maanantai 25. toukokuuta 2015

Pesänolous

Eppu potee pesänoloutta. Henkilökunta päätti reippaana ommella pojille uudet pesät työpöydälle, samasta kankaasta kuin työtuolit on verhoiltu, jotta pojat voisivat pitää henkilökunnalle seuraa värikoordinoiduissa pesissä. Ei mennyt ihan kuin Strömsössä...


Henkilökunta yritti tehdä huolellista työtä ja täyttää pesät mahdollisimman täyteen, jotta niistä tulisi pulleita eivätkä ne heti litistyisi käytössä ja pesussa. No, pesistä tuli niin pulleita, että sopisivat paremmin hamsterille... Eppu yritti kaikesta huolimatta nukkua pesässä sohvalla, mutta kyllähän sitä selvästi nolotti.

Mauno kävi kokeilemassa, totesi ettei ole tarpeeksi mukava ja teki oman pesän tyynykasaan. Ihan vähänniinkuin jotain sormimerkkiäkin tuossa näytettäisiin...


Ei jaksaisi purkaakaan täytettä pois, joten pitää nyt katsella, suostuisivatko pojat makaamaan nämä littaan vai pitääkö etsiä joku pentukoti näille.

perjantai 22. toukokuuta 2015

Yhteistyössä: Almo Nature ja lyhytfilmi The Promise

Eläinruokavalmistaja Almo Nature on jo muutaman vuoden ajan tehnyt yhteistyötä eri taiteilijoiden kanssa ja nyt on vuorossa italialainen Oscar-voittaja Gabriele Salvatores ja hänen lyhytelokuvansa The Promise. Alkuperäinen idea on Pier Giovanni Capellinon, Almo Naturen perustajan.

Elokuva kuvaa ihmisen ja koiran tuhansien vuosien rinnakkaista suhdetta muistaen koiran taustan sudesta kesyyntyneenä ihmisen kumppanina. Elokuvassa koira nähdään ihmisen kumppanina kautta historian, erilaisissa tehtävissä kuten vartiokoirana, metsästyksessä, eläinkokeissa ja jopa avaruudessa. Alkuperältään villistä sudesta onkin kasvanut yhteiskuntaan oma koiravirkamieskunta, niin poliisin, tullin kuin vartiointiyritysten käyttöön, sekä avustamaan näkövammaisia että haistelemaan diabeetikon verensokeria (ns. hypokoira). Koiria koulutetaan yhä luovemmin: monet varmaankin muistavat hiljattain sosiaalisessa mediassa levinneen uutisen Jekusta, joka nimitettiin tehtäväänsä Vantaan Energia Oy:n kaukolämpökoiraksi.
Vaikka lajeina ja käytökseltään ovatkin erilaisia, myös kissa on kesyyntynyt villieläimestä ihmisen kumppaniksi nauttimaan symbioottisesta suhteesta. Alun perin kissoja kunnioitettiin Egyptissä viljavarastojen suojelijoina erilaisilta jyrsijöiltä. Näitä tuholaistorjujia palvottiin jumalina, arvostettiin, todennäköisesti myös ruokittiin ja siten ihmisen ja kissan välille muodostui kesyyntymisen myötä side. Siitä sai alkunsa kumppanuus, joka jatkuu tähän päivään. Nykyään kissat ovat vähemmässä määrin varsinaisessa hyötykäytössä, ja enemmän seuraeläimiä. Toki maaseudulla hiirikissan virka on vielä elävänä, mutta suurimman työn kissat tekevät seuralaisina. Eikä se virka ole mikään vähäpätöinen.
Oma rotumme egyptinmau on alkuperäisrotu. Jo muinaisissa Egyptin hieroglyfeissä esiintyy täplikäs kissa metsästämässä – ja mau onkin ainoa luonnostaan täplikäs kesykissarotu.  Vaikka työtehtävät ovat siirtyneet seurustelupuolelle, asema on edelleen jumalallinen.

Katso The Promise Almo Naturen sivuilta.
Italialainen Almo Nature on eläinruokien markkinajohtaja Euroopassa ja varmasti monet kissanomistaja tuntevatkin heidän ruokansa. Näitä laadukkaita ruokia saa niin eläinkaupoista kuin monista marketeistakin. Ruokien lihapitoisuus on korkea, joka on tärkeää kissalle lihansyöjänä. Valikoimissa on niin kuiva- kuin märkäruokia sekä kissoille että koirille.
Almo Naturen yhteisvastuuohjelma on nimeltään aLmore ja sen puitteissa tuetaan ja toteutetaan konkreettisia ja yhteisvastuullisia hankkeita. Esimerkiksi Love-Food –projektin puitteissa jaetaan vuosittain miljoona ateriaa eurooppalaisille kissoille ja koirille, jotka asuvat eläinsuojissa, varattomien perheiden luona tai paimennustyössä.

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Hyvää matkaa Ceet!

Henkilökunta kävi vielä kerran moikkaamassa Ausare-kissalan C-pentuja, jotka ovat tulleet siihen ikään, että ensi viikolla alkavat matkansa omiin uusiin koteihinsa, paitsi Chandani, joka jää äitinsä seuraksi ja aikanaan toivottavasti tuottamaan uusia pentusia maailmaan.

Tarjoilu tarkastettiin etukäteen.


Pennut olivat päiväunimoodissa, mutta annas olla kun piti kuvia ottaa, sitten sitä virtaa alkoikin löytymään, eikä paikalla oikein tahdottu pysyä. Tässä Sahara-tyttönen ja Sheeni-sisko köllöttelevät vielä ihan rauhassa. Saharan silmät ovat porukan vihreimmät, pennuthan syntyvät sinisilmäisinä ja siitä sitten väri muuttuu keltaisen kautta karviaisenvihreäksi ajan kanssa, aina pariin vuoteen asti voi muutos kestää.


Porukan ainoa hopea Chandani jää äitinsä ja tätinsä sekä Osiris-sedän luokse asumaan.


Luulisin, että tämä on Sheeni, mutta voinpa hyvin olla väärässäkin...


Tämä ainakin on Sahara, joka on matkalla Maunon ja Epun entiselle hoitajalle, joka jostain kumman syystä päätyi maukulaisten pariin omaa karvasuikeroa hankkiessaan...


Luonnollisesti yritimme myös ryhmäotoksia, mutta kylläpä oli vaikea saada neljä pentusta pitämään yhtä aikaa silmät auki. Ja pysymään jotenkin järkevästi paikoillaan... Aika unisia ollaan jo, mutta huiskan perään pikkuisen tuijotellaan, kuka enemmän, kuka vähemmän. Järjestys vasemmalta Sheeni, Sahara, Chandani ja Caesar-poika.



Gerizah-täti (isoisoäiti oikeastaan) pitää tiukkaa vahtia pentusista ja sanoo painavan ja ärähtävän sanansa aina välillä kun meno yltyy mahdottomaksi.


Thitin äitiystyö on tehty ja jatkomahdollisuudet viety, jonka vuoksi Thiti edustaa hetken aikaa komeassa verkkapuvussa, jotta pentuset eivät pääse imemisen vuoksi mylläämään vatsan haavaa ennenkuin se on turvallisesti umpeutunut. Näin vieroituskin sujuu kertarysäyksellä. Mamman luona taitaa olla Sheeni.

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Äiskäpäiskää


Toivotamme oikein hyvää äitienpäivää poikien äideille Neffille ja Cleolle, kasvattajaäideille Annikalle ja Päiville sekä kasvatuskotiäideille Raijalle ja Elinalle! Pojat ovat saaneet heiltä hyvät eväät elämäänsä. Kiitos siitä!

lauantai 9. toukokuuta 2015

Aikuiskaste

Eppu päätti hoitaa pois sen mikä pentuaikana on jäänyt tekemättä. Nyt, kypsässä 6 vuoden iässä, Eppu kävi kastautumassa vessanpytyssä. Yleensähän nämä dippaukset ovat pentujen puuhia, mutta meillä ei kumpikaan ole moista kokeillut. Ennen.


Henkilökunta oli suihkussa kun vierestä kuului armontonta ryminää. Kurkkaus verhon raosta totesi mustan salaman ampaisevan ulos kylppäristä ja ravistelevan takatassujaan. Henkilökunta hoiteli suihkuttelut loppuun ja totesi olohuoneen lattialla vanan kosteita jalanjälkiä sekä takajalkojaan nuolevan Pöpinkäisen. Ei muuta kuin herra kyytiin ja kylppäriin suihkuun. Se ei onnistunutkaan tuosta vaan, vaan herra pisti vastaan koko 7 kg:n voimallaan ja armottomalla syvällä mourunalla, jonka varmaan koko talo kuuli, sen verran oli voimaa huudossa. Yhden karkausreissun jälkeen herra saatiin saarrettua kylppäriin, ovi kiinni ja kevyt suihku takaosastoon. Muutaman naarmun joutui henkilökunta ottamaan vastaan paniikissa taistelevalta jättiläiseltä – kuinka ollakaan juuri aamulla oli tullut mietittyä naamaleivontaa vastaanottaessa että olisipa taas aika leikata kynnet – mutta Pöpinkäisen osalta kyse oli lähinnä henkisistä vammoista.

Tämä tietysti tapahtui kun henkilökunta oli lähdössä tiukahkolla aikataululla omiin menoihinsa. Samassa rytäkässä keittiön pöydän alta, takanurkasta, löytyi tiukasti raidallisen maton valkoiselle raidalle asemoidut jo mukavasti imeentyneet ja kuivahtaneet oksut.

Jospa taas muistuisi paremmin se kannen kiinni pitäminen vessassa ja mattokin pääsisi pesulaan.

lauantai 2. toukokuuta 2015

Mustapöllön kevätpesintä

Pömpeli on ollut nyt meillä kolmisen kuukautta ja käyttö on ollut maltillista. Kyllä sitä käytetään joo, mutta ei se nyt mikään huippusuosittu ole. Käyttö tukahtui melkein täysin, kun pömpeli siirtyi olohuoneesta työhuoneeseen (johon se oli alunperin ajalteltu...), mutta palautui, kun pömpeli suosista palautettiin olkkariin.


Pääkäyttäjä on selkeästi Pebomir Kuukunainen, joka pesii mustapöllönä Pömpelin huipulla ja joskus jopa kolosissa. Pepponen myös raapii kylkiä aika aktiivisesti sekä ajoittain intoutuu kurittamaan roikkuvia pallosia ja lintuja. Pömpelin katolle ei selvästikään mahdu kahta, sitäkin on koitettu ja tappeluksihan se menee. Voittaja näissä pesätappeluissa on järjestään Pepponen, joka massallaan jyrää hentoisen Makkosen, jonka ego ei myöskään kestä alle jäämistä. Sehän on jo nähty, että Eppua ei haittaa olla alla – ehkä muistatte joku aika sitten olleen kuvan mau-pinosta työpöydän pesässä.


En tiedä onko pesäkolojen reikä liian pieni tai jotain, mutta nukkumapaikaksi tuo ei ole kelvannut. Tai no ehkä kerran saattoi Pepponen simmunsa hetkeksi ummistaa ja osua vielä kuvaankin, mutta niin että siellä ihan perällä suojassa nukuttaisiin, niin ei.


Mauno käyttää Pömpeliä hyvin harvoin. Saattaa se siellä päällä joskus hetken käydä kokeilemassa nukkumista, jos joku muu suosikkipaikka on varattu, tai jossain juoksuriehunnassa kiepata pesäkolojen kautta, mutta eipä juurikaan. Suuri ihme on ollut se, ettei Mauno ole purrut lelujen kuminauhoja poikki, se kun on ollut yleensä enemmän sääntö kuin poikkeus.

Tai no, onhan Maunokin kerran asettunut tuonne pesäkoloon makoilemaan. Viime viikolla kun vieraana kävi 10 kk ikäinen konttaava ja seisomaan nouseva, mutta ei vielä itsenäisesti kävelevä pojanvilpertti, joka oli Maunon mielestä hyvin epäilyttävä. Pömpeli kävi oivasti tarkkailuun, koska Maunohan ei voi vieraiden läsnäollessa mennä nukkumaan tai muuten pois, vaan tarkkailee tilanteita kiinnostuneena ihan lähietäisyydeltä, mutta kosketuksen ulottumattomista.

Epulla sensijaan ei ole mitään estoja mennä ihan rauhassa kuorsaamaan, vaikka talossa vieraita olisikin...

torstai 30. huhtikuuta 2015

Hauskaa vappua!




Ei meillä nyt varsinaisesti riemastuttu serpentiinistä, kunhan vähän täppäiltiin. Ja puhaltaminen oli ihan kamalan pelottavaa.