Henkilökunta heräsi eilen ovisummerin soittoon tasan kello kahdeksan. Summeria soitettiin piiiitkään ja hartaasti, ainakin kolmeen kertaan. Valitettavasti summeri ei ole ainakaan kahden ja puolen vuoden aikana toiminut, tällä hetkellä se toimii niin että asuntoon kuulee, että summeri soi, mutta täältä ylhäältä ei voi painaa ovea auki. Laitos on kuulemma niin vanha, ettei siihen saa enää varaosia, joten korjaus on vähän niin ja näin.
No, jos
herää summeriin, ei reaktionopeuskaan ole sitä luokkaa, että ehtisi pinkomaan alaovelle. Kunhan nyt edes havahtui jonkinlaiseen pirinään, yritti hahmottaa mikä se on ja sen jälkeen jatkoi pari tuntia unia vielä. Sitten myöhemmin päivällä tuli mieleen että kas, sehän oli varmaan meidän Zooplus-tilaus. Ihanaa, kun näistä ei posti ilmoittele etukäteen, käypä vain kokeilemassa josko joku olisi kotosalla. Kiinnostaisi tietää, minkä verran posti ajelee turhia kilometrejä tällä hakuammuntatekniikalla, kun varmaan pääsääntöisesti ihmiset eivät virka-aikaan kotosalla paljoa ole. Sehän olisi jo liikaa, että tiedusteltaisiin koska sopii tulla tuomaan...
Mutta tästä hasardista johtuen henkilökunta puuskutti sitten kävellen tänään postista 17,289 kg kissanruokaa kaljakärryillä perässään vetäen.
Paketti oli tietysti äärimmäisen kiinnostava, se piti haistella joka nurkasta.

Ja voi mikä aarre sieltä sisältä paljastuikaan!

Pikku-Pippurinkin piti tutkia, että mikä juttu tämä nyt on, mistä niin tohistaan.

Mäykysen suosittelemana tilasimme myös Wubba Kong -hiiren, ja se olikin Maunolle mieleinen. Sitä piti heti nuolla, repiä ja antaa takajalkatömpsötystä.

Eppuli ryntäsi heti painiapajille ja sai sekin vähän kurmuutusta.

Paketista askarreltiin häthätää poitsuille linnake, ja Eppu tietysti hiffasi homman nimen heti.

Mauno ei ihan mahtunut ikkunasta sisään.