perjantai 29. tammikuuta 2016

Murmelipäivä

Vaikka kelit ulkona ovat lämmenneet huomattavasti viikon takaisesta, on tänään jostain syystä pojilla ollut lämpövajetta.

Eppu asettui nukkumaan makuuhuoneen patterin päällä olevalle ikkunalaudalle, jossa lämpöä piisaa varsin kiitettävästi.



Koska patteripaikka on normaalisti Maunon paikka, mutta nyt varattu, Mauno kipusi työhuoneen sohvalla olevan taitellun viltin välinkerroksiin. Vain nokka pisti ulos. Henkilökunta sai tehdä vieressä työpöytänsä ääressä rauhassa hommiaan kun Mauno tuhisi makuupussissaan.


Ihan hirveän kauan pojat eivät kyllä jaksaneet lämmitellä, jonkun ajan kuluttua molemmat siirtyivät. Eppu kipusi Linnan katolla olevaan koriin (jossa toki on lampaantalja pehmikkeenä) ja Mauno mustan pömpelitornin katolle.

Mikälie saunavuoro päivällä oli.

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Kuin kaksi marjaa


Täällä on oltu jonkun aikaa hiljaa, ja ihan vaan sen takia kun ei saa kuvia tässä harmaudessa (kun täällä ei tykätä kuvata salamalla). Meillä olisi hieno "uusi" raapimavehjekin esiteltäväksi, vaan ei. Kirkkaina hetkinä henkilökunta on yrittänyt saada pojat poseeraamaan tositoimissa, vaan ei, kun kameran ottaa esille, pojat hyppäävät pois. Iltaisin sitten kuitenkin möyhytään täysin rinnoin.

Eilen oli ohikulkeissa pakko napata kuva huonosta valaistuksesta huolimatta kun ohikulkeissa Linnan katolla oli sellainen näky, mistä tuli mieleen tuo toinen marja. Sen kuvan varastin tylysti netistä, anteeksi. Älkää viekö putkaan.


Koska kuka sitten hoitaa tätä kirkassilmää, jos henkilökunta viedään putkaan? Ja sen kaveria (se makasi myös tuolla kopassa, mustana möykkynä).

perjantai 15. tammikuuta 2016

Äreä lumileopardi

Meillä on täällä viikon verran asustellut varsin äreä lumileopardi. On ollut sähinää, murinaa, purputusta ja hyökkimistä.


Syynä on tietysti Epun viikko sitten tehty hammasleikkaus. Eppu lähti lääkäriin ja joku tuntematon, pahalta haiseva ja omituisesti toljottava tuli takaisin. Pelottavaa.


Epun uinuessa hammashommissa tehtiin kotona vähän verhoiluhommia ja Mauno demosi miten möyrisi lumessa, jos pääsisi ulos. Todellisuudessahan hieno herra ei edes tassuaan parvekkeelle laita nyt kun siellä on lunta. Eppu kyllä kävi kokeilemassa, tasan yhdellä tassulla yhden askeleen.


Epun hammasleikkaus sujui hyvin ja kotiin tuli vielä hieman pökkeröinen, kipulääkkeistä tuijotteleva ja kuolaava reppana. Mauno oli tuttuun tapaan raivona moisen otuksen nähdessään, joten yli puolet tästä viikon ajasta meillä on asuttu kahta eri huonetta välillä asukkeja vaihdellen. Eppu on ollut kovin sylipoikaa ja nukkunut mieluiten poski poskea vasten henkilökunnan kanssa erityisesti alussa. Pikkuhiljaa pahin äreys on haihtunut ja eilen pojat saivat olla yhdessä kokonaisen päivän henkilökunnan ollessa pois kotoa. Maunon suhinat ovat enää satunnaisia ärähdyksiä, lähinnä leikin tiimellyksessä kun herralta hermo pettää. Muuten nukutaan jo kaulakkain ja ollaan kuin vanhoja kavereita. Epulla on vielä viikon verran kovan ruuan syöntikieltoa, eli Mauno on saanut päivittäisiä raksuherkkuja vähän salassa.

Tällä kertaa äreys kesti edellista kertaa pidempään, liekö sitten syynä ollut pari päivää leikkauksen jälkeen jatkunut kipulääkekuuri. Muissa hampaissa kun alakulmureiden takana olleissa poistetuissa pikkunysissä ei näkynyt vaurioita, toivomme siis että ihan hetkeen ei tarvitse samoilla asioilla vetskulle poiketa. Erityisesti henkilökunta toivoo, koska Peipposen hampaita on nyt kuukauden sisään hoidettu 650 eurolla... vakuutus kun ei korvaa näistä hammasjutuista mitään, elleivät ole tapaturmaisia, kuten kesällä tehty Maunon yläkulmurin poisto (katkennut hampaan pää).

lauantai 9. tammikuuta 2016

Pala Naukulaa Maukulassa

Ahkera kylänluuta Naukulan Mamma jouti vihdoin poikkeamaan taas meilläkin pakkaspäivää pitämässä. Pojat olivat varsin otettuja oikean kissaihmisen vierailusta, sillä päivänä muutamana oli jouduttu kestämään pikkuterminaattoreita. Tuliaisina tuli ihania pillejä, jollaisella Mauno heti ehtikin näyttämään kunnon peippailua. Mutta jotain vielä parempaa oli mukana: se Naukulan Mamman kissakodeissa kiertänyt kameran hihna. Se oli jotain aivain ihmeellistä.


Siinä oli viestiä jos jonkinlaista. Melkein muuta ei ehtinyt tehdäkään kuin nuuhkutella sitä hihnaa. Se Mammakin oli vähän kiinnostava, mutta ei mitenkään sen hihnan vertainen.


Eppuakin kiinnosti, mutta areena oli selvästi Maunon, niinkuin yleensä.

Lisäksi siltä sai hetkeksi lämpimän paikan kun se lähti "hiekkalaatikolle" ja siinä oli se kamerakin vieressä. Ihanaa.


Tässä vaiheessa Eppu oli jo tuttuun tapaansa painunut päikkäreille. Vieras oli tavattu, viihdytysarvosta oli kaikki otettu irti ja päiväunet veivät voiton. Mauno jaksaa useimmiten olla kiinnostunut aina ihan loppuun asti.