perjantai 17. huhtikuuta 2015

Mau-pallon maailmanmestari


Yksi Maunon suosituimpia leluja on omasta karvasta pyöritelty pallo, jota meillä kutsutaan mau-palloksi. Malli siihen on tietysti saatu Koratiasta, jossa pelataan koratpalloa.

Pallotuotanto on hieman ajankohdasta kiinni, joskus karvaa tuotetaan enemmän, joskus vähemmän. Muutamasta kunnon harjauskerrasta saa tuollaisen viinirypäleen kokoisen pallosen pyöriteltyä käsissä. Eppu ei näistä niin välitä, mutta Mauno saa välillä ihan hepuleita näistä pallosista. Niiden kanssa kikkaillaan ja juostaan, kunnes pallo saadaan johonkin jemmaan, kuten sohvan alle, jumiin. Henkilökunta sitten yrittää kaivella niitä esiin leikkeihin.


Mitään leikkikuvia ei tietenkään aiheesta saatu, hyvä kun sain Maunon houkuteltua edes osin samaan kuvaan pallosen kanssa. Eihän sitä nyt voi leikkiä, jos kuvataan samalla.

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Wikke wikkelä

Emin lisäksi viikonlopun näytelmissä oli myös toinen mau-poika, hopeatäplikäs Wikke. Wikke on parhaillaan Ausaren kissalassa kasvamassa olevan Tiitiäisen pentunelikon isä. Pentujen myötä Wikke on siirtynyt kastraattisarjaan, työ on täytetty.

Wikke oli heti puskuautomaatti-Emin jälkeen samalla tuomarilla, Arja Martikaisella, päivän viimeisenä kissana.


Wikke oli oikein nätisti pöydällä, vaikka pientä tuhatjalkaisuutta olikin havaittavissa.  Tässä tutkitaan turkin kuntoa.


"Etana, etana, näytä sarves, onko huomenna pouta?"


Vanhemman valtiomiehen epyktiläisen mallin mukaan myös Wikke seurasi tarkasti mitä seteliin kirjoitettiin. Taisipa hänellä olla myös mielipide kirjoituksista, vai lällättelikö jo hiljalleen paikalle kerääntyville TP-valintojen vastustajille?


Wikke siis pääsi mukaan TP-, eli Tuomarin Parhaat -valintoihin, joissa valitaan jokaisesta tuomarin päivän aikana arvostelemasta kissasta parhaat loppukilpailuun eli paneeliin, jossa puolestaan valitaan BIS eli best in show. Wikke kilpaili kastraattiurosten sarjassa.

Vastaansa Wikke sai Emin, kaksi eurooppalaista, ruskean burman ja sinisen abyn. Ensin tuomari päätti samanrotuisten välillä ja maukulaisista valitsi jatkoon Wiken, Emi sai poistua, koska ei ollut tarpeeksi huolestuneen näköinen. Onneksi Wikke sentään oli perushuolestunut. Sitten valittiin euroista toinen. Tämän jälkeen tuomari pähkäili ja kertoi tekevänsä valinnan maun ja abyn välillä ja päästi muut pois. Sitten taas pähkäiltiin. Tuomari totesi molempien olevan paneelikissoja, mutta kun kahta ei voi valita, valitsee omasta mielestään paremman eli Wiken! Jee!


Wikke pääsi siis paneeliin eli loppukilpailuun, mutta valitettavasti tämä henkilökunta ei ehtinyt jäädä seuraamaan päivää loppuun, joten kuvia paneelista ei ole. Wikke oli saanut kuitenkin yhden äänen, vaikka BIS-palkinto menikin toisaalle. Mutta ei se mitään, varmaan sellaisia on jatkossakin tulossa, sillä edellisessä näyttelyssään Wikke oli ollut BIS. Toivottavasti pentusista saadaan isä-Wikelle näyttelyseuraa, jolloin pääsevät edustamaan yhdessä isän ja isoisä-Emin kanssa. Emi on pentujen äidin Thitin isä, ja Thiti-äitikin jossain vaiheessa äitiysloman jälkeen palaa myös näyttelyareenoille. Thitihän on perinyt isänsä rakastavan rennon luonteen (taattua E-sarjaa, vaikka Eppu ei ihan niin rento olekaan kuin veljensä Emi, paitsi kotioloissa...) joten rakkautta tulee näyttelypöydillä olemaan tarjolla jatkossakin.

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Neiti Namunen näytelmissä

Lauantain PetExpo-näytelmissä oli mukana myös äärisuloinen Namu Naukula, ensimmäisessä näytelmässään. Neiti oli hienossa pitsimökissään kuin kotonaan ja taisi neidin henkilökuntaa jännittää enemmän kuin neitiä itseään.

Mamman sylissä oli turvallista odotella tuomarivuoroa.


Tuomarina oli Veikko Saarela, joka väänsi ja käänsi ja tutki ja leikitti. Totesi Namun olleen ruoka-aikaan kotona ja hieman pullea, mutta Namuhan on vain pehmoinen!



Koska paikalla oli kaksi muutakin punatabbya eurooppalaista, valittiin niistä vielä yksilöarvostelujen jälkeen värin paras. Tässä tapahtumassa omistajat pitävät kissojaan ns. näyttelyasennossa, joka riippuu vähän roduttain, mutta Namu päätti ihan oman asentonsa ja ilmoitti, että haluaa olla selällään mamman sylissä, koska niin on paras. Ja pennuille se sallittakoon! Voiton vei vähän nuorempi kollipoika, mutta ei se mitään.



Mitähän se tuomarisetä siellä kirjoitteli?



Ei väliä, mamman sylissä on hyvä olla!

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Piipahdus näytelmissä

Henkilökunta piipahti eilen piiiitkästä aikaa kissanäyttelyssä, sillä plakkarissa oli vapaalippu PetExpoon Messariin. Siitä onkin varmaan pari vuottakin, kun viimeksi on tullut näytelmissä käytyä. Epun kanssa näytteleminen loppui jo monta vuotta sitten, kun korkein titteli, Supreme Premier, tuli saavutettua. Ilman kissaa on aika harvakseen tullut sitten käytyäkin.

Messarin PetExpo, jossa samassa yhteydessä on siis kaikkia muitakin elukoita ja sen lisäksi Lapsi-, Käsityö-, Outlet- ja pienoismallimessut, on aikamoinen ruuhkarysä. Se ei ole koskaan kuulunut suosikkinäytelmiini, kerran ollaan taidettu Epun kanssa paikalla olla. Hulinaa on liikaa meidän makuun, vaikka onneksi nyt oli jo ymmärretty esimerkiksi ilmapallot kieltää eläinpuolelta. Näkyihän niitä silti. Lisäksi tietysti kun on paljon lapsiperheitä ja normaalia enemmän ihmisiä, jotka eivät ole kissanäyttelyssä tottuneet käymään, ovat kissat normaalinäyttelyä kovemmilla.



Kuten kuvasta näkyy, myös omat häkit, ns. teltat, ovat yleistyneet roimasti "meidän ajoista". Se on tietysti kissalle hyvä asia, omat tutut hajut, ei tarvitse desinfioida näyttelyjärjestäjän häkkejä ja suojaisammat oltavat. Mutta yleisöä se ei kyllä palvele, kissat ovat teltoissaa normihäkkejä huonommin näkyvillä. Lisäksi täälläkin oli sekalainen järjestys (ei numerojärjestystä) niin aika vaikea oli löytää niitä tuttuja kissoja tuosta sekamelskasta. 

Mutta ei se mitään, paikalla oli Epun velipoika Emir, joka edelleen jaksaa kiertää näytelmiä tuplatittelillään (Supreme Champion & Supreme Premier). Ja mikäs on Emin ja erityisesti Emin kanssa kiertäessä, on nimittäin sellainen rakkauspakkaus tämä velipoika, että oksat pois. Emi on kaikkien kaveri.


Tuomarin kanssa jutusteltiin ja mietittiin yhdessä, että mitä sinne arvosteluseteliin tällä kertaa kirjoitettaisiin...


Pikkuisen piti tietysti herrasmiehen hurmata tuomaria puskemalla ja pusuttelemalla. Ei meinannut tulla setelin kirjoittamisesta mitään, kun Emille pukkasi rakkauskohtausta. Välillä tietysti käytiin pusuttelemassa omaa henkilökuntaa, mutta tuomarikin sai kyllä osansa.


Eipä siis olekaan ihme, että Emi oli lauantaina palkittu koko näyttelyn Yleisön Suosikiksi! Aivan mahtavaa, tämä rakkauspakkaus sen kyllä ansaitsi!

Emin kotikaverit olivat myös mukana näytelmissä, vaikka olivatkin "vain" seuralaisina, eli eivät tuomaroitavana. Ukko on näyttelykehien veteraani, joka kiertänyt keräämässä BISsejä siellä sun täällä ja on nyt vetäytynyt ansaitulle eläkkeelle.


Perheen toinen kotikissa Demo oli myös mukana, ja hienosti nämä mustavalkoiset hurmuriherrat edustivat.


Henkilökunta kävi moikkaamassa myös paria muuta tuttua kissaa, heistä kuvia myöhemmin jottei postauksesta tule kilometrin pituista.

torstai 9. huhtikuuta 2015

Synttäriposet

Otettiin päivällä parit poseeraukset Maunon kanssa. Herra ei ollut kovin yhteistyökykyinen ehdotettuihin poseerauksiin, vaan siirtyi sohvalle tyynyn taakse. Ei se mitään, käy se niinkin.






Sinne se sitten nukahti lopuksi.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Mauno veteraani-ikään

Tänään henkilökunnan elämän ilo ja valo, maailman kaunein kissa, Mauno-rakas, täyttää seitsemän vuotta ja siirtyisi veteraanisarjaan, jos näyttelisi. Ei näyttele. Vauhtia piisaa kotioloissa, mutta köllöttelykin maistuu ja erityisesti henkilökunnan syliin liimaantuminen. Maunosta on nuoruuden etäisyydenpidon jälkeen kuoriutunut varsinainen halimussukka. Kunto veteraanilla on vetreä, kroppa pysyy hoikkana ja lihaksikkaana, kun vetää rallia ja välillä ottaa painimatsin Eppusen kanssa. Hallittu balanssi pötkötystä ja ravia.


Vaikea uskoa, että siitä on jo seitsemän vuotta, kun tämä pieni täpinkäinen syntyi ja henkilökunta alkoi odottelemaan kotiin saapumista. Toisaalta tuntuu kuin Mauno olisi ollut olemassa aina. Ja toivottavasti olisi jatkossakin.

Syntymäpäiväterveiset myös sisaruksille, jos heitä langoilla on!

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Tipusia

Henkilökunta kävi jälleen visiteeraamassa Tiitiäisen pikkuisia Ausaren kissalassa. Tipuset ovat nyt 7-viikkoisia ja aikamoisia riiviöitä. Meno oli kovaa, paitsi sitten kun väsy tuli, sitten loppui vieteristä veto ihan just.


Pääsiäistiput olivat valtava hitti, erityisesti porukan ainoa poika Caesar innostui niistä. Se murisi villinä tipusille ja kaikille muille kissoille, niin isoille kuin pienillekin, jotka yrittivät sen pyydystämien tipujen lähelle. Tipujen kanssa kiidettiin sohvan alle piiloon, mistä kuului tasainen murina. Tämä poika on metsästäjä!


Sheeni-tyttökin pelasi tipujen kanssa.


Porukan ainoa hopea, Chandani-tyttö, oli hyvin huolestunut, kun joku oli käynyt munimassa vihreän munan hänen pesäänsä.


Sahara-tyttö ja Caesar-poika heräilivät päikkäreiltä, Sheeni ehti jo taustalle vähän korkeammalle.


Thiti-äiti imettää porukkaa edelleen huolehtivasti, vaikka kiinteät ruuat kuuluvatkin jo ruokavalioon.


Caesar-poika on kyllä aika velmu tyyppi.


Ruokatankkauksen jälkeen tulee uni.


Poseeraus on myös erittäin väsyttävää, varsinkin kun lapsukaiset nosteltiin unilta henkilökohtaisiin potrettikuviin. Caesar-poitsu oli ihan ihan väsy kaikesta tipunmetsästyksestä.


Sheeni on pennuista velmuin ja ihmisystävällisin. Voi sitä onnellista, joka tästä kaverin itselleen saa!



Kaikilla pennuilla on alustavasti kodit odottamassa, Chandani-tyttö jää kotiin äitinsä ja tätinsä seuraksi ja jatkaa kasvatuksessa.