Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2019.

Yököttävää puuhaa

Kuva
Välillä henkilökunta saa idean ja kuvittelee, että joku homma olisi kissan mielestä mielenkiintoista ja siitä voisi syntyä leikki tai ainakin jonkinlainen aktiviteetti. Niinkuin nyt vaikka karkkipaperin rapistelu.

Ei. Väärin. Niin kamala ääni, että oksu meinaa tulla.


Juu, vähän yllätti reaktio. On meillä ennenkin karkkipapereita rapsuteltu, mutta Fazerin parhaat oli selkeästi jotain ihan kamalaa rapistessaan.

Aikamiespojan äiti

Kuva
Varmaan ainakin suurin osa kissaihmisistä on kuullut, että emot joskus typistävät pentujensa viikset ihan nysiksi. Sillä arvellaan olevan se tarkoitus, että pennut pysyvät helpommin lähellä, eivätkä lähde vaeltelemaan, koska kissat käyttävät viiksiään suunnistamiseen.

Epullahan oli aivan nysäksi vedetyt viikset pentuna, äitimamma Cleo piti porukkaa kurissa viemällä viiksikarvat.

No, historia toistaa itseään, Epulla on taas lyhennetyt viikset.


Henkilökunta alkoi ensin ihmetellä Epun sänkisiä kulmia. Koska Eppu allergisena nuolee ja rapsuttelee itseään, oli ensimmäinen ajatus, että taas on takatassu rapsutellut, nyt otsalohkoja. Samalla on häipynyt kulmakarvat.

Sitten henkilökunta samaan aikaan huomasin toiselta puolelta lyhennetyt viikset ja Lyyran kirputtamassa Epun kulmia. Siinäpä syyllinen (myös kuvassa). Vaikka takajalka ylettyykin kulmakarvoihin, ei viiksiä sentään kukaan kissa itse lyhennä.

Nyt sitten on ihmetelty, että miten se äitiys Lyyraan iski ja piti alkaa 10-vuotiaan aikam…

Sukkamonsteri

Kuva
Ihan muina naisina tässä kölliskelen henkilökunnan jaloissa...


Jahas, jahas, mikäs se tämä on...


Pitääpä maistaa, ja samalla antaa muutama takajalkapotku...


Jos ihan varovasti vaan haukkaan, kun on tuo kamera tuossa tuijottamassa.


Äh, salamannopea kiepsaus ja hyökkäys päätyi jumiin.


Minkäköhän takia henkilökunnan villasukissa on reikiä?

Lahjakkaita lapsia

Kuva
Joulu on ohi, vuosi on vaihtunut. Jotain pientä uuttakin on tiedossa, mutta ihan ensin vielä pari maistiaista joulusta.

Lyyran joululahja oli ilmeisen osunut ja toivottu.


Eppu sai lahjaksi katkarapuja. Niistä ei ole kuvaa. Lyyran lahjaa on koko koti täynnä. Pieninä palasina. Kestävä kyllä on, samaa rullaa on jäljellä ja tömpsytellään aika lailla joka ilta.
Joulukorteista hienoin oli tämä kissakortti.

Meillä käy kissojen kanssa leikkimässä naapurin ekaluokkalainen Vuokko-tyttö, joka on paitsi erityisen etevä piirtäjä, myös todella reipas leikittäjä. Kissat saavat mainiota aktivointia ja paljon myös paijausta ja joskus kiireen tullen henkilökunta voi skipata leikityksen ja keskittyä iltatöihin kun apulaisleikittäjä saapuu. Tunninkin reippaan leikityksen ja touhuamisen jälkeen täällä on melko väsyneitä kissoja, jotka ovat saaneet aktivointia ja hellyyttä. Tämä on diili, jossa kaikki voittavat ja joka melko todennäköisesti ajan myötä myös koko ajan paranee.

Jotain pientä uuttakin kokeilla…