maanantai 31. lokakuuta 2016

Lokakuun löysäilyä

Henkilökunta kävi pitkästä aikaa vierailulla Ausaren kissalassa, moikkaamassa sukulaisia ja vähän etäisempiäkin. Tunnelma oli melko flegmaattinen, mutta kukapa sitä jaksaisi harmaana lokakuun lopun päivänä innostua muusta kuin lötköttelystä.

Epun veljentytär Thiti veteli sikeitä samassa pesässä tyttärensä Chandanin kanssa. Tai no, pesässä ja pesässä, ainakin osin pesässä.


Gerizah-täti haukotteli naapurissa.



Osiris-eurooppalainen otti valohoitoa lampun alla.


Nyt on meneillään vuoden ankein aika ja se kyllä näkyy kissoistakin. Unta, unta ja unta vaan, vähän ruokaa väliin. Ja vielä on matkaa vuoden lyhyimpään päivään...

tiistai 25. lokakuuta 2016

Harjoituksia

Hyvä, lämmin, hellä... nehän ne on sanat mitä tulee mieleen kun tätä touhua katsoo.


Ette varmaan arvaa, mitä harjoiteltiin? No ei me vielä ihan vakavissamme, koska asia vähän ahistaa henkilökuntaa. Tietää mitä siitäkin taas tulee. Vielä ei ole haettu valojakaan vintiltä eikä viritetty taustakankaita. Fati on hommattu, mutta tuli vissiin pikkuisen pieni ostettua.

Saas nähdä.

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Historiallisia kissoja

Henkilökunta sai kutsun kirjanjulkistamiskekkereihin Kissakahvila Helkattiin viime maanantaina. Kyseessä oli Petri Pietiläisen kirjoittama ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantama Kissojen Maailmanhistoria.


Paikalla oli itse kirjoittaja, joka luennoi yleisölle kirjan vaiheista ja vastaili kysymyksiin. Kirjoittaja oli myös loistava puhuja, joten juttua olisi riittänyt vaikka kuinka pitkään. Pietiläinen tunnustautui kissaihmiseksi vaikka onkin tätä ennen kirjoittanut jo vastaavan kirjan koirista, Koirien Maailmanhistoria. Ehkä se lasketaan harjoitukseksi? Ensimmäistäkin versiota kissoista jouduttiin karsimaan puoleen, joten juttua olisi piisannut ja ehkä näemmekin jatkoteoksen tai syvemmälle erillisiin aiheisiin pureutuvia sisarteoksia? Ainakin kissojen rooli maailman taiteen historiassa tuntui olevan kovasti mielenkiintoa aiheuttava asia ja sen kirjan henkilökuntakin haluaisi lukea.

Saimme vielä omistuskirjoitukset omiin kappaleisiimme.




Tupa oli täynnä toimittajia ja bloggareita ja muita asialle vihkiytyneitä, mutta parhaat istumapaikat oli jo varattu vakinaisten asukkien toimesta. Vieraat antoivat sijaa ja istuivat kuka missäkin, asukit saivat pitää paikkansa vaikka kovasti monia syyhyttikin nostaa nukkuva käärö syliinsä. Kissoja ei historiansa tuntunut kiinnostavan, ne tietävät kyllä.


Täällä henkilökunnalla kirja on vielä jonossa odottelemassa, mutta kun sen vuoro tulee, perehdytään kirjaan tiukasti. Egyptiläiset juuret ovat täälläkin tärkeässä asemassa ja vaikka viljavarastojen vartioinnista onkin siirrytty sylinlämmittäjiksi.

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Hopeasarja

Lopuksi erikoisnäyttelyssä kisasi se suurin porukka eli hopeatäplikkäät. Hopeiden satsin aloittivat leikkaamattomat kollit eli ensin pöydälle pääsi Bias (Bias Yá Moasi, CZ). Bias on näyttelykonkari ja istuikin pöydällä kokeneen valtiomiehen elkein.


Seuraavana vuorossa oli ensikertalainen Sinuhe (Aysifa Simcoe of Iltavilli). Sinuhe on puolitoistavuotias Englannista Suomen mau-kantaa rikastuttamaan saapunut kolli, jota voi seurata Facebookissa nimellä Sinuhe the Egyptian Mau. Sinuhe oli ensikertalaisuudestaan huolimatta oikein nätisti pöydällä, joskin ilmeestä päätellen hieman ihmeissään touhusta.


Tuomari mittaili Sinuhen päätä ja totesi toimivaksi. Sinuhe on parhaillaan Iltavillin kissalan sijoituskissa Sokerin luona kasvavien Lyyra ja Leo kaksosten isä. Leo on aivan isänsä näköinen.


Poikien jälkeen pöydälle pääsi Sinuhen morsian Shämsä (Chai-lai Wafiyah Widad), jonka seuraksi CatNmaus-kissalaan Sinuhe lähtikin suoraan näyttelystä. Shämsä on täpäkkä neiti, jolla oli asiaa tuomarille.


Vaikka kuvista voisi tosin päätellä, viestit toimitettiin maukumalla, ei sähisten.


Näistä kolmesta leikkaamattomasta aikuisesta värin paras oli Bias, joka matkasi myös paneeliin leikkaamattomien urosten edustajana. Saman tehtävän akkojen ryhmässä sai Shämsä. Sinuhe puolestaan voitti erikoisluokan "kunnioitettavin koko", sillä Sinuhe painaa noin 7 kiloa ja on vielä leikkaamaton lihaksikas kolli, jolla on ruuan sijaan mielessä tytöt, eli ylimääräistä sillä ei ole vaan se on todella iso kooltaan.

Aikuisten jälkeen vuorossa olivat hopeiset nuoret ja pennut.

Chaku (CatNmaus Chausiku) oli kiinnostunut tuomarin kiiltävästä pikkuhuiskasta.


Galileoa (Walidah Aquillutaq) jänskätti näyttely aika paljon.


Sisaruksensa Nanuq (Walidah Atiqtalaaq) oli heti seuraavana vuorossa ja päätti vähän maistaakin tuomarin huiskaa.


Walidah-kissalan A-pentueesta oli mukana kolmaskin nuori, Ruby (Walidah Asuilaak), joka oli myös kiinnostunut huiskasta.



Bella (CatNmaus Bayueh) voitti viikko sitten viidennen pentu/nuorten-luokan BIS-tittelinsä ja sai nimensä perään kirjaimet JW eli Junior Winner, ensimmäisenä egyptinmauna Suomessa. Tätä superkaunista tyttöä ihastelin jo Surokin näyttelyssä ja sen postauksessa. Bella jatkoi nuorten paneeliin, mutta jäi tällä kertaa ilman BISiä.


Viimeisenä maukulaisena arvosteluun pääsi konkaritäti Weera, joka on näyttelypöydällä kuin kotonaan. Vaikka nuorissa maukulaisissa on täpäkkyyttä ja tuhatjalkaisuutta, nämä vanhemmat edustajat (Weera, Arvo, Emi) ovat varsinaisia hurmurilöllyköitä kaikki ja ottavat arvostelun erinomaisen rennosti.


Weera voitti myös "muodokkaimman mahafläpin" palkinnon melkoisen selvästi, sillä onkin aikamoisen rehottavat nivustupsut (egyptinmaulle kuuluva "skin flap" venykepala nivusissa).

Päivä oli todella mukava maukulaisille ja omistajilleen, ennätyksellinen osanotto, jota varmaan saadaan pari vuotta taas odotella, mutta toivottavasti tapahtuma joskus uusitaan.

tiistai 18. lokakuuta 2016

Pronssipoppoo

Erikoisnäyttelyyn oli saatu paikalle myös muutama Suomessa vielä harvinaisempia pronssitäplikkäitä maukulaisia. Pronsseissa esiintyy kahdenlaista linjaa, ns. kylmä ja lämmin pronssi, ja kuvia katsomalla kyllä helposti näkee kummasta on kyse. Kylmä pronssi on lähempänä sitä alkuperäistä, villinä Egyptissä elävää mau-linjaa ja monet tuomarit suosivatkin tätä enemmän (moittivat lämmintä pronssia liian bengalimaiseksi, mutta onhan näillä roduilla sen verran yhteistä pohjaakin, että mau on siellä bengalin jalostuksen pohjalla), mutta onhan se helppo ymmärtää miksi kauniin lämmin pronssi miellyttää monia harrastajia kylmää enemmän. Makuasioita.

Ensimmäisenä pronsseista pöydälle saapui Teye-tyttönen (Staruskan Sat Teije), joka on kovin arka ja pysytteli lähinnä omistajansa kyljessä. Teye voitti Mau-yhdistyksen omissa sarjoissa "surullisimpien silmien" palkinnon haikealla katseellaan.


Teyen jälkeen vuorossa oli pennuissa kisaava Simba (Chai-lai Pili Psusennes). Simballa oli jännää ja Simban henkilökunnalla oli jännää niin tilannetta rauhoitettiin sillä että assistentti esitti kissan ja hienosti meni. Nämä pienet pentumaukulaiset ovat niin tuhatjalkaisia, että niissä on välillä pitelemistä kokeneemmallekin esittäjälle. Simba lähti paneeliin edustamaan mau-pentuja.


Simban jälkeen pöydälle astui kokenut näyttelykonkari Arvo (Sotpe-En-Re Amun-Ra), joka näytti nuoremmille miten pöydällä ollaan. Tuomarille annetaan rauha kirjoitella paperit.


Arvo oli varteenotettava kisaaja Mau-yhdistyksen erikoisluokassa "kunnioitettavin koko", mutta ihan voittajaksi asti se ei yltänyt. Paneeliin sen sijaan kävi Arvon tie kastraattikollien edustajana.


Viimeinen pronssi tuomarilla oli Ghalia (Ghalia de la Grande Pyramide), joka voitti myös erikoisluokan "täydellisin turkki".


Kissanäyttelykuvaamisessa on kyllä omat haasteensa. Tällä kertaa tila oli melko matala, katossa loisteputket ja yhdellä seinällä (tuomarin selän takana) ikkunaa ja luonnonvaloa. Pöydällä seikkaileva viehättävä käsidesipullo oli melkein joka kuvassa lähes pääosassa, samoin valkoinen iso desinfiointisuihke, ja jos niitä ei ollut, oli tuomarin, assistentin tai kissan esittäjän selkä tai ainakin käsi. Lisäksi tuomarilla oli kirkkaan aniliininpunainen liivi, joka sopivasta suunnasta heijasti pinkkiä väriä kissan turkkiin. Ja kun sinne pöydälle ei oikein voi mennä siirtelemään niitä esineitä kesken tuomaroinnin tai heilutella omaa huiskaa kameraan päin... haasteellista oli ja parempiakin kuvauspaikkoja on näyttelyissä ollut.

Sitten vielä on jäljellä se suurin satsi eli hopeat...

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Savuisia poikia

Eilen oli Ery-Sydin näyttely Vermossa ja siellä Suomen Egyptinmaut ry:n erikoisnäyttely. Paikalle oli ilmoittautunut 19 maukulaista, mutta kolme jäi viime hetkellä pois kisasta. 16 mauta samassa näyttelyssä on ennätys Suomessa ja pienelle rodulle hieno määrä. Mukana oli niin näytelmäveteraaneja kuin uusiakin tulokkaita. Toivottavasti ainakin muutama uusi innostuisi näyttelemisestä niin saataisiin kehiin uutta verta.

Kaikkien maukulaisten tuomari oli Anne Paloluoma eikä hänellä muita III-kategorian kissoja sitten ollutkaan.

Ensimmäisenä pöydälle asteli vanha tuttu Emi, Iltavilli Emir Ehsan, Epun velipoika, joka on kokenut näyttelymies. Emi ottaa homman leppoisasti.


Seuraavana oli vuorossa Emin poika Laban, Iltavilli Iah Ikhnaton, joka on nyt 5-vuotias. Laban ja veljensä Lempo, joka oli vuorossa Labanin jälkeen, ovat perineet äitinsä hoikan vartalonmuodon ja ovat varsinaisia pitkäkoipia.



Lempon, Iltavilli Issa Imhotep, kaveri Hiisi oli kyllä ilmoittautunut mukaan, mutta kaverin kanssa oli otettu matsia ja nassussa oli skraidu niin Hiisi jäi kotiin nauttimaan vapaapäivästä ja antoi Lempon edustaa taloutta.

Katsokaa nyt noita kilometrin pituisia jalkoja!



Kaikki savupojat olivat leikattujen sarjoissa, joten niistä valittiin värin paras ja tittelin korjasi isämies Emi. Paneelipaikan kastraattipojista vei kuitenkin pronssitäplikäs Arvo, joten savuja ei paneeliin saatu tällä kertaa.

Emi ei tapansa mukaan stressannut tp-valinnoissa (tai koko näyttelyssä muutenkaan)...


Emi voitti myös Mau-yhdistyksen omassa kisassa luokan "Faaraomaisin olemus", joten velipoika lähti kotiin pokaalin kanssa.

* * *
Rokotusjuttua näytteleville:
Kahden näyttelyyn tulossa olleen maukulaisen matka tyssäsi lääkärintarkastukseen, kun rokotusmerkinnät eivät olleet "kunnossa". Molemmat olivat varta vasten käyneet eläinlääkärissä pistämässä rokotukset ajan tasalle näytelmiä varten, mutta lääkäri oli todennut, että ne ovat voimassa eikä uusia rokotuksia ollut laitettu. Nykyään kun osa rokotuksista on voimassa kolme vuotta. Toisella oli rokotettu vuonna 2014 eli lääkäri oli todennut, että voimassa kolme vuotta, ja merkinnyt papereihin että uusittava 2017. Näyttelyn tarkastava lääkäri oli kuitenkin todennut – periaatteellisesti aivan oikein – että Kissaliiton sääntöjen mukaan rokotuksien voimassa olo kolme vuotta hyväksytään vuoden 2015 alusta asti. Kun rokotus on pistettu ennen säännön voimaantuloa, se ei ole näyttelysääntöjen mukaan voimassa, vaikka "lääketieteellisesti" onkin voimassa. Toisella kyse oli vastaavasta, mutta flunssarokotteen osuuden lyhyemmästä voimassaolosta. Molemmat kissat käännytettiin siis lääkärintarkastuksesta kotiin.

Tämän lyhyen tarinan tarkoitus on varoittaa näytteleviä kissanomistajia siitä, että rokotusten voimassaolo kannattaa tarkista myös näyttelysääntöjen mukaan, ei vain lääkäriltä, joka luonnollisestikaan ei seuraa kissanäyttelysääntöjä. Kuulemma vastaavista syistä kymmenisen kissaa jäi tällä kerralla näyttelyn ulkopuolelle, eli pelkästään maukulaisten ongelma se ei ollut.

tiistai 11. lokakuuta 2016

Kylmästä lämpimään

Sä tulit kylmästä lämpimään, tahdon tulla syliisi köllimään...


Henkilökunta päätti, että nahkaeläimen parvekekelit ovat ohi ja badenbaden saa siirtyä talvivarastoon. Eppu päätti hieman jarruttaa prosessia, ja asettui välittömästi tuolin siirryttyä sisään nukkumaan tuoliin. Tuoli ei siis liikahtanut vielä pidemmälle.


Ehkä se siitä jonain päivänä kuitenkin kulkeutuu kellarivarastoon.

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Luolamiesten klaani

Sunnuntai ja lakanoiden vaihto... aah. Petauspatjasta saa ihania luolia, joihin käpertyä nukkumaan omaan rauhaan.


Äkkiä maiseman pimentää tumma varjo.


Luolamies joutuu puolustamaan kotiluolaansa vaaralliselta tunkeutujalta.


En oo vaarallinen. En vaan tykkää, kun Mauno menee piiloon. Istuin vaan päälle, en vahingoittanut mitenkään. Paitsi ehkä vähän henkisesti. Ego meni lyttyyn.


Mauno saa nukkua sängyssä, kunhan ei nuku minkään alla.

torstai 6. lokakuuta 2016

Pojat poteroissaan




Toisten poteroissa vaan on enemmän syvyyttä kuin toisten...

Eppu on löytänyt syksyn autuuden. Lehdet putoavat puista, aurinko paistaa alempaa ja tadaa... paaaljon auringonläikkiä! Ainakin aurinkoisina päivinä ja niitähän on nyt piisannut.

MENOVINKKI!
Ensi viikon lauantaina Espoon Vermossa on Ery-Sydin kissanäyttely ja näyttelyn yhteydessä Suomen Egyptinmaut ry:n mau-erikoisnäyttely. Näytillä on parisenkymmentä maukulaista kaikissa väreissä ja normaalisarjojen lisäksi ne kisaavat myös leikkimielisemmissä sarjoissa mm. täydellisimmästä turkista ja muodokkaimmasta fläpistä. Meidän pojat eivät kisaamiseen osallistu, mutta suosittelemme lämpimästi, jos maukulaisten näkeminen kiinnostaa! Erikoisnäyttely on ensimmäinen Suomessa ja tuskin koskaan on ollut yhtä paljon maukulaisia koolla samassa paikkaa.