sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Lämpökääryle


Aurinko paistaa, silloin kun paistaa, aamupäivästä työhuoneen sohvalle, missä erityisesti Eppu viihtyy pehmoisen peiton päällä päikkäreillä. Eilen seuraan liittyi Mauno, jolle ei riittänyt auringon lämpö vaan piti kaivautua peiton sisään.


Mauno nautiskeli lämpökääryleestä, kunnes yläpuolella näkyi musta häivähdys.


Tuttu häiriköijä, Pebomir Kuukunainenhan se siellä taas, ärsyyntyneenä Maunon peiton alle menosta.


En tehnyt mitään! Ihan olen viaton pieni poika!


No ehkä vähän haukkasin, mutta ihan vaan vähän... En purrut! Haukkasin. Pyllystä.


Ja sitten pienen ärinän ja painin jälkeen voikin asettautua pehmoiseen koloon nukkumaan kaverin kylkeen.


Paitsi Mauno ei kyllä kauaa viihtynyt, sille tulee helposti kuuma, eikä se jaksa kauaa nukkua peiton alla. Mutta tulihan taas kokeiltua.

maanantai 21. syyskuuta 2015

Kissaretki Kaareen kameran kanssa

Viikonloppuna oli Helsingin Kannelmäessä Ery-Sydin näyttely. Näyttely oli poikkeuksellinen, sillä se järjestettiin kauppakeskuksessa. Tilojen vuoksi näyttely oli pieni, noin 100 kissaa ja kolme tuomaria. Pääpaino oli pennuissa, sillä näyttely oli kansallinen, eli korkeimpien luokkien sertejä ei ollut jaossa. Pennut ja nuorethan eivät vielä kerää sertejä, joten niille tällainen näyttely on oivallinen tutustuminen näyttelyn hulinaan.

Kauppakeskuksen kolmas kerros on varsin rauhallinen, siellä ei ole kuin muutama liike (mm. Musti ja Mirri sekä Faunatar, osuvasti) ja mikä parasta tuomaroinnille, isot ikkunat ulos eli paljon hyvää luonnonvaloa. Tuomareiden pöydät olikin sijoitettu aivan näiden isojen ikkunoiden viereen.



Henkilökunta meni tietysti paikalle moikkaamaan tuttuja, eli kahta mau-nuorta, Chandania ja Kidettä. Molemmat ovat 7 kk ikäisiä (Kide melkein 8) eli ei enää ihan pentuja mutta ei vielä aikuisiakaan, vaan kasvuiässä olevia nuoria.

Ensimmäisenä arvosteluun lähti Ausare-kissalan Chandani, ihana pieni neitokainen.


Chandani oli jo toisessa näyttelyssään ja oli pöydällä todella nätisti. Tuomari tykkäsi kovasti silkkisen pehmeästä turkista ja hienosta huolestuneesta mau-ilmeestä.


Chandani innostui leikkimään tuomarin huiskalla ja esittelemään pilkkumassuaan.


Ihan kaikki kommentit eivät olleet kuitenkaan Chandanin mieleen, taisi Mira Fonsen sanoa tässä kohtaa jotain vallan pöyristyttävää.


Kide-nuorukainen (Iltavilli Kefennu Khufu) oli jo varsin miehistynyt nuorukainen ja kasvussaan Chandania edellä. Silmien viherrys on jo huomattavan pitkällä tämän ikäiseksi ja pojasta kasvaa varmasti komea hurmuri, joka toivottavasti löytää vielä sopivan neitokaisenkin, jonka kanssa jatkaa sukua. Kidehän jäi äitinsä Sokerin luokse asumaan hieman ennen luovutusta sattuneen tapaturman vuoksi, jossa Kiteen jalan uskottiin vaurioituneen. Mitään ei kuitenkaan löytynyt tutkimuksissa ja jalka on nykyisin aivan normaali. Kide on todellinen mammanpoika, superäiti Sokeri imettää edelleen tätä itseään jo huomattavasti suurempaa peräkammarinpoikaa.


Myös Kide oli tuomarin käsittelyssä vallan nätisti, erityisesti ottaen huomioon että kyseessä oli nuoren vilpertin ensimmäinen näyttely.


Taisi tuomari kuitenkin sanoa Kiteellekin jotain pöyristyttävää? Ainakin komeaa lihaksikasta bodia kehuttiin, täplät olivat hienot, silmien viherrys upeaa ja ilmekin maumainen.


Molemmat nuoret kutsuttiin tuomarin parhaiden valintoihin, jossa saivat vielä kehuja. Voiton vei kuitenkin nuori cornish rex, joten loppupäivä menikin sitten omassa mökissä pötkötellessä.


Mukava oli vierailla tällaisessa erilaisessa näyttelyssä, jossa syömässä ja kahvilla käynti onnistui tuosta vain ja oli ihan valikoimaakin ja kauppaostoksetkin tuli hoidettua samalla. Menisin toistekin.

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Nenäkutitus

Rauhallinen iltapäivä, aurinkokin vähän paistelee, massu täys, hyvät päikkärit tuloillaan.


Henkilökunta sohottaa kameran kanssa. Nenää alkaa kutittaa. Viikset kääntyvät eteenpäin.






No niin, nyt on haukotuskuvia taas pitkästä aikaa, päikkärit voivat jatkua. Heippa. Mee jo.


keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Matkustava Makarööri

Kuten Ilonan ja Zetorin blogissa jo kerrottiin, matkasi merkillinen Makarööri tänne meidän talouteen. Ensin sitä tietysti tutkittiin kovasti, mutta henkilökunnalla ei ollut kamera käsissä siinä kohtaa. Tänään sitten sen verran paisteli aurinko, että otettiin rööri esiin ja vähän kuvailtiin.


Kuten todettu, meidän mörssärit eivät mahdu kyytiin kuten pieni luikku Zetor mahtui.

Kuvaushoukuttimena käytettiin raksuja, ja auktoriteetillaan Mauno valtasi raksumarkkinat niin että Eppu tyytyi katselemaan sivusta varjokuvana.


Mauno kokeili kahta eri taktiikkaa, sekä tassua että pää suoraan pönttöön.


Tuloksiakin näytti tulevan ja rööri tyhjeni nopeasti herkuista.


Tässä vielä arvotaan kumpi on parempi, tassu vai pää vaiko sittenkin molemmat yhtä aikaa?


Sitten kun Mauno oli tyhjentänyt röörin raksuista, pääsi Eppu haistelemaan jälkihöyryt. Reilu peli. Ja tosi reilua oli myös yrittää kuvata mustaa kissaa valkoisella taustalla kun ulkoa paistava aurinko oikein hehkutti valkoisia kaapinovia. Tyhmä aurinko. No, kohta sekin loppuu.


Ja ei, Eppu ei todellakaan mahdu rööriin. Ajatelkaa nyt kuinka pikkuinen se Zetukka oikein onkaan?!

torstai 3. syyskuuta 2015

Putkeen meni!

Henkilökunta on taas ollut kotosalla laiskana, ja itse asiassa aika paljon pois kotosalta, tulee pimeääkin – tai ainakin hämärää – ja blaa blaa blaa. Ei siis ole syntynyt blogimateriaalia viime aikoina.

Mutta siihen auttaa aina retki toisten kissojen luokse kamera matkassa. Tällä kertaa matkattiin moikkaamaan Ilonaa ja Zetoria ja heidän sairaslomalla viruvaa henkilökuntaansa. Viimeksi henkilökunta onkin käynyt siellä kun Musta ja Harmaa olivat vielä voimissaan, joten oli jo aikakin käydä katsomassa uutta mustaa ja harmaata.

Ja voi mikä pikkuinen pojanruitti kipitti vastaan ovelle! Zetor on niiiiin pikkuinen ja laiha... siis verrattuna noihin kotimörssäreihin. Ja niin reipas! Heti tultiin vierasta tervehtimään. Ilona tietysti oli ihan odotetusti sängyn alla piilossa.

Kaapin päältä kaivettiin makaronin muotoinen maljakko ja siitäpä sitten leikki lähtikin.


Sitä piti täppäillä ja tutkia.


Minne tästä pääsee? Pääseekö Kiinaan vai alakerran kiinalaiseen?


Huhuu, ketään kotona?


Ei ollu ketään kotona, otin omakseni.


Ja mikäs siinä oli pötkötellessä. Oman ja vieraan henkilökunnan ihastellessa.



Myös leikkimään pystyi niin että bodi jäi putkeen. Ei haittaa yhtään muuvsseja.



Kun ruokaa tuli tarjolle, hipsutteli kaunis ja kaino neito Ilonakin esiin sängyn alta. Ensin aterialle, sitten tutustumaan sekä makaroniin että vieraaseen. Vierasta käytiin ihan kosketusetäisyydeltä nuuskuttelemassa (no sormista vähän, ei nyt sentään syliin asti). Sitten alkoi vallaton rallitus, Ilona ja Zetor painelivat eestaas hännät putkella ja esittivät hienoja painiliikkeitä sekä X-hyppyjä. Mahtavaa ravia! Tätä ei kuulemma ole ennen tapahtunut vieraiden nähden, joten vieraileva henkilökunta osaa olla kiitollinen spesiaalista. Kerrankos sitä pitää vähän revitellä ja ottaa riskejä.


Ilona patsasteli matolla ihan rentona, samoin ikkunallakin, joten hirveästi ei vieras neitosta alkuhämmennyksen jälkeen ahistanut.


Ihan mahtavia tyyppejä ja taas kaipaa kotiin sitä hullua pentuenergiaa... huoh.