lauantai 24. joulukuuta 2016

Luukku 24

"Ihan" sinne ei päästy mihin yritettiin, taaskaan, tässä on jotain lähintä sinnepäin.


Eihän tässä sitä fatia ole, mutta molemmat pojat samassa kuvassa ja tonttulakki about oikeinpäin päässä! Jos Eppu ei olisi alkanut tunkemaan naamaansa eteenpäin sulkimen räpsähtäessä ja naama olisi terävä, tässä voisi olla ihan joulukuvan aineksia. Maunokin voisi katsoa kameraan, mutta sehän olisi jo aika paljon vaadittu, että molemmat samaan aikaan samaan suuntaan katsoisivat. Ei tullut sitä The Joulukuvaa tänäkään vuonna. Ehkä ensi vuonna muistetaan olla yrittämättä.


perjantai 23. joulukuuta 2016

Luukku 23

Jos alkaa ottaa pannuun, pistä pannumyssy päähän. Vaikenee kaikenlainen valitus.


torstai 22. joulukuuta 2016

Luukku 22

Nyt alkaa jo väsyttää nää sun puujalkavitsit. Aika väsynyttä settiä.


keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Luukku 21

Dear in headlights. Noin kansainvälisellä kielellä.


tiistai 20. joulukuuta 2016

Luukku 20

Tadaa. Tätä ette odottaneet. (En kyllä tiedä odottiko kukaan mitään muutenkaan. Paitsi henkilökunta.)


Pakko oli välillä turvautua ammattimalleihin, kun ne osaa poseerata edes hetken paikoillaan kun henkilökunta rakentaa lavasteita. Tää tyyppi oli tosi staattinen.

maanantai 19. joulukuuta 2016

Luukku 19

En tullu painimaan, tuli köllimään. Anna mun olla rauhassa. Vösyttää tämmönen tohotus.


(Pipa on kova keräämään karvaa. Niinkuin fleece yleensäkin.)

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Luukku18

Se tuli! Se tuli tänne poseeraamaan mun kans!


Niksipirkka: käännä tonttulakki kaulan ympäri ja saat kätevän pussukan, johon varastoida ylimääräinen ruoka.

lauantai 17. joulukuuta 2016

Luukku 17

Kas, kaverikin tunkee mukaan. Yhteiskuva!


perjantai 16. joulukuuta 2016

Luukku 16

Kauhee viima, pipan vetää ihan vinoon.

torstai 15. joulukuuta 2016

Luukku 15

Yhteiskuva! Hyvä pussaussuoja! Ei paparazzit nää.


keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Luukku 14

Lucia tuli ja meni ja sammutti valot lähteissänsä.


tiistai 13. joulukuuta 2016

Luukku 13

Olen Lucia-neito, tuo valon tuoja... tuon teille, tai ainakin valokuvaavalle henkilökunnalle, mustaa valoa.

maanantai 12. joulukuuta 2016

Luukku 12

Jotta ei jäisi ihan Epun poseerausten varaan, pitää päästää Maunokin mukaan kalenteriin välillä. Molemmat ovat poseeranneet – mutta eivät tietystikään yhdessä, koska siitähän saattaisi saada sen tavoitellun joulukuvan.

Mauno esittää surullista pientä tonttutyttöä oman Petteri-versionsa kanssa.


sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Luukku 11

No okei. Voin poseerata hetken. Toivottavasti pystyt elämään syyttävän katseeni kanssa.


lauantai 10. joulukuuta 2016

Luukku 10

Okei. Voin tulla lähemmäksi kameraa. (Ja henkilökuntaa.)


Voisiko joku eläinsuojeluviranomainen puuttua tähän? Pliis?


perjantai 9. joulukuuta 2016

Luukku 9

Koska fati tuntui kertakaikkisen mahdottomalta poikien mielestä – siinä voi toki kölliskellä kun se on missä tahansa muualla paitsi kuvaustantereella – vaihdettiin lennosta kuvasuunnitelmaa ja palattiin edellisten vuosien valovirityksiin.

Erityisen tärkeää on kohteen kameran ja taustavalojen suhde. Kohteen tulisi olla selvästi lähempänä kameraa kuin taustaa.


Eppu on eri mieltä.

torstai 8. joulukuuta 2016

Luukku 8

Kissa etsimessä! Heti kuva!


Ai nätisti pitää poseerata? No mä asetun tähän fatin viereen. En tietenkään mene fatiin, jos sulla on kamera kädessä.


keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Luukku 7

Ensin kokeiltiin fatia. Sitten fati ja tonttulakki. Nyt on vuorossa seuraava steppi, taustakangas. Mallailuun vielä silittämättä, mutta testing testing.


Pojat tykkäsivät tästä stepistä erityisen paljon. Oli ihan mahtavaa juoksennella kankaan takana ja möyriä sen alla. Ei varsinaisesti sitä parasta antia valokuvaukselle.

tiistai 6. joulukuuta 2016

Luukku 6

On niin lämmintä ja pehm... zzzz...zzz... krooh.


maanantai 5. joulukuuta 2016

Luukku 5

Olen Tonttukapteeni Koukku ja pesääni on ihan turha yrittää ilman tonttulakkia!


sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Luukku 4

Ai jotain kuvaushommia pitäisi?


lauantai 3. joulukuuta 2016

Luukku 3

Oletteko kuulleet, että tontut ahkeroivat ennen joulua? Oletteko kuulleet suolakaivoksista? Tuonko teille ilosanomaa? Mitä veikkaatte?


perjantai 2. joulukuuta 2016

Luukku 2

I'm so excited, I just can't hide it...


Hämmentävää kyllä, pojat eivät hirveästi protestoi tonttulakkeja, molemmat ovat mm. nukkuneet ne päässään...

torstai 1. joulukuuta 2016

Luukku 1

Ja taas mennään! Hymyllä aloitetaan tänäkin vuonna.


Joulukuvia ei ole vielä edes aloitettu ottamaan, joten hieman riskillä pannaan kalenteri käyntiin näillä rekvisiittaharjoituksilla. Katsotaan saadaanko kalenteriin kaikki luukut. Ehkä tästä saa henkilökunta pientä patistusta joulukuvien ottoon.

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Punaisia paholaisia

... jotka vie sydämen. Semmoisia on Naukulassa nyt ollut kasvamassa kaksi viikkoa ja eilen tädit huristeli sinne lässyttelemään. Bloggaripassilla mentiin Triolan tädin kanssa, heti varattiin aika kun varauskirja avautui.

Namu on aivan valtavan hieno äiti pikkuisilleen. Suhtautui vieraisiin hyvin sallivasti, mutta piti silti silmällä, jos pentuja nosteltiin ja ne pitivät ääntä. Hyvin rauhassa kyllä ruokki pentusia, vaikka laatikon laidalta kuului kovaa lässytystä ja piti välillä vähän hiplatakin. Mutta kun tädeille annettiin käsky kosketella! Pakko oli, muuten ei olis koskettu!


Ihan oli rento maitobaari, vaikka jakelupuolella kävi kova hyörinä.


En tiedä kuka tämä on, kaikki ovat ihan saman näköisiä, varsinkin kuvissa, mutta joku pieni punainen se hurmaaja se on.


Kovasti pennut ovat harjoitelleet mönkimistä ja pieniä näytteitä otettiin jo peitolle nostettuna. Ei varmaankaan kestä kauaa kun alkaa jo vilinä talossa.


Aikansa (aika monta tuntia...) lässytystä kuunneltuaan Namu näytti tädeille kieltä, että nyt olisi sopiva aika poistua ja päästää oma talous iltapuuhiin. Huoh.


Nyt kävi niin onnettomasti, että valtavan komeasta ja hurmaavasta Sulosta ei tullut yhtään julkaisukelpoista kuvaa! Sulo hieman pelkää pieniä maaoravia edelleen ja kävi vain piipahtamassa pentuhuoneessa maistamassa herkullisia eväitä. Onneksi saimme kuitenkin puskuja ja hienojen massutäplien esitystä alakerrassa, missä kamera ei ollut mukana.

Näitä ehkä joutuu käymään uudelleenkin katsomassa (joku tuhat kertaa...).

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Hyvät painit isille!

Pojat toivottavat kaikille isille hyvää ja lämmintä mieltä ja ennenkaikkea hyvät painit!

Erityisterveiset menevät omille isille Simballe ja Indylle sekä Manu-papalle!


sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Lady Mauno

Erkkerissä ikkunalla ollut pesä joutui pesuun ja tapahtui pieni äksidentti, nyt siis fati päivystää ikkunalla. Sen korkeus ei ole oikein optimaalinen, silmän taso asettuu pahasti karmien kohdalle eikä ulos päivystäminen oikein näytä onnistuvan. Lisäksi henkilökunnan osalta optimaalisuus ei toteudu, koska fati turhan korkea, Eppu ylettää mangustiasennossa näykkimään pesän päällä roikkuvaa rönsyliljaa.


Mutta ei se mitään, Lady Mauno pystyy silti pötköttelemään lammastaljalla. Ikkunoista toki hohkaa kylmää, mutta onneksi ikkunalaudan alla on patterit ja lämmin ilma nousee ylöspäin.

maanantai 31. lokakuuta 2016

Lokakuun löysäilyä

Henkilökunta kävi pitkästä aikaa vierailulla Ausaren kissalassa, moikkaamassa sukulaisia ja vähän etäisempiäkin. Tunnelma oli melko flegmaattinen, mutta kukapa sitä jaksaisi harmaana lokakuun lopun päivänä innostua muusta kuin lötköttelystä.

Epun veljentytär Thiti veteli sikeitä samassa pesässä tyttärensä Chandanin kanssa. Tai no, pesässä ja pesässä, ainakin osin pesässä.


Gerizah-täti haukotteli naapurissa.



Osiris-eurooppalainen otti valohoitoa lampun alla.


Nyt on meneillään vuoden ankein aika ja se kyllä näkyy kissoistakin. Unta, unta ja unta vaan, vähän ruokaa väliin. Ja vielä on matkaa vuoden lyhyimpään päivään...

tiistai 25. lokakuuta 2016

Harjoituksia

Hyvä, lämmin, hellä... nehän ne on sanat mitä tulee mieleen kun tätä touhua katsoo.


Ette varmaan arvaa, mitä harjoiteltiin? No ei me vielä ihan vakavissamme, koska asia vähän ahistaa henkilökuntaa. Tietää mitä siitäkin taas tulee. Vielä ei ole haettu valojakaan vintiltä eikä viritetty taustakankaita. Fati on hommattu, mutta tuli vissiin pikkuisen pieni ostettua.

Saas nähdä.

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Historiallisia kissoja

Henkilökunta sai kutsun kirjanjulkistamiskekkereihin Kissakahvila Helkattiin viime maanantaina. Kyseessä oli Petri Pietiläisen kirjoittama ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantama Kissojen Maailmanhistoria.


Paikalla oli itse kirjoittaja, joka luennoi yleisölle kirjan vaiheista ja vastaili kysymyksiin. Kirjoittaja oli myös loistava puhuja, joten juttua olisi riittänyt vaikka kuinka pitkään. Pietiläinen tunnustautui kissaihmiseksi vaikka onkin tätä ennen kirjoittanut jo vastaavan kirjan koirista, Koirien Maailmanhistoria. Ehkä se lasketaan harjoitukseksi? Ensimmäistäkin versiota kissoista jouduttiin karsimaan puoleen, joten juttua olisi piisannut ja ehkä näemmekin jatkoteoksen tai syvemmälle erillisiin aiheisiin pureutuvia sisarteoksia? Ainakin kissojen rooli maailman taiteen historiassa tuntui olevan kovasti mielenkiintoa aiheuttava asia ja sen kirjan henkilökuntakin haluaisi lukea.

Saimme vielä omistuskirjoitukset omiin kappaleisiimme.




Tupa oli täynnä toimittajia ja bloggareita ja muita asialle vihkiytyneitä, mutta parhaat istumapaikat oli jo varattu vakinaisten asukkien toimesta. Vieraat antoivat sijaa ja istuivat kuka missäkin, asukit saivat pitää paikkansa vaikka kovasti monia syyhyttikin nostaa nukkuva käärö syliinsä. Kissoja ei historiansa tuntunut kiinnostavan, ne tietävät kyllä.


Täällä henkilökunnalla kirja on vielä jonossa odottelemassa, mutta kun sen vuoro tulee, perehdytään kirjaan tiukasti. Egyptiläiset juuret ovat täälläkin tärkeässä asemassa ja vaikka viljavarastojen vartioinnista onkin siirrytty sylinlämmittäjiksi.

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Hopeasarja

Lopuksi erikoisnäyttelyssä kisasi se suurin porukka eli hopeatäplikkäät. Hopeiden satsin aloittivat leikkaamattomat kollit eli ensin pöydälle pääsi Bias (Bias Yá Moasi, CZ). Bias on näyttelykonkari ja istuikin pöydällä kokeneen valtiomiehen elkein.


Seuraavana vuorossa oli ensikertalainen Sinuhe (Aysifa Simcoe of Iltavilli). Sinuhe on puolitoistavuotias Englannista Suomen mau-kantaa rikastuttamaan saapunut kolli, jota voi seurata Facebookissa nimellä Sinuhe the Egyptian Mau. Sinuhe oli ensikertalaisuudestaan huolimatta oikein nätisti pöydällä, joskin ilmeestä päätellen hieman ihmeissään touhusta.


Tuomari mittaili Sinuhen päätä ja totesi toimivaksi. Sinuhe on parhaillaan Iltavillin kissalan sijoituskissa Sokerin luona kasvavien Lyyra ja Leo kaksosten isä. Leo on aivan isänsä näköinen.


Poikien jälkeen pöydälle pääsi Sinuhen morsian Shämsä (Chai-lai Wafiyah Widad), jonka seuraksi CatNmaus-kissalaan Sinuhe lähtikin suoraan näyttelystä. Shämsä on täpäkkä neiti, jolla oli asiaa tuomarille.


Vaikka kuvista voisi tosin päätellä, viestit toimitettiin maukumalla, ei sähisten.


Näistä kolmesta leikkaamattomasta aikuisesta värin paras oli Bias, joka matkasi myös paneeliin leikkaamattomien urosten edustajana. Saman tehtävän akkojen ryhmässä sai Shämsä. Sinuhe puolestaan voitti erikoisluokan "kunnioitettavin koko", sillä Sinuhe painaa noin 7 kiloa ja on vielä leikkaamaton lihaksikas kolli, jolla on ruuan sijaan mielessä tytöt, eli ylimääräistä sillä ei ole vaan se on todella iso kooltaan.

Aikuisten jälkeen vuorossa olivat hopeiset nuoret ja pennut.

Chaku (CatNmaus Chausiku) oli kiinnostunut tuomarin kiiltävästä pikkuhuiskasta.


Galileoa (Walidah Aquillutaq) jänskätti näyttely aika paljon.


Sisaruksensa Nanuq (Walidah Atiqtalaaq) oli heti seuraavana vuorossa ja päätti vähän maistaakin tuomarin huiskaa.


Walidah-kissalan A-pentueesta oli mukana kolmaskin nuori, Ruby (Walidah Asuilaak), joka oli myös kiinnostunut huiskasta.



Bella (CatNmaus Bayueh) voitti viikko sitten viidennen pentu/nuorten-luokan BIS-tittelinsä ja sai nimensä perään kirjaimet JW eli Junior Winner, ensimmäisenä egyptinmauna Suomessa. Tätä superkaunista tyttöä ihastelin jo Surokin näyttelyssä ja sen postauksessa. Bella jatkoi nuorten paneeliin, mutta jäi tällä kertaa ilman BISiä.


Viimeisenä maukulaisena arvosteluun pääsi konkaritäti Weera, joka on näyttelypöydällä kuin kotonaan. Vaikka nuorissa maukulaisissa on täpäkkyyttä ja tuhatjalkaisuutta, nämä vanhemmat edustajat (Weera, Arvo, Emi) ovat varsinaisia hurmurilöllyköitä kaikki ja ottavat arvostelun erinomaisen rennosti.


Weera voitti myös "muodokkaimman mahafläpin" palkinnon melkoisen selvästi, sillä onkin aikamoisen rehottavat nivustupsut (egyptinmaulle kuuluva "skin flap" venykepala nivusissa).

Päivä oli todella mukava maukulaisille ja omistajilleen, ennätyksellinen osanotto, jota varmaan saadaan pari vuotta taas odotella, mutta toivottavasti tapahtuma joskus uusitaan.