lauantai 16. heinäkuuta 2016

Pökköä pesään!

Henkilökunnan kotiutuessa töistä eteisessä on useimmiten vastassa kaksi nälkäistä karvasuikeroa. Äkkiä ruokaa kippoihin, vatsat täyteen ja sitten jo nukuttaakin taas.

Yhtenä päivänä tällä viikolla kuvio oli taas sama ja henkilökunta aikansa sohvalla istuttuaan ihmetteli mihin Mauno meni nukkumaan. Eppu näkyi työhuoneen pöydällä olevassa pesässä. Piti kurkata makkariin, koska se on aina vaihtoehto, jos Mauno ei ole näkyvillä.


Siellähän Mauno. Oli ilmeisesti ollut viileäkin, kun oli pitänyt kaivautua peiton alle oikein.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Ärhäköintiä

Meillä on ollut vähän hässäkkää joten edellisestä postauksesta on taas ehtinyt vieriä aikaa.

Ihan ensin kiitellään viime viikonlopun bloggaritapaamisen järjestämisestä Tassulinnaa sekä tapaamista sponssanneita Helsingin Kissakahvilaa, Royal Caninia ja Primacatia. Kuvia tapaamisesta ei ole, koska henkilökunta ei jaksanut raahata kameraa kun oli samalla reissulla muutakin menoa.

Loppuviikkoa on värittänyt Epun lääkärikäynti, jonka johdosta täällä on taas ollut lievä sotatila päällä Maunon känkkyröidessä pahalta haisevaa kaveria. Epun syöminen on taas ollut aikamoista nirsoilua ja kun siitä nirsoilusta sitten seuraa syömättömyyttä ja siitä puolestaan oksentelua, päätti henkilökunta viedä Epun tarkastukselle, jospa vaikka selviäisi onko vika vatsassa vai päässä.

No, vatsasta ei sitä vikaa ainakaan löytynyt. Verikokeet ok, vatsan röntgen ok ja ultra samoin. Tosin ihan hirveän nätisti Eppu ei jaksanut olla röntgenissä ja ultrassa paikoillaan, joten maailman tarkimmat ne kuvat eivät ole, mutta sen verran että näkymät niistä saatiin. Rauhoittamaan kun ei tällä keikalla viitsitty ryhtyä. Vika siis on näillä näkymin päässä ja kunhan tästä sotatilasta lepytään normitilaan, kokeillaan pienellä annoksella rentouttavaa lääkettä, jonka pitäisi nostaa ruokahalua.

Ensimmäinen yö ja sen jälkeinen päivä henkilökunnan työpäivän ajan Eppu oli makkarissa eristyksessä, koska Mauno tuttuun tapaansa suhisi, murisi ja hyökkäili päälle. Viikonloppuna hyökkäykset ovat olleet laantumaan päin ja pojat saavat olla ihan yhdessä, mutta edelleen suhinakohtauksia tulee. Ainakin kerran ovat pojat nukkuneet jo päikkäreitäkin samassa pesässä, joten Maunon mielipide tällä hetkellä on hieman ailahteleva.


Epun nirsoilu on puuskittaista ja täysin randomia. Välillä joku ruoka maistuu vallan mainiosti ja sitten se taas on ehdottomasti ei. Nälkä voi olla kova, mutta jos kipossa on ruokaa joka ei maistu, sitten ei syödä. Ei. Piste. Ennemmin vaikka oksennetaan mahanesteitä, kun syödään sitä kipossa olevaa kakkaruokaa. Tai syödään vaikkapa kunnon nippu timjamia keittiöstä, kuten tässä tällä viikolla oli tapahtunut. Ja oksutaan. Henkilökunta alkaa tulla aika epätoivoiseksi tässä ruokaruletissa, kun ei koskaan voi tietää mikä kelpaa ja mikä ei. Eikä se ruoka-arpojen ostaminen mitenkään halpaakaan ole. Ja vielä kun tässä ruletissa on pelinappuloina myös molempien poikien allergiat niin ei ole ihan helppoa arpoa sopivaa safkaa.

Mutta jos vaikka ensi viikonloppuna kokeilisi Epulle noppanappuloita (joiden tarpeessa taitaisi Mauno olla enemmän tällä hetkellä...), jos vaikka nappipäissään maistuisi ruokakin...

lauantai 2. heinäkuuta 2016

Keikkaileva henkilökunta

Henkilökunta kävi taas pienellä hoitokeikalla, kun Flippi-serkun ja kaverinsa Hyssen oma henkilökunta oli reissussa. Sama vanha kaksijakoinen vastaanotto oli kuin aina ennenkin, Flippi meinasi ratketa onnesta ja rakkaudesta ja Hysse luumuili vaatekaapissa pyykkikorissa.


Järjestys on aina sama. Ensin halitaan, heti eteisessä. Sitten ruoka- ja vesikipot, sitten halitaan taas. Pitkään. Köllitään yhdessä. Sitten leikitään. Viimeiseksi vielä vessa-asiat kondikseen ja heippa.

Hysse käy yleensä makkarin ovella paheksumassa menoa jossain kohtaa, yleensä ruokakippojen täydennyksen jälkeen. Jos tähdet ja kuu ja muut ovat oikein, Hysse saattaa jäädä johonkin näkyville makailemaan, niinkuin nyt makkarin ikkunalaudalle.


Massua saa rapsuttaa, erittäin miellään, kiitos.


Koska Flipin mielestä lähempänä on enemmän, aika moni kuva näytti tältä.


Hyssen katse on aina vähintään pettynyt, ellei suorastaan paheksuva. Mutta noihin silmiin voisi silti pulahtaa uimaan...


Kauhean vaikea on kyllä lähteä kotiin, kun eteisessä kenkien edessä makaa anova pupunen leipoen tassuilla ilmaa...


Mutta silti on pakko sanoa, että se "Sommoro!". Ensi kertaan taas!

torstai 30. kesäkuuta 2016

Mattosäkkiraapimatyyny

Meillä on parvekkeen lattialla Ikean halpa pieni räsymatonpätkä, jota pojat käyvät innolla raapimassa ja kynsimässä. Siihen on ihan lupa eikä vaurioitakaan ole näkynyt. Eikä olisi paljon väliä vaikka näkyisikin.

Siitä henkilökunta kuitenkin sai jossain vaiheessa idean tehdä matoista pojille pesätyynyn, jota voisi sitten kynsiäkin. Materiaalit tuli hankittua, mutta toteutus antoi hieman odottaa itseään. Tänään sitten henkilökunta otti itsestään rivakan niskaotteen ja ommelsi tyynyn valmiiksi.

Tarvikkeita meni kaksi Ikean Tånum-mattoa (4,99 €/kpl), kolme Ikean Inner-sisätyynyä (3 €/kpl), pari ompelukoneen neulaa, pätkä hermoja. Ehkä tuonne neljäskin sisätyyny olisi mennyt, mutta sitten täyttöaukon ompelu kiinni olisi vaikeutunut.


Valitettavasti toista päätä ei saanut käännettyä sisään ja tupsuja piiloon, kun tavisompelukone ei tuollaista mattoa nelinkertaisena vedä, mutta tällä mennään. Heti oli kyllä paikka suosiossa ja sitä on kynsitty ja koemaattu innolla.


Epunkin kanssa yritettiin ottaa demokuvia, mutta kyllä se vaan on tuskaa mustan kissan kanssa. Jos saa kuvaan kissan niin että jotain muutakin näkyy kuin musta möykky, kaikki muu ylivalottuu.


Matoissa ei oikein ollut värivalikoimaa, mutta henkilökunta yritti valita sellaisia, joissa olisi väriä mahdollisimman paljon ja mielellään vihreää. Punaistakin tuli mukaan toiselle puolelle, vaikka se on meillä vähän tuntematon väri. Pitäisi varmaan itse uskaltautua kangaspuiden ääreen, että saisi oikeat värit ja voisi ommella toisen tuollaisen.

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Justiina

Kädet puuskassa ja posket pullollaan.


Ei Maunolla kyllä oikeasti mitään poskia ole, miten lie onnistui lyttäämään kaulansa noin. Semmoinen kynäniska se oikeasti on.

Sitten tuli Pastamuntteri ja halusi kanssa samaan pesään. Ensin pieni molemminpuolinen pesutuokio ja sitten paheksuvan kysyvät katseet kuvaajalle, että me niinkuin tässä aloiteltais nukkumista, voisko poistua.


Pakko oli Justiinaa totella. Niinkuin meillä nyt yleensä tehdään.

perjantai 24. kesäkuuta 2016

Kuvaaminen kielletty

Järjestysmies valvoo, kuvaaminen kielletty juhannuksenvietossa!


Yksityisyydensuoja taattava kaikille juhlijoille ja juhlimatta jättäville.

Hyvää ja leppoisaa juhannusta!