tiistai 27. toukokuuta 2014

Check out

Makuuhuoneen lattialle on ilmestynyt erikoinen aukeava laatikko. Tämä ei ole saksalainen pahvimalli, vaan jotain ihan muuta. Tarkastaja Turakainen on tietysti heti kärppänä paikalla. Mitä tämä tarkoittaa?


Henkilökunta poistuu muille maille viikoksi ja poikien luoksi asumaan tulee vanha tuttu, joten hoito sujunee ihan tuosta vaan. Mitä nyt Maunon hampaan huuhtelu voi olla pienen jumpan takana. Mauno ei varsinaisesti arvosta sitä, että ruiskulla truutataan vettä suoraan suuhun. Voi olla, että vielä vähemmän, jos sen tekee vieras ihminen. Vaikka tuttu onkin, Mauno ei varsinaisesti ole kovin vieraita sylittelevä persoona. Mammanpoika vaan.

Tarkastaminen on väsyttävää puuhaa!


maanantai 26. toukokuuta 2014

Epyktiläinen kesäsauna

Tervetuloa tutustumaan epyktiläiseen kesäsaunaan!


Saunaan on pyritty luomaan viihtyvyyttä kasvillisuuden avulla, mutta kasvillisuus on asetettu käyttäjien ulottumattomiin, jotta vältytään asiakkaiden halulta mutustaa sisusteita.

Auringossa kiiltelevä Mauno johdattaa teidät peremmälle.


Tervetuloa lauteille! Tähän paistaa iltapäivän optimaalisin aurinko, eikä tuulikaan pääse haittaamaan. Tässä on hyvä saunoa. Parhaat löylyt lähtevät, kun tarjolla on karvaista ja lämmintä seuraa, mahdollisimman tiukassa ihokontaktissa.

Ihmisvieraille on tarjolla parhaassa tapauksessa kerralla 12 kg karvasuikeroa suoraan syliin.


Saunassa on hyvä ottaa torkut.


Saunarauha.


Onnellinen saunatonttu, talouden innokkain saunoja.


Meillähän ei oikeaa saunaa olekaan (taloyhtiössä kyllä on kaksikin, mutta ne eivät ole poikien käytössä), joten tämä on niin lähelle kuin saunaa päästään kotioloissa. Aika lähellä, voin kertoa. Epäilen että mustalla turkilla vielä lähemmäs mitä henkilökunta osaa arvella.

perjantai 23. toukokuuta 2014

Uupunut hammaspuoli

Huhhuh, olipa meillä ilta!

Mauno oli pirtsakkana kun päästiin kotiin ja sama vauhti jatkui puoleenyöhön. "Pirtsakka" on ehkä turhan vaatimaton sanonta, lähinnä kyseessä oli hyperaktiivisuus. Ennen operaatiota keskusteltiin lääkärin kanssa siitä, että edellisen kerran (hammaskiven poisto) jälkeen Maunolla oli herääminen tosi vaikeaa, se oli koko illan ihan tokkurassa ja oksenteli vielä puoleenyöhön asti. Sen vuoksi mietittiin eri lääkettä, mutta todettiin, että jokaisella kerralla on annettu samaa ja sama annos, joten turvallisinta on pysyä samassa, mutta annetaan myös heräte ja pahoinvointilääke. Sekä tietysti kipulääke, mutta se nyt olisi annettu joka tapauksessa, kun kerran hammas on poistettu. Lisäksi henkilökunta otti varuiksi paketin Nutriplus-ravintogeeliä, jos suu on liian kipeä syömiseen, kuten hammaskiven poiston jälkeen, kun Mauno ei syönyt yli vuorokauteen.

No, kotiin tultuammehan Mauno paineli ensiksi suoraan ruokakipolle, ja saikin pehmeää kastikeruokaa, koska oli ihan hereillä. Täysin poikkeuksellisesti se ei sen sijaan käynyt Epun kimppuun vaan ignoorasi Pöpinkäisen ihan täysin. Tätä ei koskaan ole tapahtunut lääkärikäynnin jälkeen. On ihan sama kumpi käy lääkärissä, vai molemmat, varmaan on että Eppu haisee Maunon mielestä pahalta, ja saa siis turpiinsa (ei hätää, Eppu painaa 2 kg enemmän, joten kirppu niskassa ei varsinaisesti saa tuhoa aikaan). Ei eilen. Ei koko iltana yhtään suhaustakaan. Eppu oli kuin ilmaa.

Sen sijaan Mauno keskittyi ravaamiseen, huutamiseen ja eteisen oven rämppäämiseen. Nyt oli todellinen lumileopardi vangittu sisään ja koko naapuruston oli saatava asia tietoonsa. Huuto oli kovaa, syvää ja matalaa. Ovea kaivettiin irti saranoiltaan. Loppuaika ravattiin kuin häkkitiikeri. Yön lähestyessä henkilökunta alkoi menettää hermojaan ja mietti jo, pitäisikö lähihotelliin soittaa olisiko vapaita huoneita... tai jos omistaisi teltan, se olisi varmaan jo pystytetty pihaan.

Onneksi henkilökunnan vetäytyessä yöpuulle puolilta öin myös Mauno teki saman ja kaivautui valtavan rakastavaisena henkilökunnan kainaloon. Puskuissa oli voimaa ihan eri tarmokkuudella kuin normaalisti, Mauno kun on sellainen hienovarainen sipaisija. Hienosäädössä oli siis pientä heittoa. Yölläkin henkilökunnan vieraillessa toiletissa Mauno puski hulluna. Aamulla henkilökunnan herätessä pojat nukkuivat sylikkäin jaloissa. Sinne jäätiin henkilökunnan noustessa ja pojat pötköttelivätkin kaikessa rauhassa puoleen päivään asti. 

Mauno sai kipulääkkeen puolilta päivin, on vähän käppäillyt ympäriinsä, leikattiin kynnetkin, käynyt vähän huutelemassa keittiön avoimen ikkunan ääressä, mutta pääosin pötköttelee.


Kamera ei ihan pysynyt perässä tarkennuksen kanssa, mutta näin komea kolmihammashymy meillä on nykyään.


No niin, häivy, nukuttaa.


Vielä on kokeilematta hampaan paikan huuhtelu vedellä, mutta eiköhän siitäkin selvitä. Muuten näyttää aika hyvältä.

torstai 22. toukokuuta 2014

Hambireissulla


Tänään koitti vihdoin se päivä, kun Mauno joutui lähtemään hammaslääkäriin poistattamaan kulmuria. Maunon toinen yläkulmurihan on ollut jo jonkin aikaa katki päästä, pari milliä puuttuu, ja viime kesän hammaskivenpoistossa todettiin, että siitä on yhteys juureen ja siten mahdollinen tulehdusreitti, joten hammas on jossain vaiheessa syytä poistaa.

Henkilökunta selvitteli myös juurihoidon mahdollisuutta, mutta sen hinta olisi ollut aika massiivinen ja lopputulos silti epävarma (juurihoidettu hammas on normaalia heikompi ja kuulemma ne usein katkeilevat kuitenkin ja on lopulta poistettava), päätyi henkilökunta poistoon. Tuleepa ongelma kerralla hoidettua, varsinkin kun Maunolle lääkärikeikat ovat kovin rasittavia, kun se pelkää ja on pelkkää suhinaa ja raivoa, ja aina joudutaan nukuttamaan.

Mauno ei ollut kovin ilahtunut koppaan joutumisesta ja huutelikin koko matkan pysäkille ja bussia odotellessa. Koko lähitienoo varmasti tiesi, että kissa on matkalla...


Oooleeen pieeenii oraavaa, hambit on iii-han hyvät...


Perillä Mauno pisti pystyyn tutun shown, suhisi kopassa raivopäisenä ja varmaan ainakin vartin kolmen ihmisen voimin yritettiin sitä saada kopasta injektiohäkkiin. Pikku Apina kun roikkui kopassaan kynsin hampain, vaikka koppa oli käännetty suu alaspäin. Vihdoin kun saatiin pesä kaivettua pois, tippui Maunokin ja sai piikin persuuksiin ja jäi unten maille.

Mauno oli hereillä (saanut herätettä), kun henkilökunta kävi kolmen tunnin päästä hakemassa pois ja kotona olikin sitten hirveä nälkä. Kipulääkettä on muutamaksi päiväksi ja puuttuvan hampaan kohtaa pitäisi pari viikkoa huuhdella. Katsotaan miten onnistuu, henkilökunta on nimittäin lähdössä viikon päästä reissuun ja tänne on tulossa pojille hoitaja asumaan. No, eiköhän se saada viikossa hyvään parantumisen vauhtiin. Raksut ovat myös pari vkoa pannassa.

maanantai 19. toukokuuta 2014

Väsynyt ulkoilija

Eilen oli ulkoilun jälkeen väsynyt poika sohvalla.


Onhan se ihan ymmärrettävää. On vaikea edes yrittää kuvitella millainen hajujen, äänten ja aistien tulva hyökkää ulkona päälle, kun viettää elämäänsä neljän seinän sisällä. 


Tänään onkin sitten jaksettu karjua keuhkojen täydeltä. Keittiön auki (raollaan) olevasta ikkunasta huudellaan naapureille, että täällä pidetään lumileopardia vankina, tulkaa pelastamaan ja vapauttamaan luontoon.

Ja aamulla henkilökunta sai heti hyvän huomenen toivotuksen ruohoykän merkeissä. Nätisti sängyn viereen, ei matolle. Viimeksikin sitä pantattiin seuraavaan päivään, mutta silloin se toimitettiin suoraan alas Linnan katolta. Plöps. Aikamoinen köntti sitä ruohoa olikin syötynä.

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Aurinkosunnuntai

Aurinkoisen sunnuntain kunniaksi lähdettiin Maunon kanssa ulkoilemaan jo heti aamusta, eli kymmenen jälkeen. Pari kertaa on käyty tämän kevään aikana ja huutaminen on pysynyt siedettävänä, joten jatketaan tätä "kerran kuussa" tahtia toistaiseksi. On täällä toki tänään karjuttukin, mutta nyt pojat nukkuvat yhdessä ja on ihan melkein hiljaista, pientä tuhinaa ja kuorsauksen tynkää (Eppu) välillä kuuluu.


Meillä on mukavasti koko kortteli samaa taloyhtiötä ja piha on todella kiva, on nurtsia, kenttää, mäennyppylöitä ja kalliotakin, sekä tietysti erilaisia puita ja istutettuja puskia. Niissä riittää Maunolle tutkimista. Tämä puska oli jostain syystä erityisen kiinnostava. Kuka lie käynyt vierailulla.


Tapasimme reissulla myös oravan, jolla oli hyvin äänekäs mielipide Maunosta. Mauno yritti kyllä lähempääkin keskusteluyhteyttä, mutta fleksi esti ja tupsukorva oli sekunnissa männyn latvassa. Koiraeläimiäkin tavattiin, mutta ei kovin läheltä. Toki myös ihmisiä tavataan reissuilla, pelottavia pieniä ihmisiä, sekä sellaisia vähän kiinnostavampia isoja. Mauno on lähes poikkeuksetta "kaunis kissa" tai "pantteri" tai "lumileopardi". Lisäksi arveluja on moneen suuntaan, "onko se rotukissa", "mitä rotua se on" ja "meillä on/oli ihan samanlainen". Tietysti myös nätisti valjaissa kulkeminen on monelle ihmetyksen aihe.

Pääosin Mauno kulkee tosi reippaasti, häntä pystyssä, välillä vetääkin innoissaan, mutta sitten tulee toki niitä kissamaisia "nuuhkin tätä puskaa vartin" -pysähdyksiä. Välillä kun jossain puskassa kahahtaa, menee häntä hetkeksi epäkuntoon. Tänään myös kieriteltiin ahkerasti lämpimällä asfaltilla, mistä johtuen Mauno olikin sitten niin pölyinen, että värikin muuttui. Lopuksi olikin sitten putsaus nurmikolla ja viimeistely Epun pesulassa.

lauantai 17. toukokuuta 2014

Arkikuva 5/5


Päättyköön arkikuvahaaste niinkuin meidän päivämmekin eli sänkyyn kirjan kanssa. Kun henkilökunta iltaisin (öisin) kipuaa sänkyyn ja ottaa kirjan käteen, kipittää Mauno välittömästi ja hyppää kainaloon. Siihen Mauno kiepsahtaa hurisemaan, tarjoamaan leuanalustaa rapsuteltavaksi, pesemään itseään ja jos henkilökunnan lukuhetki kestää pidempään, nukahtamaankin. Tästä asetelmasta myös usein alkavat henkilökunnan yöunet, kun valot ja kirja on pistetty pois, mutta vaikka joskus yhdessä kainalokkain nukahdetaankin, Mauno useimmiten hilpaisee aika nopeasti viileämmille nukkumamaille.

Eppua puolestaan ei kelpuuteta nukkuseuraksi, sillä sen kehräys on niin kovaa pörinää, ettei henkilökunta pysty nukahtamaan moiseen jyrinään. Eppu onkin enemmän aamuseuralainen, joka aina henkilökunnan silmien avauduttua – ja usein ennenkin – on paikalla ja haluaa halit ja pörinät.

Meillä näkyy myös kesän tulo: Maunon naama on alkanut ruskettumaan parvekkeella vietettyjen aurinkohetkien ansiosta. Ensimmäisenä ruskettuvat silmienympärykset, sitten tulee nenään ja poskityynyihin ruskeaa. Tästä henkilökunta ei tykkää yhtään, mutta minkäs teet. Talvella väri palautuu taas oikeaan puhtaaseen valkoharmaaseen.

perjantai 16. toukokuuta 2014

Arkikuva 4/5


Aamiaisen jälkeen Eppu käpertyi nojatuoliin päikkäreille. Kuten kankaasta näkyy, siinä on nukuttu ennenkin. Lähinnä se on Maunon paikka, Eppu harvemmin nukkuu siinä yksin, lähinnä Maunon kanssa kaulaillen, mutta tällä kertaa Maunolla oli muuta puuhaa.

torstai 15. toukokuuta 2014

Arkikuva 3/5


Arkipäivä on vähän juhlapäivä kun posti kiikutti aidon saksalaisvalmisteisen pahvilaatikon. Siitä on moneen käyttöön, vaikkapa tarkkailumajaksi.

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Arkikuva 2/5


Tänään on nautittu auringon paluusta, henkilökunta ihan ulkosalla ja pojat parvekkeella. Epun musta turkki tulee hetkessä kuumaksi auringossa, joten pitkään se ei ihan suorassa paisteessa jaksa makoilla.

Parveke on valitettavasti melko pieni, ja häkityksen jälkeen melkein puolta vielä pienempi, mutta pääasia, että saa oven auki ja happea sisään. Ja mahtuuhan sinne yksi tuoli sekä pojille, lähinnä Maunon käytössä oleva, kiipeilyhylly, josta pääsee tähystämään.

Parvekekukat laitettiin rohkeasti jo pari viikkoa sitten raesateessa, mutta hyvin ne näyttävät selvinneen lumesta ja rakeista. Nyt on toivottavasti edessä jo lämpimämpää keliä.

tiistai 13. toukokuuta 2014

Arkikuva 1/5

Saimme haasteen Just Kittying -blogista ja toteamme, että meidän arki on aika tasaista, jatkamme tässä siis edellisen postauksen kanssa samalla aiheella.


Henkilökunnan päivä kului edelleen saman lehden parissa, mutta Maunolla olisi ollut muuta mielessä. Jostain syystä tänään oli erittäin voimallinen sylipäivä, ja herra olisi viettänyt mieluiten koko päivän henkilökunnan sylissä. Koska työskentely karvasuikero sylissä on hieman haasteellista – Mauno kun ei varsinaisesti makaile sylissä vaan haluaa aina olla vasenta olkaa vasten – saimme loppupäivästä neuvoteltua sopuratkaisun kun henkilökunta haki parvekkeelta vanhan virttyneen pikkupesän ja asetti sen työpöydälle. Tämä kelpasi pienen peippailun jälkeen Maunolle ja siinä vierähtikin muutama tunti kuorsaten.

Tämä haaste on tainnut kiertää jo maailmaa niin pitkään, että emme haasta ketään, mutta jokainen halukas saa vapaasti itse tästä napata haasteen (1 kuva per päivä, 1 haaste per päivä, viiden päivän ajan) itselleen.

maanantai 12. toukokuuta 2014

Toimistotyöntekijän arkea

Kotitoimistolla on seesteistä, Mauno on parkkeerannut henkilökunnan työtuoliin.



Seesteisen näkymästä saa kun rajaa työpöydän kaaoksen pois kuvasta. Viime viikolla henkilökunta puudutti ahteriaan tuolissa ihan urakalla erään kissalehden parissa, ja ilmeisesti lämmitys pelasi, koska aina oli tungosta kun ahteri penkistä nousi. Mukava lämmin paikka köllötellä, tai painia ja sopia työnjaosta.

(On siellä Eppukin, se on se musta epämääräinen möhkäle Maunon alla...)

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Äitienpäivää

Nyt on sellainen tilanne, että ei enää ehdi kuvaamaan poikia ja valmiita kuvia ei ole odottamassa, joten toivotamme äitienpäivää perinteisellä valkovuokkokuvalla!


Pojat toivottavat jo hieman iltaan painunutta äitienpäivää äideilleen Neffille ja Cleolle sekä kasvattajaäideilleen Raijalle ja Annikalle sekä Elinalle ja Päiville!

Pistetään vielä bonuksena kovin onnellisen näköinen Saku, joka on uiskennellut veessä ja lepäilee hetken ennenkuin jatkaa kutupuuhia.

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Kämmenellä


Siinä on hyvä nukkua, "isonveljen" kämmenellä. Yhden tassun tai kahden tassun tekniikalla.


Ja tottakai niitä söpöstelypäikkäreitä ei voinut ottaa päivällä päivänvalossa, vaan kun kello lähenee puoltayötä ja pitää yrittää pärjätä kelmeässä keinovalossa. Ettei vaan saisi kameralla henkilökunta kunnon kuvia.

lauantai 3. toukokuuta 2014

Vaatturi Kuukunaisen juhlapäivä

Mitäs tässä tapahtuu? 


Kun henkilökunta kaivaa esille kangasta, on pojilla juhlapäivä. Petivaatteiden vaihtoon verrattavissa olevaa kangasmöyrintää seuraa välittömästi. Erityisesti Eppu on innokas piiloutumaan ja leiriytymään kankaiden sekaan, mutta viihtyy siellä Maunokin. On hivenen hankalaa leikata kangasta, kun siinä tulee mukana seitsemästä kahteentoista kiloon lisäpainoa, mutta se on vain hidastetta, ei este.


(Jahas, tässä toistuu sama vanha ongelma, kuva on ihan keltainen täällä Bloggerissa, vaikka Photoshopissa näyttää normaalilta. Kankaan väri siis on turkoosi, ei noin vihreä kuin kuvassa).