Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2014.

Na-na-na-nananana Batmaaaaaaaan...

Kuva
Työhuone on Epun huone. Useimmiten se nukkuu tuossa sohvalla viltin päällä, tai joskus lattialla maton päällä auringonläikässä. Viltti on niin ihana, että sitä pitää aina leipoa ennen kiepille kääriytymistä. Joskus voi myös makoilla sohvan selkänojan päällä, josta on näkymät olohuoneeseen, missä henkilökunta röhnöttää sohvalla.

Vaipparumbaa

Kuva
Kyllä, tämä liittyy kissoihin, blogin aihe ei ole muuttunut!


Jo aikaa sitten rutkutin kun Zooplus lopetti Litter Locker -kakkaroskiksen täyttöpussien myynnin. Roskis on ollut hyvin toimiva, mutta eihän siitä ole mitään iloa ilman täyttöpusseja. Sain silloin vinkin, että itse asiassa samoja täyttöpusseja käytetään vaipparoskiksissa. Niitä on sen jälkeen siis meilläkin käytetty. Rinkula on hieman löysä kakkaroskikseen, joten olen entisiä pussinjämiä kietonut kasetin ympärille täytteeksi, jolloin se ei pääse muljahtamaan ulos kolostaan.

Näitä myydään useissa vauvatarvikeliikkeissä, itse olen paristakin eri nettikaupasta tilannut. Tuollainen 3+3 kasetin satsi kestää kyllä todella pitkään. Kaunishan se muoviroskis ei ole, mutta meillä se on kakkakaapissa sisällä eli ei näkyvissä.

Ja mikä parasta, sanoo Eppu, kun kasetit tilataan postitse, ne tulevat pahvilaatikossa. Jee!

Pöpinkäisen päivä

Kuva
Tänään on juhlapäivä, Eppu täyttää 5 vuotta. Sehän on vähän niinkuin puolipyöreitä, onneksi ei kuitenkaan vielä täyspyöreitä. Aika kiitää kuin hirvi. Toisaalta se juuri tuli pienenä tirppana ja kävi pää pystyssä leikkimään pelottavan Mauno-enon kanssa, vaikka enomies vähän julmisteli alkuun. Toisaalta se on ollut täällä aina.

Pöpinkäisen juhlapäivä on mennyt arkisissa merkeissä. Ensin tökittiin henkilökunnaksi kutsuttu ryhävalas sängystä ylös. Sitten herkkuaamiainen sein muodossa. Sitten hylkeenä auringonläikässä ruuan sulattelua.


Rennot päikkärit jatkuivat Linnan katolla.


Lopuksi Mauno-eno antoi vielä pesun ja sitten olikin aika sammua päikkäreille. Ilta mennee samoissa merkeissä, päikkärit ovat iso osa Epun elämää. 


Toivotamme porukalla onnea muille E-sarjalaisille: velipoika Emille, sisko Ennalle, veli Nelsonille kaukana Singaporessa sekä Eshe-siskolle Italiaan.

Nakit nipussa

Kuva
Kun henkilökunta nousee sängystä, on lämpimälle paikalle usein tungosta. Parhaassa tapauksessa häiriköidään henkilökunta ylös ja sitten itse jäädään köllöttelemään. Kiire aamupalalle loppuikin siihen lämpimään sänkypaikkaan, ehtii sitä syödä myöhemminkin – kyllä, meidän pojat eivät ole ruokaorientoituneita. Paitsi jos on seitä. Tai Epulle katkarapuja.

Olisipa kiva, jos taipuisi tuollaiselle kiepille ja saisi kaikki raajat samaan nippuun.



Ihminen. Pois häiriköimästä.


Outoja hyypiöitä

Kuva
Edit: Aika järkkyä mitä Blogger tekee kuvalle. Avasin kuvan uudelleen Photoshopissa korjatakseni keltaisuuden pois, ja kuvahan on ihan erinäköinen Photarissa! Täällä kuva on ihan keltainen ja epätarkka. Plääh.

Karvamassu kasvaa

Kuva
Se ei ole karvanassu eikä kaljamaha, vaan Epun seurannassa oleva massukarvoitus. Henkilökunta seuraa sitä jatkuvasti ja on iloisena voinut todeta, että kyllä se kasvaa. Tai no, karvan kasvu on iloinen asia, mutta on se tuolla kortisonikuurilaisella myös se massu ehkä vähän kasvanut, mikä ei sinänsä ole iloinen asia, mutta ei maailmanloppukaan, Eppu on ollut ihan timmissä kunnossa niin ei olla vaaravyöhykkeellä pienellä kasvullakaan.


Koko tuo "vaalea" alue siis oli taannoin karvaton, kuvassa oikealla oleva yläosan läikkä tosin vetskun toimesta, kun ajeli karvat vatsan yläosan ultraukseen. Keskellä näkyy vielä karvojen alta pigmenttiläikkääkin, joka syntyi intensiviisestä nuolemisesta. Nyt ollaan siis jo ihan pitkien karvojen tilanteessa, vaikkei karvoitus vielä tuuheaa olekaan.

Kortisonia on syöty neljä vkoa, josta puolet lasketulla annoksella, ja seuraavaksi puolitetaan taas annos ja katsotaan miten jatkuu, palautuuko nuoleminen. Aluksi reaktiona oli hillitön nälkä, kaikki k…

Hiirihuumaa

Kuva
Henkilökunta päätti sunnuntain ratoksi käyttää muutaman tovin uudenmallisen hiiren testaamiseen. Varsinaisesti henkilökunta suoritti valmistustehtäviä ja pojat testaamisen. Eppu ei juurikaan hiirestä innostunut, vaan lähinnä keskittyi tyhjentyneen kissanminttupurkin nuolemiseen, josta luonnollisestikaan ei ole kuvia – musta pyörivä pää ja laatikko, ei tunnistettavia kuvia.

Mauno sen sijaan tapansa mukaan oli innolla mukana, koska missä on minttua, siellä on Mauno. Hiiri sai kyytiä niin tassuista kuin kielestäkin.






Ja millainen se hiiri sitten oli? Ihan perusmalli, kolmion muotoinen, samasta kestävästä kankaasta kuin tömpsyttimetkin, lisänä viikset.


Nenu

Kuva
Sylissä.

Jossain ihan muualla.


Serkku paketissa

Kuva
Koska kuulimme, että vihdoin on kauppoihin ilmestynyt paketteja, joissa on kuvissa Maunon serkku Flippi henkilökunta teki reippaan kävelyretken läheiseen K-markkettiin. Normaalisti kun tulee asioitua S-kaupoissa, joita lähistön kaupat ovat, mutta kyseessä on Pirkka-tuote.

Siellähän se Flippi kökötti hyllyssä.


Flippi, Chai-lai Gyani Menes, saattaa olla tuttu muillekin lukijoille Hyssen ja Flipin omasta blogista. Perheen toinen kissa, venäjänsininen Hysse, päätyi kissanhiekkapussin kylkeen.

Flippi näyttää melkoisen epäileväiseltä Pirkka-ruokaa kohtaan, vai olisiko jännittävä studio kuitenkin se suurempi huolenaihe? Vai ruuasta pirskahtelevat tähdet? Pientä pelkokyyryä on kuvassa, mutta hienosti Flippi muuten poseeraa – ja on jälleen kuin ilmetty poikien yhteinen isoisä Manu.

Kotistudiokuvaukset tietysti toivat paikalle uteliaita katselijoita niin että aika ajoin pakettia ei ruuhkan alta erottanut ollenkaan. Ensin paikalle saapui tietysti Tarkastaja Turakainen.


Eppu ei meinannut poistua …

Päätön torkkuja

Kuva
Mauno pinnistää äärimmäiseen rentouteen. Pääkin häviää.


Maunohan ei Epun tapaan köllöttele vapaaehtoisesti selällään, massu on Maunolle arka paikka, sitä ei paljasteta vapaaehtoisesti vaaralle alttiiksi Epun tapaan. Edes henkilökunnan sylissä Mauno ei pysty rennosti köllöttelemään selällään, vaan aina pitää vähintään yläpää kääntää kyljelleen. Joskus uni voittaa niin syvästä että tällaiseen selkäasentoon voi kääntyä, mutta silloinkin vain johonkin tukeen nojaten, ei koskaan keskellä lattiaa Epun tapaan.

Ja tällaisesta kuvakulmasta Mauno onnistuu näyttämään melkomoisen läskiltä, vaikka oikeasti onkin erittäin hoikka poika, suorastaan laiha. 


Mauno ei myöskään kuorsaa tai maiskuttele kuten Eppu. Joskus, harvoin, Mauno kyllä pitää unissaan murinan tapaista mölinää, jota Eppukin saattaa melkein pelästyä, niin että nostaa päänsä tarkkaavaisena tutkimaan, että mikä monsteri on tullut kylään. Maunolla myös jalat sätkivät usein nukkuessa.