Kolmas kissa

Meille tuli torstaina kolmas kissa talouteen. Jos siihen piirtää täplät niin se voisi olla vaikka se kolmas mau-värivariaatio eli pronssitäplikäs. Oranssi mau tuli Tallinnasta Mustan ja Harmaan ihmisen kyydissä.


Maunoa kolmonen jännitti niin että piti pitää unissaankin Epun hännästä kii.


Oikeasti poitsuja ei kiinnostanut hieno tuliainen yhtään - eikä kuulemma kyllä Mustaa ja Harmaatakaan.

Joskus ne ei ymmärrä hyvän päälle.

Ruokapostia

Henkilökunta heräsi eilen ovisummerin soittoon tasan kello kahdeksan. Summeria soitettiin piiiitkään ja hartaasti, ainakin kolmeen kertaan. Valitettavasti summeri ei ole ainakaan kahden ja puolen vuoden aikana toiminut, tällä hetkellä se toimii niin että asuntoon kuulee, että summeri soi, mutta täältä ylhäältä ei voi painaa ovea auki. Laitos on kuulemma niin vanha, ettei siihen saa enää varaosia, joten korjaus on vähän niin ja näin.

No, jos herää summeriin, ei reaktionopeuskaan ole sitä luokkaa, että ehtisi pinkomaan alaovelle. Kunhan nyt edes havahtui jonkinlaiseen pirinään, yritti hahmottaa mikä se on ja sen jälkeen jatkoi pari tuntia unia vielä. Sitten myöhemmin päivällä tuli mieleen että kas, sehän oli varmaan meidän Zooplus-tilaus. Ihanaa, kun näistä ei posti ilmoittele etukäteen, käypä vain kokeilemassa josko joku olisi kotosalla. Kiinnostaisi tietää, minkä verran posti ajelee turhia kilometrejä tällä hakuammuntatekniikalla, kun varmaan pääsääntöisesti ihmiset eivät virka-aikaan kotosalla paljoa ole. Sehän olisi jo liikaa, että tiedusteltaisiin koska sopii tulla tuomaan...

Mutta tästä hasardista johtuen henkilökunta puuskutti sitten kävellen tänään postista 17,289 kg kissanruokaa kaljakärryillä perässään vetäen.

Paketti oli tietysti äärimmäisen kiinnostava, se piti haistella joka nurkasta.


Ja voi mikä aarre sieltä sisältä paljastuikaan!


Pikku-Pippurinkin piti tutkia, että mikä juttu tämä nyt on, mistä niin tohistaan.


Mäykysen suosittelemana tilasimme myös Wubba Kong -hiiren, ja se olikin Maunolle mieleinen. Sitä piti heti nuolla, repiä ja antaa takajalkatömpsötystä.


Eppuli ryntäsi heti painiapajille ja sai sekin vähän kurmuutusta.


Paketista askarreltiin häthätää poitsuille linnake, ja Eppu tietysti hiffasi homman nimen heti.



Mauno ei ihan mahtunut ikkunasta sisään.

Eppu ihan pihalla

Molemmat pojat pääsivät tänään ulos, erikseen tosin. Eppu oli nyt toista kertaa ja ihan yhtä vaikeaa oli kuin edelliselläkin kerralla. Eppu ei oikein meinaa lämmetä ulkoilulle, ehkä pitäisi yrittää viedä ne yhtäaikaa ja Enomiäs saisi näyttää mitä siellä ulkona oikein puuhataan.

Epun ulkoilu oli sydäntäriipivä huuto rappukäytävässä, kökötys henkilökunnan sylissä pää kainalossa (henkilökunnan, ei omassa) ja sydäntäriipivä huuto rappukäytävässä. Julma henkilökunta laski hetkeksi nurmikollekin, mutta sekään ei ollut Epun mielestä kovin mielenkiintoista. Selvästi hitaammin lämpiävä ulkoilija kuin Mauno, joka toisesta reissusta lähtien painoi ympäri pihaa. Ensimmäisellä mentiin vielä sylissä mutta toisella jo pientä tutkimusretkeä nurmikolla.

Muutenkin Eppu on osoittautunut hieman pehmeämmäksi luonteeltaan kuin Mauno. Vaikka Eppu on ollut oikein reipas ja sosiaalinen, huomaa selvästi, että se muistaa paremmin ikävät jutut ja jää niihin. Mauno on aina ollut sellainen että kurjat jutut on ohi sitten kun ne on ohi ja matka jatkuu.

Eilen rallin tuoksinassa toinen kaatoi keittiössä muoviset tikkaat ja siitä seurasi armoton räminä. Siitä taas seurasi Epun säntäily vapaaksi päässeen neutronin lailla ympäri asuntoa suurinpiirtein pitkin seiniä Maunon tuijottaessa häntä puuhkana että mikä ton tuli. Sen jälkeen Eppu pakeni sängyn alle jossa vietti useamman tunnin. Mauno ei ole piiloutumista koskaan harrastanut, mutta jaksoi jonkun aikaa olla Epun kaverina. Loppuilta Epulla menikin tiiviisti henkilökunnan sylissä, kaulurina kaulan ympärillä nukkuen. Ja aamuyöstä Eppu löytyi sängystä henkilökunnan vierestä.

Who's the Man?! Rrroargh!

Yhtäkkiä, kesken raukean aamupäiväpainin, Mauno havaitsi jotain pientä rapinaa ja pörinää ikkunalaudalla.

Sinne piti tietysti sännätä tutkimaan mikä sen rapinan aiheuttaa.


Lentomuurahainen! Mikä se semmoinen on mikä on muurahainen ja sillä on siivetkin?!? Iso!


Sitä piti vähän täppäilläkin.


Mutta silti se kiipesi vaan...


... ja kiipesi...


Sitten syvyyksistä nousi peliin mukaan uusi pelaaja...


Ja pian oli muurahaista ihmettelemässä kaksi kaverusta.


Lopputarina onkin sitten videon muodossa.

Ilmastoitu amish-prinsessa ja rentoreiska

Mauno sai hieman ilmastointireikiä tötteröönsä toissailtana, heti kun henkilökunta löysi rei'ityspihtinsä. Valitettavasti pihdeilläkään ei pysty rei'ittämään koko tötsää, vain ala- ja yläreunan, mutta toivottavasti siitä on apua. Taukoja on myös pidetty.


Herra ei ole kovin tyytyväinen tötteröönsä, mutta pääosin tyytyy osaansa. Joskin hieman murjottaen, kuten tässä pahvilaatikoiden alle piiloutuneena.


Eppu sen sijaan ei paljon piilottele. Se on varsinainen rentoreiska ja nukkuma-asennoista voisi tehdä kuvakirjan.


Eilen henkilökunta ehti jo iloita pökälemuotoisesta kakkelista, mutta tänä aamuna oli taas plöröä. Nyt Eppu on pelkällä liharuualla, josko se auttaisi. Maunon ruuat on nostettu korkealle ja niitä ei saa maistella.

Pönttö ja pöntömpi

Pönttöpäinen laiskuus jatkuu. Ei oikein leikitä pönikkä päässä.



Henkilökuntaa käy Mauno kovasti sääliksi. Illalla oli pakko ottaa pönttö pois pariksi tunniksi, että herra sai hieman hengähtää ja siistittyä itsensä. Muovinen pönttö on kovin hiostavan oloinen ja se painaa leukaa. Maunolta valuu kuola kun vähänkin silittää sitä poskesta. Nyt toisen kulmahampaan kohdalta on alaleuka punottava, liekö pönttö sitten pahasti tökännyt, kun ajoittain Mauno rajoitteista huolimatta innostuu juoksemaan.

Tänäänkin pidettiin taukoa pönttöilystä, mutta itseään pestessään Mauno alkaa välittömästi nuolla myös tassuaan. Ab-kuuri on menossa vasta toista päivää, joten saa nähdä miten tästä pönttöilystä selvitään. Kokemuksesta on tiedossa, että minkäänlaiset töppöset ja sukat kipeään tassuun eivät tule kyseeseen. Harmittaa vain tuo kostean ja hiostavan muovipöntön olo märkää leukaa vasten.

Pikkupippurikaan ei ole saanut vatsaansa kuntoon. Edelleen vessakaapista kuuluu pruut ja prööt kun asialla käydään. Attapectiniä on nyt syöty kolmas päivä ja enempää ei pitäisi antaa. Tänään se syötettiin ruiskulla lietettynä ja nyt on saviliejuroiskeita sohva ja henkilökunnan paita täynnä. Herra ei pidä ruiskuruokinnasta.

Nyt on vähän epätoivoinen olo...

Ingallsin Laura

Maunon amish-look on vaihtunut enempi Pieni Talo Preerialla -tyyliin kukallisen pannan myötä. Tötteröönkin on vähän enemmän totuttu kuin eilen, mutta hankalahan se on. Erityisen hankala se on syödessä ja vessassa käydessä, varsinkin tuotosten peittely on hankalaa. Sitkeästi Mauno on käynyt uudessa kaappivessassa vaikka avoimempi malli kylppärissä olisi tarjolla.

Mauno on niin reppana tötsä päässä, että henkilökuntaa säälittää. Kun Maunoa silittää poskesta, kuolatippa tirahtaa kippoon. Liikkis. Tiedä sitten miten kauan tuota tötsikkää voi pitää, kuuri kestää 10 pv ja ohjeen mukaan sen ajan olisi tötsä hyvä olla, mutta toisaalta se on muovisena niin hiostava leukaa vasten, että vaikea kuvitella ettei iho siihen reagoisi. Varsinkin kun kosteutta kertyy siihen helposti.


Tötterö ei kuitenkaan estä painimista vaikkakin haittaa hieman purentaotteen saamista Tirpasta. Yöllä painittiin taas niin että henkilökunnan sänky tärisi ja lopulta pojille tuli lähtö makkarista viiden maissa. Ovet menivät kiinni loppuyöksi.


Eppu ottaa rennosti, eikä enää sähise ja murise kummalliselle tötteröpäälle, joka lienee myös saavuttanut takaisin oman ominaishajunsa.