lauantai 27. elokuuta 2016

Helkkari mikä telkkari!

Nyt löydettiin hitti internetin ihmeellisestä maailmasta! Tai ei ihan itse löydetty, saatiin vinkki. Ensin katsottiin tietokoneelta. Jotain ihan hurjan kiinnostavaa.


Sitten henkilökunta pisti oikein isolle ruudulle. Katseluetäisyys ei ollut ihan suositellun mukainen, mutta kertonee kiinnostavuudesta.


Mauno joutui kurkkimaan takarivistä, tämä oli erityisesti Epun juttu, vaikka aiemmin Mauno tuijotti samaa pätkää kyllä herkeämättä tietokoneen ruudulta ainakin vartin ajan, kunnes henkilökunta katkaisi lähetyksen.


Kun Mauno kyllästyi, Eppu jatkoi. Löytyi onneksi mukavampi paikkakin kuin tuo kaapin päällinen.


Kyse on siis tästä videosta. Kaksi tuntia erilaisia tirppoja. Ja näitä löytyy samaa sarjaa vielä lisääkin, jos kyseisen videon kaksi tuntia ei riitä...


sunnuntai 21. elokuuta 2016

Tiluksilla

Meillä on iso piharemontti menossa ja käytiin eilen vähän Tarkastaja Turakaisen kanssa katsomassa missä hommassa mennään, kun tilukset on niin laajat ettei ikkunasta näy reunoille asti. Olihan siellä, vaikka mitä myllerretty eikä taideta olla vielä puolivälissäkään hommaa.

Takakulmilla tavattiin meille uusi tuttavuus, Masa-kolli henkilökuntansa kanssa. Masalla oli mukana koiraeläin, henkivartija, ja komea frakki päällä. Masa on ollut katujätkä, metsien mies, mutta sittemmin päätynyt ihan sisähommiin. Mauno ja Masa otti aika intensiiviset tuijotuskisat parin metrin päästä, koiraeläin ei uskaltanut osallistua hommaan vaikka kävi ensin vähän murahtamassa Masan puolesta. Lopulta Masa kuitenkin kannettiin paikalta ja Mauno käveli omin jaloin säilyttäen arvokkuutensa.

Oltais varmaan siellä vieläkin, jos henkilökuntansa ei olis napannut Masaa kyytiin ja vienyt kotiin. Me jatkettiin matkaa ja loppumatkasta, melkein kotiovella Mauno joutui parin pikkutytön hellyyskohtauksen uhriksi. Mauno kesti kuin mies, vaikka selvästi epämukavaksi olonsa tunsikin ajoittain. Mutta pieni epämukavuus ei riko, tekee ihan hyvää olla välillä sosiaalinenkin. Eppuhan olisi heittäytynyt selälleen tyttöjen edessä rapsuja kerjäämään, mutta kun Eppua pitää tulla kotiin rapsuttelemaan. Ei vastaanottoa ulkotiloissa.


Mutta sitten löytyi se kaikista ihanin. Betonipaakku. En tiedä mitä on kissoissa ja betonissa, tai ainakin joissain kissoissa, mutta se on jotain i-ha-naa. Siinä pitää kieriskellä ja hieroa itseään ja puskea ja aaaaaah. Tässä olis voitu olla loppupäivä.


Nurtsikin meni ihan linttaan kun Mauno piehtaroi. Pitäisi varmaan pyytää remontin loputtua yksi tuollainen köntti kotiin. Tai valaa joku ihan oma piehtarointipaakku.

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Tähdet tähdet

Blogitapaamisen goodie bagissa ollut Royal Caninin pehmoistakin pehmoinen viltti on ollut meillä supersuosittu. Erityisesti Eppu arvostaa pehmeitä asioita ja leipoo peittoa huolella ennen nukkumaan asettautumista. Pörinä vaan kuuluu, kun Eppu vaivaa taikinaa.


Tähtipeitto on kyllä niin pehmoinen ja isokin, että saattaapa henkilökuntakin sitä joskus päiväunillaan lainata. Näitä ei taida saada mistään kaupasta, että henkilökunta voisi hankkia oman?

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Hambikeikalla

Käväistiin Maunon kanssa hambikeikalla, ihan vaan putsauksessa, ei ollut poistettavaa. Herra oli tuttua rähinää alusta loppuun asti, mitä nyt operaation ajan unten mailla. Kotonakin piti vähän murista ja suhista, mutta loppujen lopuksi selvittiin kotioloissa aika vähällä eikä tarvinnut edes eristää poikia yöksi.



Henkilökuntakin vielä kotona vähän kiusasi eikä päästänyt heti kopasta vaan otti kameran hetkeksi käteen. Aika ilkeää.

Ehkä tapan kun pääsen täältä...



Tai jos anomalla? Olen säälittävä pieni vangittu karvasuikero.


Hyvä kun hambit laitettiin, näillä onkin kiva nakertaa.



Ihan pelkkä hambikeikka meillä ei ollut. Henkilökunta löysi Maunon rinnasta patin pari viikkoa sitten, sellaisen sormenpään kokoisen (anamneesissa lukee cashew-pähkinän kokoinen) nahan alla muljahtelevan pallukan, jota Mauno ei mitenkään aristanut. Kyselyllä ja tutkiskelulla vaikutti, että olisi ihan rasvapatti tai muu vaaraton, joten jätettiin asia hautumaan, kun kuitenkin elokuun loppupuolella oli tarkoitus mennä hammaskivenpoistoon, niin voisi tutkia samalla, kun Mauno ei kuitenkaan rauhoittamatta anna tutkia.

Tilanne hieman muuttui, kun viime viikolla henkilökunta löysi toisen patin, herneen kokoisen pienen palluran ylimmästä nisästä. Kissojen nisäkasvaimet ovat useimmiten pahanlaatuisia ja huonosti hoidettavissa, joten aikamoinen paniikki, ahdistus ja stressi ehti nousta ja lääkäri varattiin välittömästi. Toisaalta toivoa antoi se, että uroksilla pahanlaatuisen nisäkasvaimet ovat harvinaisempia. Mutta tottakai sitä aina ajattelee pahinta...

Huojennus oli aikamoinen, kun Maunoa kotiin hakiessa kerrottiin, että isompi pallukka oli todellakin vaaraton rasvapatti ja nisässäkin ollut pampula oli samoin vaaraton nestekysta, joka tyhjeni ohutneulanäytettä otettaessa. Rasvapatti jätettiin silleen ja jos se ei ajan kanssa kasva isoksi, sitä ei tarvitse poistaa.

Koska Mauno on jo seniori, 8 vuotta, ja lääkärissä on käyty viimeiset vuodet vain rokotuksilla ja hammashommissa, eikä Mauno anna rauhoittamatta käsitellä, otettiin yleistilan tsekkaukseksi perusverenkuva. Kaikki arvot olivat nätisti viitearvojen puitteissa, joten senkin puolesta Mauno on terve poika.

Voi kuinka paljon sitä voikaan pelätä rakkaansa puolesta...