lauantai 30. huhtikuuta 2016

Kevyttä vappuriehuntaa

Ei täällä keski-ikäisten kodissa oikein jakseta juhlia, vappua tai muutakaan. Muuta kuin vapaapäivää pötköttämällä.

Henkilökunta ei ole ostanut palloa sitten Maunon ensimmäisen vapun, jolloin pallo osoittautui ei-niin-onnistuneeksi hankinnaksi (valtavan pelottava, tykkäsi Mauno). Yksi putkilo serpentiiniä leviteltiin ja siinä se. Ei kovin innostavaa.

Ei kiinnosta. Mene pois ja vie mennessäsi.


Näytänkö siltä että kiinnostaa?


No okei, pieni riehunta, jos kerran on kuvien vuoksi pakko. Just olin kyllä peseytymässä.



Oho, näkö meni! Tuli pimeys, tuli yö. Nukkumaan.


Sait kuvat mee nyt pois.


Ja se meni.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Avovankilassa

Päivät lämpenevät, ainakin silloin kun ei sada lunta, ja pojat saavat parvekeaikaa enemmän.


Joskus käy kuitenkin niin, että ulkoilureissun pituus ei ole ihan omavalintainen, vaan ovi syystä tai toisesta meneekin kiinni. Tai no, ei se koskaan ihan kokonaan mene kiinni, mutta rako menee aika pieneksi. Ja Mauno ei tunnu olevan kovin lahjakas ovien avaamisessa, tassu huitoo sieltä raosta, mutta ei hiffaa miten rakoa levittäisi. Tai sitten ei vaan ole jäänyt tarpeeksi pitkäksi aikaa oven taakse, että alkaisi tosissaan yrittämään.

Mauno ei myöskään mitenkään erityisesti elämöi, että tarttisi päästä sisälle. Lähinnä tilanteen huomaa, kun havaitsee, ettei Mauno pyörikään lähistöllä ja jotain tuntuu puuttuvan. Mauno lähinnä yrittää meditoida itsensä sisään tuijottelemalla ikkunasta sisään. Ehkä se "jonkin puuttumisen" tunne on sitä toimivaa meditaatiota.

Yleensä se on Mauno, joka itsensä saattaa johonkin oven taakse kiipeliin. Molemmat ovat kyllä joskus viettäneet päivän kylppärissä edellisessä asunnossa, kun henkilökunta on sulkenut vahingossa oven töihin lähtiessään. Ja joskus Mauno on myös onnistunut jättämään itsensä ulko- ja sisäoven väliin, joka ei kyllä ole kovin iso rako.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Tikkuja tassuissa

Niinkuin muutamassa muussakin blogissa, meilläkin päätettiin mitata tassut ja välineenä käytettiin tietysti sitä virallista mittausvälinettä eli Sampo-tikkuaskia.

Ensin Maunon siron naisellinen näyte.


Sitten matolla auringonläikässä köllöttelevän Epun vastaava.


Sinne se häviää, Ison Pojan tassuun.


Vastaava eurooppalainen näyte löytyy Naukulasta ja abessiinialainen Kermakupilta. Pitihän sitä epyktiläisten liittyä seuraan.

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Messari-Mesi


Olihan siellä Messukeskuksessa muitakin kissoja viikonloppuna kuin maukulaisia. Kameraan ei tosin tarttunut kuin Naukulan Sulon äiti Mesi, käskystä. Mesi esiteltiin kyllä heti paikalle saavuttuani, niinkuin puoli muutakin Pinkkitassujen sukua kantaisää myöten (kasvattajaksi kai kutsutaan), mutta sitten Naukulan Mamma sai kunniatehtävän esittää Mesi tuomarille ja henkilökunta käskyn kamera käteen.


Mesillä oli sama tuomari, Karl Preiss, kuin maukulaisillakin. Hyvä kulmapaikka kameralla sohotteluun.


Mesi ja Sulohan ovat siis kuin kaksi marjaa, aivan samannäköiset, mitä nyt Sulo tietysti hieman miehekkäämpää kokoluokkaa. Olisipa vaan ollut Sulo Suloinen mammansa mukana, vaan tähän näytelmään tarvittiin titteleitä jo entuudestaankin pohjalle.


Oli siellä kai jotain muitakin kissoja kuin maukulaisia ja Pinkkitassuja, mutta ne menivät henkilökunnalta aikalailla ohi. Nykyään kun melkein kaikilla on "Sturdit", näkee kissoja tosi huonosti häkeissään, eikä rivejä oikein tullut kierrettyä. Toki oma telttahäkki on kissalle kivempi, mutta kyllä perinteinen häkki on yleisöystävällisempi vaihtoehto. Nyt kun samassa oli vielä lapsimessut ja paljon pieniä sormia, olivat monet ihan syystäkin suojanneet häkin etuseinämän muovilla tai verkolla.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Mau-rypäs Messarissa

Nyt viikonlopun aikana Messukeskuksessa on näytelty vähän isommalla kaliiberilla, kun Suomeen on saatu ensimmäistä kertaa Scandinavian Winner -näyttely. Henkilökuntakin sinne sitten piipahtamaan ja erityisesti tietysti maukulaisia moikkaamaan, kun tällä kertaa oli porukkaan saatu mukaan muutama ulkomainenkin edustaja.

Kaikkien maukulaisten tuomarina toimi Karl Preiss ja aika kauan saatiin odotella, että arvostelu alkaisi sillä maut olivat tuomarin listalla toiseksi viimeisenä. Ja koska näissä "titteli"näyttelyissä ei ole kahta erillistä näyttelyä eri päivinä normaalitapaan, vaan perusarvostelut lauantaina ja loppukilpailu eli paneeli sunnuntaina, oli tietysti tuomareillakin arvosteluissaan hitaampi tahti ja päivää venyteltiin. Meni siis iltapäivän puolelle, että maut otettiin tarkasteluun.

Ensimmäisenä tiskille pääsi porukan ainoa mustasavu, Epun ihanista ihanin velipoika Emi. Emi on pöydällä kuin kotonaan, ja tämäkin tuomari tykkäsi Emistä kovin. Ainoa ongelma on, ettei setelin kirjoittamisesta meinaa tulla mitään, kun Emi vaan puskee ja puskee tuomaria... Se joka sanoo, että maut on hankalia kissoja, voisi tulla katsomaan Emiä pöydällä. Ja tällä kertaa näitä puskutraktoreita osui porukkaan useampiakin.


Kuvausolosuhteet olivat kyllä hieman hankalat, erityisesti taas tumman kissan kanssa. Valoa ei ole turhan paljon ja sen huomaa kuvista. Mössöä ja kohinaa piisaa ja kaikilla kissoilla silmät ihan mustat, kun pupillit ovat lautasen kokoiset.

Seuraavaksi pöydälle pääsi norjalainen vieras, jolla onkin jo mittava tittelirypäs nimensä jatkona, SC NO*Gooseberry Donner, JW, DVM, DSM. Donner on leikkaamaton kolmevuotias kolli, jolla on aivan ihan yhtä ihana luonne kuin Emilläkin, puskemisesta ei meinannut tulla tämänkään maun kohdalla loppua, kun tuomari yritti arvostella sitä.


Arvostelupöydältä ei todellakaan ollut kiire mihinkään ja kasvattajansa olisi hyvin voinut lähteä jatkamaan assistenttihommia ja jättää Donnerin näyttelemään ihan itseksensä.


Seuraavaksi vuorossa oli nuori tyttönen Inukshuk (CH FI*Chai-lai Iftikhar Inukshuk), joka on juuri vuodenvaihteessa saanut ensimmäisen pentueensa, hurjat kuusi pentua heti kärkeen. Inukshuk ei ollut ihan niin kotonaan pöydällä vaan hieman aristeli tilannetta.


Inukshukin jälkeen vuorossa oli Bias (Bias Yá Moasi, CZ), joka on lähtöisin Tsekistä, mutta asustelee nyt CatNmaus-kissalassa ja treffailee viehättäviä neitosia sieltä käsin.

Bias tietää, että keskittymistä auttaa kun on kieli ulkona.


Porukan ainoa penska oli myös Norjasta Gooseberryn kissalasta, NO*Gooseberry Heli-Yum. Pieni väkkärä oli myös ainoa mau-porukasta paneeliin päässyt.


Penskan jälkeen pöydälle pääsi vielä yksi ulkomainen vieras, Tanskasta asti matkannut Dottie, PR DK*Malevitch Hot Spot Dottie. Dottiella olikin jännä reissu, sillä mukaan kotiinpäin lähti yksi Inukshukin pennuista.



Ja vielä yksi mau löytyi pöydälle, Inukshukin äiti Weera, SC, IP FI*Chai-lai Walidah Ife. Weera on kokenut näyttelykonkari ja olikin oikein rennosti ja reippaasti taas pöydällä.


Yhtään winneriä ei siis tästä porukasta löytynyt, mutta hienosti kaikki vetivät oman osansa, joten ei mitään moittimista suorituksessa. Ja kiva oli kun kerrankin oli näin reippaasti mau-edustusta paikalla.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Nuppi nurin, onni oikein


Työhuoneen sohvalla tuli ilmeisesti auringossa liian kuuma, kun piti siirtyä olohuoneen lattialle tuulettelemaan. Ikeniä myös. Zzzzzzzz.

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Mauno 8 vee

Mamman oma Mamppunen, rakkaista rakkain ja kauniista kaunein täyttää tänään kahdeksan vuotta.


Virtaa on edelleen yhtä paljon kuin pentunakin ja askel kevyt. Rakkautta on tullut hurjasti lisää, sylityksen määrä lisääntyy vuosi vuodelta. Parasta mitä ikinä on rahalla saanut (Eppu ei ole yhtään vähempiarvoinen tai vähemmän rakas, mutta ilman Maunoa tuskin olisi Eppuakaan täällä). Pieni haikeus hiipii pintaan, kun luvut kasvavat, mutta toivottavasti vuosia on vielä runsain mitoin edessäpäin.

Terveisiä ja onnittelut myös sisaruksille, mikäli heitä linjoilta löytyy!