perjantai 28. maaliskuuta 2014

Na-na-na-nananana Batmaaaaaaaan...


Työhuone on Epun huone. Useimmiten se nukkuu tuossa sohvalla viltin päällä, tai joskus lattialla maton päällä auringonläikässä. Viltti on niin ihana, että sitä pitää aina leipoa ennen kiepille kääriytymistä. Joskus voi myös makoilla sohvan selkänojan päällä, josta on näkymät olohuoneeseen, missä henkilökunta röhnöttää sohvalla.

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Vaipparumbaa

Kyllä, tämä liittyy kissoihin, blogin aihe ei ole muuttunut!


Jo aikaa sitten rutkutin kun Zooplus lopetti Litter Locker -kakkaroskiksen täyttöpussien myynnin. Roskis on ollut hyvin toimiva, mutta eihän siitä ole mitään iloa ilman täyttöpusseja. Sain silloin vinkin, että itse asiassa samoja täyttöpusseja käytetään vaipparoskiksissa. Niitä on sen jälkeen siis meilläkin käytetty. Rinkula on hieman löysä kakkaroskikseen, joten olen entisiä pussinjämiä kietonut kasetin ympärille täytteeksi, jolloin se ei pääse muljahtamaan ulos kolostaan.

Näitä myydään useissa vauvatarvikeliikkeissä, itse olen paristakin eri nettikaupasta tilannut. Tuollainen 3+3 kasetin satsi kestää kyllä todella pitkään. Kaunishan se muoviroskis ei ole, mutta meillä se on kakkakaapissa sisällä eli ei näkyvissä.

Ja mikä parasta, sanoo Eppu, kun kasetit tilataan postitse, ne tulevat pahvilaatikossa. Jee!

torstai 20. maaliskuuta 2014

Pöpinkäisen päivä

Tänään on juhlapäivä, Eppu täyttää 5 vuotta. Sehän on vähän niinkuin puolipyöreitä, onneksi ei kuitenkaan vielä täyspyöreitä. Aika kiitää kuin hirvi. Toisaalta se juuri tuli pienenä tirppana ja kävi pää pystyssä leikkimään pelottavan Mauno-enon kanssa, vaikka enomies vähän julmisteli alkuun. Toisaalta se on ollut täällä aina.

Pöpinkäisen juhlapäivä on mennyt arkisissa merkeissä. Ensin tökittiin henkilökunnaksi kutsuttu ryhävalas sängystä ylös. Sitten herkkuaamiainen sein muodossa. Sitten hylkeenä auringonläikässä ruuan sulattelua.


Rennot päikkärit jatkuivat Linnan katolla.


Lopuksi Mauno-eno antoi vielä pesun ja sitten olikin aika sammua päikkäreille. Ilta mennee samoissa merkeissä, päikkärit ovat iso osa Epun elämää. 


Toivotamme porukalla onnea muille E-sarjalaisille: velipoika Emille, sisko Ennalle, veli Nelsonille kaukana Singaporessa sekä Eshe-siskolle Italiaan.

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Nakit nipussa

Kun henkilökunta nousee sängystä, on lämpimälle paikalle usein tungosta. Parhaassa tapauksessa häiriköidään henkilökunta ylös ja sitten itse jäädään köllöttelemään. Kiire aamupalalle loppuikin siihen lämpimään sänkypaikkaan, ehtii sitä syödä myöhemminkin – kyllä, meidän pojat eivät ole ruokaorientoituneita. Paitsi jos on seitä. Tai Epulle katkarapuja.

Olisipa kiva, jos taipuisi tuollaiselle kiepille ja saisi kaikki raajat samaan nippuun.



Ihminen. Pois häiriköimästä.


perjantai 14. maaliskuuta 2014

Outoja hyypiöitä


Edit: Aika järkkyä mitä Blogger tekee kuvalle. Avasin kuvan uudelleen Photoshopissa korjatakseni keltaisuuden pois, ja kuvahan on ihan erinäköinen Photarissa! Täällä kuva on ihan keltainen ja epätarkka. Plääh.

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Karvamassu kasvaa

Se ei ole karvanassu eikä kaljamaha, vaan Epun seurannassa oleva massukarvoitus. Henkilökunta seuraa sitä jatkuvasti ja on iloisena voinut todeta, että kyllä se kasvaa. Tai no, karvan kasvu on iloinen asia, mutta on se tuolla kortisonikuurilaisella myös se massu ehkä vähän kasvanut, mikä ei sinänsä ole iloinen asia, mutta ei maailmanloppukaan, Eppu on ollut ihan timmissä kunnossa niin ei olla vaaravyöhykkeellä pienellä kasvullakaan.


Koko tuo "vaalea" alue siis oli taannoin karvaton, kuvassa oikealla oleva yläosan läikkä tosin vetskun toimesta, kun ajeli karvat vatsan yläosan ultraukseen. Keskellä näkyy vielä karvojen alta pigmenttiläikkääkin, joka syntyi intensiviisestä nuolemisesta. Nyt ollaan siis jo ihan pitkien karvojen tilanteessa, vaikkei karvoitus vielä tuuheaa olekaan.

Kortisonia on syöty neljä vkoa, josta puolet lasketulla annoksella, ja seuraavaksi puolitetaan taas annos ja katsotaan miten jatkuu, palautuuko nuoleminen. Aluksi reaktiona oli hillitön nälkä, kaikki kelpasi mitä kuppiin laittoi ja ruokaa piti saada vähintään viisi kertaa päivässä (normaali 3). Sen jälkeen on iskenyt äärimmäinen nirsous. Mikään ei tunnu kelpaavan. Paitsi mikrotettu kana ja katkaravut. Eppu voisi elää niillä, erityisesti katkaravuilla, seitiäkin on mennyt vähän. Se ei kuitenkaan ole kovin ravintorikasta, joten nyt sitten kidutetaan ja yritetään pakottaa syömään myös muuta ruokaa, jossa olisi vitamiinitkin mukana.

Päivittäin on otettu myös öljykapseli. Luojan kiitos molemmat pojista on pienestä pitäen totutettu huoltotoimenpiteisiin eli tabletit ja kapselit menevät reippaasti kurkusta alas.

Massun karvoituksen tarkkailuhan ei ole kovin vaikeaa puuhaa Epun kyseessä ollen, tässä sankari on perinteisessä päikkäriasennossa.


Ja kun henkilökunta tulee kameralla sohottelemaan, tosin tässä tapauksessa kännykällä, aukeavat ne silmätkin vähän. Mikään muu ei muutu kylläkään.


Kovin helppoa tämä ei ole, sillä kortisonin tepsiminen kutinaan kertoo siitä, että kutina on aitoa eikä vain päälle jäänyt tapa. Jokin siis aiheuttaa kutinaa ja todennäköisesti se on ruoka-allergia. Oikean ruuan löytyminen on vain äärimmäisen vaikeaa, erityisesti kulmakiveksi on noussut se, että Epulla (niinkuin myös Maunolla) allergiareaktion testeissä antoi riisi. Yrittäkääpä löytää kissanruoka, joka ei sisällä riisiä! Ei ole ihan helppo tehtävä. Lisäksi Epulla oli myös vehnä, eli todennäköisesti kaikki kastikeruuat saisi karsia pois. Muut olivat nauta, lammas ja maito. Mitä jää? Jotain on kuitenkin syötettävä ja raakaa ei vatsa kestä.

Suurin osa kissanruuista on sisällysluetteloltaan arvoitus. Meillä on maistunut Miamorin ruuat, niissä on kuitenkin erittäin huonot tuoteselosteet. Hiljattain ostamani Pirkka-paketti oli tyypillinen. Pojille maistui jänis-riista-ruoka, mutta tuoteseloste kertoo että jänistä/riistaa on min 4 %. Mitä se loppu 96 % on? Siihen mahtui mm. kalatuotteita (Maunolla allergialistalla lohi), lihatuotteita (ettei vain olisi nautaa tai lammasta?), kasvituotteita (vehnää? riisiä? soijaa?).

Esimerkiksi Sheban ns. dome-ruuat ovat maistuneet, ne ovat pitkälti filettä, mutta minkä ihmeen takia ruokaan on lisätty sokeria? Mitä kissa tekee sokerilla? Lisäksi ne ovat sieltä kalleimmasta päästä, ja kun seitsenkiloista ruokkii (ja toista viisikiloista), on hinnallakin väliä.

Aika epätoivoista on poikien ruokkiminen tällä hetkellä.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Hiirihuumaa

Henkilökunta päätti sunnuntain ratoksi käyttää muutaman tovin uudenmallisen hiiren testaamiseen. Varsinaisesti henkilökunta suoritti valmistustehtäviä ja pojat testaamisen. Eppu ei juurikaan hiirestä innostunut, vaan lähinnä keskittyi tyhjentyneen kissanminttupurkin nuolemiseen, josta luonnollisestikaan ei ole kuvia – musta pyörivä pää ja laatikko, ei tunnistettavia kuvia.

Mauno sen sijaan tapansa mukaan oli innolla mukana, koska missä on minttua, siellä on Mauno. Hiiri sai kyytiä niin tassuista kuin kielestäkin.






Ja millainen se hiiri sitten oli? Ihan perusmalli, kolmion muotoinen, samasta kestävästä kankaasta kuin tömpsyttimetkin, lisänä viikset.


lauantai 8. maaliskuuta 2014

Nenu

 Sylissä.


Jossain ihan muualla.


perjantai 7. maaliskuuta 2014

Serkku paketissa

Koska kuulimme, että vihdoin on kauppoihin ilmestynyt paketteja, joissa on kuvissa Maunon serkku Flippi henkilökunta teki reippaan kävelyretken läheiseen K-markkettiin. Normaalisti kun tulee asioitua S-kaupoissa, joita lähistön kaupat ovat, mutta kyseessä on Pirkka-tuote.

Siellähän se Flippi kökötti hyllyssä.


Flippi, Chai-lai Gyani Menes, saattaa olla tuttu muillekin lukijoille Hyssen ja Flipin omasta blogista. Perheen toinen kissa, venäjänsininen Hysse, päätyi kissanhiekkapussin kylkeen.

Flippi näyttää melkoisen epäileväiseltä Pirkka-ruokaa kohtaan, vai olisiko jännittävä studio kuitenkin se suurempi huolenaihe? Vai ruuasta pirskahtelevat tähdet? Pientä pelkokyyryä on kuvassa, mutta hienosti Flippi muuten poseeraa – ja on jälleen kuin ilmetty poikien yhteinen isoisä Manu.

Kotistudiokuvaukset tietysti toivat paikalle uteliaita katselijoita niin että aika ajoin pakettia ei ruuhkan alta erottanut ollenkaan. Ensin paikalle saapui tietysti Tarkastaja Turakainen.


Eppu ei meinannut poistua paikalta kulumallakaan, vaan päätti, että hänen pitää saada poseerata paketin kanssa. Onhan Flippi hänellekin sukua, joskin mutkan kautta, Manu-pappa on Epun isoisoisä.


Ja yllättävää kyllä, ainakin jänis-riista ja kanaruuat maistuivat pojillekin, juuri sopivasti kun tässä kuumeisesti odotellaan Zooplussan pakettia saapuvaksi ruokavarastojen jo ehdyttyä. Aina henkilökunta tilaa viime tipassa ja sitten ollaan hätävaraostojen varassa. Toiveissa oli josko tänään perjantaina ovikello kilahtaisi, mutta nyt alkaa jo näyttää siltä että myös viikonloppu mennään kaupasta haalituilla eineksillä.

Epun uudeksi herkuksi, ja melkein ainoaksi tällä hetkellä uppoavaksi ruuaksi on osoittautunut mikrossa kypsennetyt maustamattomat kanan suikaleet ja niihin sekoitetut katkaravut. Epun kortisonikuuri jatkuu edelleen laimennetulla annoksella, ja alkuvaiheen ahmimista (jolloin kelpasi mikä vaan) on seurannut varsinainen nirsouden esihuipentuma, nyt ei meinaa kelvata mikään ja nälkä on silti. Henkilökunta on kokenut tämän vaiheen melkoisen rasittavaksi, kun ruokaa huudetaan koko ajan ja silti mikään (muu kuin tuo kana ja katkikset) eteen kannettu ei kelpaa. Epulla kun on vielä se huono puoli että vaikka nälkä on kova, ruoka ei kelpaa jos se ei kelpaa, ja sitten oksennetaan nälkää.

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Päätön torkkuja

Mauno pinnistää äärimmäiseen rentouteen. Pääkin häviää.


Maunohan ei Epun tapaan köllöttele vapaaehtoisesti selällään, massu on Maunolle arka paikka, sitä ei paljasteta vapaaehtoisesti vaaralle alttiiksi Epun tapaan. Edes henkilökunnan sylissä Mauno ei pysty rennosti köllöttelemään selällään, vaan aina pitää vähintään yläpää kääntää kyljelleen. Joskus uni voittaa niin syvästä että tällaiseen selkäasentoon voi kääntyä, mutta silloinkin vain johonkin tukeen nojaten, ei koskaan keskellä lattiaa Epun tapaan.

Ja tällaisesta kuvakulmasta Mauno onnistuu näyttämään melkomoisen läskiltä, vaikka oikeasti onkin erittäin hoikka poika, suorastaan laiha. 


Mauno ei myöskään kuorsaa tai maiskuttele kuten Eppu. Joskus, harvoin, Mauno kyllä pitää unissaan murinan tapaista mölinää, jota Eppukin saattaa melkein pelästyä, niin että nostaa päänsä tarkkaavaisena tutkimaan, että mikä monsteri on tullut kylään. Maunolla myös jalat sätkivät usein nukkuessa.