M•A•U•K•U•J•A

Vielä on satunnaisia auringonsäteitä tarjolla sadetippojen lomassa ja Eppu yrittää hyödyntää jokaisen. Mikä ihana lämpö tuleekaan kun aurinko paistaa suoraan linnaan ja lämmittää mustaa turkkia.



Muuten voisi olla vaan ja nukkua rentona, mutta joku kameratyyppi heiluu taas edessä...

Taas on niin vaikean näköistä ihmisen silmään, että tekisi mieli kysyä jotain, mutta olkoon. Kai se on ihan hyvä noin.

Herra on taas ollut niin hellämietonen, ettei mitään rajaa. Koko ajan pitäisi olla sylissä vai vähintään kainalossa. Mikä nyt sinänsä syksyn ja viileiden kelien tullen onkin huomattavasti mukavampaa kuin helteillä.



Grumpy cat. Henkilökunta on ärsyttävä ja tulee herättämään kameran kanssa.

Eppu on onnistunut keksimään hyvän päätelineen kopan kulman viillosta. Siinä pysyy pää pystyssä torkkuessakin ja Mauno voi samalla suorittaa huoltoa. Irtopää rakoon puristuessaan onnistuu näyttämään aikamoiselta turjakkeelta, voisi olla melkein pitkäkarvainen kissa.

Pojat ovat tänäänkin nukkuneet melkein koko päivän kopassa yhdessä. Aurinko paistaa erkkeriin ja sieltä kuuluu vuorotellen Epun kuorsauspihinäpuhina ja maiskutus. Mahtaa olla hyvät unet.

Vaikka lämpöä on piisannut, yhtenä aamuna vaatekaapista löytyi epyktiläinen saunoja villapaitapinoon uppoutuneena. Varmaan oli lämpöiset yöunet.


Lämpö ei todistetusti kissoja vaivaa. Henkilökuntaa vaivaa enemmän ja kissapuolelta myös siltä osin, että karvanlähtö on aika infernaalista. Sitten kun pojat ovat vielä sylimallia niin hikinen henkilökunta ottaa kyllä aika hyvät tartunnat irtokarvoista. Pthyi.

Lämpö ei ollenkaan vähennä Maunon tarvetta olla sylissä, mutta vähentää kyllä henkilökunnan halua sylitellä. Mutta eihän sitä silti voi vastustaa, kun toinen niin kovasti rakastaa. Ja kun Maunoa oikein rakastuttaa, herahtaa kuolakin... pieninä kirkkaina tippoina. Sitten on henkilökunnan paidassa märät läikät. Kissan kuola on onneksi kirkasta nestettä, ei sellaista limaista venyvää kuin koiran kuola, ja lisäksi toki määrät ovat ihan erilaiset.

Eppu ei kuolaa. Ei ole koskaan tippaakaan herauttanut. Mauno on kuolannut noin vuoden iästä alkaen. Erityisissä onnen hetkissä, kun sylissä rapsuttelee, erityisesti leuan alta, joka on Maunon herkkupaikka. Muutenkin välillä.