M•A•U•K•U•J•A

Työhuone on Epun huone. Useimmiten se nukkuu tuossa sohvalla viltin päällä, tai joskus lattialla maton päällä auringonläikässä. Viltti on niin ihana, että sitä pitää aina leipoa ennen kiepille kääriytymistä. Joskus voi myös makoilla sohvan selkänojan päällä, josta on näkymät olohuoneeseen, missä henkilökunta röhnöttää sohvalla.

Kyllä, tämä liittyy kissoihin, blogin aihe ei ole muuttunut! Jo aikaa sitten rutkutin kun Zooplus lopetti Litter Locker -kakkaroskiksen täyttöpussien myynnin. Roskis on ollut hyvin toimiva, mutta eihän siitä ole mitään iloa ilman täyttöpusseja. Sain silloin vinkin, että itse asiassa samoja täyttöpusseja käytetään vaipparoskiksissa. Niitä on sen jälkeen siis meilläkin käytetty. Rinkula on hieman löysä kakkaroskikseen, joten olen entisiä pussinjämiä kietonut kasetin ympärille täytteeksi, jolloin se ei pääse muljahtamaan ulos kolostaan. Näitä myydään useissa vauvatarvikeliikkeissä, itse olen paristakin eri nettikaupasta tilannut. Tuollainen 3+3 kasetin satsi kestää kyllä todella pitkään. Kaunishan se muoviroskis ei ole, mutta meillä se on kakkakaapissa sisällä eli ei näkyvissä. Ja mikä parasta, sanoo Eppu, kun kasetit tilataan postitse, ne tulevat pahvilaatikossa. Jee!

Tänään on juhlapäivä, Eppu täyttää 5 vuotta. Sehän on vähän niinkuin puolipyöreitä, onneksi ei kuitenkaan vielä täyspyöreitä. Aika kiitää kuin hirvi. Toisaalta se juuri tuli pienenä tirppana ja kävi pää pystyssä leikkimään pelottavan Mauno-enon kanssa, vaikka enomies vähän julmisteli alkuun. Toisaalta se on ollut täällä aina. Pöpinkäisen juhlapäivä on mennyt arkisissa merkeissä. Ensin tökittiin henkilökunnaksi kutsuttu ryhävalas sängystä ylös. Sitten herkkuaamiainen sein muodossa. Sitten hylkeenä auringonläikässä ruuan sulattelua. Rennot päikkärit jatkuivat Linnan katolla. Lopuksi Mauno-eno antoi vielä pesun ja sitten olikin aika sammua päikkäreille. Ilta mennee samoissa merkeissä, päikkärit ovat iso osa Epun elämää.  Toivotamme porukalla onnea muille E-sarjalaisille: velipoika Emille, sisko Ennalle, veli Nelsonille kaukana Singaporessa sekä Eshe-siskolle Italiaan.

Kun henkilökunta nousee sängystä, on lämpimälle paikalle usein tungosta. Parhaassa tapauksessa häiriköidään henkilökunta ylös ja sitten itse jäädään köllöttelemään. Kiire aamupalalle loppuikin siihen lämpimään sänkypaikkaan, ehtii sitä syödä myöhemminkin – kyllä, meidän pojat eivät ole ruokaorientoituneita. Paitsi jos on seitä. Tai Epulle katkarapuja. Olisipa kiva, jos taipuisi tuollaiselle kiepille ja saisi kaikki raajat samaan nippuun. Ihminen. Pois häiriköimästä.

Edit: Aika järkkyä mitä Blogger tekee kuvalle. Avasin kuvan uudelleen Photoshopissa korjatakseni keltaisuuden pois, ja kuvahan on ihan erinäköinen Photarissa! Täällä kuva on ihan keltainen ja epätarkka. Plääh.

Se ei ole karvanassu eikä kaljamaha, vaan Epun seurannassa oleva massukarvoitus. Henkilökunta seuraa sitä jatkuvasti ja on iloisena voinut todeta, että kyllä se kasvaa. Tai no, karvan kasvu on iloinen asia, mutta on se tuolla kortisonikuurilaisella myös se massu ehkä vähän kasvanut, mikä ei sinänsä ole iloinen asia, mutta ei maailmanloppukaan, Eppu on ollut ihan timmissä kunnossa niin ei olla vaaravyöhykkeellä pienellä kasvullakaan. Koko tuo "vaalea" alue siis oli taannoin karvaton, kuvassa oikealla oleva yläosan läikkä tosin vetskun toimesta, kun ajeli karvat vatsan yläosan ultraukseen. Keskellä näkyy vielä karvojen alta pigmenttiläikkääkin, joka syntyi intensiviisestä nuolemisesta. Nyt ollaan siis jo ihan pitkien karvojen tilanteessa, vaikkei karvoitus vielä tuuheaa olekaan. Kortisonia on syöty neljä vkoa, josta puolet lasketulla annoksella, ja seuraavaksi puolitetaan taas annos ja katsotaan miten jatkuu, palautuuko nuoleminen. Aluksi reaktiona oli hillitön nälkä, ka...

Henkilökunta päätti sunnuntain ratoksi käyttää muutaman tovin uudenmallisen hiiren testaamiseen. Varsinaisesti henkilökunta suoritti valmistustehtäviä ja pojat testaamisen. Eppu ei juurikaan hiirestä innostunut, vaan lähinnä keskittyi tyhjentyneen kissanminttupurkin nuolemiseen, josta luonnollisestikaan ei ole kuvia – musta pyörivä pää ja laatikko, ei tunnistettavia kuvia. Mauno sen sijaan tapansa mukaan oli innolla mukana, koska missä on minttua, siellä on Mauno. Hiiri sai kyytiä niin tassuista kuin kielestäkin. Ja millainen se hiiri sitten oli? Ihan perusmalli, kolmion muotoinen, samasta kestävästä kankaasta kuin tömpsyttimetkin, lisänä viikset.