sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Pikkukissoja

Ihan voi huoleti katsoa tänne, ei ole sellaisia pikkukissoja.

Henkilökunta joutui nappaamaan Porvoossa poiketessaan pari tällaista vanerista Lovin kissafiguuria, ihan vain koska tuo musta näytti ihan Epulta. Ja olihan Epulle pakko ottaa harmaa kaveri kans.


Kotona pojat pääsivät tutustumaan minipoikiin, kunhan henkilökunta sai ne kasattua...


Tosin kiinnostus oli ihan äärimmäisen vähäistä. Pojat eivät mitenkään ymmärtäneet, miksi heidän pitäisi osoittaa jotain kiinnostusta tällaisia kyhäleitä kohtaan vaikka henkilökunta kuinka lässytti.


Ehkä ne ovat ne puuttuvat pilkut tai jotain, minkä vuoksi Mauno ei yhtään ymmärrä mitään hössötystä tässä asiassa.

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Jee, Eppu kasi vee!

Mamman oma Puippunen, pehmeä Peppuliini, täyttää tänään kokonaista kahdeksan vuotta!


Me toivotellaan Puippusen kanssa onnea myös sisaruksille Ennalle, Emille, Nelsonille ja Eshelle – koko Iltavillin E-sarjalle!

torstai 16. maaliskuuta 2017

Koti vailla maukulaista?

Löytyisikö mistään hyvää kotia vailla omaa maukulaista?


3-vuotias ihana maupoika Wikke etsii kotipiirissä ilmenneen allergian vuoksi uutta kotia, mielellään yhdessä ystävänsä Nipsun (pitkäkarvainen leikattu kotikissatyttö) kanssa, mutta kaikki kyselyt kuunnellaan. Wikke on komea kastraattipoika, joka on kotoisin Ausaren kissalasta. Wikke on näytellytkin, jopa BISsin arvoisesti, mutta sitä ei missään nimessä odoteta uudelta kodilta, jos näytteleminen ei kiinnosta. Wikke ulkoilee mielellään valjaissa. Kissat asuvat tällä hetkellä Vantaalla.

Lisää tietoa molemmista sekä yhteystieto löytyy Ausaren kissalan blogista. 

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Tyrehdys


Kuvavirta blogiin on tyrehtynyt, koska kuvaaja on uupunut työnsä ääreen. Ei pysty, ei kykene, ei jaksa tätä uurastusta!

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Palvojat

Tänään sunnuntaina on saatu nauttia auringonläikistä. Tai pojat nauttivat, henkilökunta kauhistelee talven jäljiltä suunnattoman likaisia ikkunoita.




tiistai 28. helmikuuta 2017

Kakka on iloinen asia!

Neljältä aamuyöstä. Ei meillä muuta. Ei kuvia.

maanantai 27. helmikuuta 2017

Sunnuntain ratoksi

Todella pitkästä aikaa päästiin Maunon kanssa käymään sunnuntain ratoksi päivystyksessä. Viimeksi ollaan käyty kun Mauno oli yksi, Epun kanssa ei olla käyty koskaan, joten *kop kop*, akuutteja terveyshätiä ei olla meillä kauheasti koettu.

Kaikki alkoi lauantaina iltapäivällä, kun Mauno oksensi. Ensimmäisen kerran karvapötkylän. Sitten limaa. Sitten syömänsä ruuan. Sitten limaa. Mauno oksentaa äärimmäisen harvoin, joten pikkuisen oli huolestuttavaa. Henkilökunnan mennessä nukkumaan joskus puolen yön tienoilla Eppu oksensi, kaksi kertaa. No, siinä oli ihan vain kyse ahmimisesta, ja hyvin tyypillistä Epulle. Sitten kuuden maissa aamulla Mauno oksensi taas, limaa. Eli hieman yli puolen vuorokauden sisään henkilökunta siivosi seitsemät oksut, joista viidet Maunon. Maunolle ei koko aikana oikein ruoka maistunut, vettä se joi, mikä on poikkeuksellista, koska kun pojat syövät märkäruokaa melkolailla pääosin, ei vettä juoda oikeastaan ollenkaan. Aamun harkinnan, tarkkailun ja konsultoinnin jälkeen päätettiin sitten lähteä päivystävälle.

Siellä saatiin sitten odotella ja ihmetellä vähän koiraeläimiäkin.


Mauno luonnollisesti oli tuttuun tapaansa suhiseva sirkkeli eikä antanut kenenkään lähimainkaan koskea itseensä, eli kopan kattoa raottamalla tuikattiin vähän rauhoitetta persuuksiin, huppu päälle ja kohti unten maita, jotta päästiin tutkimaan.


Oksentelua, vaisuutta ja syömättömyyttä – epäily oli lähinnä suolen tukoksen puolella. Pissalla Mauno oli käynyt, joten siitä suunnasta ei tarvinnut etsiä vikaa. Röntgattiin vatsa ja otettiin verikokeet. Vatsassa ei ollut mitään kummallista, loppupäässä kaasua ja kohtuullisesti kakkaa, alkupäässä jotain tiivistä, joka voi olla karvaa ja aamusta syötyä ja sisällä pysynyttä seitä. Verikokeet ok.

Mitään dramaattista ei siis todettu ja Mauno lähetettiin kotiin herätteen saaneena, mutta edelleen vähän hönttinä. Piikkinä oli annettu myös pahoinvoinninestoa ja vatsaa rauhoittavaa sekä nesteytystä nahan alle. Kotilääkitykseksi sitten parafiiniöljyä, pahoinvoinninestolääkettä (Cerenia) sekä vatsalääkettä (Pepcid) seuraavalle päivälle.

Ilta meni melko rauhassa, Mauno oli nuuppa mutta ei kuitenkaan oikein nukkunut, inhosi parafiiniöljyä ja oli reppana ihan öljyssä kun taisteli vastaan. Eppu onneksi antoi kipeän kaverin olla rauhassa.

Aamulla Mauno oli edelleen vaisu ja reppana, joskin varovasti maisteli ruokaakin. Henkilökunnalla on onneksi mahdollisuus tehdä etätöitä, joten nopea keikka töihin hakemaan kone kotiin ja toimisto pystyyn työhuoneeseen. Poikien vessa näkyville, että näkee kuka käy ja mitä tekee.

Mauno pysytteli yksikseen ja Eppu piti henkilökunnalle seuraa työpöydän kulmalla. Aamupäivästä oli lääkkeiden anto ja Cerenia tekikin tepposet. Maunolle puhkesi akuutti vesikauhu. Eppu oli melko huolestunut.


Jossain kohti iltapäivää alkoi ilmeisesti elämä voittamaan...


Nyt iltaa kohden Mauno alkaa olla reippaampi, on vähän leikkinyt ja syönyt. Kakkaa ei ole vielä näkynyt, joten sitä odotellaan kovasti. Mutta nyt Mauno sentään nukkuu, kun sunnuntaista lähtien Mauno vain makaili limppuna mutta ei kallistanut päätään eikä maannut kiepissä tai rentona kyljellään. Nyt on kerä pesässä.

Huomenna henkilökunta on vielä etäpäivällä ja toivottavasti viimeistään silloin nähdään kakkakin, muuten on tulossa uusi keikka... (sitten se kakka on tietysti yön aikana ilmestynyt hiekkalaatikkoon eikä henkilökunta tiedä kenen se on...)

Päivystyskäynti 480 euroa. Taksikulut noin 60 euroa. Ihanan kallista. (Onneksi vakuutus palauttaa osan.)