perjantai 21. helmikuuta 2014

Pötköttelyä

Aavistan, että meillä on ollut vastaava otsikko aiemminkin.

Mutta kuitenkin, aurinko ei paista eli me vaan pötkötellään täällä. Kuka missäkin ja kenenkin kanssa vuorotellen. Eppu aloitti kortisonikuurin mahakutinaan ja syö ja nukkuu, SYÖ ja nukkuu. Mauno ryntäilee välillä omissa touhuissaan, erityisesti aamuisin kun parvekkeen ovi avataan.

Ja sitten voikin pötkötellä sohvalla, ja haukotella näyttävästi, kun henkilökunta tulee kuvaamaan naaman eteen. Sijaistoiminto?


Kissan haukotus on mielenkiintoista seurattavaa. Ensiksi naama menee pitkäksi ja viikset kääntyvät eteenpäin. Sitten kita aukeaa ja veeeeeenyyyyyy. Lopuksi naama menee leveäksi ja viikset kääntyvät taakse. Olisipa ihmisilläkin viikset.

Epun pötköttely löytyy iltapainotteisesti lattialta. Usein olohuoneen pehmeältä matolta. Ja kuten kuvan reunasta voi päätellä, massua tuuletellaan kattoa kohti jalka pystyssä.


Toinen Epun spesiaali on nukkua sängyn tai sohvan laidalla niin että pää roikkuu reunan yli. Ilmeisesti se on jotenkin mukavaa ja rentouttavaa, koska näin tapahtuu päivittäin. Eppu nukkuu pääosan (ilmeisesti) yöstään henkilökunnan sängyssä ja lähes järjestään näin että pää roikkuu. Kai siinä niska venyy ja vetreytyy tai jotain. Pitäisi varmaan kokeilla.


sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Sunnuntai-spa

Pojat vetäytyivät tyypilliseen tapaan kaulatusten päikkäreille ja henkilökunta sitten heitä kameran kanssa häiritsemään.


Ennen unta pitää tietysti peseytyä, Mauno käyttää Epun palveluja mielellään hyväkseen. Ensin kuiskitaan korvaan.


Sitten otetaan kaula käsittelyyn.


Lopuksi vielä niskatukan pesu ja siihen voikin sitten jo pikkuhiljaa kallistua päikkärikerälle "pikkuveljen" hoivatessa.


sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Pate Mustapää

Koska Eppu on vähemmistössä kuvapostauksissa, ihan valokuvausteknisistä syistä johtuen, tässäpä herra Mustapään ihan oma postaus. Yritystä kaikkeen kuvattavaan tohellukseen on ihan kiitettävästi, mutta valitettavasti mallin tulee olla melkolailla paikoillaan ja valaistuksen optimi, jotta jotain muuta kuin mustaa mössöä tarttuu kameralle.

Hyvä kuvausaika on vaikkapa päikkärit. Silloin herra pysyy pääosin paikoillaan. Paitsi saattaa herätä kamerankäyttäjään ja alkaa pyöriskelemään. Työhuoneesta löytyi aurinkopaikka päikkäreille.


Epun lempipaikka päikkäreille on työhuoneen sohva, ja sillä oleva pehmoinen chenillepeitto. Peitto on Epun mielestä niin ihana ja pehmeä, että ennen unia sitä pitää tovin leipoa hartaasti. Tämä on ainoa tekstiili, jota Eppu leipoo säännöllisesti, joskus se voi hetken palluttaa myös Linnan katolla olevaa lampaantaljaa. Muuten leivontaa saa osakseen niin henkilökunta kuin Maunokin.

Epusta kuulee aina kun leivonta työhuoneessa alkaa. Se on ihan omanlaisensa kuuluva pörinä.

Joskus kesken leikin tulee tuijotteluhetki. Silloin voi myös yrittää kameran kanssa paikalle.


Jättitömpsytin on poikien suosituin lelu kautta aikojen (jos ei toisiaan lasketa). Sitä on jaksettu hakata päivittäin valmistumisesta asti ja se on selvästi suositumpi myös kuin pienemmät versionsa. Lisäksi vieläkään Mauno ei ole saanut sitä rikki. Kuolaa siinä kyllä näyttää olevan. Ehkä pitää jonain päivänä surauttaa uusi siisti versio.

maanantai 3. helmikuuta 2014

Raksulabyrintti

Henkilökunta haki postista paketin, joka jo sinänsä oli iloinen asia. Etu numero yksi: se kannettiin kotiin Ikean kassissa, johon Mauno heti pujahti, kun kassi tyhjeni. Etu numero kaksi: siinä oli pahvilaatikko, josta riittikin iloa moneksi hetkeksi.

Etu numero kolme on hieman kyseenalainen, henkilökunta kun keksi vaikeuttaa poikien elämää ja tarjota raksuja labyrintista, kun sellainen paketin mukana tuli. Aina pitää tehdä asiat hankalasti. Raksuja ei saa koskaan syödä rauhassa kiposta, joko ne nakataan pitkin lattioita, heitellään yksitellen noudettavaksi tai viritetään jotain merkillisiä syömistä hankaloittavia rakennelmia.

Eppu hiffasi homman ja pisti rouskutellen saman tien. Mauno joutui vähän tarkkailemaan ideaa.


Idea ei millään meinannut aueta Maunolle. Se katseli, tunki päätään väliin ja selvästi turhautui kun raksut olivat piilossa. Pitkään siinä meni ennenkuin se hiffasi miten ne sieltä saadaan, ja sen jälkeen se dominoikin peliä eikä Eppu saanut enää tulla lähelle labyrinttia.



Josko mutkan kautta heltiäisi?


Rrousk rrousk, nyt osui suuhun!


Maunolla on selkeästi henkilökunnan kaltainen kultakalan muisti. Seuraavana päivänä se oli nimittäin aivan yhtä ymmällään siitä miten sieltä oikein saisi raksuja poimittua... samalla kun Eppu pisteli menemään.