Trapetsitaiteilija Turakainen

Täällä uudessa kodissa on hieman erilaiset ikkunat kuin edelliset, nämä ovat 50-luvun alkuperäiset ja kun Museoviraston suojeluksessa ollaan niin niitä ei ole saanut vaihtaa julkisivuremontin yhteydessä vaan ne on kunnostettu vaalien alkuperäistä. Kaikissa huoneissa siis tuuletusikkunat sijaitsevat ikkunan alaosassa vaakatasossa. Joka on tietysti pojista sikäli hankalaa, että se poikkikarmi on juuri katselukorkeudella, jos sattuu istumaan ikkunan edessä. Joutuu kyyristelemään tai kurkottamaan takajaloilla, jos pihalla tapahtuu jotain mielenkiintoista, kuten nyt vaikka orava vilistää lähipuussa.

Onneksi Mauno on keksinyt ketteränä poikana ratkaisun. Ei tarvitse kyyristellä.

Samoin siitä raosta on hyvä haistella ulkoilmaa. Tai huudella vaihtoehtoisesti naapureille.

Kaksi kertaa olemme tänä keväänä käyneet ulkona, edellisestä visiitistä on puolitoista viikkoa ja Mauno karjuu kaiket päivät kuin leijona. Taisi olla ulkoilut siinä. Henkilökunnan hermo ei kestä karjumista eikä se ole kiva katsellakaan kun toinen kiertää ovia ja ikkunoita ja huutaa ulos. Kiva olisi käydä vaikka kahdesti päivässä, meillä on vihreä iso pihakortteli, mutta kyllä tuo huutaminen stressaa molempia enemmän kuin riittävästi.

Laatikkoloikkia

Tämä kevät on ollut pojille laatikkotaivas eikä loppua ole näkyvissä, vieläkin piisaa laatikoita, satunnaisesti eri tyyppisiä ja eri paikoissa. Tässä vähän tätä päivää.

Eppu keksi muovilaatikon lattialta.

Hetken päästä Mauno keksi saman laatikon.

Ja sitten toisen, vieressä olevan laatikon. Hmmm, oliskohan se parempi?

 

 Eikun testaamaan.

Jaa, olikohan se ensimmäinen sittenkin parempi?

Ja niin edelleen.

Ja PSSST: nuo takana näkyvät Ikean Helmerit ovat edelleen paketissa muuton jäljiltä ja tarpeettomana myynnissä. Kaksi kappaletta, yhteensä 50 euroa. Siistejä ja kunnoltaan uudenveroisia. Yhteys sitruunapuu at sitruunapuu piste net.

Äitienpäivää

Pojat esittelevät parhaita puoliaan ja toivottavat hyvää äitienpäivää!

Mauno pakenee pahaa maailmaa...

... ja näyttää kameralle keskisormea.

Eppu leikkii körmyselkäistä karhua...

... ja siroa balettitanssijaa.

Mauno toivottaaa oikein makoisaa ja aurinkoista äitienpäivää äidilleen Neffille ja kasvattiäideilleen Raijalle ja Annikalle, ja Eppu puolestaan äidilleen Cleolle ja kasvattiäideilleen Elinalle ja Päiville.

Pieni pala puutarhaa

Kuten todettu, oli meillä ulkoilmaankin liittyvä muutos. Pojilla on vihdoin pääsy parvekkeelle.

Tässä talossa ei ole lasitettuja parvekkeita, eikä niitä myöskään tule, sillä talo on Museoviraston suojelukohde julkisivuiltaan, joten mitään modernia muutosta ei saa tehdä - ei edes ikkunoita vaihtaa alkuperäisistä 50-luvun ikkunoista. Oli siis pienen jumpan takana, että pojille saatiin pääsy parvekkeelle.

Verkotus rakennettiin niin että se ei ole kiinteä, eikä julkisivussa, eli se on sisäänvedettynä melkein puoliväliin parveketta. Tämä tietysti kaventaa henkilökunnan parveke-elintilaa, mutta luopumista puoltavina pointteina olivat se, että pojat nauttivat, ei tarvitse varoa joka kerta kun avaa parvekkeen oven sekä lisäksi se, että nyt parvekkeen ovea voi kuitenkin pitää auki vaikka koko kesän (jos vaan kestää itikat), ja siten myös sisään saa happea.

Lupa taloyhtiöltä heltisi piirustuksilla, jotka lupaavat, että verkko ei ole julkisivussa eikä se myöskään ole asennettuna kiinteästi. Tämä on kuitenkin nyt rakennettu "viranomaisvarauksella" eli jos Museoviraston tai muun puolelta tulee sanomista, joudun purkamaan. Mitään ilmoituksia ei siihen suuntaan ole tehty, joten kaikki on sen varassa, ettei kukaan tee valitusta.

Verkotuksen runko rakennettiin kakkoskakkosista, jotka on kiilattu tiukkana kehikkona rakenteiden mukaisesti, niitä ei siis ole kiinnitetty seiniin mitenkään. Oheisessa havainnekuvassa ne on merkitty punaisella. Näkymä on ikäänkuin asunnon sisältäpäin ja parvekkeella on katto, jota kuvassa ei havainnollisuuden vuoksi näy.

Kehikkoon on lenkkiruuveilla kiinnitetty kompostiverkkolevyt (Plantagenista, mutta monet muut myyvät aivan vastaavia), jotka puolestaan on kiinnitetty toisiinsa nippusitein.

Nurkkaan mahtuu myös edelliseltä parvekkeelta peräisin olevasta hyllyköstä puolet, joten nyt on kiipeilytilaakin hieman, niin näkee vähän korkeammaltakin.

Vaikka kuvissa ei näykään, Mauno kököttää parhaillaankin tuolla hyllyllä vihreän pesän vieressä kyttäämässä puissa lennähteleviä lintuja. Sieltä on ilmeisen hyvä karjua myös naapureille.

Rakennelma syntyi alle 50 euron, mietinnällä ja pienellä askartelulla. Eihän se yhtä säänpitävä ole kuin parvekelasitus, mutta ainakin tällä virityksellä saadaan happea sisään ja pojille vähän ulkoilmavirikkeitä. Parveke on ilta-auringon puolella, joten siellä ei kesälläkään ole tukalan kuuma.

Salainen maailma

No mihin se luukku sitten päätyi? Siinähän se, ovessa.

Mutta mikä ovi se on, ei taida kuitenkaan ulos johtaa?

Tadaa, se on meidän uusi kakkakaappi! Eteisen ja olohuoneen rajamailla sijaitsee vanha upotettu leveä vaatekaappi, josta modasin poikien oman kaapin. Alhaalla on kakkenbergiosasto, kaksi katollista vessaa päällekkäin (katollisiin siirryttiin kun Eppu alkoi miehistelemään ja pisaamaan seisovilteen avolaatikon laidan yli) ja niiden yläpuolella sitten hyllyjä poikien ruuille, tarvikkeille, kopat, hiekat ja muut sellaiset.

Ihan pohjalla on käytävämattoa, jotta hiekka tassuista jäisi kaapin sisään. 

Nyt sitten pitäisi opettaa pojat käyttämään luukkua. Tähän asti on menty raollaan olevalla ovella, mutta katsotaan miten luukun käyttö alkaa sujumaan. Jos ei suju, otetaan luukku pois ja pojat saavat kulkea aukosta.

Mystisiä merkkejä

Jotain on selvästi tekeillä taloudessa.

Mitä, se selviää huomenna. (pojille ainakin)

Hurjaa takajalkatömpsyä

Heitin ison tynnyrillisen poikien vanhoja kiinnostamattomia leluja meneen, vain muutama pieni hiirulainen ja sulkia jäi. Pojat muutenkin leikkivät leluilla aika vähän, lähinnä heillä on omat paini- ja juoksuleikkinsä keskenään ja sitten saatetaan rämpätä jotain satunnaista asiaa, joka ei välttämättä ole lelu ollenkaan.

Valmiiden ompelusten lootasta nakkasin käyttöön uuden tömpsyttimen ja sitä Mauno onkin sitten jumputtanut oikein urakalla. Eppu ei ole kovin kiinnostunut moisesta, mutta käy kyllä aina välillä kokeilemassa. Eppu ei muutenkaan ole koskaan ollut niin kiinnostunut kissanmintusta kuin Mauno.