lauantai 17. kesäkuuta 2017

Vartiotorni

Aika harvoin kaksi karvapyllyä mahtuu vierekkäin yhdelle hyllylle (henkisesti), mutta aina joskus näitä kuvauksellisia helmiäkin tapahtuu. Paitsi että jos lähtee hakemaan kameraa, niin tilanne on ohi. Onneksi melkein käden ulottuvilla oli kännykkä, koska oltiin juuri nukkumaan menosa ja herätyskello oli virityksessä.


Lämmin ja aurinkoinen kesäilta/yö ja valtava sirkutus ja lennähteleviä lintuja piti mielenkiinnon yllä.



Paitsi silmät, myös nenä kävi koko rahan edestä.


Takarivistä näkee vähän huonosti, varsinkin kun jättikokoinen pastamuntteri on tällännyt itsensä eturiviin.


Mutta ei se mitään, kun on lämmin yö niin nukutaan parvekkeen ovi auki ja pojilla on pääsy parvekkeelle ihan läpi yön. Paitsi että Eppu kyllä nukkuu mielummin lämpimässä untuvapeiton päällä henkilökunnan vieressä kuin päivystää parvekkeelle. Makkonen sen sijaan... on toista maata.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Ny rillataan!

Henkilökunta teki heräteostoksen ja hankki parvekkeelle pienen sähkögrillin. Siitä riitti iloa myös pojille laatikon muodossa. Ja no, vähän muutenkin, koska olihan se aika ihmeellinen vekotin siellä parvekkeella sihisemässä...


Tämä boksi ei ole oikein istuntamallia, mutta vaanimiseen sopii erinomaisesti.


Joku niin sai lättyynsä ohikulkeissaan...


Tämä on ollut hyvä virikeviikko. Vieraita, lahjoja ja laatikko. Ensi viikoksi ei pysty lupaamaan samaa rataa.

torstai 8. kesäkuuta 2017

Töissä ja etätöissä

Täällä on jatkettu henkilökunnan kiireistä työputkea, joka jatkunee juhannukseen asti ja sitten toivottavasti jo hellittää normaaleiksi työtunneiksi. Pojilla on ajoittain ollut hieman virikkeiden puutetta ollut, kun henkilökunta on joko toimistolla tai kotitoimistolla uppoutuneena koneen ääreen. Siinä on meinannut hermo mennä molemmilla osapuolilla.


Normaalipäivinä ensin aamulla on vähän halipulaa ja sitten päivä jatkuu niin että pojat nukkuvat ja henkilökunta tekee töitä. Mutta viime viikolla oli kyllä yksi sellainen päivä, että henkilökunta meinasi pakata tavarat kotitoimistolla ja lähteä oikealle toimistolle kesken päivää, oli sellaiset riiviöinnit menossa ettei työn tekemisestä meinannut tulla mitään.

Maunolla oli halipula ja liikaa energiaa. Se joko tunki syliin (jossa saikin jonkun aikaa olla), juoksi ympäriinsä häntä soikeana tai huusi/karjui kuin leijona.  Tai paviaani. Tai joku sellainen mikä pitää kovaa ääntä. Vihdoin äärimmäinen keino rauhoitti: täysi kuppi raksuja nokan eteen. Tätä ei montaa kertaa vuodessa meillä tapahdu (kun raksut meillä on vain herkku/virike, ei ruoka).


Mitä tapahtui kun Mauno vihdoin rauhoittui nukkumaan? Eppu heräsi ja sitten oli nälkä. Ruokaa oli tarjolla, vaan ei kelvannut. Sen johdosta ensin yritettiin oksentaa työhuoneen sohvalle, josta tuli häätö. Seuraava yritys olohuoneen sohvalle, häätö. Vihdoin ne oksut tulivat eteiseen, matolle tietysti. Sitten tietysti myös halipulaa ja syliintunkua.


Mutta onneksi on myös muita kissatätejä. Kaksikko Naukulasta ja Triolasta saapui viihdyttämään poikia ja irrottamaan henkilökunnan töiden äärestä ja pojat saivat paitsi tuliaisia, myös kovaa leikitystä ja pallutusta. Uuden hienon huiskan perässä hypittiin, kalatuliaiset nuoltiin litimäräksi ja Eppu nautti pallutuksesta. Maunokin hetkeksi joutui syliin. Henkilökunta ei ottanut eilen kuvia, mutta tältä Eppu näyttää kun on onnellinen. Nuppi nurin, onni oikein. Parasta on kun joku rapsuttaa ja silittää. Ihan kuka vaan.

Yö nukuttiin oikein hyvin eikä aamullakaan meinattu jaksaa herätä.

Kuvaraportti jo heti tuoreeltaan Triolassa.

perjantai 26. toukokuuta 2017

Etätöissä

Täällä on taas ollut pidempään hiljaista, kun henkilökunta ei ole saanut aikaiseksi, mutta tänään räpsähti kännykällä muutama kuva, jotka kertovat vähän mihin meidän aika menee.

Henkilökunnalla se menee pääosin töihin. Mutta onneksi aina pari päivää viikosta työtä voi tehdä kotosalla, niin pojat saavat seuraa koko päiväksi. Tosin välillä tuntuu, että pojat ehkä tykkäävät enemmän siitä kun henkilökunta on pois koko päivän ja saa nukkua rauhassa...

Tänään henkilökunnan selän takaa alkoi kuulua touhuamisen ääniä – läppärilaukku sai muuta täytettä, kun läppäri on pöydällä työn touhussa.




Kuten kuvista näkyy, henkilökunnan työkone ei (ikävä kyllä) ole mikään miniläppäri, kun kassiin mahtuu 7-kiloinen kissa...


Eppu otti tirsat kassissa ja Mauno puolestaan halusi välttämättä henkilökunnan ja läppärin väliin pöydälle. Ja sitten sanotaan että kissat ovat viileitä ja etäisiä... ei meillä vaan.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Halipäivää äideille!


Pojat toivottavat oikein halipitoista päivää äideilleen Neffille ja Cleolle, sekä Epun isoäidille Azille ja isoisoäidille Kiijalle! Koska kissamaailmassa onnitteluvisiittejä ei ole tapana harrastaa, halitellaan täällä vain keskenämme. Lämmintä piisaa kun toiseen oikein kietoutuu. Ehkä se on paluu mamman hoiviin?

perjantai 5. toukokuuta 2017

Teurastaja Turakainen

Palataanpa vielä hetkeksi pääsiäistipuihin. Niihin joita oli kolme. Niin. Oli.

Ensimmäinen katosi jo alkumetreillä eikä vieläkään ole löytynyt.

Eräänä päivänä henkilökunnan tultua töistä, oli makuuhuoneen matolla tämännäköinen asetelma. Jo hieman huonossa kunnossa ollut tipu oli tullut matkansa päähän ja Mauno (vaikka henkilökunta ei ollut näkemässä, on tässä kohtaa kyllä melko helppo päätellä kuka on ollut asialla...) oli lajitellut eri osiot tipusta erilleen. Kaksi tipua pois pelistä.


Vapun jälkeen, yhden tipun keikkuessa vielä mukana geimeissä, Mauno oli yön aikana päättänyt tuunata tipun ihan uuteen uskoon.


Loput löytyivät lattialta.

Kuka sitä nyt enää vapun jälkeen jaksaisi pääsiäistipuja katsella.

Odotamme jännittyneenä löytyykö kolmatta tipua koskaan. Ja kuka sen löytää, mistä ja missä kunnossa.

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Riehakasta vappua!


Täällä vietetään riehakasta vappua. On vaihdellen nukuttu, luettu kirjaa, syöty ja henkilökunta vähän tehnyt hommiakin. Eli tosi juhlavaa on.

Hetken henkilökunta jo ajatteli vapputeemaista kuvausta ilmapalloineen ja hassuine hattuineen, mutta sitten nanosekunnissa ajatuksen jälkeen mieleen tuli joulukuvaukset ja idea haihtui. Kaapista sentään löytyi yksi pötkö serpentiinejä, josta puolet henkilökunta puhalteli pojille (Epun mielestä valtavan pelottavaa...). Siinä meidän vappurekvisiitat. Niistä ei valtavasti innostuttu.


Mauno pisti päälle parhaan pettyneen ilmeensä. Ei oo herkkuja, ei uusia leluja, ei mitään. Mikäs juhla tämä tämmöinen muka on?


Jos se lumentulo vaikka oikeasti lakkaisi ja keli lämpenisi niin voisi ajatella vaikkapa kevään ensimmäistä ulkoilua. Olisihan se vapun kunniaksi aika hienoa.

torstai 13. huhtikuuta 2017

Oho

Oops I did it again, sanois Britney.


Tipuja on oikeasti kolme vaan mihin lie se kolmas lennähtänyt. Ja niin paljon tipujen kanssa on leikitty, että kaikki ovat menettäneet siipensä, ainakin yksi nokkansa ja kaikilla on myös vähän bad hair day. Mutta niin on henkilökunnallakin (flunssa ei meinaa hellittää).

Hyvää pääsiäistä kuitenkin kaikille!

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Ahdistus

Hyvää henkilökuntaa on niin vaikea saada nykyään. Tuoksu tuntuu nenässä, mutta miksi sitä ei tarjoilla jo?







Synttärin kunniaksi, tosin päivän myöhässä, oli tarjolla seitiä ja katkarapuja. Ja se jäähtymisen odottaminen oli ihan tuskaa. Hirveä huuto. Ja ei, ei nouse henkilökunta sohvalta vaikka kuinka huutaisi. Puhuu jotain kuumasta, mutta mitä se nyt sitten tarkoittaa? Tuoksu leijailee nenään ja kiusaa pientä kissaa.

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Jee, Mauno ysi vee!

Ja taas meillä juhlitaan! Läheisyysasiamies Makkonen täyttää yhdeksän vuotta.


Viimeinen yksinumeroinen synttäripäivä. Vähän haikeaa, kun numeroita kertyy mittariin lisää ja lisää, mutta toivotaan että niitä kertyy vielä oikein paljon jatkossakin. Rakkautta ainakin piisaa, molemmin puolin.

Onnittelut myös sisaruksille!

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Anatomisesti oikeinmuotoiltu

Kissapalapeli.


Niin nätisti loksahtavat palaset paikoillensa.


Toisella ehkä kulkee happi vähän paremmin kuin toisella, mutta toisaalta, sillä toisella on varmaan lämpimämpi. 

Pääasia on kuitenkin olla lähellä kaveria. Henkilökunta on potenut flunssaa ja tehnyt töitä kotoa käsin, mutta siitä ei ole ollut paljon iloa pojille, koska henkilökunta haisee pahalle. Mynthonit, Finrexinit, Carmolikset ja muut vastaavat eivät ole oikein poikien suosiossa. Ja sekin närkästyttää jos tulee nukkumaan syliin ja henkilökunta alkaa hytkymään yskänpuuskassa. Tai peräti aivastaa, se on suorastaan pelottavaa, eikä vain paheksuttavaa. 

Siispä parempi turvautua kaveriin, joska ei haise pahalle (ainakaan jos ei ole ollut lääkärissä...) eikä yski. Epulta kyllä pääsee joskus aivastus, koska Eppu tykkää olla nuppi nurin ja silloin aina joskus alkaa nenässä kutittamaan, mutta sehän ei ole yhtään pelottavaa...

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Pikkukissoja

Ihan voi huoleti katsoa tänne, ei ole sellaisia pikkukissoja.

Henkilökunta joutui nappaamaan Porvoossa poiketessaan pari tällaista vanerista Lovin kissafiguuria, ihan vain koska tuo musta näytti ihan Epulta. Ja olihan Epulle pakko ottaa harmaa kaveri kans.


Kotona pojat pääsivät tutustumaan minipoikiin, kunhan henkilökunta sai ne kasattua...


Tosin kiinnostus oli ihan äärimmäisen vähäistä. Pojat eivät mitenkään ymmärtäneet, miksi heidän pitäisi osoittaa jotain kiinnostusta tällaisia kyhäleitä kohtaan vaikka henkilökunta kuinka lässytti.


Ehkä ne ovat ne puuttuvat pilkut tai jotain, minkä vuoksi Mauno ei yhtään ymmärrä mitään hössötystä tässä asiassa.

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Jee, Eppu kasi vee!

Mamman oma Puippunen, pehmeä Peppuliini, täyttää tänään kokonaista kahdeksan vuotta!


Me toivotellaan Puippusen kanssa onnea myös sisaruksille Ennalle, Emille, Nelsonille ja Eshelle – koko Iltavillin E-sarjalle!

torstai 16. maaliskuuta 2017

Koti vailla maukulaista?

Löytyisikö mistään hyvää kotia vailla omaa maukulaista?


3-vuotias ihana maupoika Wikke etsii kotipiirissä ilmenneen allergian vuoksi uutta kotia, mielellään yhdessä ystävänsä Nipsun (pitkäkarvainen leikattu kotikissatyttö) kanssa, mutta kaikki kyselyt kuunnellaan. Wikke on komea kastraattipoika, joka on kotoisin Ausaren kissalasta. Wikke on näytellytkin, jopa BISsin arvoisesti, mutta sitä ei missään nimessä odoteta uudelta kodilta, jos näytteleminen ei kiinnosta. Wikke ulkoilee mielellään valjaissa. Kissat asuvat tällä hetkellä Vantaalla.

Lisää tietoa molemmista sekä yhteystieto löytyy Ausaren kissalan blogista. 

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Tyrehdys


Kuvavirta blogiin on tyrehtynyt, koska kuvaaja on uupunut työnsä ääreen. Ei pysty, ei kykene, ei jaksa tätä uurastusta!

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Palvojat

Tänään sunnuntaina on saatu nauttia auringonläikistä. Tai pojat nauttivat, henkilökunta kauhistelee talven jäljiltä suunnattoman likaisia ikkunoita.




tiistai 28. helmikuuta 2017

Kakka on iloinen asia!

Neljältä aamuyöstä. Ei meillä muuta. Ei kuvia.

maanantai 27. helmikuuta 2017

Sunnuntain ratoksi

Todella pitkästä aikaa päästiin Maunon kanssa käymään sunnuntain ratoksi päivystyksessä. Viimeksi ollaan käyty kun Mauno oli yksi, Epun kanssa ei olla käyty koskaan, joten *kop kop*, akuutteja terveyshätiä ei olla meillä kauheasti koettu.

Kaikki alkoi lauantaina iltapäivällä, kun Mauno oksensi. Ensimmäisen kerran karvapötkylän. Sitten limaa. Sitten syömänsä ruuan. Sitten limaa. Mauno oksentaa äärimmäisen harvoin, joten pikkuisen oli huolestuttavaa. Henkilökunnan mennessä nukkumaan joskus puolen yön tienoilla Eppu oksensi, kaksi kertaa. No, siinä oli ihan vain kyse ahmimisesta, ja hyvin tyypillistä Epulle. Sitten kuuden maissa aamulla Mauno oksensi taas, limaa. Eli hieman yli puolen vuorokauden sisään henkilökunta siivosi seitsemät oksut, joista viidet Maunon. Maunolle ei koko aikana oikein ruoka maistunut, vettä se joi, mikä on poikkeuksellista, koska kun pojat syövät märkäruokaa melkolailla pääosin, ei vettä juoda oikeastaan ollenkaan. Aamun harkinnan, tarkkailun ja konsultoinnin jälkeen päätettiin sitten lähteä päivystävälle.

Siellä saatiin sitten odotella ja ihmetellä vähän koiraeläimiäkin.


Mauno luonnollisesti oli tuttuun tapaansa suhiseva sirkkeli eikä antanut kenenkään lähimainkaan koskea itseensä, eli kopan kattoa raottamalla tuikattiin vähän rauhoitetta persuuksiin, huppu päälle ja kohti unten maita, jotta päästiin tutkimaan.


Oksentelua, vaisuutta ja syömättömyyttä – epäily oli lähinnä suolen tukoksen puolella. Pissalla Mauno oli käynyt, joten siitä suunnasta ei tarvinnut etsiä vikaa. Röntgattiin vatsa ja otettiin verikokeet. Vatsassa ei ollut mitään kummallista, loppupäässä kaasua ja kohtuullisesti kakkaa, alkupäässä jotain tiivistä, joka voi olla karvaa ja aamusta syötyä ja sisällä pysynyttä seitä. Verikokeet ok.

Mitään dramaattista ei siis todettu ja Mauno lähetettiin kotiin herätteen saaneena, mutta edelleen vähän hönttinä. Piikkinä oli annettu myös pahoinvoinninestoa ja vatsaa rauhoittavaa sekä nesteytystä nahan alle. Kotilääkitykseksi sitten parafiiniöljyä, pahoinvoinninestolääkettä (Cerenia) sekä vatsalääkettä (Pepcid) seuraavalle päivälle.

Ilta meni melko rauhassa, Mauno oli nuuppa mutta ei kuitenkaan oikein nukkunut, inhosi parafiiniöljyä ja oli reppana ihan öljyssä kun taisteli vastaan. Eppu onneksi antoi kipeän kaverin olla rauhassa.

Aamulla Mauno oli edelleen vaisu ja reppana, joskin varovasti maisteli ruokaakin. Henkilökunnalla on onneksi mahdollisuus tehdä etätöitä, joten nopea keikka töihin hakemaan kone kotiin ja toimisto pystyyn työhuoneeseen. Poikien vessa näkyville, että näkee kuka käy ja mitä tekee.

Mauno pysytteli yksikseen ja Eppu piti henkilökunnalle seuraa työpöydän kulmalla. Aamupäivästä oli lääkkeiden anto ja Cerenia tekikin tepposet. Maunolle puhkesi akuutti vesikauhu. Eppu oli melko huolestunut.


Jossain kohti iltapäivää alkoi ilmeisesti elämä voittamaan...


Nyt iltaa kohden Mauno alkaa olla reippaampi, on vähän leikkinyt ja syönyt. Kakkaa ei ole vielä näkynyt, joten sitä odotellaan kovasti. Mutta nyt Mauno sentään nukkuu, kun sunnuntaista lähtien Mauno vain makaili limppuna mutta ei kallistanut päätään eikä maannut kiepissä tai rentona kyljellään. Nyt on kerä pesässä.

Huomenna henkilökunta on vielä etäpäivällä ja toivottavasti viimeistään silloin nähdään kakkakin, muuten on tulossa uusi keikka... (sitten se kakka on tietysti yön aikana ilmestynyt hiekkalaatikkoon eikä henkilökunta tiedä kenen se on...)

Päivystyskäynti 480 euroa. Taksikulut noin 60 euroa. Ihanan kallista. (Onneksi vakuutus palauttaa osan.)

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

lauantai 18. helmikuuta 2017

Taidenukkuja Turakainen

Ei ole hyväksi jumiutua moneksi tunniksi samaan asentoon, vaan on hyvä venytellä välillä. Joskus venytys ja ojennus jää päälle ja uni tulee kesken. 


Aika pitkään oli Maunolla lapa ojossa ja taju kankaalla.


Eppu nuuhkii kainaloa. Hyvät päikkärit. Ja laatikoitakin meillä on. Ei uskaltanut mennä poistamaan ennen kuvaa, olisi voinut asento muuttua. Sillä mennään mitä on annettu.

perjantai 10. helmikuuta 2017

Solariumissa

Aurinko paistelee satunnaisesti päivisin, mutta illat ovat vielä pitkiä. Onneksi voi ottaa valohoitoa iltaisin ennenkuin päivät pitenevät. Maunolla on oma henkilökohtainen pehmustettu solarium.





Ihmisenä sitä ajattelisi, että on vaikea nukkua naama kohti kirkasta valoa, mutta näköjään tässäkin asiassa kissoilla on ihan omat preferenssinsä. Ei tunnu missään vissiin.