Kaksi vanhaa varista

Ärsyttävät talitintit ovat ilmaantuneet kotipuuhumme. Eppukin on oppinut käkättämään, tosin ääni on huomattavasti vienompi kuin Maunon ja sisältää enemmän maiskutuksen kaltaista louskuttamista. Tänään olisi ollut oiva tilaisuus ottaa videota Epun käkätyksestä kun pojat kökkivät vierekkäin ikkunalla, mutta valitettavasti alakerran pianoterroristi oli äänessä, joten oli turha edes yrittää videoida tapahtumaa. Joudutte siis tyytymään vain valokuvaan.

Kuva kertoo myös poikien melkoisen olemattomasta kokoerosta. Ja niskaerosta. Neitipoika Mauno on varsinainen kynäniska verrattuna Eppu-jässikkään.

Kaksi marjaa

Pakoon pahaa maailmaa

Tänne se köntys ei pääse. Hähää.


Vielä.

Ruakaa! Lisää ruakaa!

Eppu on oppinut uuden taidon. Pöydälle hyppäämisen. Siis tiskipöydän työtasolle, ruokapöydälle se on päässyt jo pitkään, koska sinne pääsee pöydän vieressä olevilta tuoleilta (ja on se vähän työtasoa matalampikin).

Uhrina ovat Maunon ruokakipot. Mauno kun on hidas syöjä ja muutenkin nirppa, niin tarjolla on aina jotain mutustettavaa. Ja sehän Eppu-jässikälle maistuu.


Eppuhan ei mikään gaselli ole, joten hyppäämisen oppiminen tapahtui vasta näin kypsässä 8 kk iässä. Siihen mennessä Mauno oli jo kuukausia kiipeillyt ties missä keittiökaappien päällä. Eikä sinne ole Epulla vieläkään asiaa. Tolppaa Eppu on kiivennyt ihan ensiviikoista asti, mutta hyppääminen ei ole sen juttu. Niin erilaisia ovat pojat.

Syyttömät sisarukset

Epun sisko Enna on upein savumau, jonka olen nähnyt. Sen turkki on aivan mielettömän upea väriltään ja neiti on muutenkin täpäkkä. Enna jäi kasvattajalleen jatkamaan Iltavillin linjaa. (Mauno tietysti on puolestaan upein hopeamau, jonka tiedän...)


Jotain samaa Ennassa on kuin veljessään Epussa...


Itse asiassa niissä on enemmän kuin "jotain" samaa, ne ovat naamastaan kuin kaksi marjaa. Eppu on tummempi väriltään, melkein musta, mutta kyllä sisarukset tunnistaa.


Syyttömiä kaksinaamaisuuteen.

Pönttöunet

Vaikka Maunolla on pönttö päässä ja ab-kuuri päällä ja Eppukin sekoitti soppaa oksentamalla sapuskalihat pihalle torstai-iltana, henkilökunta lähti silti messureissuun. Hoitaja on tuttu ja lääkinnyt Maunoa ennenkin, joten hyvin uskalsi jättää pojat hoitoon. Palatessa Mauno oli innolla vastassa, mutta Eppu piti pientä etäisyyttä moiseen hylkääjään. Nopeasti sekin sitten lämpeni ja kömpi syliin unille.


Vielä pari päivää pitäisi Maunon jaksaa pitää pönttöä, jotta tassu paranee kunnolla. Onhan se inhottava, erityisesti nukkua, mutta siihenkin näyttää tottuvan. Tosin se vaatii mm. sitä että nukkuma-asentoa on yöllä haettava esimerkiksi henkilökunnan päältä, jota Mauno ei ole normaalisti harrastanut. Ilmeisesti se pönttö pitää saada tuettua jotain vasten. Kuten nyt esimerkiksi Eppua.

Eppu sen sijaan on ottanut tavaramerkikseen kintut taivasta kohti nukkumisen. Herra on haarat levällään milloin missäkin. Tyyliin kuuluu myös hienojen vanpyyrihampaiden esittely.

Mega(foni)masennus

Mauno on masentunut. Megafoni päässä ei ole ollenkaan hyvä. Erityisesti nukkuminen ei meinaa sujua ollenkaan.

Mauno olisi vain sylissä, se on äärimmäisen hellyydenkipeä. Rapsutus on jotain niin ihanaa, että kuola valuu tulvimalla ja hurina käy. Yölläkin piti herättää henkilökunta rapsuttamaan, poikkeuksellisesti ei huutamalla vaan täppäämällä, että olis vähän asiaa. Yleensähän Mauno ei koskaan koske, se istuu vieressä ja huutaa. Nyt henkilökunta heräsi *tap tap* olkapäähän. Pitihän sitä vähän rapsutella ja sitten Mauno kellahti henkilökunnan viereen jatkamaan unia.

Tänään pidettiin pientä taukoa kaulurista henkilökunnan tiukassa valvonnassa, että sai pikkuisen edes rapsutella ja pestä itseään. Mauno on onneksi niin helppo hoidettava, että se ei yhtään vastustele kaulurin laittoa. Se on kyllä kuin Jekyll & Hyde, kotona henkilökunta saa vääntää vaikka minkälaiselle solmulle, antaa lääkkeet, pestä leuan, laittaa kaulurin, mutta herra muuttuu itse paholaiseksi kun lääkärin pitäisi edes tutkia...