M•A•U•K•U•J•A

Kuten henkilökunta jo hyvissä ajoin ennen joulua raportoikin, joulukuvaukset olivat käynnissä, mutta eivät kovin suosiollisin tuloksin. Haussa oli kaunis rauhallinen kuva, jossa pojat köllöttelevät yhdessä jouluvalojen tuikkiessa taustalla. Näin ei tietenkään päässyt tapahtumaan, vaikka rauhallista yhdessäköllöttelyä esiintyy tuntikausia päivisin jouluvalojen tuikkiessa taustalla. Mutta ei kuvissa. Lopultahan sitten päädyttiin kahteen yksittäiskuvaan joulukortissa, yhteiskuvissa ei ollut ainoatakaan "julkaisukelpoista". Kuvauksessa haasteita tuotti lähinnä mallien yhteistyöhaluttomuus. Kytkimet olivat on tai off, eli joko riehuttiin tai sitten silmät luppasivat kiinni. Siihen kun yhdistetään kotistudion hivenen ehkä ammattitasoa vaatimattomampi varustelu ja kuvaajan kalusto sekä ammattitaito, oli kuvissa aika paljon deletoitavaa. Lisäksi kuvaaja oli valinnut hieman haastavan aiheen (kissojen lisäksi), sillä valojen ja kuvauskohteen etäisyyden suhde kameraan olisi pitänyt py...

No ei oo vanha vielä, onneksi.

Henkilökunta heräsi raivoisaan rapisteluun. Rapinaa alkoi kuulumaan sen verran lattialta, että pakko oli nousta tarkistamaan mikä on levinnyt. Eppuhan se siellä rotan kimpussa ja rotan sisälmykset pitkin lattiaa. Ulkona vähän paistoi aurinkokin, joten henkilökunta päätti kokeilla kameran kanssa. Syyllinen. Sen jälkeen Mauno ryntäsikin paikalle, totesi että tämä on hänen työmaansa – kyllä, yleensä se on Mauno, joka repii, joten Eppu taisi tulla vain haaskalle ja joutua syylliseksi. Joten taas Mauno päätyi olemaan se, joka poseeraa kuvissa. Rotalla oli pää auki ja sisälmykset tursuivat ulos otsalohkosta. Jollain mystisillä siemenillä tai itse asiassa ne näyttivät enemmän kukinnoilta, rotta oli täytetty ja niitä oli sitten riivitty ympäri makuuhuoneen lattiaa. Sitten tuli henkilökunta, imuri ja rotta päätyi roskiin.

Yksi Maunon mielestä ihanimmista tavaroista on mittanauha, sen perään pitää rynnätä heti hyökkäilemään, jos sellaisen näkee henkilökunnan käsissä. Niinpä lähes kaikki mittanauhaa vaativat tehtävät alkavatkin leikityssessiolla. Ihan menevät tassutkin ristiin tässä leikin tiimellyksessä (jota pahasti hidastaa henkilökunnan toisessa kädessä oleva kamera...). Nauhaa pitää tietysti rankaista välillä puremalla. Henkilökunta aina välillä hieman pelkää Maunon hampaiden puolesta, kun nauhaa pitää repiä ja päässä on metallivahvike, mutta onneksi meillä on myös ainakin yksi mittanauha, josta tuo metallinen pää on lähtenyt eikä sitä tarvitse varoa. Musta Mutinkainen Eppu oli onneksi nukkumassa pesässään, kuten tavallista, joten ei tarvinnut edes yrittää vangita kameraan liikkuvaa mustaa mötikkää. Näissä valaistusolosuhteissa voisi melkein toivottaa Epulle talviunia blogista ja sopia, että tapaatte herran taas keväällä... mutta yritetään taas jossain välissä pistää terveiset...