torstai 2. heinäkuuta 2015

Rottaleikkiä


Jostain lelukasojen syövereistä löytyi taas varsin leikittävä rotta. Ja kuten tunnettua, vanhat lelut kiinnostavat kun ovat vähän aikaa pois. Yksi tällainen on joskus aiemmin suolistettukin, jotain jyviä on sisällä. Ja muistaakseni valerianaa, siksi niin kiinnostava onkin.

*pus*


*lips*


Leikkiessä tuli hiki ja massutäplät – meillä kutsutaan pippurimassuksi – hikosivat. Ne piti putsata.


Myös pelivälinettä piti putsata.


Sitten tuli väsy. *hauks*


No niin henkilökunta, nyt on leikitty kameralle tarpeeksi, voi poistua. Päikkäriä pukkaa.


Juu on kesä ja kuuma ja maataan vaan. Aika vähissä on leikit olleet.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Ompeluseura

Meillä ommeltiin tänään.


Pojat kyllä pitävät huolta siitä, ettei henkilökunnan tarvitse yksin ommella. Tai jos ompelu jo itsessään on sellaista mitä saakin tehdä yksinkin, kankaan leikkaus kyllä tuo uteliaat paikalle, onhan se melkein lakanoiden vaihtoon verrattavaa touhua, jos kangas on vähänkään isompi. Yleensä innokkaampana on paikalla Vaatturi Kuukunainen, mutta tällä kertaa hänellä oli kiireitä (päiväunet), joten Tarkastaja Turakainen oli yksin laadunvalvontatehtävissä.


Välillä häntä meinasi huiskahtaa suoraan saksien väliin, mutta onneksi henkilökunta on tottunut avustajiin ja tietää pysyä valppaana erityisesti leikatessaan.


Työn alla oli tällä kertaa kissankorvaisia kauratyynyjä niskanlämmikkeeksi. Näin montaa ei kotitarpeiksi tarvita, vaan tästä lähtee ystäville ja kun lisää valmistuu, myyntiinkin.


lauantai 6. kesäkuuta 2015

Kulmapaikka

Kissoilla on omat makoilu- ja nukkumapaikkansa. Suurin osa niistä on vakioita, kuten olohuoneen erkkerissä ikkunapenkillä oleva huopakoppa. Suosio on aika tasaista.

Sitten on aaltoliikettä. Pari viikkoa sitten Eppu otti käyttöön ainakin puoleksi vuodeksi unohtuneen paikan sohvan selkänojatyynyn päältä. Kukaan ei ollut muistanut sitä vähään aikaan, kunnes yhtäkkiä Eppu keksi ottaa sen taas käyttöön. Sen jälkeen siitä on taisteltu.


Nyt tilanne on jo hieman rauhoittunut, mutta alkuun siinä oli jatkuva miehitys. Kun toinen liikahti, toinen nappasi paikan heti. Muutamaan otteeseen siinä oltiin päällekkäin, luonnollisesti Eppu alla ja Mauno päällä, toisinpäin ei onnistu, Mauno ei siedä Eppua päällän. Nyt Eppu on siirtynyt nauttimaan kopasta ikkunalla enemmän ja kulmapaikka on enenevissä määrin Maunon valloittama.


Siinä on hyvä olla lähellä sohvalla elämäänsä elävää henkilökuntaa.


sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Intohimorikos

Meillähän ei raksuja syödä ruokana, kupista, vaan ne ovat ekstraherkku. Sitä herkkua kyllä tarjotaan päivittäin, mutta aina jonkinmoisen aktiviteetin muodossa, eli raksut heitetään pitkin keittiön lattiaa etsittäväksi (samalla kun henkilökunta karkaa ulos ovesta...) tai sitten aktiviteettilaudalta tai muista kätköistä poimittaksi.

Raksut ovat kuitenkin molemmille pojille kovin mieleisiä, ja erityisesti Mauno on niiden perään. Mauno tietää missä niitä säilytetään, ja jos vain jotain toimintaa on kyseisen keittiön kaapin tienoilla, on siellä Maunokin.

Henkilökunta tyhjensi tiskaria ja kriminaali oli heti paikalla. Ensin vähän kurkistettiin sinne kuppiin, missä raksuja on.


Ja sitten kun vähän venytti niin ylettyihin se kuonokin sinne kuppiin nom nom nom.


Tällä kertaa henkilökunta ei häätänyt rikollista vaan nappasi käsillä olevan kameran, aitoon kissabloggarityyliin. Normaalisti Maunolla siis ei ole lupaa syödä raksuja kaapista. Joskus on kyllä käynyt niin että henkilökunta on laittanut kaapin oven lähteissään huonosti kiinni ja se on jäänyt vähän raolleen ja henkilökunnan poissaoloaikana on sitten herkuteltu raksuilla oikein urakalla. Isommasta kiposta onkin siirrytty nyt käytäntöön, jossa raksuja otetaan tuohon ulottuville vain teekupillinen kerrallaan, muuten ovat kannellisessa astiassa.

Maunon on niin raksujen perään, että kuulee kyllä jos purkissa/kaapissa rapistellaan. Mutta joskus menee fiksukin halpaan – alkuviikosta täällä laitettiin parvekekukkia ja kun parvekkeella rapisteltiin kanankakkaämpäriä, ryntäsi Mauno paikalle. Ei ollut kovin maistuvia raksuja sillä kertaa tarjolla...

maanantai 25. toukokuuta 2015

Pesänolous

Eppu potee pesänoloutta. Henkilökunta päätti reippaana ommella pojille uudet pesät työpöydälle, samasta kankaasta kuin työtuolit on verhoiltu, jotta pojat voisivat pitää henkilökunnalle seuraa värikoordinoiduissa pesissä. Ei mennyt ihan kuin Strömsössä...


Henkilökunta yritti tehdä huolellista työtä ja täyttää pesät mahdollisimman täyteen, jotta niistä tulisi pulleita eivätkä ne heti litistyisi käytössä ja pesussa. No, pesistä tuli niin pulleita, että sopisivat paremmin hamsterille... Eppu yritti kaikesta huolimatta nukkua pesässä sohvalla, mutta kyllähän sitä selvästi nolotti.

Mauno kävi kokeilemassa, totesi ettei ole tarpeeksi mukava ja teki oman pesän tyynykasaan. Ihan vähänniinkuin jotain sormimerkkiäkin tuossa näytettäisiin...


Ei jaksaisi purkaakaan täytettä pois, joten pitää nyt katsella, suostuisivatko pojat makaamaan nämä littaan vai pitääkö etsiä joku pentukoti näille.

perjantai 22. toukokuuta 2015

Yhteistyössä: Almo Nature ja lyhytfilmi The Promise

Eläinruokavalmistaja Almo Nature on jo muutaman vuoden ajan tehnyt yhteistyötä eri taiteilijoiden kanssa ja nyt on vuorossa italialainen Oscar-voittaja Gabriele Salvatores ja hänen lyhytelokuvansa The Promise. Alkuperäinen idea on Pier Giovanni Capellinon, Almo Naturen perustajan.

Elokuva kuvaa ihmisen ja koiran tuhansien vuosien rinnakkaista suhdetta muistaen koiran taustan sudesta kesyyntyneenä ihmisen kumppanina. Elokuvassa koira nähdään ihmisen kumppanina kautta historian, erilaisissa tehtävissä kuten vartiokoirana, metsästyksessä, eläinkokeissa ja jopa avaruudessa. Alkuperältään villistä sudesta onkin kasvanut yhteiskuntaan oma koiravirkamieskunta, niin poliisin, tullin kuin vartiointiyritysten käyttöön, sekä avustamaan näkövammaisia että haistelemaan diabeetikon verensokeria (ns. hypokoira). Koiria koulutetaan yhä luovemmin: monet varmaankin muistavat hiljattain sosiaalisessa mediassa levinneen uutisen Jekusta, joka nimitettiin tehtäväänsä Vantaan Energia Oy:n kaukolämpökoiraksi.
Vaikka lajeina ja käytökseltään ovatkin erilaisia, myös kissa on kesyyntynyt villieläimestä ihmisen kumppaniksi nauttimaan symbioottisesta suhteesta. Alun perin kissoja kunnioitettiin Egyptissä viljavarastojen suojelijoina erilaisilta jyrsijöiltä. Näitä tuholaistorjujia palvottiin jumalina, arvostettiin, todennäköisesti myös ruokittiin ja siten ihmisen ja kissan välille muodostui kesyyntymisen myötä side. Siitä sai alkunsa kumppanuus, joka jatkuu tähän päivään. Nykyään kissat ovat vähemmässä määrin varsinaisessa hyötykäytössä, ja enemmän seuraeläimiä. Toki maaseudulla hiirikissan virka on vielä elävänä, mutta suurimman työn kissat tekevät seuralaisina. Eikä se virka ole mikään vähäpätöinen.
Oma rotumme egyptinmau on alkuperäisrotu. Jo muinaisissa Egyptin hieroglyfeissä esiintyy täplikäs kissa metsästämässä – ja mau onkin ainoa luonnostaan täplikäs kesykissarotu.  Vaikka työtehtävät ovat siirtyneet seurustelupuolelle, asema on edelleen jumalallinen.

Katso The Promise Almo Naturen sivuilta.
Italialainen Almo Nature on eläinruokien markkinajohtaja Euroopassa ja varmasti monet kissanomistaja tuntevatkin heidän ruokansa. Näitä laadukkaita ruokia saa niin eläinkaupoista kuin monista marketeistakin. Ruokien lihapitoisuus on korkea, joka on tärkeää kissalle lihansyöjänä. Valikoimissa on niin kuiva- kuin märkäruokia sekä kissoille että koirille.
Almo Naturen yhteisvastuuohjelma on nimeltään aLmore ja sen puitteissa tuetaan ja toteutetaan konkreettisia ja yhteisvastuullisia hankkeita. Esimerkiksi Love-Food –projektin puitteissa jaetaan vuosittain miljoona ateriaa eurooppalaisille kissoille ja koirille, jotka asuvat eläinsuojissa, varattomien perheiden luona tai paimennustyössä.

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Hyvää matkaa Ceet!

Henkilökunta kävi vielä kerran moikkaamassa Ausare-kissalan C-pentuja, jotka ovat tulleet siihen ikään, että ensi viikolla alkavat matkansa omiin uusiin koteihinsa, paitsi Chandani, joka jää äitinsä seuraksi ja aikanaan toivottavasti tuottamaan uusia pentusia maailmaan.

Tarjoilu tarkastettiin etukäteen.


Pennut olivat päiväunimoodissa, mutta annas olla kun piti kuvia ottaa, sitten sitä virtaa alkoikin löytymään, eikä paikalla oikein tahdottu pysyä. Tässä Sahara-tyttönen ja Sheeni-sisko köllöttelevät vielä ihan rauhassa. Saharan silmät ovat porukan vihreimmät, pennuthan syntyvät sinisilmäisinä ja siitä sitten väri muuttuu keltaisen kautta karviaisenvihreäksi ajan kanssa, aina pariin vuoteen asti voi muutos kestää.


Porukan ainoa hopea Chandani jää äitinsä ja tätinsä sekä Osiris-sedän luokse asumaan.


Luulisin, että tämä on Sheeni, mutta voinpa hyvin olla väärässäkin...


Tämä ainakin on Sahara, joka on matkalla Maunon ja Epun entiselle hoitajalle, joka jostain kumman syystä päätyi maukulaisten pariin omaa karvasuikeroa hankkiessaan...


Luonnollisesti yritimme myös ryhmäotoksia, mutta kylläpä oli vaikea saada neljä pentusta pitämään yhtä aikaa silmät auki. Ja pysymään jotenkin järkevästi paikoillaan... Aika unisia ollaan jo, mutta huiskan perään pikkuisen tuijotellaan, kuka enemmän, kuka vähemmän. Järjestys vasemmalta Sheeni, Sahara, Chandani ja Caesar-poika.



Gerizah-täti (isoisoäiti oikeastaan) pitää tiukkaa vahtia pentusista ja sanoo painavan ja ärähtävän sanansa aina välillä kun meno yltyy mahdottomaksi.


Thitin äitiystyö on tehty ja jatkomahdollisuudet viety, jonka vuoksi Thiti edustaa hetken aikaa komeassa verkkapuvussa, jotta pentuset eivät pääse imemisen vuoksi mylläämään vatsan haavaa ennenkuin se on turvallisesti umpeutunut. Näin vieroituskin sujuu kertarysäyksellä. Mamman luona taitaa olla Sheeni.