torstai 23. heinäkuuta 2015

Massuhoitolassa

Maunohan on aina ollut hyvin tarkka massustaan, se ei köllöttele maha pystyssä kuten Eppu eikä oikein suostu olemaan nurinpäin, paitsi sylissä niin että saa kuitenkin kääntää päänsä sivuittain. Vieraiden on ihan turha edes yrittää Maunon massulle – siinä missä Eppu heittäytyy lattialle selälleen ihan kenen tahansa sisään kävelevän eteen.

Pienen houkuttelun avustuksella Mauno on kuitenkin alkanut iltaisin saapumaan Massuhoitola Kuukunaiseen. Hoitola on aikanaan avattu Epun aamuajoille, eli Eppu tulee aina aamuisin henkilökunnan herätessä kainaloon rapsuteltavaksi ja hellittäväksi. Joskus myös Mauno, mutta Epulle se on joka-aamuista.

Nykyään kun henkilökunta alkaa esittää nukkumaan (tai ainakin sänkyyn, kun usein on tapana lukea vielä sängyssä) menon elkeitä, sammuttelemaan valoja ja niin edelleen, ja etenee makuuhuoneeseen asti, Mauno juoksee paikalle. Kun peittoa heittää syrjään, Mauno heittäytyy kuperkeikan kautta selälleen.


Ja sitten saa rapsuttaa ja silittää ja helliä massua. Jota henkilökunta kutsuu Pippurimassuksi, kun siinä on kauniita mustia nappuloita. Pussatakin saa.


Hoitola Kuukunaisen ilta-ajat onkin varattu nykyään Maunolle. Joskus kuitenkin hoitolaan saapuu samaan aikaan toinenkin asiakas, ja saattaa olla, että siitä syntyy tappelu. Joskus painiminen toisen asiakkaan kanssa vie voiton massun silittelyistä ja asiakkaat karkaavat hoitolasta riehumaan muualle. Tai jäävät riehumaan hoitolaan.

Valitettavasti yötilanteessa kun on vain pieni lukulamppu päällä, täytyy tyytyä kännyräpsyihin. Ja näköjään Mauno näyttää aikamoiselta possulta kuvissa, ihan kuin olisi tukevampikin poika. Ei ole.

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Herra Aurinkoinen

Aurinko ei ole hirveästi tänä kesänä paistellut, mutta auringonläikkiä sentään on ollut aina silloin tällöin löytynyt. Tänään Eppu löysi sellaisen parvekkeelta.

Ja tyynynkin. Vähän kovanlaisen tosin.


Auringossa musta kissa kuumenee kyllä nopeasti, mutta se ei tuntunut epyktiläistä haittaavan. Oma valinta, tarjolla oli myös viileää varjoa.


lauantai 18. heinäkuuta 2015

Leikki on lapsen työ

Jatkoa vierailulta mautyttöjen luona...

Päivän hieman viilennyttyä leikimme parvekkeella uusilla huiskilla, edellisissä kuvissa esiintynyt monivärinen kun meni naps poikki leikin tuoksinassa. Pääosassa oli edelleen Chandani-penska, vaikka kyllä isommatkin ajoittain yltyivät riehuntaan.

Ensin testissä perusmallinen keppihuiska.


Omnomnom, olen pieni hamsteri ja pistän huiskan poskeeni...


Sinne se meni, ihan koko puska. (No ei oikeasti.)


Hmm, tällä voi leikkiä myös, että tämä olisi sinko. Posauttaisin ruokakaapin oven tuusannuuskaksi niin olisi vapaa pääsy aterioille.


On se joo mun lapsi. Olen todella ylpeä. Huoh.


Ja sitten joku sai kohta turpiin.


Sitten vaihdettiin huiskaa, onkimalliseen pitkällä karvareuhkalla. Oli vähintään yhtä suosittu.


Kuvittele näihin kuviin julma murina mukaan. Aina kun huiskan sai napattua suuhun, alkoi murina. Aika liikkistä tuollaisen pienen tirppanan suusta.



Gerizah-tätikin innostui onkihuiskasta ja siinä sai pikkutirppa väistyä kun täti halusi leikkiä. Kun ranskatar sanoo jotain, se on syytä uskoa, sen verran painokkaasti tulee komento ranskaksi.


Jos joku ihmettelee Chandanin silmien väriä, on maulla ensin pentuna keltaiset silmät (ihan syntymässä siniset, jotka alkavat nopeasti kellertää) ja värin tulee muuttua standardin mukaan puolentoista vuoden ikään mennessä karviaisenvihreäksi. Kuvissa näkyykin, miten pupillin vieressä jo vihertää vaikka yleisilme on vielä ihan keltainen. Muutos on siis käynnissä.

torstai 16. heinäkuuta 2015

Kylässä tyttöjen luona

Henkilökunta teki visiitin kameran kanssa jälleen kerran Ausaren kissalaan, jossa ei olekaan tullut vierailtua sitten pentujen lähdön – joskin Chandani ei lähtenyt mihinkään vaan jäi asumaan äitinsä ja isoisoäitinsä sekä Osiris-herran seuraan. Tällä kertaa Osiris oli kesäleirillä muualla ja tytöt olivat keskenään.

Päivä oli kuuma, joten vietimme aikaa parvekkeella.


Sieltä näkyi tietysti vaikka mitä tarkkailtavaa.


Leikittiin huiskan kanssa armottomasti riehuen...


Niin että hetken päästä tuli jo läähätys, niin kovaa oli leikki ja olihan siellä lasitetulla parvekkeellakin varsin lämmin.


Huhhuh kun puuskututti.


Vetäydyttiin sitten sisätiloin vähän viileämpään, mutta sama meno jatkui, ralli ja puuskutus.




Ei pysty, ei jaksa enää. Viileä lattia on mukava köllöttelypaikka.


Ja vaikka kuvissa on päätähtenä nuori villikko, oli siellä sitä varttuneempaakin seuraa. Thiti, Chandanin äiti, seuraili leikkejä sivusta, välillä osallistuen, välillä seuraten tyttärensä riehumista.


Gerizah-täti (Chandanin isoisoäiti eli isä-Wiken äidinäiti) on kova täti pitämään jöötä. Ranskatar murahtaa kyllä hyvin äkkiä, jos hänen lähelleen tulee tirppana riehumaan.


Mutta jotta alkuperä ei unohtuisi, epyktiläinen kyllä kestää kuumaa. Dun worry mum, I has U.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Letkeät lanteet

Henkilökunta yritti ottaa Maunosta ilmakuvaa erääseen mau-keskusteluun kissojen painosta ja muodoista. Ei ollut ihan helppo rasti, Mauno kun jokaisella yrityskerralla keskittyi jalkojen puskemiseen, henkilökunnan reittä vasten venyttelyyn sekä syliin kerjäämiseen. Selkä oli jatkuvasti puskuissa köyrynä niin että solakka herra näytti tonnikeijulta. Vihdoin sitten kännyllä onnistui yksi suht oikeannäköinen kuva, siinäkin tosin pientä köyristystä etupäässä (keskirivissä vasen).


Eipä ole mikään ihme, että henkilökunnan paidat ovat täynnä pieniä reikiä...

torstai 2. heinäkuuta 2015

Rottaleikkiä


Jostain lelukasojen syövereistä löytyi taas varsin leikittävä rotta. Ja kuten tunnettua, vanhat lelut kiinnostavat kun ovat vähän aikaa pois. Yksi tällainen on joskus aiemmin suolistettukin, jotain jyviä on sisällä. Ja muistaakseni valerianaa, siksi niin kiinnostava onkin.

*pus*


*lips*


Leikkiessä tuli hiki ja massutäplät – meillä kutsutaan pippurimassuksi – hikosivat. Ne piti putsata.


Myös pelivälinettä piti putsata.


Sitten tuli väsy. *hauks*


No niin henkilökunta, nyt on leikitty kameralle tarpeeksi, voi poistua. Päikkäriä pukkaa.


Juu on kesä ja kuuma ja maataan vaan. Aika vähissä on leikit olleet.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Ompeluseura

Meillä ommeltiin tänään.


Pojat kyllä pitävät huolta siitä, ettei henkilökunnan tarvitse yksin ommella. Tai jos ompelu jo itsessään on sellaista mitä saakin tehdä yksinkin, kankaan leikkaus kyllä tuo uteliaat paikalle, onhan se melkein lakanoiden vaihtoon verrattavaa touhua, jos kangas on vähänkään isompi. Yleensä innokkaampana on paikalla Vaatturi Kuukunainen, mutta tällä kertaa hänellä oli kiireitä (päiväunet), joten Tarkastaja Turakainen oli yksin laadunvalvontatehtävissä.


Välillä häntä meinasi huiskahtaa suoraan saksien väliin, mutta onneksi henkilökunta on tottunut avustajiin ja tietää pysyä valppaana erityisesti leikatessaan.


Työn alla oli tällä kertaa kissankorvaisia kauratyynyjä niskanlämmikkeeksi. Näin montaa ei kotitarpeiksi tarvita, vaan tästä lähtee ystäville ja kun lisää valmistuu, myyntiinkin.