Tekstit

Onnittelut veikkapojalle

Kuva
Me ollaan täällä oltu ihan hirveän onnellisia ja iloisia ja ylpeitä Epun veljen ja Lyyran isoisoisän saavutuksesta – Emi (SP, SC Iltavilli Emir Ehsan) pääsi World Winner -showssa paneeliin eli loppukilpailuun tuomarinsa parhaana kastraattiuroksena! Aivan mahtava suoritus, muutenkin, mutta kun kyseessä on mustasavu-mau niin erityisesti.

Emi on ihan mahtavista mahtavin näyttelijä. Se ottaa rennosti kaikki tapahtumat ja rrrrrakastaa ja puskee kaikkia, tuomareita, assareita, lääkäreitä, ketä vaan. Kuljimme paljon yhdessä näyttelyissä, kun Eppu vielä näytteli, mutta veljekset kisasivat eri sarjoissa, kun Emi oli tuolloin vielä leikkaamaton. Sittemmin Emi keräsi molemmista sarjoista Supreme-tittelit ja on sekä Supreme Champion että Supreme Premier.


Miksi sitten mustasavu-maun suoritus on erityisen komea? Siksi että jo egyptinmau rotuna on melko tuntematon usealle tuomarille ja niistä vielä mustasavu värinä harvinaisempi. Kun kyseessä on harvinaisemman rodun harvinaisempi väri, jota tuomarit…

Pussijuoksu

Kuva
Varmaan suurin osa kissaihmisistä tietää mikä ryminä siitä syntyy, kun kissa leikkii paperi- tai muovikassin kanssa ja pää jää kiinni kassin sankoihin ja kissa ampaisee juoksuun ja se HULLU KASSI SEURAA VAAN!



Hyvä henkilökuntahan tietysti leikkaa aina kassien sangat poikki ennenkuin antaa kassin kissojen leikkeihin. Turvallisuussyistä. Ihan vakavasti.

Mutta sitä hyvää henkilökuntaa on vain niin vaikea saada. Niin täälläkin. Burger Kingin kassi oli varmaan kuukauden päivät leikeissä ja kahvat tallella. Kunnes sitten yhtenä aamuna se kassi jäi Lyyran matkaan ja seurasi ryminällä läpi kodin.

Tai no. Ei ihan koko kassi.


Neiti oli hyyyyyvin järkyttynyt. Pöyristynyt kovasti. Henkilökuntaa vähän nauratti ruokalappu. Ei ehtinyt hakea kunnon kameraa, kännyllä räpsi. Yritetään jatkossa huolehtia kahvat pois.

Vauhti kiihtyy P-sarjassa

Kuva
Tässä ehti jo viikko kulua ennenkuin henkilökunta sai aikaiseksi perata viime viikonlopun kuvia, mutta käytiin siis taas vierailemassa Naukulassa tuttuna sössötätien duona ja silloin pentuloiset olivat viisiviikkoisia. Asustelivat vielä pentuhuoneessa ja nyt kuuleman mukaan ovat laajentaneet reviirinsä koko yläkertaan.

Tässä kävi taas sillä tavalla että Suloa ja Namua kovasti palluteltiin ja ihasteltiin alakerrassa, mutta kuviin eivät eksyneet tälläkään kertaa. Edes kaikki pennut eivät päätyneet kuviin, koska Priscilla ja Patricia päättivät vetäytyä unille työpöydän alle, pentumökin katolle lämpöpatterin viereen, eikä sieltä kamera eikä tätien käsi tavoittanut. Rauha heidän unilleen. Muut onneksi jaksoivat viihdyttää tätejä.

Noomi vahti pentujen – ja tätien – toimia, mutta malttoi kyllä välillä poistua paikaltakin todeten, että ei ne tädit vissiin tosissaan ole vaikka ne välillä yrittää niitä pentuja taskuun tunkeakin ja jostain kasseistakin puhuvat.



Noomi-mamma näytti Pekalle mallia,…

Nokkavaa seuraa

Kuva
Lyyran tämän hetken lempilelu – tai ainakin yksi niistä – on nokkaeläin. Pieni pehmoeläin, jonka sisällä on vinkupallo, joka tosin ei oikein enää toimi. Ei haittaa, sanoo henkilökunta.


Nokkista retuutetaan, takajalkatömpsytetään, heitellään ja kuljetellaan. Kaikista paras leikki on kuitenkin melkein joka ilta käytävä (ja joskus muulloin), jossa henkilökunta heittelee Nokkista ja Lyyra nappaa sen ilmasta ja sitten löylyttää mokoman ryökäleen. Heitto pitää olla korkea kaari ylös, hieman sellainen pesäpallosyötön tapainen, josta Lyyra sitten Nokkiksen nappaa.


Olennaista tuntuu olevan myös se, että sänkyä ei mielellään pedata ennen leikkiä, tai siis iltasella peitto pitää "avata", koska peiton pitää olla rutussa, niin että sinne poimuihin ja alle voi sukeltaa hyökkäyksissä. Sileä peitto on ihan tyhmä, niinkuin Lyyra alla kertoo (henkilökunta halusi olla sievistelevä valokuvausta varten).


Leikki välillä leviää myös sängyltä matolle. Joskus Nokkis unohtuu ja leikin tuoksinassa tul…

Voihan pehmeät peet

Kuva
Kuten varmaan kaikki kissablogimaailmassa seikkailevat tietävät, Naukulassa on taas maaoravia! Tällä kertaa kuusi kappaletta ja hieman enemmän värivariaatioitakin kuin viimeksi. Virallisesti he ovat Pinkkitassun P-pentulaisia, Pekka (ainoa punainen ja poika), Paula, Pirkko, Patricia, Psipsina ja Priscilla. Kävimme Triolan Tarun kanssa taas yhdessä visiteeraamassa pentulaisia kun he olivat karvaa vaille 3-viikkoisia. Tuolloin möngittiin vielä kiltisti omassa pesässä, mutta sittemmin peet kuuluvat lähteneen jo tutkailemaan maailmaa oma-aloitteisesti yli laitojen.
Pentueen äiti on tietysti Naukulan oma Noomi, joka viimeksi oli niiden maaoravien joukossa kaksi vuotta sitten. Noomi on oikein erinomainen mamma, vieraat saivat käpistellä pentusia rauhassa ja Noomi jopa lähti välillä matkoihinsa luottaen siihen ettei pennuille satu vieraiden käsissä mitään ikävää. Välillä sitten tarkkailtiin, että mitäs ne ipanat siellä touhuavat ja vikisevät.

Tässä on Pirkko, joka oli heti kärkeen saanut ni…

Ruokaa kotiintoimituksella, osa 2

Kuva
Alkuvuodesta kirjoittelin, miten viime vuoden marraskuussa Zooplussalle tehty tilaus sai jäädä viimeiseksi. Hermo meni toimitussekoiluihin. Korvaajaksi yritetty Bitibakaan ei oikein onnistunut toimituksessa.


Koska kevään aikana kuului kaikenlaista vakuuttelua, että toimitusongelmat on selätetty ja DPD:n kuljetukset kulkevat taas ja jotkut, kuten Triolan Taru, kertoivat onnistuneista toimituksista, päätti henkilökunta ottaa testiin Zooplussan toimituksen ja tilasi oikein muhkean laatikollisen ruokaa.


Mitä veikkaatte miten kävi? No, niinpä tietysti, että kun sähköpostiin kilahti ilmoitus että paketti oli lähtenyt matkaan, oli siinä maininta "olemme vaihtaneet kuljettajaa ja paketti toimitetaan DHL:n kuljettamana", joka tarkoittaa täällä Suomessa sitä Postia. Eli se niistä onnistuneista DPD-kuljetuksista.

Onneksi henkilökunta tekee paljon etätöitä ja paketti sattui tulemaan juuri sellaisena päivänä, että saatiin paketti kotiin. Posti kun ei ilmoittele koska tulee eikä anna vali…

Hammaspuoli-Hanna

Kuva
Niinkuin jo paperirullapostauksessa kerroimme, Lyyran toinen yläkulmuri oli katkennut. Emme tiedä missä, tarina ei kerro. Jossain koohotuksessa varmaankin, vauhtia kun on välillä enemmän kuin olisi tarpeen. Siispä suunta hammaslääkärille, koska katkennut hammas on aina tulehdusreitti ikeneen ja hammasluuhun. Ajan saamiseen meni muutama viikko, mutta perjantaina sitten viimein käytiin. Eli melkein viikko sitten.

Henkilökunta tekee paljon töitä kotona eli etäilee, mutta tietysti juuri sille päivälle osui pakollinen toimistopäivä. Kun toinen ei saanut syödä ja toisen pitää syödä, on yhtälö hieman hankala, jos henkilökunta ei ole kotona rajoittamassa touhua. Siispä Lyyra lähti mukaan toimistolle.

Olimme ensimmäistä kertaa kodin ulkopuolella sen jälkeen kun Lyyra tänne marraskuussa muutti. Eli melkein vuoteen. Bussi olikin aika jännittävä, kovasti piti laulella matkan aikana. Ja toimisto oli jännittävä myös! Meitä ei ole kovin montaa, joten Lyyra sai vapaasti vaellella toimistossa ja tutki…