keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Väläyksiä

Talven pimeydestä turhautuneena henkilökunta on lähtenyt opiskelemaan salaman käyttöä. Samalla kurssilla on siis sekä Maukulan Mamma kuin Naukulan Mammakin. Ilmeisesti kissabloggaajien kesken on pientä kilpailuhenkeä, koska Naukulan Mamma yritti heti kärkeen sokaista henkilökunnan, epäilemättä sabotoidakseen opintojen edistymistä.


Pojat eivät ole kovin innostuneita salamakuvaajalle poseeraamisesta. Mauno ei millään lähtenyt leikkiin, vaikka henkilökunta hiki päässä huiski huiskan kanssa ja yritti saada vähintään katsekontaktia, ellei jopa pientä tassun nostoa kameraa kohti. Ei leikityttänyt vanhaa poikaa ei. Taloon tarvittaisiin selkeästi joko nuorta energiaa tai pätevä kuvausassistentti.

Mauno selvästi myös häiriintyy hieman salaman käytöstä, vaikka toki suoraan päin ei salamaa läväytetäkään vaan katon tai seinän kautta. Aina kuitenkin Maunonkin silmät räpsähtävät kiinni salaman välähdyksen jälkeen.

Henkilökunta ei ole koskaan ollut oikein salamalla kuvaamisesta innostunut, koska salama tuppaa tappamaan tunnelmaa aika tehokkaasti, mutta koska talvi on pimeä ja kalustokaan ei ole ihan pro-tasoa, on nöyrryttävä ja otettava apua vastaan. Katsotaan mitä tämä oppi poikii ja pääseekö siihen makuun osaamisen kehittyessä.

perjantai 29. tammikuuta 2016

Murmelipäivä

Vaikka kelit ulkona ovat lämmenneet huomattavasti viikon takaisesta, on tänään jostain syystä pojilla ollut lämpövajetta.

Eppu asettui nukkumaan makuuhuoneen patterin päällä olevalle ikkunalaudalle, jossa lämpöä piisaa varsin kiitettävästi.



Koska patteripaikka on normaalisti Maunon paikka, mutta nyt varattu, Mauno kipusi työhuoneen sohvalla olevan taitellun viltin välinkerroksiin. Vain nokka pisti ulos. Henkilökunta sai tehdä vieressä työpöytänsä ääressä rauhassa hommiaan kun Mauno tuhisi makuupussissaan.


Ihan hirveän kauan pojat eivät kyllä jaksaneet lämmitellä, jonkun ajan kuluttua molemmat siirtyivät. Eppu kipusi Linnan katolla olevaan koriin (jossa toki on lampaantalja pehmikkeenä) ja Mauno mustan pömpelitornin katolle.

Mikälie saunavuoro päivällä oli.

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Kuin kaksi marjaa


Täällä on oltu jonkun aikaa hiljaa, ja ihan vaan sen takia kun ei saa kuvia tässä harmaudessa (kun täällä ei tykätä kuvata salamalla). Meillä olisi hieno "uusi" raapimavehjekin esiteltäväksi, vaan ei. Kirkkaina hetkinä henkilökunta on yrittänyt saada pojat poseeraamaan tositoimissa, vaan ei, kun kameran ottaa esille, pojat hyppäävät pois. Iltaisin sitten kuitenkin möyhytään täysin rinnoin.

Eilen oli ohikulkeissa pakko napata kuva huonosta valaistuksesta huolimatta kun ohikulkeissa Linnan katolla oli sellainen näky, mistä tuli mieleen tuo toinen marja. Sen kuvan varastin tylysti netistä, anteeksi. Älkää viekö putkaan.


Koska kuka sitten hoitaa tätä kirkassilmää, jos henkilökunta viedään putkaan? Ja sen kaveria (se makasi myös tuolla kopassa, mustana möykkynä).

perjantai 15. tammikuuta 2016

Äreä lumileopardi

Meillä on täällä viikon verran asustellut varsin äreä lumileopardi. On ollut sähinää, murinaa, purputusta ja hyökkimistä.


Syynä on tietysti Epun viikko sitten tehty hammasleikkaus. Eppu lähti lääkäriin ja joku tuntematon, pahalta haiseva ja omituisesti toljottava tuli takaisin. Pelottavaa.


Epun uinuessa hammashommissa tehtiin kotona vähän verhoiluhommia ja Mauno demosi miten möyrisi lumessa, jos pääsisi ulos. Todellisuudessahan hieno herra ei edes tassuaan parvekkeelle laita nyt kun siellä on lunta. Eppu kyllä kävi kokeilemassa, tasan yhdellä tassulla yhden askeleen.


Epun hammasleikkaus sujui hyvin ja kotiin tuli vielä hieman pökkeröinen, kipulääkkeistä tuijotteleva ja kuolaava reppana. Mauno oli tuttuun tapaan raivona moisen otuksen nähdessään, joten yli puolet tästä viikon ajasta meillä on asuttu kahta eri huonetta välillä asukkeja vaihdellen. Eppu on ollut kovin sylipoikaa ja nukkunut mieluiten poski poskea vasten henkilökunnan kanssa erityisesti alussa. Pikkuhiljaa pahin äreys on haihtunut ja eilen pojat saivat olla yhdessä kokonaisen päivän henkilökunnan ollessa pois kotoa. Maunon suhinat ovat enää satunnaisia ärähdyksiä, lähinnä leikin tiimellyksessä kun herralta hermo pettää. Muuten nukutaan jo kaulakkain ja ollaan kuin vanhoja kavereita. Epulla on vielä viikon verran kovan ruuan syöntikieltoa, eli Mauno on saanut päivittäisiä raksuherkkuja vähän salassa.

Tällä kertaa äreys kesti edellista kertaa pidempään, liekö sitten syynä ollut pari päivää leikkauksen jälkeen jatkunut kipulääkekuuri. Muissa hampaissa kun alakulmureiden takana olleissa poistetuissa pikkunysissä ei näkynyt vaurioita, toivomme siis että ihan hetkeen ei tarvitse samoilla asioilla vetskulle poiketa. Erityisesti henkilökunta toivoo, koska Peipposen hampaita on nyt kuukauden sisään hoidettu 650 eurolla... vakuutus kun ei korvaa näistä hammasjutuista mitään, elleivät ole tapaturmaisia, kuten kesällä tehty Maunon yläkulmurin poisto (katkennut hampaan pää).

lauantai 9. tammikuuta 2016

Pala Naukulaa Maukulassa

Ahkera kylänluuta Naukulan Mamma jouti vihdoin poikkeamaan taas meilläkin pakkaspäivää pitämässä. Pojat olivat varsin otettuja oikean kissaihmisen vierailusta, sillä päivänä muutamana oli jouduttu kestämään pikkuterminaattoreita. Tuliaisina tuli ihania pillejä, jollaisella Mauno heti ehtikin näyttämään kunnon peippailua. Mutta jotain vielä parempaa oli mukana: se Naukulan Mamman kissakodeissa kiertänyt kameran hihna. Se oli jotain aivain ihmeellistä.


Siinä oli viestiä jos jonkinlaista. Melkein muuta ei ehtinyt tehdäkään kuin nuuhkutella sitä hihnaa. Se Mammakin oli vähän kiinnostava, mutta ei mitenkään sen hihnan vertainen.


Eppuakin kiinnosti, mutta areena oli selvästi Maunon, niinkuin yleensä.

Lisäksi siltä sai hetkeksi lämpimän paikan kun se lähti "hiekkalaatikolle" ja siinä oli se kamerakin vieressä. Ihanaa.


Tässä vaiheessa Eppu oli jo tuttuun tapaansa painunut päikkäreille. Vieras oli tavattu, viihdytysarvosta oli kaikki otettu irti ja päiväunet veivät voiton. Mauno jaksaa useimmiten olla kiinnostunut aina ihan loppuun asti.

torstai 31. joulukuuta 2015

Heihei 2015!

Meidän vuosi 2015 oli aika tapahtumaton, kun ei enää kuljeta näyttelyissä tai muutenkaan kodin ulkopuolella. Ei uusia jäseniä eikä onneksi vanhojen poistumiakaan. Pojat olivat terveinä vuoden, lääkärissä käytiin vain rokotuksilla ja loppuvuodesta Eppu hammaskivenpoistossa. Muuten vietettiin tavallista keski-ikäistä kotielämää. Henkilökunta vähän liesusi ja kävi kuvailemassa niin Ausaren kuin Iltavillinkin pentuloita sekä Naukulan asukkeja ja muutamassa näyttelyssäkin vieraana poiketen.

Nyt vaihdetaan vuotta rauhallisesti lökötellen, pojat sei-katkarapu-herkkuateriaa sulatellen ja henkilökunta töitä tehden. Ulkona paukkuvat raketit, vaan se ei meitä haittaa.


Me toivotetaan porukalla
RAUHALLISTA, RENTOA, RIEHAKASTA JA VÄHÄN RÄYHÄKÄSTÄKIN UUTTA VUOTTA! 
RAKKAUTTA JA RAKETTEJA KAIKILLE!

tiistai 29. joulukuuta 2015

Petojen merkit

Joulun alla Peipponen pääsi hampaiden putsinkiin ja siitähän seurasi tietysti aikamoinen härdelli, kuten tavallista vetskukeikkojen ohessa. Ensin henkilökuntaa huoletti se, että herraa piti paastottaa. Ei kovin helppo nakki, varsinkaan aamusta, kun henkilökunta haluaisi vielä nukkua. Piina olikin melkoista, kunnes henkilökunta keksi nostaa kopan pois kaapista ja esille. Sen jälkeen ei Eppua näkynyt.

Kun tuli aika lähteä, Eppu oli jo siirtynyt sängyn alta vaivihkaa hiljakseen makuuhuoneen nojatuoliin nukkumaan, joten siitä vai passiivista vastarintaa tehneen velton kasan kaavittua koppaan melko helposti. Matkasimme bussilla pienen matkan hiljaisuuden vallitessa ja Eppu pääsi nopeasti vastaanotolle. Kopasta Eppu kipattiin ulos, tutkittiin ja todettiin päällisin puolin oikein hyvinvoivaksi ja sitten piikki persuuksille ja omaan boksiin unta odottamaan. Nouto sitten parin tunnin päästä.

Kotona odottikin sitten taas se tuttu vanha suhiseva peto. Mauno oli heti ovenavauksesta tutussa raivotilassa ja henkilökunta sulkeutuikin oven taakse makuuhuoneeseen Epun kanssa ottamaan heti kärkeen pienet päikkärit, vaikka Eppu jo hereillä tullessa olikin. Kun Eppu halusi ulos makuuhuoneesta, kävi Mauno raivolla päälle. Sen jälkeen Mauno sai mennä makuuhuoneeseen penaltyboxiin ja totuttelemaan Epun poikkeavaan hajuun. Tätä jatkui koko ilta, huoneita vaihdellen. Välillä Maunolla oli oma boksi hiekkoineen ja ruokineen työhuoneessa, kun raivo ei vaan laantunut.


Yö meni suht rauhallisesti, mutta kevyt vihanpito jatkui useamman päivän pikkuhiljaa laantuen. Pääosin oli rauhallista, mutta normaalisti puhinalla ja pienellä purputuksella menevät painileikit saivat aina välillä Maunon suhisemaan ja murisemaan. Omituisia muistamattomuuskohtauksia myös ilmeni: Mauno nukkui nojatuolissa aivan rauhassa Epun pyllyyn nojaten, heräsi, nosti päätään ja suhisi tyynylleen. Hölmö.


Ja se Epun pedon merkki sitten? Herra on hieman laihtunut edellisestä kerrasta ja painoi nyt nätit 6,66 kg. Vetsku oli kirjoittanut kuitenkin papereihin "pulska", vaikka henkilökunta on kyllä siitä pulskuudesta eri mieltä, isohan poika on, mutta ennemminkin lihaksikkaan timmi kylläkin. Velttoa plösöä ei ole missään, kun poika seisoo ryhdikkäästi.

Ikävä kyllä tämä sama rumba tulee toistumaan ensi viikolla. Rtg-kuva paljasti, että Epulta pitää poistaa pari pikkiriikkistä hammasta, joissa on juurivaurioita. Eli taas mennään ja palataan suhinoiden pariin.