Maunon ja Epun maukuja

Taidekriitikko

2012-01-28T10:29:00.000+02:00

Eppu löysi eteisestä henkilökunnan maalauksen ja ilmaisi voimakkaan mielipiteensä.

Onneksi maalaus ei ollut mitään picassotasoa vaan henkilökunnan opiskelun värinsotkemisharjoituksia ja eteisessä sen vuoksi, että se oli menossa roskikseen. Matkalla jo, Eppu vauhditti vaan.

Taide tuottaa voimakkaita elämyksiä.

Vaalitarkkailija

2012-01-22T21:48:00.000+02:00

Lippu on salossa ja Eppu vaalitarkkailijana.

Eppu on varsinainen pakkasukko. Aamulla pitäisi heti päästä parvekkeelle kun henkilökunta herää ja siellä tönötetään jos ovi vaan sinne on auki. Maunokin kyllä innoissaan menee, mutta tulee aika pian sisällekin, Eppu sen sijaan jäisi vaikka kuinka pitkäksi aikaa.

Ilmeisesti Eppu on enempi viileämmän kelin ystävä ja siksi kesälläkin tuulettaa ankarasti. Mauno on vähän lämpöhakuisempi.

Lämpöä & läheisyyttä

2012-01-20T22:23:00.000+02:00

Kun henkilökunta saapuu illalla menoistaan ja rojahtaa sohvalle, on seuraa useimmiten aika nopeasti tarjolla. Sylissäpötköttäjiä löytyy ja melkein joka ilta jompikumpi ottaa torkut sylissä.

Eppu pousaa omalla tyylillään.

Piilo se on pienikin piilo

2012-01-15T13:52:00.000+02:00

Maunon päivittäinen ilonhetki on se kun henkilökunta siivoaa vessan. Oven auki saamiseksi mattoa on taitettava kulmasta pois oven tieltä ja se kulmahan luo oivan piilon. Sieltä piilosta voi sitten vaania ja hyökätä kaverin kimppuun.

Täällä pitää vähän hiljaiseloa nyt kun henkilökunta on kovin kiireinen niin työn kuin opintojenkin parissa. Pojat viettävät paljon laatuaikaa keskenään. Yritetään sitten panostaa laatuaikaan kun sitä on tarjolla. Mauno on hyvin ikävöivä ja rakastava sylipoika sitten kun henkilökunta rojahtaa sohvalle. Onneksi niillekin hetkille löytyy päivittäin edes vähän aikaa, pannaan löytymään.

Tarkastaja Turakaisen keittiökeikka

2012-01-07T16:00:00.000+02:00

Tarkastaja Turakaisen retkiä ei ole vähään aikaan raportoitu blogissa, mutta olkaa huoleti, jatkuva tarkkailu on päällä! Pojasta ei ole vielä Tarkastaja saanut koulutettua vertaistaan, mutta onneksi Tarkastaja itse on vielä nuori ja aikaa on.

Tänään oli vuorossa keittiön erityistarkastus. Ensin mauste-, pannulappu- ja servettilaatikko. Sinne ei poikaa voikaan päästä, sillä laatikolla on painorajoituksensa...

Sitten pahvinkeräysosasto sisältä ulospäin. Sinnekin on tietyt rajoitukset mahtumisen kanssa... vaaditaan myös ketteryyttä päästä hyppäämään reunasta sisään, mutta on se koitettu, myös ryminällä pääsee perille.

Turakaisen suorittaessa tarkastusta ei Poikaa näkynyt mailla halmeilla. Nukkui varmaan taas jossain. Kelvotonta nuorisoa jonka työmoraali ei ole vanhemman väen luokkaa.

Takajalka eteen!

2012-01-05T23:00:00.002+02:00

Kaveria ei jätetä

2012-01-03T15:44:00.000+02:00

Eppu on päättänyt, että vaikka uusi ja isompi pesä olisi tarjolla, vanhaa pesäkaveria ei jätetä ja se on paaaljon parempi kuin uusi.

Eikä yh-tään liian pieni. Ihan hyvin mahtuu iso poika siihen.

Mitäh?!? Ihan hyvä on.

Mahtiveljekset!

2012-01-02T22:24:00.001+02:00

No niin, viime vuosi on suoritettu ja Kissaliiton ranking-listat valmiina. Veljekset koreilevat hienosti sarjojen johdossa, Eppu kastraattien ja Emir aikuisten.

Epulla on vielä perässään omat isomummonsa Kiija ja Khety. Taitaa olla aika historiallista, että molempien sarjojen voitto meni mustasavuille.

Kaksitoista!

2011-12-31T14:21:00.000+02:00

Pojat henkilökuntineen toivottavat oikein leppoisaa ja rakkauden ja toveruuden täyttämää uutta vuotta kaikille ystäville!

Tukevasti vallankahvassa

2011-12-30T20:08:00.000+02:00

Ei huolta, Suomen Suurimman Maun titteli on vakaissa käsissä, Eppu on tänään antanut lukemat 6,84 kg ikiluotettavalla matkalaukkuvaa'allamme. Kyllä se seitsemän kilon raja vielä tulee vastaan, mahdollisesti jopa ennen kolmatta syntymäpäivää!

Mauno sen sijaan on ikuinen rimpula, samat 5,16 kg kuin aiemminkin oli vaa'assa. Pikkuinen poika ei siitä isommaksi kasva vaikka ikää karttuu.

Joulu-uupumus

2011-12-29T20:42:00.000+02:00

Joulu on ohi. Ulkona on kakka keli. Päivät kuluvat parhaiten nukkumalla. Kaverin kanssa.

Laajennus

2011-12-28T13:31:00.000+02:00

Eppu oli ottanut omakseen parvekkeelta talviturvaan siirretyn pienen vanhan pesän ja nukkui siinä joko pikkukippuralla tai sitten perä pesässä ja loput lattialla. Pesä oli päätynyt olohuoneessa olevan nojatuolin alle nurkkaan, siellä oli ilmeisesti turvallinen kolo peikolle.

Pesä oli isolle Eppulille kuitenkin niin pienen näköinen, että henkilökunta sääli ja ompeli joulun aikana Epulle isomman pesän lattiatyynystä ylijääneestä ponikankaasta. Vanha pesä pääsi pesulle ja karvanpoistoon.

Hetken jo näytti siltä että pesä kokee perinteisen kohtalon ja siihen ei kosketakaan, mutta nyt kun pari päivää on mennyt Eppu nukkuu siellä tyytyväisenä.

Joulupallo

2011-12-25T22:06:00.000+02:00

Lahjoja meillä ei liiemmältä jaettu, pojat saivat joulupallot. Pallot ovat kissanminttua ja jotain(?), en tiedä mitä, kovia ne ovat ja kolahdus kuuluu kun lattialle tippuu.

Mauno innostui pallosta enemmänkin, nuoli sen märäksi, antoi takajalkatömpsyä ja kieritteli sitä. Vaikea oli saada kuvaa kun nuppi tutisi niin, Maunolla siis.

Ensimmäisen päivän jälkeen pallot ovat menettäneet kiinnostavuutensa, ehkä niistä mintut haihtuivat tai sitten ne pitäisi panna jäähylle odottelemaan uutta kierrosta.

Joulumieltä!

2011-12-24T10:56:00.000+02:00

Oikein mukavaa, rauhallista ja rentoa joulua kaikille ystävillemme!

Kirppuja!

2011-12-23T17:31:00.000+02:00

Arvatkaa mitä? Mulla on vissiin kirppuja tai jotain. Ainakin joku tuolla peräosastolla nypyttää. Joku pikkukirppu. Huohhh. Ei saa rauhassa pötköttää. Tai siis mennä pötköttämään pesään, kun siellä on joku kirppu, joka alkaa nyppiin kun meen sinne.

Sunnuntai

2011-12-18T18:44:00.001+02:00

Me vaan ollaan ja väristään. Vahvistetaan lihaksia ja luustoa.

Tieteellistä

2011-12-17T13:55:00.000+02:00

National Geographic -lehti tietää kertoa, että kissojen kehräys vahvistaa niiden luita ja lihaksia! Matalien äänentaajuuksien ja värinän on todettu parantavan luita ja auttavan monenlaisiin vaivoihin, joten epäillään että kissa voi käyttää kehräystä jopa itsensä parantamiseen loukkaannuttuaan – sillä kissa ei kehrää vain hyvästä mielestä vaan myös kivusta, pelästymisestä ja esimerkiksi synnytyksen jälkeen. Onkin todettu että kissojen luut paranevat nopeammin ja vähemmin komplikaatioin kuin koirien.

Ilmankos Eppu onkin niin vanttera, se on kova pörisemään (Epun kehräys ei ole pehmeää hurinaa kuten Maunon vaan äänekästä pörinää).

Kaikki pienet kissaeläimet osaavat kehrätä, mutta isoista vain gepardin tiedetään osaavan, leijonat, tiikerit ja leopardit eivät osaa. Sen sijaan ne osaavat karjua, mitä pienet kissat eivät osaa.

Tätä puolestaan Mauno ei tiedä, se kyllä karjuu, etenkin ulos halutessaan. Eräänä päivänä kun olimme Maunon kanssa ulkona, pihalla oli myös naapurin mies pienen poikansa kanssa (about 2-3 v arvelee lapseton henkilökunta). Isä sanoi lapselleen "Katsos mikä tuolla on" ja vastaus tuli kuin tykin suusta: "LEOPARDI!".

Suutarin lapset jne

2011-12-13T13:28:00.000+02:00

Eppu on löytänyt nukkupaikakseen kesän parvekkeella olleen vanhan pesän, joka on siirretty sisään turvaan pakkasilta ja päätynyt jotenkin nojatuolin alle. Pikkuisen pieni on pesä Eppulille...

Toivo Turusta sen sijaan sai niiiiin ison pesän, että Maunokin on ihan ihmeissään... (tosin kuvakulma hieman hämää, ei se nyt ihan niin jättikokoinen ole)

Henkilökunta onkin luvannut korjata vääryyden ja ommella pojillekin isomman pesän. Jonain päivänä.

Velipoika juhlii

2011-12-11T20:05:00.000+02:00

Epun veli Emi, Iltavilli Emir Ehsan, valmistui tänään Tikkurilassa URKin näyttelyssä Supreme Championiksi eli ylimpään titteliin. Eppu, Mauno ja henkilökunta onnittelevat Emiä sekä omistajia Petraa ja Päiviä!

Emi otti päivän melko lungisti, pötkötellen ja välillä vähän häkissään möyhöten, mm. verhojen takana piti käydä useampaan otteeseen kuikuilemassa josko siellä olisi naapureita tyrkyllä.

Henkilökunta unohti ottaa kameran reissuun ja kännyllä tuollaisesta mustasta pojasta on aika hankala saada kuvaa, mutta onneksi Emi tuli välillä ihan luukulle...

Noh, jonkinlainen shotti sentään saatiin.

Emillä olisi ollut tilaisuus valmistua jo eilen, mutta Turokin näyttelyssä pari viikkoa sitten se jäi tanskalaiselta tuomarilta ilman sertiä - draculahampaiden vuoksi! Hölmö tuomari ei osannut arvostaa veljesten yhteistä hienoa ominaisuutta vanpyyrihampaita! Hmph!

Emi on veljensä tavoin erittäin rakastettava ja rakastava nuori herra, ja vaikka Eppu on hyvin myötämielinen myös vieraampia kohtaan, Emi osaa olla aivan ylitsevuotavan rakastava myös vieraille. Meikäläinenkin sai lauantaina hotellihuoneessa siltä isot sylipuskennat ja halit ja lopulta Emi nukahtikin syliin. Se puskee kaikkia, vieraita, tuomareita, lääkäreitä...

Viikko sitten Emi kävi tapaamassa Nuppu-rouvaa treffien merkeissä, mutta ei lämmennyt rouvalle, sillä se koki rouvan hieman liian pelottavaksi. Rouva tuijotti ja lopulta kävi jopa haistelemassa palluraisia ja sekös pisti nuoren herran sähähtämään. Niinpä Emi pääsi sunnuntaina kotimatkalle meikäläisen kuljetuspalvelulla ja takaisin oman mamman kainaloon ja Nuppu-rouva matkusti seuraavaa sulhoa tapaamaan. Toivottavasti Emin implantti hiipuu ja sekin vielä innostuu neitokaisista, Nupun tytär jo innokkaana odottelee tapaamista. Emin hieno luonne olisi kyllä hyvä saada jatkoon, niin ihana se on, ja Fanni varsinainen kaunotar, joten varmasti ihanaisia pentusia olisi tulossa Iltavillin kissalaan. Kaikki muut E-sarjan kissat onkin jo leikattu, joten Emi on ainoa sisarusparvesta jolla vielä mahdollisuus suvun jatkamiseen on.

Kröhöm!

2011-12-09T19:43:00.000+02:00

Saiskos vähän huomiota? Tai esim. ruokaa?

Kiitti vinkistä!

2011-12-08T14:49:00.000+02:00

Kiitti kaveri, tää olikin hyvä!

Kadonneen jäljillä

2011-12-07T12:39:00.000+02:00

Joskus pojat onnistuvat katoamaan, näinkin pienessä asunnossa. Yleensä henkilökunnalla on, jos ei nyt näkö- tai kuulohavaintoa pojista, jonkinlainen aavistus takaraivossa siitä missä pojat ovat. Useimmiten heidän läsnäolonsa aistii. Ja toki pojilla ovat ne omat paikkansa, josta he yleensä löytyvätkin.

Sitten taas joskus he onnistuvat häviämään melkolailla totaalisesti. Kuten toissapäivänä. Ei mitään havaintoa kummastakaan ja yllättäen eivät olleet siellä missä yleensä, eli makuuhuoneen sängyllä, työhuoneen sohvalla tai edes työhuoneessa kaapin päällä. Siispä etsintään. Mauno usein löytyy etsinnässä kylpyhuoneen lattialta itsekseen nukkumasta, lattiassa on sopiva lämmin paikka vesijohdon kohdalla.

Tällä kertaa sieltä löytyi yllättäen myös Eppu, henkilökunnan saunakorista. Ei kyllä meinannut löytyä, musta kissa mustasta korista hämärästä kylppäristä. Nukkui onnellisena mutta nousi tietysti pystyyn kun henkilökunta kävi hakemassa kameran.

Henkilökunta onkin vähän ihmetellyt että eikö koppa kelpaakaan, kun ei ole kiinnostanut kumpaakaan.

Mauno taas samana iltana tuntui hävinneen, kunnes löytyi omasta kissanpääkopastaan (muistanette, se joka Ranskasta asti tilattiin käyttämättömäksi seisomaan...), jonka suuaukkoa oli kivasti kavennettu kasaamalla sen päälle päiväpeitto ja viikkaamattomia puhtaita pyykkejä. Sinne oli kiva nukahtaa.

Pehmeää kyytiä

2011-12-05T20:54:00.000+02:00

Pojilla on halikausi menossa, nyt nukutaan kaulatusten ja rrrakastetaan kaveria.

Neiti Mauno

2011-11-30T15:06:00.000+02:00

Meillä askarrellaan joulukortteja ja Tarkastaja Turakainen valvoo vierellä toimitusta.

Tolppaunet

2011-11-29T15:10:00.001+02:00

Voihan sitä näinkin nukkua. Ainakin Eppu.

Sohvapetausta

2011-11-27T14:09:00.000+02:00

Sohvanpetaus eli sohvanpäällisen oikominen on melkein yhtä hauskaa poikien mielestä kuin oikeakin petaus. Erityisesti Eppu on aina kärppänä paikalla kun merkkejä petauksesta alkaa ilmenemään.

Ylimääräisenä päällipeitteenä sohvalla oleva fleecepeitto on myös ihana. Sen alle voi kääriytyä lämpimään.

Ainakin hetkeksi, kunnes painihaluinen kaveri ilmaantuu paikalle.

Painiyrityksen keskeyttää ikkunan takana vilahtava kiinnostava lintu.

Peittokäärylästä ei luovuta!

Käärylän sisään voi napata myös henkilökunnan lankakerän vyötteen leluksi.

Höpökalan paluu

2011-11-25T15:01:00.000+02:00

Pidempään blogia seuranneet ehkä muistavat Höpökalan ja sen versiot. Höpökala on nyt tehnyt paluun, tosin hieman uudessa muodossa ja on nyt Höpökalapuikko, (koti)teollisesti prosessoitu eines!

Henkilökunta töräytti Höpökalapuikon pojille aamupäiväpuhteina. Ompelussa oli pieniä hankaluuksia molempien poikien tunkiessa hoodeille haistaessaan höpöheinän. Höpötyksen lisäksi puikossa on myös rapina mukana ja tietysti kilkkeet perässään.

Mauno tarttui Höpökalapuikkoon innoissaan ja antoi sille kyytiä. Sen verran nuppi tutisi että kunnon kuvaa ei meinannut saada, niinpä henkilökunta otti pätkän videota pitkästä aikaa.

Sen jälkeen patukan kanssa ovat painineet molemmat ja pikkuisen meinaa mennä pöllyissään överiksi homma, katsotaan pitääkö patukka takavarikoida.

Mauno ja vara-aasi

2011-11-22T20:51:00.000+02:00

Eppu ei aina ole saataville, mutta onneksi Maunolla on varatyyny!

Hienostokenguru

2011-11-18T13:13:00.000+02:00

Eppu näyttää mallia miten hienot kengurut, ei mitkään tavikset, notkuu hoodeilla.

Ja sitten olisi vielä sellainen tärkeä mainospätkä että
kanadalainen hopeinen pieni maupoika
etsii omaa kotia Suomesta. Poitsu tulisi sijoitukseen, jos sellainen koti löytyisi että palluraiset saisivat vähän aikaa olla, hän kun on oikein hienoa sukua, äiti ihan aitoa epyktiläistä perää ja vauveleita kovasti toivottaisiin. Jos tällainen koti olisi tarjolla, ota yhteys Iltavillin kissalaan.

Tervetuloa yökylään!

2011-11-16T21:45:00.000+02:00

Lakanoidenvaihtopäivä on juhlapäivä ja pojat osallistuvat operaatioon ihan joka kerta. Mutta ihan yhtä innostavaa on, jos työhuoneeseen tehdään vieraspeti!

Tässä odotellaan vakiovierastamme Epun kasvattajaa Päiviä, joka piipahtaa säännöllisen epäsäännöllisesti opintojensa lomassa yöpymässä meillä. Eppu ei aina tyydy pelkkään petaamiseen vaan osallistuu myös lämmittämiseen kainalokaverina vaikka koko yön läpi. Mauno sentään ymmärtää pitää pientä hajurakoa vieraisiin, vaikkei Epulla moisia estoja olekaan.

Piilossa

2011-11-14T18:55:00.000+02:00

Mitenkään ei kukaan voi löytää näin hyvin piiloutunutta karvasuikeroa...

Kahden kerroksen väkeä

2011-11-13T12:02:00.000+02:00

Pojat toivottavat oikein leppoisaa isänpäivää isilleen Simballe ja Indylle sekä Manu-papalle!

Meillä oli eilen täällä pienimuotoiset juhlat ja väkeä tupa täynnä. Eppu päätti veisata vieraille piut paut ja tervehdittyään ensimmäisiä vieraita vetäytyi kaapin päälle M-kirjaimen viereen pesään nukkumaan ja nukkui kunnes viimeiset vieraat lähtivät ja kävi pikaisesti tervehtimässä vielä, että kiva kun läksitte... herra rautahermo.

Mauno oli hieman hermostuneempi tilaisuudesta ja luikkelehti pitkin poikin, inhosi lääppimistä, mutta ei suostunut menemään rauhallisempiin tiloihin omaan rauhaansa vaan kuitenkin pörräsi menossa mukana. Kun vierasjoukko harveni loppuillasta Mauno valtasi itselleen nojatuolin ja alkoi nukkumaan. Vieraat istukoot lattialla kun herra nukkuu omalla paikallaan...

Piikkipesä

2011-11-11T11:51:00.000+02:00

Ei ole meidän peikoilla helppoa elämä, pesäänkin on tungettu pitkät piikit...

No, henkilökunnan kaulahuivi on loppupäätöksiä vailla valmis ja ehkä se on ilman puikkoja mukavampi pesä. Tai sitten Eppu nauttii fakiirihommista piikkimatolla.

Väsyneet

2011-11-08T17:03:00.000+02:00

Harmaat marraskuun päivät kuluvat parhaiten nukkumalla. Välillä voi herätä syömään, pyrähtää muutaman takaa-ajokierroksen, heittää erän painia ja sitten taas kaivautua nukkumaan.

Uusi blogimau

2011-11-07T21:26:00.000+02:00

Mielellämme esittelemme uuden lajitoverin – Jumalolennot-blogiin on saapunut uusi tulokas, hieno ranskatarneiti mustasavumau Gerizah.

Osiriksen ja Isiksen (nimistään huolimatta eurooppalaiset lyhytkarvat) henkilökunta on meidänkin poikia käynyt tapaamassa – ja silti uskaltautui maun hankkimaan! Rohkea veto, kun pöljäkkeet pistivät parastaan.

Gerizahia tullaan toivon mukaan näkemään jatkossa myös näytelmissä, eli Epun jättämä savumaun paikka ei jää ihan käyttämättä (kun Emir-velikin alkaa olla lähellä valmistumista) ja jälkikasvuakin toivotaan.

Me toivotamme uuden blogimaun tervetulleeksi Suomeen ja virtuaalimaailman!

Kaappihyökkäys

2011-11-06T17:32:00.000+02:00

Ei tarvitse kuin vähän kaapin ovea raottaa niin siellä jo yksi karvasuikero on tutustumassa antimiin.

Tosin se on yleensä se yksi ja sama. Varsinkin jos kaappi on vähän korkeammalla. Näin korkealle Eppu ei edes yritä.

Katsokaa miten hienosti Mauno seisoo tuossa ihan reunalla. Ei paljon tarvitse tassuille pinta-alaa.

Linnanmuureilla

2011-11-05T13:17:00.000+02:00

Linna on ollut viime aikoina erityisen suosittu päiväunipaikka, siellä ovat viihtyneet molemmat pojat niin yhdessä kuin erikseenkin.

Henkilökunta ei vaan ymmärrä sitä, että miksi siinä reunalla pitää roikkua, kun tilaa olisi pötkötellä ihan siellä keskelläkin. Luulisi olevan epämukavaa, mutta itsepä valintansa tekevät.

Mauno sentään on hienostunut ja käyttää tyynyä.

Mutta Eppu ei moista hienostelua kaipaa.

Ja sitten kaulakkain. Mustanaamio ja pikkuapurinsa.

Ruokaräjähdys

2011-11-01T14:39:00.000+02:00

Kun Mauno syö, se syö nätisti kupista eikä ympäristöön jää juurikaan jälkiä. Niinkuin kunnon neitipojan kuuluukin tehdä.

Kun Eppu syö, ympäristö näyttää siltä kuin ruokakupissa olisi pommi räjähtänyt. Eilen olin juuri pyyhkinyt lattian ja tarjottimen ja laitoin pojille ruuat, Eppu käveli kupille ja PUMMM! Sillä aikaa kun hain kameran olohuoneesta Eppu oli ehtinyt jo vetelemään puolet lattialla olleista kanasuikaleista kitusiinsa eli kuvassa tilanne on jo hieman korjaantumassa.

Koska pojat vielä syövät hitaasti, hyvin harvoin koko kupillisen kerralla vaan käyvät omalla aikaansa syömässä kun haluavat, ruokapaikka on lähes aina mahdollisimman epäsiistin näköinen. Kun esim. iltaruoka tarjoillaan nukkumaan mennessä ja pojat käyvät yön aikana syömässä sitten kun syövät niin tietysti ne lattialle levitellyt muruset sitten ehtivät kuivua sinne pitkin lattiaa.

Tämän vuoksi meillä on kumimatto keittiössä. Mutta ei sekään siivoonnu itsestään.

Julkkis

2011-10-31T19:16:00.000+02:00

Henkilökunta sai viimein aikaiseksi napata kaupungilta uusimman Kissafani-lehden, sillä siinä on juttu egyptinmausta ja jutussa poseeraa myös Mauno, sekä lukuisa joukko Epun sukulaisia, mm. veli Nelson ja sisko Enna, sekä Azi-mummu ja Kiija-isomummu.

Ompelimo

2011-10-30T22:20:00.000+02:00

Eilen henkilökunnan ohjelmassa oli ensin ulkoilua Maunon kanssa (vielä kun säät sallivat...) ja sen jälkeen jo kuukauden kaapissa odottaneen kankaan esilleotto ja ompeleminen.

Ja sekös poikia innostutti. Kun henkilökunta levitti kankaan esille, olivat pojat välittömästi menossa mukana.

Kankaasta syntyi lattiatyynylle uusi päällinen vanhan auringossa kulahtaneen laastarikankaan tilalle. Eppu otti välittömästi tyypit ja testasi miten uusi pakkaus sopii köllimiseen.

Ja jos asento huolestuttaa, henkilökunta voi lohduttaa että parhaillaankin Eppu makaa siinä selällään tassut kattoa kohti. Ei paljon mitään uutta valtakunnassa.

Punaisen Langan paluu

2011-10-29T21:15:00.000+03:00

Meillä on ollut vähän homman punainen lanka hukassa.

Kunnes pari iltaa sitten Eppu alkoi peippailemaan henkilökunnan kameran kaapelilla ja sehän ei ole sallittua, hankaloittaisi kovasti tännekin kuvien laittamista.

Henkilökunta muisti Epun pentuaikojen rakkaan lelun, Punaisen Langan, jolla se jaksoi leikkiä aina vaan ja mietti olisiko se tallessa. Löytyihän se poikien valtavasta lelukorista kun oikein penkoi ja siitäkös se riemu repesi.

Alkoi ennennäkemätön (no melkein...) pukkihyppely ja riehunta, niin kova meno ettei Mauno-poliisikaan uskaltanut menoon puuttua, katseli vaan ihmeissään.

Taika oli tallella. Valitettavasti kohtaus tuli niin yllättäen ja myöhään, että videolle ei saatu tallennettua, mutta ehkä joskus. Seuraavan yön aikana lanka oli saanut lisää kyytiä ja katkennut, mutta paikkasimme sen solmulla.

Langan tenho on hieman laantunut, joten ehkä muutaman päivän päästä piilotamme sen edelleen ja kaivamme jälleen esiin. Toivottavasti henkilökunta muistaisi hieman aiemmin kuin parin vuoden päästä...

Karu pielus

2011-10-28T14:34:00.000+03:00

Niin on ankea ja kova elämä pojilla, että tyynyksikään ei saa kuin vaivaisen pannulapun. Sitä halataankin sitten sitä tiukemmin, aarretta.

Kahta en vaihda...

2011-10-26T23:14:00.000+03:00

Viileämpien ilmojen tultua Eppu on siirtynyt nukkumaan nojatuolilla olevaan tyynyyn lattian ja lattiatyynyn sijasta.

Kahta en vaihda, toinen on nukkuma-asento ja toinen...

Hyvät rahinat

2011-10-25T12:10:00.000+03:00

Henkilökunnalla oli ihanaa isoa paperiin käärittyä asiaa ja pojat saivat paperin leikkeihinsä. Aah mitä upeaa rapinaa ja rahinaa ja miten sinne pääsi melkein piiloon.

Ja samana päivänä tuli vielä laatikollinen sapuskaakin. Laatikko!

Hukassa

2011-10-23T12:42:00.000+03:00

Mauno oli hetken hukassa henkilökunnalta, missään ei näkynyt ja hiljaista oli.

Sitten löytyi herra umpiunessa työhuoneen sohvalta, tyyny- ja vilttipinon kyljestä ja ovelta katsottuna sopivasti takaa.

Malli ja teos

2011-10-20T12:22:00.000+03:00

Henkilökunta teetti Maunon kuvasta jo aikoja sitten canvas-taulun (samalla kuin Maunon isän kotiin hyppykuvasta). Taulu odotteli ripustusta, että henkilökunta saisi aikaiseksi nikkaroida sängynpäädyn. No, pääty valmistui taannoin – kun herra ensin hätisteltiin pois maalaushommista – ja taulu pääsi seinälle hyviä unia toivottamaan.

Ja se kippo päädyn päällä ei ole poikien ruokakippo vaan pikkutavaroiden säilytykseen tarkoitettu.

Ihme kyllä henkilökunnan odotukset eivät ole täyttyneet ja päädyn yläpuolella ei juuri kiipeillä, sieltä ei ronkita nukkuvan henkilökunnan päätä eikä hypellä päälle. Myöskään päädyn sivuilla olevissa hyllylokeroissa ei ole kiipeilty kuin rakennusvaiheessa. Hmmm.

Valot pois

2011-10-17T16:04:00.001+03:00

... eikä ketään kotona.

Yhteistyössä on voimaa

2011-10-16T11:21:00.000+03:00

Eppu kaahasi ja köntysteli niin että henkilökunnan juomalasillinen colaa lensi ilmaan ja suurin osa juomasta päätyi sohvalle. Sohvanpeite joutui samantien pesukoneeseen ja sieltä kuivaustelineelle. Mauno sai siitä itselleen hetkeksi majan.

Jotenkin henkilökunnasta tuntuu, että tämä ei ollut vain sattumaa vaan ihan suunniteltu juttu.

Liikerata

2011-10-13T15:12:00.000+03:00

Pesänvaltaajat

2011-10-11T12:48:00.000+03:00

Pääosin olohuoneen kaapin päällä oleva pesä on Maunon. Tasaisesti sinne on myös Epun päästävä, ja silloin Maunolle tulee hätä. Mikään muu paikka ei meinaa kelvata, jos Eppu on pesässä. Vaikka muuten muutkin paikat kelpaavat...

Yksi vaihtoehto on kömpiä henkilökunnan syliin. Ja sehän useimmiten sopii. Toinen vaihtoehto on mennä häätämään Eppu pois. Seuraa pientä mätkintää ja narinaa ja usein Mauno itse joutuu kevyempänä poistumaan, mutta Eppu häiriintyy ja poistuu lopulta itse.

Toisaalta yhtälailla Eppu saa välillä päähänsä, että nyt Mauno on häädettävä pesästään ja seuraa ihan sama näytelmä. Mätkintää, narinaa ja usein Mauno joutuu poistumaan. 1,2 kg:n massaetu on Epun puolella vaikka henkinen johtajuus onkin Maunolla edelleen.

Päikkärit ja yökkärit

2011-10-09T12:25:00.000+03:00

Henkilökunta bongasi pojat nätisti peräkkäin päikkäreiltä sängyltä ja oli pakko ottaa kuva pienen lässytyksen kera.

No, sitten tuli yö ja asetuttiin nukkumaan, pojat myös. Henkilökunnalle jäi ehkä 20 sentin siivu sänkyä ja peitosta ei sitäkään. Henkilökunta väänsi ja käänsi ja yritti saada nyittyä peittoa edes toiset 10 senttiä itselleen ja Mauno katseli paheksuvasti.

Lopulta Maunolta meni hermo henkilökunnan möyhyämiseen ja Mauno siirtyi olohuoneen sohvalle nukkumaan. Eppu ei antanut henkilökunnan häiritä.

Henkilökunta vähempikarvaisena arvostaisi peiton lämpöä, mutta ei, herkkähipiäisten karvaeläinten pitää saada peitto persuuksiensa alle. Yhtälössä on jotain vikaa.

E niinkuin epyktiläinen

2011-10-06T22:07:00.000+03:00

Kaapin päältä saa hyvät lähdöt sängyllä makoilevan Epun kimppuun ja painimatsi on valmis.

Sulle ja mulle

2011-10-05T21:30:00.001+03:00

Henkilökunta sai laattanäytteitä, pojat kassin. Kassi on melkein yhtä hyvä kuin laatikko.

Jaamäävai?

2011-09-30T19:44:00.000+03:00

Ai mää vai? Miks mun pitäis poistua? Mitä se haittaa jos olen täällä kun maalaat? Mitenniin karvoja?

Unikaveri

2011-09-26T22:45:00.000+03:00

Aina ei ole karvaista kaveria tarjolla, mutta onneksi meille tuli uusi asukas, Aasi, jonka kainaloon pääsee.

Aasi muutti meille Tallinnasta ja on ollut hyvin suosittu, joskus molemmatkin pojat käpertyvät sen viereen.

Syksyiset vahdit

2011-09-25T13:41:00.000+03:00

Syksy on saapunut eikä parvekkeelle ole enää 24/7 pääsyä, koska henkilökunta ei viitsi pukeutua pilkkihaalariin sisällä. Päivällä kun aurinko paistaa lämpimästi, on ovi auki ja päivystystorniin vapaa pääsy.

Saukkomies

2011-09-23T23:01:00.001+03:00

Eppu nautiskelee syysauringosta ja näyttää ihan saukolta mustassa kiiltävässä turkissaan.

Surrur syksyä

2011-09-22T15:12:00.000+03:00

Kotirintamalla on pötkötyspainotteista, mutta henkilökunta on sentään saanut vääntäydyttyä ompelukoneen ääreen. Viikonloppuna syntyi pienelle siperialaiselle Veikolle omat näyttelykamat, pesä jo samaa puukangasta löytyikin etukäteen, mutta nyt pääsee Veikko koko metsän kanssa näyttelemään.

Setissä on pohjapeitto, sivuverhot, katto, vessaverho ja vaijerit. Samantapainen setti, mutta punasävyinen ja kukkakankaalla löytyy tuolta myytävien sivustolta, tämä tehtiin poikaväreihin.

Aiemmin jo syntyi pari muutakin tilausviritystä. Iso pesä ja kolmisivuinen pesä kaapin päälle.

Pojat tietysti osallistuvat valmistumistouhuun ja henkilökunnalla onkin aina suuri homma pitää pojat pois testaamasta näitä tekeleitä, yritys on että lähtisivät matkaan koskemattomina vaikka aina muutama karva mukaan pujahtaakin.

Sunnuntain nuuh

2011-09-18T20:07:00.000+03:00

Meillä on vietetty laiskaa sunnuntaita – poikien osalta. Henkilökunta on ommellut, siivonnut, pessyt pyykkiä ja raatanut, kun pojat ovat köllötelleet aamuisen sei-herkkuaterian voimin. Kun petivaatteet lähtivät pyykkiin, pojat valtasivat sängyn

Kuten kaikki kissojen (ja koirien) omistajat tietävät, tassuissa on aivan oma tuoksunsa. Eppu ottaa Maunolta nuuhkaisut unissaan, ja Mauno tarjoilee auliisti.

Henkilökunnan teki kyllä mieli liittyä seuraan, mutta velvollisuudet kutsuivat.

Höyhennys

2011-09-16T21:23:00.000+03:00

Eppu sai Supremeksi valmistuttuaan kasvattajalta 20 euron lahjakortin Pirokin näyttelyssä. Henkilökunta ensin silmäili sillä silmällä mm. hiekkaa, mutta kasvattaja muistutti, että ehkä joku muu lahja olisi Epulle mieluisempi kuin proosallinen hiekkasäkki...

No, henkilökunta heittäytyi hellämieliseksi ja osti pari lelua pojille (joilla on iso kopallinen käyttämättömiä leluja kotona, pojat kun ovat toinen toistensa parhaita leluja) ja muutaman ruokapurkin loppurahoilla.

Toinen lelu oli karvatöppö, jossa oli sulkia päässä. Sulat kestivät noin 13 sekuntia kiinni töppösessä ja ovat sittemmin päätyneet roskikseen. Töppöstä tömpötellään aika ajoin, joten se saa pyöriä lattialla. Mitälie kaninkarvaa.

Toisen lelun Mauno kaivoi kassista heti kun henkilökunta pääsi sisään, unohti Epulle suhistelun ja riipi siihen reiän (kissanmintun perässä) niin että vanut tursusivat ulos. Kesto myös noin samaiset 13 sekuntia...

Huoh. Joko lelut eivät kestä tai sitten ne eivät kiinnosta. Painiminen on paljon kivempaa, kaveri kestää ja kiinnostaa.

Leikkipoliisi

2011-09-11T15:31:00.000+03:00

Eppu möyhöttää jotain omiaan, painii itsekseen.

Välittömästi möyhötyksen kuullessaan paikalle säntää innokas poliisi, leikin on loputtava heti!

Maunolle on jotenkin aina ollut tärkeää, että Eppu ei leiki yksin. Kaikenlainen riehuminen pyritään lopettamaan välittömästi, Mauno tulee ja vetää Eppua lättyyn, jos se alkaa riehumaan. Hirveä kontrollifriikki. Maunon kanssa Eppu luonnollisesti saa leikkiä ja se on suorastaan suotavaa, mutta kaikki yhden hengen ilot on kiellettyjä.

Viime päivinä onkin ollut taas innokasta painia ja leikkiä, hirveä juoksu ja riehuminen päällä. Mikä lie syysrieha menossa, mutta hirveä ryske ja ryminä käy kun pojat pistävät menemään.

Epäkunnossa - out of order

2011-09-09T17:01:00.000+03:00

Maunolta meni häntä epäkuntoon kesken leikin ja piti pitää pieni tauko.

Syyllinenkin näkyy siinä oikeassa laidassa.

Näin käy säännöllisesti ja puolin ja toisin. Elämä leikin tiimellyksessä on yllättävää.

Pojat puntarissa

2011-09-06T22:44:00.000+03:00

Henkilökunta kävi vähän ostoksilla Clasulla ja osti matkalaukkuvaa'an, jolla pojat saa punnittua kätevästi. Pojat sylissä henkilövaa'alla keikkuminen kun ei koskaan ole tuottanut mitään kovin järkeviä tuloksia.

Punnitusvälineenä vaa'an lisäksi toimi iso Ikean kassi, johon pojat sullottiin ja sitten vaan roikottamaan.

Mauno meni kassiin helposti, suorastaan oma-aloitteisesti, mutta Epun kanssa oli enempi jumppaa ja se onnistuikin kerran pakenemaan ennenkuin vaaka antoi tuloksen. Epulla tulee ilmeisesti paha olo keikkuvasta kassista heti, joten se aloitti matalan oi-joi-ujelluksen välittömästi, eli punnitus suoritettiin mahdollisimman pikaisesti.

Tulokset olivat hivenen yllättäviä. Eppu, jonka timmiä bodyä juuri kehuttiin viikonloppuna, on lihonut keväästä 300 grammaa (tai ainakin verrattuna lääkärin vaakaan) ja painoi 6,32 kg. Mauno, joka puolestaan on silminnähden lihonut, tai ainakin miehistynyt eli kerännyt massaa, painoi edelleen vain 5,12 kg eli pyörii samoissa kuin viimeksikin mitattaessa.

Nyt kun on vaaka käytössä, voi säännöllisen painontarkkailun aloittaa kotosallakin. Molemmat pojista ovat kyllä päällisin puolin katsoen oikein hyvässä kunnossa ja sopivissa mitoissa, joten sen puoleen tarkkailulle ei ole välitöntä tarvetta. Mutta onhan se hyvä seurata, henkilökunta kun joka päivä pojat näkevänä ei oikein erota muutoksia, lähinnä niistä kertovat harvemmin vierailevat.

Eppu The Body finaalissa

2011-09-04T16:19:00.000+03:00

Eilen koitti sitten se aamu, kun - näillä näkymin - viimeistä kertaa lyötiin kamat kasaan, Eppu koppaan ja matka kohti näyttelyä, tällä kertaa Tamperetta ja PIROKia, kohti alkoi. Aamukuuden herätys ei ole kenekään ilo ja vielä tahmeamman siitä tekee Epun ainainen vastaanhankaisuus koppaan joutumisesta. Onneksi hangoittelu loppuu sillä sekunnilla kun koppa laskeutuu auton takapenkille, joten monesta minuutista ei ole kyse.

PIROKin näyttely oli perinteisesti "Pirkkahallissa", mikälie messu- ja urheilukeskus nykyään onkin nimeltään, ja se on onneksi avara ja tilava halli, jossa häkkipaikat olivat väljissä eurokehissä. Vaikka paikat olivatkin ennalta numeroidut, oli tietysti joku uuvatti käynyt omin päin varastamassa yhden häkin rivin päästä ja koko järjestys oli mennä sekaisin. Saimme kuitenkin omat paikkamme, Eppu keskellä, Kiija-isomummo toisella puolella ja Emir-veli Ukko-kavereineen toisella puolella. Siinä oli näyttelyn mau-jengi kasassa.

Heti alkuun paljastui, että Eppu oli merkitty tuomarin listassa poissaolevaksi. Tämän jälkeen henkilökunta sai hieman ravata sinne tänne ilmoittelemassa, että kyllä me ollaan paikalla. Kotona kasseja purettaessa paljastui syykin: eläinlääkärin assistentti oli antanut leimatun vahvistuskirjeen takaisin henkilökunnalle, vaikka se pitäisi toimittaa sihteeristöön. Eikä henkilökuntakaan virhettä havainnut, kun papereita oli isompi kasa ja lääkäripöydältä lähteissä tavaraa on yleensä reippaasti käsissä, on kissan tunkeminen koppaan, kamojen kasaus, ohjelmavihkosta, rekkaripapereita ja muita käsissä... no, mukana oltiin kuitenkin.

Päivän ensimmäinen varsinainen ohjelmanumero oli rotuesittelyt, joihin osallistuivat Kiija ja Emir. Kiija edusti hyväntuulisena kasvattaja-Päivin sylissä. Sillä on kyllä kotimaisen maupopulaation komeimmat mascarat!

Eppu otti tutun näyttelyasennon ja demonstroi miten stressaava häkkieläin käyttäytyy... Henkilökunta on hienosta pojastaan toooosi ylpeä.

Naapurissa Kiija-mummeli oli pääosin pitkästynyt. Ehkä myös masentunut moisen höppänän periyttämisestä...

Epun tuomarina oli hollantilainen Charles Spijker-Schukin, kokenut tuomari joka on aika usein näyttelyissä Suomessa tuomaroimassa. Hänen pöydälleen emme koskaan olleet kuitenkaan osuneet, joten ihan mielenkiinnolla menimme esittäytymään. Menestyspaineita ei ollut (niinkuin ei yleensäkään, rennolla otteella on menty), mutta nyt kun viimeinenkin titteli on saavutettu, ei sertejä tarvitse jännittää ja tulos on aina sama, KM eli kunniamaininta (HP englanniksi). Emi-veli oli tietysti leikkaamattomana ensin.

Eppu oli tietysti pöydällä rento kuten aina ennenkin, istuskeli ja katseli ympäristöään. Tuomari kehui kovasti Epun upeaa bodya, erityisesti koska se on kastraatti, joilla on taipumus helposti hieman lösähtää. Eppu sen sijaan on timmissä kunnossa ja kroppansa rakenteeltaankin todella hyvä. Samoin kiiltävä turkki sai kehuja, vaikka onkin lähes musta. Luonne tietysti oli ihan huippu. Kutsu takaisin Tuomarin Parhaat -valintoihin tuli.

Kun tuomari oli saanut kaikki päivän kissat arvosteltua, oli TP-valintojen vuoro. Ensin leikkaamattomat, joissa Emi kävi näytillä, mutta tie tyssäsi bengalin voittoon. Epun vuoro oli kastraateissa ja vastassa olivat devon rex ja abessinialainen. Henkilökunta meni rennoin ottein, kuunteli ilolla tuomarin kehut kaikista kissoista (Epun hieno vartalo, kiiltävä turkki, hyvä ilme, ja tietysti vielä erityisesti mieltä lämmittävä kehu siitä miten excellentisti se on esitetty) ja kun tuomari ilmoitti että aby on hänen päivän kolmosensa, rex kakkosensa ja Eppu päivän ykkönen, henkilökunta meinasi pyärtyä. Aivan puun takaa tuli Epun uran toinen nominointi ja paikka paneelissa eli loppukilpailussa! Latvian TP oli olosuhteiden armosta, siellä koko näyttelyssä oli vain neljä kastraattiurosta, mutta nyt kyseessä oli (kuulemma) vuoden suurin näyttely Suomessa. Huhhuh!

Kiija oli kakkonen omassa TP-valinnassaan (eri tuomari) ja aivan hilkulla sekin päätyä paneeliin, olisipa ollut hieno tuplapaneeli!

TP-voiton kunniaksi sai toisen ruusukkeen KM-ruusukkeen vierelle.

Päivän aikana juhlittiin pienellä tarjoilulla ja kuohuvalla myös Epun taannoista Supreme Premier -valmistumista. Tarjoilut tarjosi Iltavillin kissala ensimmäisen kasvattamansa Supremen kunniaksi.

Paneelissa eli Best in Show -kisassa ei omistajat saa esitellä tuomareille omaa kissaansa, joten kissat viedään ennen paneelin alkua häkkeihin odottamaan ja assistentit esittelevät ne sieltä sitten tuomareille. Eppu ei ollut kovin tyytyväinen desinfiointiaineelle haisevassa häkissä ja olikin selvästi vähän jännittynyt.

Kantajakseen Eppu sai Even, joka kantoi Eppua tosi hienosti, kiitos vaan! Paneelissa kaikki saman kategorian kissoja arvostelleet tuomarit päättävät jokaisen tuomarin parhaaksi valitsemista yhden kaikista parhaan eli BIS-voittajan. Eppu ei ääniä saanut, mutta pääasia olikin osallistuminen ja käyttäytyminen.

Myös paha birma Viivi, joka henkilökunnan kyydillä matkassa olimme, pääsi paneeliin ja sai jopa yhden äänen. Autossa oli siis hymy huulessa paluumatkalla hyvin menneen päivän johdosta.

Päivän seteli on varsin selvä. Klikkaamalla isommaksi

Tyyppi: Solid & muscular, exc(ellent) weight distribution for a neuter
Pää: Wedge shape with straight profile, good depth in chin
Silmät: Large, oval, exc gooseberry colour
Korvat: Wide at base, exc set
Turkki: Shiny coat, exc texture, looking almost more like a black cat from the distance
Häntä: Medium long
Kunto: Exc condition & temperament
Yleisvaikutelma: Sweet & easygoing guy
Arvostelutulos: PH

Näillä näkymin tosiaan tämä jäi viimeiseksi näytelmäksi Epun kanssa, mutta ehkä vielä joskus johonkin lähinäyttelyyn menemme verestämään muistoja ja pitämään yllä käsittelykokemusta. Paljon on koettu, opittu ja nähty ja pääosin on ollut oikein hauskaa. Ihmisiin ja kissoihin on tutustuttu, maailmaa on nähty ja euroja pistetty haisemaan. 31 näyttelyä takana. Terveisiä kaikille näyttelymaailmasta tutuille!

Sadepäivän ratoksi

2011-08-31T14:02:00.000+03:00

Sadepäivä, tylsää, ruoka on huonoa, henkilökunta askartelee omia juttujaan ja Maunokaan ei lähde leikkiin. Onneksi löytyi laatikko.

Potretteja

2011-08-27T19:04:00.000+03:00

Eppu kävi Jelgavan näyttelyn yhteydessä latvialaisella, Suomessakin näyttelyjä kiertävällä Tessalla valokuvattavana. Mitään erityisen hienoa ei syntynyt, sen verran hämmentynyt ja kököttävä poitsu oli kuvauspöydällä, mutta onpa taas jotain muisteltavaa.

Mr. Cool

2011-08-25T21:26:00.000+03:00

Meillä valmistaudutaan syksyyn ja köllitään lampaantaljoilla. Eppu omallaan Pastillissa ja Maunolle on harmaa kiharainen viritetty työhuoneeseen kaapin päälle. Siellä se tuntuukin päivät viihtyvän unilla.

Sinne ei maailman hälinä kanna. Ja nyt ei ole jaksanut kaulaillakaan, ainakaan päivisin, kun Eppu oli petturi ja lähti reissuun ja haisi pahalle. Painia ja juosta voi eikä enää tarvitse suhistaakaan, mutta ihan ei vielä olla palauduttu kaulailuun.

Eppu ilune kassi!

2011-08-24T12:46:00.000+03:00

No niin, kuten todettu, viikonloppuna matka vei Tallinnaan Epun viimeiseen ulkomaannäyttelyyn sertejä hakemaan. Olimme Pirokin (Pirkanmaan Rotukissayhdistys) järjestämällä matkalla ja suurimman osan tultua jo Tampereelta asti hyppäsimme kyytiin vasta satamassa. Kissat matkustavat lahden yli bussissa autokannella, mikä on aina hieman jännittävää, voi kuvitella miten maukuna käy kun laiva lähtee liikkeelle, mutta luottamus siihen että tasainen jurnutus hämärässä tuo unet nopeasti, on henkilökunnan mielenrauhan vuoksi oltava.

Tallinnassa hotellimme sijaitsi aivan satamassa, Clarion Hotel Euroopa. Hotelli oli varsin miellyttävä (väittävät 4 tähden hotelliksi) ja huoneet tilavat ja siistit. Aamiainenkin monipuolinen, vaikka sen nauttimiselle jäikin kovin vähän aikaa molempina aamuina, sillä näytelmiin suunnataan aikaisin aamusta.

Näyttelypaikka Kristiine Spoordihall sijaitsee hieman keskustan ulkopuolella ja on itse asiassa melko mukava paikka. Valoisa ja tilava, huomattavasti väljempi kuin monet suomalaiset näyttelypaikat. Luonnonvaloakin on hyvin saatavilla katonrajan ikunoista, se on tummalle kissalle aina positiivista.

Kun pääsimme asettautumaan paikoillemme, Eppu otti tutun otteen näyttelemiseen eikä juuri asennostaan viikonlopun aikana luopunut.

Viereisessä häkissä velipoika Emirillä oli kuppi nurin myös...

Emin kaverina oli kotikissa Ukko, joka myös otti rauhallisesti ammattilaisen ottein näytelmätouhut. Sillä onkin joukon pisin näyttelykokemus.

Kuten muuallakaan Suomenlahden eteläpuolella, kissojen hyvinvointiin häkeissä ei täälläkään kaikki paikalliset panostaneet kovinkaan paljon. Ruusukkeita sen sijaan esiteltiin, tosin vähemmässä määrin kuin Latviassa.

Näytelmät sujuivat rutiinilla. Lauantain tuomarina oli hollantilainen Marianne Kuipers-Kossen, joka oli meille uusi tuttavuus. Emi kävi leikkaamattomana ensimmäisenä pöydällä, sen jälkeen heti Eppu ja pojat olivatkin ainoat maut näyttelyssä. Molemmista tykättiin kovasti, Eppu oli enemmän tuomarin mieleen ja saikin kehuja komeasta lihaksikkaasta vartalosta, hienokuntoisesta turkista sekä tietysti ihanasta luonteestaan. Serti tuli molemmille pojille ihan heittäen. Molempien poikien tie kävi myös Tuomarin Parhaiden valintaan ja jäi siihen. Ukko oli hienosti kotikissojen BIS, best in show!

Sunnuntaina tuomarina oli valkovenäläinen Vladimir Isakov, myös uusi tuttavuus meille. Hän myös tykkäsi molemmista pojista ja setelit olivatkin lähes identtiset sanamuodoiltaan. Epulla oli paremmat jalat, mutta vastaavasti Emillä parempi profiili, muuten lähes sanasta sanaan samat arvostelut ja molemmille sertit. Tällä kertaa Eppua ei kutsuttu TP-valintaan, mutta Emi kyllä. Koska Ukko oli samaan aikaan omassa arvostelussaan, Epun henkilökunta kantoi Emin TP-valinnassa ja se olikin koettelemus. Valintaan otettiin 6 kissaa, josta tuomari yksi kerrallaan pudotti kissoja pois kunnes jäljellä oli vain Emi ja ocicat. Sitten mietittiin piiitkään, otettiin kissoja pöydälle ja taas mietittiin. Lähes kuusikiloinen, tasaisesti muriseva Emi kävi henkilökunnan haballe ja vihdoin tuli päätös: molemmat ovat super, mutta tällä kertaa ocicat paneeliin. Ja se olikin sitten BIS, joten ei huonolle hävinnyt Emir! Ukko oli sunnuntaina kotikissapoikien TP ja paneelissa kakkonen.

Koska Eppu sai yhdeksännen CAPS-sertinsä, tarkoitti se, että se sai ylimmän mahdollisen tittelin Supreme Premier, ensimmäisenä Iltavillin kissalan kissana ja myös ensimmäisenä mustasavumaupoikana Suomessa. Tätä juhlittiin kippaamalla pullo pinkkiä shampanjaa yhdessä Emin omistajan Petran kanssa sekä syömällä näyttelypaikan kahvion herkullinen jälkiruoka (lautasellinen jäätelöä, lättyjä, hedelmiä ja marjoja - 2 euroa).

Tuomareiden setelitkin olivat poikkeuksellisen selviä, vain muutama hieman arvattava kohta. Perinteisesti lauantai vasemmalla ja sunnuntai oikealla.

Tyyppi: Impressive boy, very muscular / Solid body + muscular, ex legs
Pää: Well shaped, nice profile / Nice profile, need strong chin
Silmät: Lovely expression + colour / <3 SUPER shape + gooseberry
Korvat: Well set and sized / <3 Nice shape + placement
Turkki: Beautiful texture, lovely contrast, faint "ghostmarking" / Ex glossy + nice sheen, shows ex smoke
Häntä: In balance to the body, tiny kinked tip / Proportioned to the body
Kunto: EX / SUPER
Yleisvaikutelma: Very gentle! / Sweet temper <3
Arvosana: EX1 CAPS / CAPS

Reissu meni jälleen kaikin puolin hyvin, Eppu on mahtavan rentoa matkaseuraa. Vähän ehdittiin myös kaupungille ja plätkytykseenkin perjantai-iltana, Vanhaan Kaupunkiin syömään jne. Kotona oltiin sunnuntai-iltana rättiväsyneenä ja maanantai ja vähän tiistaikin meni vielä rauhoittuessa ja matkaväsymystä pois nukkuessa.

Nyt kun viimeiset sertit ja ylin titteli on saavutettu, on näytelmähommat tarkoitus jättää. Pirokissa Tampereella käymme vielä pokkaamassa kunniamaininnan, tosin jätämme sunnuntain väliin vaikka ilmoittauduttu onkin, sillä yksi päivä saa riittää ja sunnuntain tuomariksi olisi joka tapauksessa tullut sama Vladimir Isakov, jolla olimme Tallinnassakin sunnuntaina. Paikalla siis olemme lauantaina.

Super Supreme

2011-08-22T20:25:00.000+03:00

No niin, Tallinnasta on kotiuduttu ja ihan vain nopeina kuulumisina sen verran että näytelmä meni putkeen ja Eppu palasi Suomeen Supreme Premierin tittelillä varustettuna.

Arvosaavustusta tietysti juhlittiin poksauttamalla pieni pullo kuohuvaa niinkuin näytelmissä tapana on.

Enemmin juhlitaan sitten kahden viikon päästä lauantaina Tampereella Pirokin näytelmässä, jossa käydään pokkaamassa kunniamaininta (Supremen arvon jälkeen ei sertejä enää tarjota vaan tulos on aina kunniamaininta). Tämä jääneekin sitten Epun viimeiseksi näytelmäksi eli me vetäydymme julkisuudesta ja pojat jatkavat molemmat "kotikissoina".

Iso kiitos kasvattajille Päiville & Samulle sekä "alkukodille" Elinalle & Pyrylle ihanasta köllinkäisestä, joka on ollut mainio matkakaveri ja aina ilo esittää tuomarille. Päiville myös superkiitos tuesta näytelmätaipaleella ja monesta monituisesta hauskasta matkaseurasta!

Tarkempi raportti reissusta kunhan tästä toetaan.

Pariskunta

2011-08-18T23:04:00.000+03:00

Aamiaisen jälkeen pojat siirtyivät parvekkeen sohvalle, köllivät ja torkkuivat pidellen toisiaan tassuista. <3

Pariskunta joutuu eroon toisistaan viikonlopun ajaksi kun henkilökunta matkaa Epun kanssa lahden yli etelään hakemaan viimeisiä ulkomaansertejä (toivottavasti!) ja Mauno jää kotiin isovanhempien hellään huomaan.

Jättihöpinkäisen karu kohtalo

2011-08-17T11:47:00.000+03:00

Täälläpäin asustaa voimakas populaatio jättihöpinkäisiä. Erityisesti nyt "syksymmällä" niitä on pyrkinyt sisäänkin, varsinkin kun täällä nukutaan tuuletusikkunat ja parvekkeen ovi auki.

Eräänäkin iltana henkilökunnan asettuessa nukkumaan alkoi ensin kuulua pieni läpätys, sitten ryminä ja kolina ja sen jälkeen maisk maisk kun Mauno pisteli poskeen höpinkäisen kaikkine jalkoineen. Hyvin näytti maistuvan. Tosin yleensä kuvio menee niinpäin että Mauno ketterämpänä saalistaa ja kun saalis on typertynyt, tulee Eppu ja maiskuttelee poskeensa. Sillä kertaa Mauno päätti käyttää saaliin hyödykseen ennenkuin Eppu ehti paikalle.

Ilmeisesti illalla tai yön aikana on jälleen tullut vieraita kun nojatuolin kyljestä löytyi jälleen yhden jättihöpinkäisen jäänteet.

Olisivatko jalat kutitelleet kurkkua kun kolme oli jätetty?

Liikkikset

2011-08-16T17:41:00.000+03:00

Piti mennä oikein katsomaan missä pojat nukkuu kun ei näy eikä kuulu mitään.

Siellähän ne, sängyllä. Mamman liikkikset. Uni tuli kun henkilökunta lähtiessään juoksukiireellä postiin tiputti raksukipon eikä ehtinyt korjaamaan pitkin eteisen lattiaa levinneitä raksuja. Pojat olivat korjanneet kun henkilökunta palasi... Siivoojat.

Kaapin valtias

2011-08-14T22:03:00.000+03:00

Oi onnea ja iloa kun henkilökunta kaivaa jotain kaapista ja jättää ovet hetkeksi auki. Mauno käyttää kaikki mahdolliset tilaisuudet kiivetä tai loikata mahdollisimman korkealle, Eppu tyytyy alahyllyihin. Pehmoisiin pesiin voi vaikka nukahtaa.

Venyyyyy-tys

2011-08-12T14:07:00.000+03:00

Mitä suotta käyttää arvokasta valveillaoloaikaa venyttelyyn, kun niskan voi venyttää myös nukkuessakin?

Oma tila

2011-08-10T22:44:00.000+03:00

Oman tiensä kulkija Mauno on huomannut, että joskus tarvitsee saada rauhaa muusta hulinasta. Oman pesän saa vaikka kaatamalla nojatuolin selkänojatyynyn ja kaivamalla kolon sen taakse.

Mauno on pojista ehdottomasti se joka kaipaa omaa rauhaa ja usein Mauno meneekin nukkumaan ihan itsekseen työhuoneen kaapin päälle tai makuuhuoneeseen sängylle. Eppu on enemmän henkilökunnan läheisyydessä, yleensä olohuoneessa lattiatyynyllä, lattialla tai Pastillissa, vaikkakin välillä pojat karkaavatkin yhdessä kaulailemaan makuuhuoneen sängylle.

Toisaalta ajoittain viileä Mauno on myös se Suurten Tunteiden Mies, eilenkin illalla nukkumaan mennessä henkilökunnan paita kastui rinnuksilta kun Maunon kuolasta, kun herra rrrakasti niiiiin paljon.

Niin se vaan on, Eppu on putkiaivoinen tyypillinen kastraattikolli ja Mauno sitten se tippaleipäaivo, jolla ihan varmasti on jossain piilossa kuningattaren värkit.

Parvekepäivystäjä

2011-08-09T20:06:00.000+03:00

Aina ei jaksa mennä parvekkeelle asti vaan on mukavampaa jäädä päivystämään nojatuolista.

Mauno Silakka

2011-08-05T23:46:00.000+03:00

Tällainenkin löytyi samasta muinaisjäännöskokoelmasta. Eppu ihmettelee, että mitä tuo silakannäköinen tyyppi touhuaa.

Mauno vaan ei osaa nukkua selällään ilman tukea.

Arkistojen aarteita

2011-08-02T17:21:00.000+03:00

Henkilökunnan pikkukamerassa on matoja, joten piti kaivaa iso kamera esiin. Sinne näytti unohtuneen muutama kuva, joista tämä on ihan pakko jakaa, vaikka ei olekaan mikään teknisen valokuvauksen helmi.

Pojilla on vähän ahdasta. Tiedä sitten häntä kummalla loppujen lopuksi onkaan tukalampi olo.

Metri-Mauno

2011-08-01T21:22:00.000+03:00

Pallopää Paneelissa

2011-07-31T19:02:00.000+03:00

Latvialainen kuvaaja Tessa oli paikalla Jelgavan näyttelyssä ja Eppukin kävi hänen kuvattavanaan. Kuvia ei olla vielä saatu, mutta Paneelista oli sunnuntailta yksi kuva Eppulista.

Eppu-raukka näyttää ihan kauhistuneelta silmät pyöreänä... no, onneksi tätä ei varmaankaan tarvitse Epun enää kokea.

Vieraaksi näytelmään?

2011-07-29T13:28:00.000+03:00

Olin jo aiemmin ajatellut postata jutun kissanäyttelyssä vierailemisesta, mutta nyt sain siihen vauhtia Geraniumin kyseltyä edellisen jutun kommenteissa.

Eli, kiinnostaisiko vierailu kissanäyttelyssä? Tässä vähän eväitä.

Kissanäyttelyitä järjestetään eri paikkakunnilla, viralliset Fifen/Kissaliiton alaiset näyttelyt löytyvät täältä: http://www.kissaliitto.fi/nayttelyt. Virallisten näyttelyjen lisäksi järjestetään Esittelynäyttelyitä (niissä ei kisata titteleistä ja serteistä vaan esitellään kissarotuja ja ne ovat yleensä rotujärjestöjen järjestämiä) ja sen lisäksi myös kaksi muuta kansainvälistä organisaatiota, CFA ja TICA, järjestävät näyttelyitä.

Kissanäyttelyyn ovat vieraat tervetulleita, pääsymaksut ovat yleensä muutaman euron luokkaa. Lisäksi kissanomistajien kannattaa varata mukaan rahaa myös mahdollisille ostoksille, näyttelyissä on yleensä myyjiä, sekä kaupallisia että esimerkiksi rotuyhdistyksiä, jotka myyvät erilaisia tavaroita niin kissoille kuin omistajillekin. Kissoja näyttelyissä ei myydä, se on kiellettyä säännöissä, mutta toki monet kasvattajat mainostavat olemassaolevia pentujaan tai tulevia pentueita.

Näyttelyssä kissat viettävät päivän häkeissään, jotka ovat joko järjestäjän tarjoamia metallisia verkkohäkkejä verhoilla somistettuna tai omistajan omia kevythäkkejä. Periaatteessa näkyvyyttä häkkiin ei saisi peittää, mutta joskus kissan oloa on tarpeen rauhoittaa peittämällä häkki.

Jos häkit sijaitsevat isoissa ringeissä, on kyseessä euronäyttely ja tällöin omistajat istuvat ringin sisällä ja yleisö kiertää ulkopuolella. Näkyvyys häkkiin on tällöin molemmilta puolilta, eikä yleisön ole syytä mennä ringin sisäpuolelle ellei omistajien kanssa toisin sovi. Perinteisissä näyttelyissä häkit ovat riveissä ja häkki on auki vain toiselta puolelta ja tuolloin omistajat yleensä istuvat häkkien edessä kissojensa luona, jolloin näkyvyys häkkeihin saattaa olla huonompi.

Valtaosa omistajista esittelee kissaansa mielellään ja kertoo kissasta ja rodusta, joten kiinnostuneen kannattaa rohkeasti jutella omistajille ja kysellä. Monesti tarjolla on myös rotuesitteitä. Omin päin häkkeihin ei kuitenkaan kannata mennä sorkkimaan eikä ovia saa aukoa. Kysy aina lupa omistajalta ennenkuin kosket kissaan! Monet kyllä antavat luvan silittää kissaa, mutta saattavat pyytää ensin pyyhkäisemään kädet desinfiointiaineella. Tästä ei kannata pahastua vaan se on varotoimi näyttelyssä, jossa on satoja kissoja. Myös tuomarien pöytä desinfioidaan jokaisen kissan jälkeen.

Kissat arvostellaan tuomarin pöydällä, jonne omistaja kiikuttaa kissan vuorollaan. Tuomarien pöydät sijaitsevat yleensä alueen reunoilla, usein rajatulla alueella, jossa joskus voi olla tungosta. Tuomarin pöydän ääreen saa mennä vain kissa yhden omistajan kanssa eli yleisön tulisi pysyä noin parin metrin päässä tuomarinpöydistä. Näin annetaan tuomareille arvostelurauha ja myös kissalle, sillä se on usein omistajaakin hermostuttava tilanne kun omaa kissaa arvioidaan. Seuraa siis tuomareiden työskentelyä sopivan etäisyyden päästä. Oman vuoron seuraaminen ja odottelu voi myös olla hermostuttavaa, joten tässä ei välttämättä ole se paras aika jututtaa kissan omistajaa - samoin silloin kun kiidetään kissa sylissä hallin läpi tuomarille tai tuomarilta omaan häkkiin.

Näyttelyssä saa kissoja kuvata vapaasti, mutta toki on kohteliasta kysyä lupa omistajalta, jos omistaja on vieressä. Ystävällistä on kuvata ilman salamaa, ainakin aivan lähietäisyydeltä.

Rauhallinen käytös on suotavaa, eli pidä juoksevat ja kiljuvat lapset kurissa. Kaikenlainen paukauttelu, rämistely ja häkkien paukuttelu ei ole suotavaa. Luonnollisestikaan halliin ei tuoda omia kissoja tai koiria tai muita eläimiä.

Jos jossain karkaa kissa, sen perään ei kannata lähteä juoksemaan vaan yrittää rauhallisesti napata se talteen, jos mahdollista. Usein hallissa huudetaan "kissa irti", jos näin pääsee käymään, jolloin ihmiset tietävät olla varuillaan ja sulkea mahdolliset auki olevat ovet.

Tarjoilu (kuoharia, naposteltavaa, kakkua) häkin edessä ei ole yleisötarjoilu vaan siinä yleensä juhlitaan kissan valmistumista tiettyyn titteliin (yleensä vain ylimmät tittelit).

Päivä näyttelyssä on pitkä, paikalla pitää olla kahdeksan maissa ja monet lähtevät ajamaan useamman tunnin matkan päästä. Näyttelyt loppuvat yleensä vasta viiden, joskus kahdeksankin maissa, joten loppupäivästä sekä omistajat että kissat voivat olla jo aika väsyneitä.

Lyhyesti:
- älä koske kissaan ilman lupaa tai avaa häkin ovea
- älä ruoki kissaa ilman lupaa
- kysy reippaasti kissan omistajalta, jos kissa tai rotu kiinnostaa
- huolehdi, että mukana olevat lapset käyttäytyvät rauhallisesti
- älä käytä salamaa, jos kuvaat kissaa läheltä
- jos häkit ovat ringeissä, älä mene ringin sisäpuolelle, se on omistajien aluetta
- jätä tuomarille arvostelurauha ja seuraa tuomarointia etäämmältä - katso mallia kissojen omistajista

Kysykää jos jäi epäselvää niin täydentelen! Vaikka tässä tuli monta "älä"-juttua, niin tarkoitus ei ole antaa negatiivista kuvaa näyttelyistä, kyllä ne ovat ilman muuta myös yleisötapahtumia ja niissä näkee monia erilaisia kissoja (viikonloppuna SUROKissa Espoossa paikalla 800 kissa molempina päivinä!).

Linkitetään tähän vielä aiemmat, kissanäyttelyn kulkua valottavat postaukset:
Näyttelijän päivätyö, osa I (näyttelypäivän kulku)
Näyttelijän päivätyö, osa II (kategoriat, tittelit jne)

Jelgavan setelit

2011-07-27T18:34:00.000+03:00

No niin, tässä myös setelit Jelgavasta, ja arvottavia kohtia onkin pitkästä aikaa reippaasti, eli arvauksia kehiin, setelit suuremmaksi klikkauksella. (Edit: Kiitos Päivi avusta!)

Vasemmalla lauantai ja Eric Reijers, oikealla sunnuntai ja Francoise Milcent-Dubois.

Tyyppi: Super strong & large / Strong large musculous body
Pää: Ex broad & lovely forehead / correct wedge as well as the profile
Silmät: Ex size, good look, nice colour / Nice look but a bit pale
Korvat: Ex set and open at base / Medium size lovely shape
Turkki: Fine short (shut?) shiny ex smoke / SUMMER COAT but nice colour & contrast
Häntä: Long & fine(?) with a tip(?) / correct shape but not perfect at the tipKunto: Super / Ex condition
Yleisvaikutelma: Sweet & relaxed / Ex good boy
Arvosana: CAPS / CAPS

Kotimaa kun taakse jäi...

2011-07-26T17:33:00.000+03:00

Perjantaina koitti aika hypätä satamasta kyytiin ja suunnata kohti Baltiaa ja Jelgavan näyttelyä Etelä-Latviassa. Matka alkoi aamulla ennen yhdeksää kun lastasimme tavarat satamassa Matka Saarenpään bussin kyytiin. Eppu joutui valitettavasti matkustamaan lahden yli Tallinnaan bussissa laivan autokannella muiden kissojen kanssa, kun henkilökunta paistatteli päivää aurinkokannella.

Tallinnassa sitten pakkauduimme kaikki bussiin ja matka etelään alkoi.

Toiset matkustivat turistiluokassa...

Toiset bisnesluokassa.

Matkasimme Pärnun kautta Riikaan, jossa majapaikkamme Days hotel sijaitsi. Päivä oli kuuma, yli kolmekymmentä astetta läpi koko reitin, mutta bussi oli onneksi ilmastoitu. Perille saavuimme hieman ennen seitsemää illalla, eli noin 10 tunnin matkanteon jälkeen melkoisen väsyneinä. Ilta kuluikin hotellin televisiosta CNN:ltä Oslon tapahtumia seuraillessa ja Epun kasvattajaa Päiviä odotellessa, joka saapuikin hieman ennen puoltayötä lentäen. Mukana piti seurata Epun isoisoäiti Kiija, joka jäikin kotiin viime tingassa sairastuttuaan. Koska lennot oli maksettu, saapui Päivi seuraksemme kuitenkin.

Hotellissa vietettiin ilmeisesti häitä, ja humppa raikasi niin että ennen puoltayötä oli turha kuvitella nukkuvansa. Henkilökunta soitti respaan jäätävän puhelun puolenyön jälkeen ja sieltä luvattiin DJ:n poistuvan 00:30, jonka jälkeen hotelli hiljenikin. Nukkuminen oli hieman tukalaa kuumuuden (ei ilmastointia...) vuoksi, mutta onneksi Eppu sentään ymmärsi lämmittää kasvattajaa eikä henkilökuntaa... <3

Aamulla ennen seitsemää kissojen piti olla bussissa, jotta pääsimme vetäisemään pika-aamiaiset ja lähtemään kohti Jelgavaa, Riikasta noin 50 km kaakkoon sijaitsevaa pikkukaupunkia, jossa näytelmä pidettiin. Tiet olivat muhkuraiset kuten Latviassa on, joten matkaan meni kolmisen varttia. Perillä odotti Zemgales Olimpiskais Centrs -urheiluhalli, jossa näytelmä pidettiin.

Eläinlääkäritarkastukseen oli kohtuullisen massiivinen jono ulkoa asti, ja jonon päässä odottikin vain kaksi lääkäriä ja heillä yhteinen assistentti skannaamassa kissojen mikrosirua. Lisäksi pakkaa sekoitti se, että ensin pitikin ilmoittautua (kun Suomessa toimitaan toisinpäin eli lääkäriin ensin) sekä se, että venäläisten - joita paikalla oli paljon - jonotuskäsitys on hieman erilainen kuin meidän säntillisten suomalaisten, eli näitä kanssakilpailijoita sitten putkahteli jonoon milloin mihinkin väliin runsain mitoin.

Perillä eivät pöydät ja häkit riittäneet, joten niitä sitten suomalaiset kävivät kasaamassa paikalle lisää. Näyttely oli suomalaisittain pieni, noin 300 kissaa (kun esimerkiksi ensi viikonloppuna Espoossa pidettävässä Surokin näyttelyssä on 800 kissaa), mutta silti järjestäjillä ei ollut oikein homma hanskassa ja sählinkiä oli paljon. Asiaa vaikeutti myös se, että englantia paikalla puhuttiin kovin huonosti.

Tapahtuma oli paikallisille kuitenkin suuri, liput liehuivat ja peräti kunnanvaltuustokin kävi paikalla tutustumassa tapahtumaan. Televisioon kuvattiin ja yleisöä oli paljon.

Saimme onneksi paikan pöydänkulmalta tuttujen naapurista. Kasvattajalta Eppu sai lainaksi häkin, jotta ei tarvinnut paikallisiin häkkeihin turvautua, niiden koko kun ei vastaa suomalaisia (joissa noudatetaan kansainvälisiä Fife-sääntöjä mitoituksessa, täällä ei säännöillä niin väliä ollut missään kohtaa...). Lisäksi umpinainen häkki yleisöön päin oli äärimmäisen hyvä sillä vieraita, erityisesti lapsia oli paljon, ja kaikki näyttivät sorkkivan kissoja avoimissa häkeissä suruitta.

Eppu asettui taloksi ja viettikin rennon viikonlopun mökissään, pääosin köllötellen. Eppu oli jälleen näyttelyn ainoa mau.

Naapurimökissä asui Viivi-prinsessa, Epun isoisoisä Manun perheestä. Viivi valmistui sunnuntaina Grand International Championiksi.

Ja Viivin naapurissa asusteli maailman suloisin pieni lepakkokorva...

Paikalliseen tyyliin vanhat ruusukkeet oli kaivettu esiin (ei tämäkään sääntöjen mukaista...) ja niihin oli panostettu enemmän kuin häkkien muuhun sisustukseen tai kissojen mukavuuteen. Kovin oli ankeaa monilla kissoilla.

Muitakin sääntörikkomuksia näki, kuten esimerkiksi samassa ringissä olleet american curl -pennut, joita omistaja kaupitteli 50 latilla kappale (noin 75 euroa), heti olisi saanut mukaan kuulemma. Kauppaa käytiin avoimesti useammallakin häkillä, vaikka kissojen myynti näyttelyissä on säännöissä ehdottomasti kielletty.

Paikalla oli yllättäen myös frettejä, mistä lienee syystä...

Lauantain tuomarimme oli Eric Reijers, joka on meillä ollut ennenkin ja kuuluu ihan ehdottomiin suosikkeihimme. Eric on kokenut, varmaotteinen mutta erittäin ystävällinen ja lempeäotteinen käsittelijä ja Eppu viihtyi jälleen pöydällä oikein hyvin. Eppu sai yleisarvosanakseen sweet & relaxed (laitan setelit myöhemmin) ja kehuja komeasta lihaksikkaasta rungosta, hienoista läpyköistä ja superkunnostaan. Tuloksena serti. Kutsu tuli myös tuomarin parhaan valintaan, mutta siellä voiton vei musta cornish rex, suomalainen, joka voitti myös BIS-tittelin molempina päivinä.

Viivi oli tuomarinsa paras lauantaina ja pääsi siten paneeliin. Koska Latviassa assistentit ovat kokemattomia ja heitä on vähän, paneelissa tarvitaan apukäsiä (paneelissa eli loppukilpailussa kissojen omat omistajat eivät saa kissojaan esittää tuomareille). Henkilökunta oli luvannut Viivin henkilökunnalle kantaa Viivin paneelissa, jos se sinne pääsee ja näin toimittiin. Viivi kun on hieman säpäkkä neiti ja tykkää kovasti sähistä ja murista, vaikkei sillä mielenosoitusta kummempaa tarkoitakaan. Paneeli sujui hienosti ja Viivin henkilökuntakaan ei pahasti moittinut suorituksesta, vaikka voittoa ei tullutkaan.

Näyttely päättyi vasta seitsemän maissa illalla, noin tunnin myöhässä, ja siihenkään mennessä sihteeristö ei saanut arvosteluseteleitä valmiiksi (Suomessa niitä saa noutaa pitkin päivää, täällä ne pistettiin kerralla jakoon vasta kun kaikki olivat valmiina), joten niiden nouto jäi seuraavalle päivälle.

Pyörähdettyämme vielä Jelgavaa katselemassa olimme perillä Riikassa vasta yhdeksän maissa. Henkilökunta lähti Epun kasvattajan kanssa kaupungille pikaiselle kävelylle ja syömään. Menomatkan suoritimme paikallisella johdinautolla ja koimme lipuntarkastuksenkin, joka on astetta jykevämpi operaatio kuin kotimaassa. Paluumatkalla saavuimmekin sitten hotelliin poliisisaattuessaa sinisten valojen välkkeessä kun taksikuski ilmeisesti teki jonkun ajovirheen ja poliisi pysäytti meidän, mutta keskustelun jälkeen kuljettaja sai luvan ajaa loppumatkan hotellille ja päästää meidät kyydistä ja jäädä selvittämään asiaa.

Sunnuntaina oli lauantain tapaan aikainen herätys ja seitsemältä matkaan. Päivä meni istuskellessa ja odotellessa tuomarointivuoroa. Tuomarimme oli ranskalainen Francoise Milcent-Dubois, joka on tunnettu omituisesta tavastaan ottaa kissoja mielivaltaisessa järjestyksessä, joten vuoron kyttäämisessä olikin aika homma. Ilmeisesti myöhästyimme hänen ensimmäisestä yrityksestään ottaa Eppu pöydälle ja jouduimme odottelemaan jonkun aikaa. Tuomari ei selvästikään tiennyt savumausta juuriaan mitään, mutta suurta kokoa ja lihaksikkuutta kehuttiin ja yleisarvosana oli ex(cellent) good boy. Serti tuli.

Eppu sattui olemaan myös tuomarin ainoa kastraattiuros (koko näyttelyssäkin niitä oli vain neljä - siellä kastraattien näyttelyttäminen ei ole kovin yleistä kun taas Suomessa niitä on vähintään yhtä paljon kuin leikkaamattomiakin) joten sertin saatuaan se sai myös "tuomarin paras" -tittelin eli nominoinnin ja pääsi ensimmäistä kertaa elämässään paneeliin eli loppukilpailuun!

Koska Epun henkilökunta oli lauantaina paneelissa esittänyt Viivin, oli vastavuoroisesti sovittu että Viivin henkilökunta esittää Epun, jos se paneeliin pääsee ja Olli ehtikin hakea jo assistenttiessun. Sen jälkeen seurasi yllätys: lauantaina venäläiset olivat tehneet protestin (noin yleisesti suomalaisten esittämisestä, ei nyt sentään Viivistä vain) ja sunnuntaina järjestäjät sitten kielsivätkin suomalaisia esittämästä suomalaisia kissoja. Venäläiset tosin saivat esittää venäläisiä kissoja...

Henkilökunta jo harkitsi Epun vetämistä paneelista sillä eihän se mikään BIS-voittaja ole ja kokemus vieraan käsissä on aika rankka pitkän päivän päätteeksi. Koska tilaisuus kuitenkin oli aikalailla ainutkertainen, Eppu joutui paneelihäkkiin odottamaan vuoroaan.

Paneelikaan ei mennyt ihan kuin elokuvissa, muut kissat olivat jo pöydällä ja tuomarit niitä arvioimassa kun henkilökunta vielä huuteli assareille että täällä olisi tämä yksi kissa. Lopulta pääassistentti sen kävi sitten nappaamassa ja Eppukin sai 15 sekuntiaan julkisuudessa. Luonnollisestikaan se ei yhtään tuomariääntä saanut ja voiton vei sama crx kuin lauantainakin.

Sitten Eppu boksiin, kamat kasaan ja kotimatkalle. Ajoimme suoraan Jelgavasta Tallinnaan, vain Pärnun kohdalla ruokatauon pitäen ja olimme Tallinnassa hotellissa tasan puolilta öin. Eppu nukkui ja köllötteli rennosti henkilökunnan vieressä koko matkan ja hauskuutti kanssamatkustajia rennoilla nukkuma-asennoillaan ja komeilla vampyyrinhampaillaan.

Maanantaina aamusta sitten koitti matka laivalla takaisin ja kotona odotti suhiseva Mauno, joka oli viettänyt viikonlopun "isovanhempien" seurassa nautiskellen ainoan kissan täysivaltaisesta huomiosta.

Eppu on kyllä mainio matkamies, matkat sujuivat rennosti nukkuen ja köllien, samoin näyttely, pissa- ja kakkahommat sujuivat reissulla myös, ja ruokaakin meni. Henkilökunta on väsynyt, mutta onnellinen pikkuisestaan.

Harjoitusleiri

2011-07-20T17:36:00.000+03:00

Latvianmatka lähestyy ja Eppu on aloittanut kuivaharjoittelun. Kasvattajalta saatiin lainaksi reissuun kevythäkki ja sitä on kotona mallailtu ja annettu vähän omia tuoksuja kotoistamiseksi.

Mauno selvästi tietää ettei teltta ole sitä varten ja on jättänyt sen pääosin aika vähäiselle huomiolle, mutta Eppu on nautiskellut siellä useammatkin unet. Katsotaan miten uni maittaa kun päästään tositoimiin viikonoppuna.

Sisäsauma

2011-07-18T21:03:00.000+03:00

Ei siellä ole vetskaria. Henkilökunta on koittanut.

Kai se on uskottava kun parikin ihmistä on siitä sanonut: Mauno on lihonut. Kuulemma. Tai siis miehistynyt. Selkä levennyt ja pääkin. Ottaa Eppua kiinni massassa. Johan se on aikakin, 3,5 vuotta mittarissa kohta, miehistyä.

Valo yössä

2011-07-17T19:39:00.000+03:00

Silmistä oikein loistaa älykkyys...

No ei sitä väsyneenä voi kaikkea muistaa. Niinkuin vaikka vetää kieltä sisään sen jälkeen kun on putsinut turkkiaan.

Tarkastaja Turakainen hifikeikalla

2011-07-16T23:12:00.000+03:00

Tässä joku aika sitten suoritettiin taloudessa hifilaitteistojen päivitystä ja huoltotoimenpiteitä. Tarkastaja Turakainen oli luonnollisesti tapahtumien keskipisteessä.

Savun hälvettyä tarkastamme kytkennät...

Itse Turakaisen hääriessä kytkentöjen parissa, apupoika tarkkaili tilannetta hieman kauempaa, mutta herkeämättä toki myös.

Lopuksi kytkennät tarkastettiin vielä päällisin puolin ja annettiin henkilökunnalle lupa sulkea työmaa ja työntää kaappi takaisin.

Pupustelu jatkuu

2011-07-15T21:12:00.000+03:00

Poikien pupustelulle ei näy loppua, yhä edelleen se kaverin syli vetää puoleensa. Nyt tosin on siirrytty lattialta nojatuoliin.

Helteiden myötä on alkanut infernaalinen karvanlähtö. Molemmilta lähtee karvaa tukuittain, kun vain koskeekin. Epussa se tietysti näkyy, kun vaalea aluskarva jää mustalle pintakarvalle. Sen lisäksi se näkyy kämpässä, imuroida saisi parikin kertaa päivässä.

Ikävintä karvanlähdön ajoituksessa on se, että ensi viikolla ollaan lähdössä näyttelemään Latviaan ja hakemaan viimeisen luokan pakollisia ulkomaansertejä. Toivottavasti tuomarit eivät rokota irtokarvoista sillä niistä ei pääse eroon millään, kiinni jäädään jos tuomari Eppuun koskee... ja lauantaiksi saimme vielä ihan lempituomarimme Eric Reijersin, joten odotukset ovat korkealla.

Jätti-Maunon paluu

2011-07-13T20:48:00.000+03:00

Aito ja alkuperäinen Jätti-Mauno kiertää kissanäyttelyitä Mau-yhdistyksen roll-upissa, mutta nyt sille on ilmaantunut kilpailija, Jätti-Mauno II.

Henkilökunta tilasi kaksi canvas-taulua Maunon kuvista, tässä on se toinen ja se joka ei jäänyt kotiin, vaan matkasi edelleen Maunon isän Simban kotiin.

Toinen odottaa ripustusta henkilökunnan makuuhuoneessa.
(Kuvissa taulussa on kuplamuovi päällä, siksi hailakat värit.)

Laiskiainen puussa

2011-07-12T17:28:00.000+03:00

... no, tyynyllä ehkä kuitenkin. Taloudessa on huonosti vaakasuuntaisi puupaikkoja, eli laiskiaisen biodiversiteetti on hieman vaillinainen, joten pitää keksiä vaihtoehtoisia paikkoja.

Laiskiainen on sopeutuva laji.

Pökköä pesään

2011-07-11T18:49:00.000+03:00

Kaverin pylly on kaikkia maailman untuvatyynyjä miljoona kertaa parempi päänalunen.

Maailmojasyleilevä yin ja yang, täydellinen tasapaino ja rauha.

Bring it on! When the going gets tough, the Egyptians get going! Ulkona on +30° C, sisällä varmaan ainakin sama ja epyktiläiset ei ole millänsäkään, halirulla vaan tiukkenee.

Henkilökunnalle riittäisi kyllä vähemmänkin...

Vähän touhuakin

2011-07-10T22:44:00.000+03:00

Vaikka pääosin onkin vaan maattu lötköpötköinä koko sakki, on täällä vähän touhuttukin. Henkilökunta sai postipaketin ja kas, siitähän irtosi se perinteinen huvi.

Laatikko on juuri sopivan pitkulainen erityisesti Herra Vanpyyrin päiväunille.

Lämpö ja läheisyys jatkuu

2011-07-09T21:35:00.000+03:00

Kun Musta tuossa eilisen postauksen jälkeen kyseli, että miten te pojat jaksatte olla niin kylkimyyryä näillä keleillä niin kyllähän me jaksetaan! Vaikka kuinka! Enemmän kuin koskaan, itse asiassa.

Koskaan ei ole liian kuuma kaivaa pää toisen massukarvoihin ja ottaa päikkärit kimpassa!

Lämpöriippumatonta läheisyyttä

2011-07-08T13:31:00.000+03:00

Ei haittaa vaikka lämmin onkin, kaverin kainalo kelpaa silti!

No photos please! Damn paparazzi!

Niin herkkää...

Ei kuumuutta kummempaa

2011-07-07T19:59:00.000+03:00

Eppu köllöttää parvekkeen sohvalla...

Ja Mauno nukkuu silmät auki olohuoneessa.

Ei meille sen kummempaa kuulu. Kuumuutta vaan.

Mikko etsii kotia!

2011-07-05T22:12:00.000+03:00

2-vuotiaalle kastroidulle pronssitäplikkäälle egyptinmaupojalle Mikolle pitäisi löytyä uusi koti. :-(

Valitettavasti yhteiselo kaverikissan kanssa nykyisessä kodissa on käynyt vaikeaksi. Ensiapuna on yritetty Mikon kastrointia, mutta tilanne ei ole parantunut. Mikolla ei vaikuta mitään ongelmaa itsellään olevan, mutta kaveri ei häntä enää sulata. Tämän kuluneen reilun puolen vuoden aikana Mikko on kesyyntynyt kohtalaisen mukavasti, tulee oman ihmisensä syliin kehräämään ja tykkää kovasti huomiosta ja rapsuttelusta. Ruoka maistuu monipuolisesti. Mikko tarvitsisi kodin, jossa se saisi olla ainoa kissa. Kodissa olisi rauhallista, ei pieniä lapsia. Uudella omistajalla olisi hyvä olla aiempaa kokemusta kissoista. Jos voisit tarjota Mikolle hyvän kodin, tai tiedät jonkun, joka voisi, otahan yhteyttä vaikkapa sähköpostilla (ilman alaviivoja). Rekisteripaperit löytyvät, mutta näyttelijäksi Mikosta ei ole.

MIKOLLE ON ALUSTAVASTI LÖYTYNYT UUSI KOTI JA SEURAAMME TILANNETTA. TÄLLÄ ERÄÄ SIIS ETSINTÄ ON LOPPUNUT.

Röökillä

2011-07-04T23:17:00.000+03:00

Henkilökunnan puutarhainnostus valtaa tilaa poikien kiipeilytelineestä.

Mauno ja tupakka

Mauno on lähinnä sen näköinen, että vie ne saakelin rehusi hittoon täältä meidän hoodeilta, mutta ainakaan vielä se ei ole ryhtynyt tuumasta toimeen ja tiputtanut koristetupakkaa alas. Ehkä jonain päivänä kuuluu täp täp täp ja kops...

Avara luonto

2011-07-03T20:12:00.000+03:00

Ainakin osa lukijoista varmaan muistaa noin vuoden takaisen kuvaussession poikien kanssa, tuloksena upeita hyppykuvia. Myös muut ovat päässeet nauttimaan saman kuvaajan palveluksista:

Arnon tiikerikuva on hiljattain niittänyt mainetta ympäri maailmaa, mm. Daily Mailissa, ja nyt odotamme Maunon vuoroa. Yhdennäköisyys pedoilla on huomattava.

Kiertoilmauuni

2011-07-02T21:24:00.000+03:00

Alalämpö päällä, tuuletus ylhäällä.

Mauno on löytänyt mukaviileän paikan työhuoneen kaapin päältä. Kodin vähitenkäytetty huone tällä kelillä, joten siellä on ainakin rauhallista.

Päivät menee pötkötellessä, yöllä jaksaa vähän juostakin. Ja jos henkilökunnalla on hiki nukkuessa, niin pojat kyllä auttavat ja tulevat kainaloon lämmittämään.

Sininen hetki

2011-06-30T17:08:00.000+03:00

Mauno löytää leikin aiheen mistä vaan...

Eppu sen sijaan ei aina jaksa osallistua moiseen koohottamiseen.