiin hyperpigmentaatioksi, joka on sinänsä vaaratonta, aiheutuu ärsytyksestä eli siitä nuolemisesta. Koska munuaisarvot olivat tuolloin koholla, ei suunniteltua kortisonikuuria voitu aloittaa vaan varattiin uusi aika.

Mentiin sitten eilen tarkempiin tutkimuksiin ja koska verta tarvittiin sen verran runsaasti eri näytteisiin, päätettiin Eppu rauhoittaa, vaikka yhden putkilon saakin ihan hyvin valveillakin. Nyt tarvittiin kuitenkin useampi, sekä lisäksi ultraus ja pissanäyte. Eppu jäi siis rauhoittumaan henkilökunnan poistuessa.

Parin tunnin päästä noudettu Eppulainen oli ihan pois tästä maailmasta, nousi kyllä omin avuin kopasta mutta huojui ja heilui ja päätyi sitten avustettuna köllimään koppaan lämpimän peiton alle. Suu auki, kieli ulkona suusta ja silmät toljottaen.


Koska Mauno aina hyökkäilee epäilyttävän Epun kimppuun, Mauno joutui makkariin penaltyboxiin, jossa huusikin suoraa huutoa iloisesti neljä tuntia. Rauhoittui hetkeksi, kun henkilökunta siirtyi sille puolen lukemaan lehtiä, mutta sitten tietysti Eppu aloitti huutelun toisella puolella.

Illan tullen pojat olivat sen verran väsyneitä, että molemmat pystyi päästämään samaan tilaan, kunhan vähän vahti ja piti poikia erillään. Pieniä hyökkäilyjä Maunon taholta oli, mutta niistä selvittiin.

Myöhemmin Eppu sitten tointui ja päätti ottaa takaisin menetetyn päivän riehumalla kuin heikkopäinen, välillä Maunon kanssa ja välillä ihan itsekseen. Naapurit varmaan arvostavat. Lisäksi henkilökunta meinasi saada sydänkohtauksen, kun yhtäkkiä kuului iso kolina, pomppasi sängystä ja totesi että sohvapöydältä oli sitten tiputettu läppäri. Ilman vaurioita onneksi, huh.

Nyt tilanne on vakaantunut ja meno entisellään. On painittu, pesty, Mauno vähän suhissut, mutta pääosin on rauhallista.


Ja se lääkäri. No, mitään syytä ei edelleenkään löytynyt. Munuaisarvot olivat normalisoituneet, ultrassa ei mitään (koko vatsan ultraus, suolisto, mahalaukku, virtsarakko, munuaiset, perna jne kaikki normaalia). Nyt sitten odotellaan labraan lähteneitä allergiatestejä, josko niistä löytyisi vastaus kutinaan ja nuolemiseen.

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Sota lappuja vastaan

Vaikka apatiaakin vastaan olisi syytä taistella, se ei ehkä kuulu niin kissan elämään, koska apatia on lepoa ja lepo hyvää. Tai jotain. Ainakin nukkuminen.

Mutta pesulappuja vastaan Eppu käy omaa sotaansa. Voi sitä riemun päivää, kun olohuoneen maton alta löytyy pesulappu, siitä syntyy välittömästi paini ja taisto. Vaikka se on siellä ihan koko ajan, se onneksi ei löydy ihan kovin usein. Hämmästyttävää kyllä.

Nyt löytyi taas sohvan peittona olevan fleeceviltin kulmassa olevat lapun jämäset. Sohvalla makaava henkilökunta ojensi toista yläraajaansa (alaraaja potee edelleen) ja yritti saada vähän jotain materiaalia filmille. Näissä valaistusolosuhteissa se on lievästi hankalaa, joten kuvat ovat melkomoisen värittömiä. Sohvan toinen pää lisäksi kylpee spottivalossa, joka polttaa vaaleat kohdat puhki. Kontrastia piisaa mustan kissan kanssa, vielä kun se liikkuu. Ja vähäisen valon vuoksi aukko on tietysti pidettävä mahdollisimman suurena, joten terävyysalue on vastavuoroisesti pieni. Argh. Mutta ei tässä Foto-Finlandiaa kyllä muutenkaan olla odoteltu... (plus sitten tämä pienentäessä mössöttävä Blogger...)

Kynnet teräväksi ja hommiin.


Tiukka hammasote.


Ja vetoooooo.


Hammaslankaus samaan hintaan.


Jesh, reunaommel purkautuu, tulosta tulee.


Hetken keskittymisherpaantuminen.


Ja mitään en oo tehny. En ainakaan myännä.