Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2018.

Nokkavaa seuraa

Kuva
Lyyran tämän hetken lempilelu – tai ainakin yksi niistä – on nokkaeläin. Pieni pehmoeläin, jonka sisällä on vinkupallo, joka tosin ei oikein enää toimi. Ei haittaa, sanoo henkilökunta.


Nokkista retuutetaan, takajalkatömpsytetään, heitellään ja kuljetellaan. Kaikista paras leikki on kuitenkin melkein joka ilta käytävä (ja joskus muulloin), jossa henkilökunta heittelee Nokkista ja Lyyra nappaa sen ilmasta ja sitten löylyttää mokoman ryökäleen. Heitto pitää olla korkea kaari ylös, hieman sellainen pesäpallosyötön tapainen, josta Lyyra sitten Nokkiksen nappaa.


Olennaista tuntuu olevan myös se, että sänkyä ei mielellään pedata ennen leikkiä, tai siis iltasella peitto pitää "avata", koska peiton pitää olla rutussa, niin että sinne poimuihin ja alle voi sukeltaa hyökkäyksissä. Sileä peitto on ihan tyhmä, niinkuin Lyyra alla kertoo (henkilökunta halusi olla sievistelevä valokuvausta varten).


Leikki välillä leviää myös sängyltä matolle. Joskus Nokkis unohtuu ja leikin tuoksinassa tul…

Voihan pehmeät peet

Kuva
Kuten varmaan kaikki kissablogimaailmassa seikkailevat tietävät, Naukulassa on taas maaoravia! Tällä kertaa kuusi kappaletta ja hieman enemmän värivariaatioitakin kuin viimeksi. Virallisesti he ovat Pinkkitassun P-pentulaisia, Pekka (ainoa punainen ja poika), Paula, Pirkko, Patricia, Psipsina ja Priscilla. Kävimme Triolan Tarun kanssa taas yhdessä visiteeraamassa pentulaisia kun he olivat karvaa vaille 3-viikkoisia. Tuolloin möngittiin vielä kiltisti omassa pesässä, mutta sittemmin peet kuuluvat lähteneen jo tutkailemaan maailmaa oma-aloitteisesti yli laitojen.
Pentueen äiti on tietysti Naukulan oma Noomi, joka viimeksi oli niiden maaoravien joukossa kaksi vuotta sitten. Noomi on oikein erinomainen mamma, vieraat saivat käpistellä pentusia rauhassa ja Noomi jopa lähti välillä matkoihinsa luottaen siihen ettei pennuille satu vieraiden käsissä mitään ikävää. Välillä sitten tarkkailtiin, että mitäs ne ipanat siellä touhuavat ja vikisevät.

Tässä on Pirkko, joka oli heti kärkeen saanut ni…

Ruokaa kotiintoimituksella, osa 2

Kuva
Alkuvuodesta kirjoittelin, miten viime vuoden marraskuussa Zooplussalle tehty tilaus sai jäädä viimeiseksi. Hermo meni toimitussekoiluihin. Korvaajaksi yritetty Bitibakaan ei oikein onnistunut toimituksessa.


Koska kevään aikana kuului kaikenlaista vakuuttelua, että toimitusongelmat on selätetty ja DPD:n kuljetukset kulkevat taas ja jotkut, kuten Triolan Taru, kertoivat onnistuneista toimituksista, päätti henkilökunta ottaa testiin Zooplussan toimituksen ja tilasi oikein muhkean laatikollisen ruokaa.


Mitä veikkaatte miten kävi? No, niinpä tietysti, että kun sähköpostiin kilahti ilmoitus että paketti oli lähtenyt matkaan, oli siinä maininta "olemme vaihtaneet kuljettajaa ja paketti toimitetaan DHL:n kuljettamana", joka tarkoittaa täällä Suomessa sitä Postia. Eli se niistä onnistuneista DPD-kuljetuksista.

Onneksi henkilökunta tekee paljon etätöitä ja paketti sattui tulemaan juuri sellaisena päivänä, että saatiin paketti kotiin. Posti kun ei ilmoittele koska tulee eikä anna vali…

Hammaspuoli-Hanna

Kuva
Niinkuin jo paperirullapostauksessa kerroimme, Lyyran toinen yläkulmuri oli katkennut. Emme tiedä missä, tarina ei kerro. Jossain koohotuksessa varmaankin, vauhtia kun on välillä enemmän kuin olisi tarpeen. Siispä suunta hammaslääkärille, koska katkennut hammas on aina tulehdusreitti ikeneen ja hammasluuhun. Ajan saamiseen meni muutama viikko, mutta perjantaina sitten viimein käytiin. Eli melkein viikko sitten.

Henkilökunta tekee paljon töitä kotona eli etäilee, mutta tietysti juuri sille päivälle osui pakollinen toimistopäivä. Kun toinen ei saanut syödä ja toisen pitää syödä, on yhtälö hieman hankala, jos henkilökunta ei ole kotona rajoittamassa touhua. Siispä Lyyra lähti mukaan toimistolle.

Olimme ensimmäistä kertaa kodin ulkopuolella sen jälkeen kun Lyyra tänne marraskuussa muutti. Eli melkein vuoteen. Bussi olikin aika jännittävä, kovasti piti laulella matkan aikana. Ja toimisto oli jännittävä myös! Meitä ei ole kovin montaa, joten Lyyra sai vapaasti vaellella toimistossa ja tutki…

Pieni poika etsii omaa kotia

Kuva
Muuttuneiden kasvatussuunnitelmien vuoksi nyt on käynyt niin, että pieni Zuma-maukunen etsii uutta omaa loppuiän kotia. Zuma on puolivuotias reipas nuorukainen, jolle olisi hyvä päästä joko ainoaksi kissaksi tai sitten nuoren paini/leikkihenkisen toisen kissan kaveriksi. Hiljaiset hissukat eivät tämän nuoren jantterin kanssa pärjää, joten olisi hyvä jos olisi aktiviteettia tarjolla joko ihmisiltä tai kaverilta. Zuma luovutetaan leikattuna.

Zumaa voi kysellä osoitteesta info@iltavilli.fi.





Klassikko on syntynyt

Kuva
Kaikki maailman ihmiset ovat varmaan joskus nähneet kuvan kissasta ja raadellusta vessapaperirullasta. Tai itse rullan livenä. Vessa- tai talouspaperia. Vaikka kuvia on nähty, meillä ei ole koskaan ollut sellaista. Ikinä. Paitsi nyt.



Luonnollisesti tästä taideteoksesta on vastuussa touhutyttömme Lyyra. Vessasa paperi ei ole kiinnostanut, mutta yhtenä yönä oksuja lattialta siivottuaan henkilökunta jätti rullan olohuoneen sohvapöydälle. Siitä Lyyra sen sitten nappasi ja alkoi työstämään. Koska työ oli hyvin aloitettu, ei henkilökunta ole välittänyt takavarikoida rullaa, vaan antanut neidin touhuta sen kanssa haluamansa ajan. Tämän nimenomaisen rullan kanssa painiminen on siis katsottu sallituksi ja jopa suositeltavaksi aktiivisuudenpurkamisajanvietteeksi.

Jaa että tämä viaton luontokappale olisi vastuussa moisesta tuhotyöstä?



Todistettavaksi juurikin niin.







Lyyralla on paha tapa lopettaa touhunsa ja lähteä tulemaan henkilökuntaa kohti heti kun henkilökunta ottaa kameran käteen. Niinpä tä…

Helteistä laiskuutta

Kuva
Ei ole paljon leikkiä irronnut täällä. Helteet laiskottavat niin että päiväunia nukutaan aamusta iltaan, sitten pieni sporttivartti ja taas vie uni.


Eppu näyttää mallia miten leikitään. Hädin tuskin tassu jaksaa napata nahkaruoskan, jos se sattuu nappausetäisyydelle lennähtämään. Ei voisi riehuminen paljoa vähempää kiinnostaa.


Tänään viileä tuuli toi sen verran muutosta, että ensimmäistä kertaa pitkään aikaan molemmat – erikseen – nukkuivat erkkerin ikkunalla lammastaljalla fatissa. Yhteisnukkumista on nähty kesän aikana todella vähän. Nyt on parempi pitää pientä etäisyyttä.

Mutta halutaanko meillä viilentyä? Ei. Ei tarvitse tulla kostean pyyhkeen kanssa yrittämään mitään, hyi olkoon. Hämmentävää kyllä, myös hakeutumista aurinkoon on ilmennyt. Niin auringonläikkiin kuin aurinkoiselle parvekkeelle. Mutta myös tuulettimen läheisyydessä on viihdytty. Ei noita epyktiläisiä ja niiden aivoituksia ymmärrä ihminen. Varmaan sama toisinpäin.

Kaksi!

Kuva
Tänään meidän pieni pippurityttö Lyyra täyttää kokonaista kaksi vuotta! (Ja korjataan: helle pehmensi henkilökunnan pään ja synttärit oli jo torstaina eli 26.7.)


Meillähän Lyyra on asunut vasta vajaan vuoden, aikalaill 8,5 kuukautta nyt, sillä Lyyra muutti meille marraskuun puolivälissä Maunon jättämää aukkoa paikkaamaan.

Lyyra on päättänyt viettää syntymäpäiväänsä (ainakin tähän asti) syöden (kanaa), pötkötellen sekä leikkien Herra Kärmeksen kanssa. Eppu-sedän kanssa on myös hieman kyhnätty kylki kyljessä, mutta ei sitä niin kovasti tohdi näillä keleillä.







Kesä meillä on kulunut niinkuin varmaan muillakin: hikoillen. Kuumaa on piisannut, mutta erityisesti Lyyra on ollut varsinainen aurinkotyttö, kaikesta tästä lämmöstä huolimatta se on ajoittain hakeutunut auringonläikkiin. Viilennyspyyhkeet ja muut ovat olleet kauhistuksia, joten henkilökunta on todennut että jos neiti haluaa kuumaa niin neiti saa mennä aurinkoon halutessaan. Läähätykseen asti ei ole kuitenkaan menty, joten kaipa nuo…

Haastaja tortulle

Kuva
Ihan ykskaks yllättäen ilmestyi haastaja runebergintortulle – muistatte varmaankin tuon "nyrkillätapettavan" paholaisen (nyt ei edes puhuta siitä pelottavasta h-asiasta...). Jotain, joka haisi niin pahalle, että veti ihan silmät viiruun ja nokan suipoksi.



Mikä mikä mikä voi olla tuo kamala asia?


En tiedä, mutta tapan!



Ihan lähelle en uskalla tulla, mutta niin paljon huidon kuin tassuista lähtee ja ulottuu.



Tämän shown tarjosi Marianne-jäätelöpuikko ja erityisesti sen piparminttukuorrutus. Jäätelöä ei vahingoitettu kuvauksissa, ennenkuin henkilökunta malttoi syödä sen. Himppasen hankalaa oli kyllä kuvata jäätelö toisessa ja tuhat kiloa painava järkkäri toisessa kädessä kun vielä naurattikin.

Teknisiä haasteita

Kuva
Kyllä me täällä ollaan, vaikkakin hiljaa. Tässä on nimittäin ollut pieniä haasteita blogielämässä. Henkilökunnan kompuutteri sanoi nou yksi kaunis ilta ja siitähän sitten soppa syntyi. Uusi kompuutteri piti tietysti hankkia, mutta siihen piti hankkia myös uusia ohjelmia ja kaikki on ollut vähän hankalaa viimeiset viikot. Ja tulee vielä olemaankin hetken aikaa, luultavasti. Jahka nyt henkilökunta ehtisi viritellä.


Mitään muuta hätää ei olekaan ollut. Lyyra on osoittautunut huolestuttavan innokkaaksi kärpästenmetsästäjäksi, se ei annan periksi ennenkuin kärpänen on napattu ja suussa, ja valitettavasti ei näytä tekevän eroa erilaisten lentävien pörrinkäisten kesken, eli henkilökunta on muutamia amppareita/mehiläisiä autellut pihalle.

Meille tuli myös isompi lentävä vieras parvekeverkosta sisään, henkilökunnan tunnistuksen mukaan satakieli, ja siitähän hässäkkä syntyi. Satanen selvisi kuitenkin henkilökunnan kenkälaatikkopyydystyksen avulla ehjänä ulos, mitään ei hajonnut eikä kukaan kakk…

Mökillä

Kuva
Lyyralla on mökki. Melkein kuin punainen tupa ja perunamaa. Mökissä on myös melkein harjakatto. Mutta vain melkein. Lyyraa vähän huolestuttaa, kun mökki on vain melkein.


Räystäisiin on ihana kihnuttaa itseään.



Joku sammutti valot.


Ei sittenkään. Valoa näkyvissä.


Lyyra ei ole mitenkään erityisen innokas laatikko-kissa. Kyllähän se välillä menee laatikkoon, erityisesti pieneen harmaaseen huopaiseen, mutta ei se mikään sellainen ole, että ihan pakko olisi laatikossa tönöttää. Kivempaa on tämmöiset ylösalaisin olevat, joihin voi puikahtaa alle ja sieltä sitten syöksähdellä vaikkapa ohikulkevan Epun kimppuun. Paljon hauskempaa liikunnalliselle nuorelle neidille, kuin laatikossa pönöttäminen – joka taas on enemmän Epun mieleen.

Melkein vappua

Kuva
Tämän lähemmäksi ei vappukuvia päästy. Että ei sitten sen enempää toivotella vappuja, edes näin jälkikäteen.