Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2017.

Joulukortit arvottu

Kuva
Huomenta! Joulukorttien arvonta on suoritettu runsaslukuisan osanottajajoukon kesken ja arpoja nosti joukosta esiin paperitollot numerot 4 ja 11 eli Riikka T ja Ninna, laittakaahan osoitetietojanne tulemaan osoitteeseen maukuja.blogi(at)gmail.com niin saadaan kortit postiin asap!

Virallinen valvoja kuittaa arvonnan suoritetuksi kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti.



Joulukortteja

Kuva
Joulukortit tuli tilattua ennenkuin meidän kombinaatiomme muuttui. Tänä vuonna korteissa poseeraa onneksi Eppu.


Emme paljasta korteista vielä enempää, sillä muutama vastaanottaja taitaa lukea tätä blogia. Ensimmäiset lähtivät postiin tänään.

Meille jäi kortteja myös yli tarpeen ja sen vuoksi haluamme kiittää kaikkia Maunoa ja meitä muita muistaneita korttiarvonnalla. Arvomme kaksi kolmen kortin settiä kaikkien tähän postaukseen kommentin keskiviikkoon 29.11. klo 24 mennessä jättäneiden kesken. Anonyyminakin voi kommentoida, kuten normaalisti, mutta kannattaa kuitenkin jättää joku tunniste itsestään arpajaisia varten. Henkilökunta huhuilee sitten voittajilta postiosoitteita ja laittaa kortit asap postiin, niin ehtivät vielä vaikka joulupostituksiin – sisällä nimittäin toivotellaan paitsi joulua, myös vuotta 2018 eli ensi vuodelle ei kannata säästellä.

Päivä kerrallaan

Kuva
Täällä on jatkettu tutustumista. Päivä kerrallaan tilanne muuttuu. Suhinat ja murinat ovat pääosin taakse jäänyttä elämää, nyt niitä kuulee enää vain yllättävissä tilanteissa, eli esimerkiksi jos Eppu sattuu tulemaan yllättäen kulman takaa vastaan. Jopa suhinattomia nenäkosketuksia on nähty. Neidin tassukin on jo muutamaan otteeseen noussut täppäisemään Eppua kohti päätä, itsevarmuus on siis kasvamassa.

Kaikki rapusta kuuluvat äänet ovat pelottavia (Lyyra tulee omakotitalosta, joskin on kerrostalossa syntynyt). Postin tulo, se oli aivan kamalaa, hopeinen salama vilahti vain kun piti kiitää sängyn alle. Pari vierastakin on jo käynyt, pelottavia ovat kun ovesta tulevat. Henkilökuntakin on pelottava, kun tulee ovesta.

Epun kanssa on jo nukuttu melko lähekkäin. Ei ihan kosketuksessa, mutta niin että jos tassun ojentaisi, voisi juuri ja juuri ylettyä. Yöllä on nukuttu lähekkäin henkilökunnan sängyssä, päivällä on nukuttu henkilökunnan työpöydällä vierekkäisissä pesissä.

Yhden kokonaisen p…

Elämä jatkuu

Kuva
Kaksi viikkoa sitten meidän elämmme heitti häränpyllyä. Sen jälkeen on menty vuoristorataa, niitä alamäkiä ja -kuoppia lähinnä. Arki on jatkunut, mutta erilaisena. Itketty on ja surtu.

Eppu on reagoinut. Ensimmäisen viikon se oli liimana henkilökunnan kyljessä. Kun henkilökunta teki töitä (onneksi on mahdollisuus etätyöhön), Eppu nukkui työpöydällä pesässä – mikä sinänsä on ihan tavallistakin ollut, aina siinä jompikumpi nukkunut on. Kun työpäivä päättyi, liimauduttiin kylkeen ja syliin sohvalle. Ja yöksi.

Muutaman kerran henkilökunta tavoitti Epun hämmennyksen, kun keittiön lattialle heitettyjen raksujen kimppuun ei juossutkaan kaveria. Tai muita vastaavia tilanteita.

Toinen viikko on mennyt huuteluun. Eppu kailottaa kuin kaveriaan huudellen. Erityisesti syömisen jälkeen. Sitä se on harrastanut aiemminkin, mutta nyt määrä ja volyymi on noussut. Kuin tiedottaen, että ruokaa olisi tarjolla. Mutta kukaan ei tule... Liima on hellittänyt ja läheisyyden määrä palautunut normaaliksi. Eli on…

Kiitos.

Kuva
Kukkikaa kissankellot. Nostakaa hyvin hiljaa taivaan sininen peite minun kissani ylle.  - Heliskää kissankellot. Soittakaa hyvin hiljaa unen sininen laulu, minun kissani kuulla.
(YJ 2002)

* * *

KIITOS.
Kiitos kaikista kommenteista, ihan jokainen on luettu, jokaiselle itketty.
Kiitos kaikista viesteistä, joita olen saanut.
Kiitos ystäville.
Kiitos Maunon kasvattajalle, sain niin paljon enemmän kuin ikinä olisin osannut kuvitella.
Kiitos Epulle, joka on liki.


Kiitos Maunolle, kun olit.


Ei sanoja.

Kuva
Aloitan ja lopetan. Pyyhin pois ja aloitan. Mutta jotenkin haluan sen kertoa kuitenkin.


Rakkaista rakkain, kauneista kaunein Mauno (FI*Chai-lai Sethos Adofo) lähti tänään luotamme. Äkillisesti, täysin ilman ennakkovaroitusta, ilman mitään oireita, vauhtia hidastamatta. Ilmeisesti syynä sydänkohtaus. Henkilökunta oli paikalla, kiidätti lääkäriin, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä. Mauno jätti meidät.

Sanoja on aika vähän, kyyneliä sitäkin enemmän. Rakastimme, niin valtavasti.