torstai 31. joulukuuta 2009

Rakkautta ja raketteja


Meidän vuotemme oli täydennysvuosi, pientä perhettämme ja parivaljakkoamme saapui täydentämään pikkuinen musta sähikäinen, vaikkei yhtään pitänyt... varkain se hiipi sydämeen ja kotiin.


Se oli reipas pieni heppuli, joka vei Maunon kauhistuneen sydämen kolmessa tunnissa ja muuttui parhaaksi touhukaveriksi, painikumppaniksi ja nukkumakamuksikin.


Mauno on seurannut tapahtumia välillä huolestunut ilme naamallaan, välillä osallistuen ja jos voi sanoa, suorastaan provosoiden. Mutta sehän on enomiähelle sallittua. Maunosta kasvoi iso mies, aikuinen, vaikkakin vielä nuori sellainen. Ja niin kaunis, niin kaunis kuin maailman kaunein kissa vaan voi olla...


Epusta on kasvanut iso jässikkä, viisi kiloa täyttä kultaa, niin hellä sylimussukka ja pehmeä silkkiturkki, ettei kenelläkään ole niin pehmeää turkkia eikä kultaista luonnetta.

Henkilökunnan sydän on ihan onnesta sykkyrällä näiden kavereiden kanssa. Varmasti ensi vuonnakin.

Lämmintä uutta vuotta kaikille!

tiistai 29. joulukuuta 2009

Joulupäästäinen

Jotain sormea pitää sentään liikauttaa vaikka makaamiseksi on mennytkin, siispä henkilökunta virkkaa turautti pojille oman päästäisen. Siitä ehkä piti tulla hiiri, mutta korvat jäivät sen verran pieneksi, että se onkin päästäinen. Sisällä vanua ja minttua, josta Mauno tulee nykyään riehupäälle.


Tarjoillaan siis pieninä annoksina.

maanantai 28. joulukuuta 2009

Laiskottaa


Me ollaan vaan köllötetty. Nukuttu, köllötetty, syöty, oltu vaan. On pimeää, ei voi ottaa kuvia, ollaan laiskoja, ei oo mitään kertomista.

Mut ollaan me täällä.

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Kippurahäntäistä joulua!


Toivotamme kippurahäntäisen kirmaavaa ja kehräävän rauhallista joulua kaikille blogin lukijoille!

tiistai 22. joulukuuta 2009

Korttirämppää

Herra Mäykysen blogissa kerrottiin muutama päivä sitten, kuinka Herra patsasteli keskipisteenä keittiösuunnittelijan vierailun ajan.


Herra Mauno Maukunen on harrastanut hieman samaa. Jopa siinä määrin, että hänen viime keväänä hurmaamansa kiinteistönvälittäjä lähetti joulukortin mukana erityisesti Maunolle nipun käyntikorttejaan. Ne kun muovisina osoittautuivat erinomaiseksi rämppämateriaaliksi.

Kortit pistettiin tietysti heti rämppäkäyttöön saman tien.


Mauno yleensä antaa leikeissä tilaa Epulle (=pennulle) ja väistää taka-alalle tai lähtee kokonaan pois, mutta tässä leikissä Mauno kyllä osallistuu vaikka välillä kurvaakin ottamaan vauhtia taustalta. Käypä Maunolle pieni maumainen hasardikin tuossa puolenvälin tienoilla... no, ei aina voi muistaa kaikkea. ;)

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Eppuli Peppuli Seuramies

Tänään meillä oli vieraana henkilökunnan veli perheineen ja pojat olivat kovasti odotettu vierailun keskipiste Oskarin, 5, ja Siirin, 3, taholta. Henkilökunta oli hieman varuillaan, josko pojat kuitenkaan yltävät odotuksiin, mutta ei pelkoa!


Alku oli hieman jähmeää poikien pelätessä lasten äkkinäisiä liikkeitä ja lasten ollessa kärsimättömiä säntäileviä kissoja kohtaan. Mutta kun molemmat antoivat toisillensa tilaa, tilanne rauhoittui nopeasti. Maunosta ei juuri seuramieheksi ole, vaikka sekään ei kuitenkaan malta poistua paikalta, vaan liihottelee lähettyvillä varmuuden vuoksi ja tarkkailee tilannetta alati.

Eppu sen sijaan innostui leikkimään, kun sille vaan joku jaksoi heiluttaa sen suosikkilelua punaista huopunutta narua. Se jopa kiipesi narun kanssa henkilökunnan veljen syliin ilmoittautumaan, että sitä leikkiä voisi jatkaa.


Kun vieraat vihdoin lähtivät, pojat vetivät tuhdit ateriat ja siitä asti onkin sitten nukuttu kaikkensa antaneina. Raskasta sellainen keskipisteenä oleminen.

lauantai 19. joulukuuta 2009

Jättipaketti

Maunon ihmeeksi ja riemuksi viikolla kyörättiin sisään jättipaketti: muoviin kääritty sängynrunko! Paitsi, että siinä voi kiipeillä, muovinrepijälle se on ihan herkkua. Päällä voi ottaa myös torkut, ja sitäpaitsi, se on sen verran korkea, että köntys-Eppu ei pääse sinne.




torstai 17. joulukuuta 2009

Kahden kerroksen väkeä

Maunon lempipaikkoja on kirjahyllyn portaalla oleva kori, jossa on täytteenä sinällään kelpaamaton pesä. Siellä Mauno nukkuu illat, pää vain pilkistää, kun jotain tapahtuu. Joskus korista näkyvät myös etutassut. Tila on ahdas, mutta sinne mahtuu juuri mukavalle kerälle. Erityisen mukavaa korissa on, että se on läpinäkyvä paperikori, eli välttämättä ei aina tarvitse edes sitä päätä nostaa, nähdäkseen mitä tapahtuu.


Eppu puolestaan nukkuu iltauniaan yleensä joko Linnan katolla, lattiatyynyllä tai henkilökunnan sylissä.

Vaikka Maunon yleensä iltasella korista löytääkin, se joskus haluaa mennä olemaan itsekseen ja silloin sen yleensä löytää keittiön kaappien päältä, joskus myös kylpyhuoneesta. Eppu puolestaan äärimmäisen harvoin katoaa näkyviltä, mihinkään korkealle sen hyppytaidot eivät vielä ylläkään.

Toissailtana Eppu katosi. Henkilökunta kurkkasi ensin vessaan, koska joskus Eppukin nautiskelee kylpyhuoneen lattialämmityksestä. Ei löytynyt. Sitten kurkkaus onko Mauno paikoillaan, sillä kaapin edessä näkymää peittämässä oli juuri Ikeasta tuotu sängyn runko. Ja kas, siellähän pojat yhdessä kopassa. Eppu selvästi oli mennyt Maunon koppaan ja Mauno oli tuumannut, että hän menee kyllä omaan koppaansa, oli se vapaa tai ei.

Höh. Tyyppi änkee mestoille.


Valitettavasti kuva ei oikein tee oikeutta näylle, sillä henkilökunta joutui hiippailemaan hiljaa, nauramatta, hakemaan kameraa ja ottamaan nopeasti kuvan salamalla.

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Ruokajärjestelyjä

Eikä siinä kaikki, että vain ruokavalio olisi muutettu.

Eppu kun on innokas lihansyöjä ja lihaahan ei tunnetusti voi syödä kupista vaan se pitää nostaa lattialle, on vanha petsilakattu lautalattia alkanut ilmaisemaan, että järjestely ei ole ihan paras mahdollinen. Jotain piti keksiä.


Henkilökunta haki Ikeasta työtuolin alle lattiaa suojaamaan tarkoitetun Kolon-alustan (19,95 €) ja se suojaa nyt lattiaa. Samassa Epun ruokapiste siirtyi nurkkaan, jossa Maunon ruokapiste onkin jo pöydällä. Nykyään Eppukin pääsee jo hyppäämään pöydälle, joten Maunon ruuat eivät ole turvassa enää.

Eppu ei ilahtunut järjestelystä, sillä muovinen alusta ei selvästikään tunnu tassuihin mukavalta ja sillä pitää kävellä tassuja nostellen. Henkilökunta ei aio heltyä, vaan Eppu saa luvan tottua muoviin.

Muovin toinen puoli on hieman röpöläisempi ja toinen sileämpi, sileämpi on tarkoitettu lattiaa vasten, mutta henkilökunta laittoi sileämmän pinnan ylöspäin, sillä se on toki helpompi pyyhkäistä puhtaaksi. Lisäksi harkinnassa on vielä levyn hienoinen pienentäminen, jos vaan sopiva työkalu keksitään, sillä muovi on aika kovaa.

tiistai 15. joulukuuta 2009

Herkkuuu-aaa on siinä monenlaista - no, ei niin kovin monenlaista...


Henkilökunta teki juuri toissailtana Eppulille pakkaseen lihasekoitusta. Nautaa, possua ja sydäntä (possun). Ravitsevaa lihaa nuorelle kasvavalle jantterille. Ja Maunokin tykkää aina välillä käydä vähän nävertämässä, erityisesti sydäntä, jos Eppu ei putsaa lautasta sekunnissa.

Jäihän siitä toki vähän jääkaappiinkin, heti syötäväksi, ettei vaan pakkaseen.


Mutta sitten tulikin mutka matkaan. Maunolla oli taas tassu tulehtunut, joten eikun vetskulle kävi matka. Koska koepalasta viimeksi selvisi, että tulehdus oli sekundäärinen oire ja pohjalla on allergiareaktio, tuli nyt sitten tulehduksen taas toistuessa määräys dieetille. Maunon ruokavalio sisältää nyt vain teollista allergiaruokaa sekä lihasta possua. Koska pojat usein käyvät toistensa kupeilla närppimässä, jos oma ei miellytä, tarkoittaa se sitä, että sama koskee myös Eppua. Tosin niinpäin, että Eppu on sitten pääosin possulla (joka ei tietenkään ole Epun lempparia) ja saa sitten teollisena mitä Maunokin. Ihanan edullista. Ja vaihtoehtojakaan ei juurikaan ole. Kana-riisiä ja ankka-riisiä, joka sekin on pateeta, eli tuskin kelpaa Maunolle, mutta kokeillaan.

Maunon ilme on lievän huolestunut. Tässäkö on sapuskat jatkossa?!?


Tällä kertaa tassu ei ollut vielä tulehtunut, joten ei tarvitse syödä jälleen yhtä antipojoottikuuria. Nyt tuli vain kortisoonia piikkinä persuuksiin. Ei tarvinnut edes humauttaa, ihan hoideltiin homma selvinpäin. Mauno sähisi, ulisi ja murisi, mutta sitkeästi vedettiin homma loppuun ja henkilökunta ja vetsku selvisivät ehjänä.

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Tarkastaja Turakaisen joulutesti

Joulu lähestyy ja kotiinkin pitäisi luoda hieman joulutunnelmaa. Kasviperäisistä koristeista on luovuttu pikkuhiljaa Maunon tultua talouteen ja Epun myötä viimeisistäkin. Joulukuusesta ei edes haaveilla.


Jotain pientä kuitenkin laitellaan ja tänä vuonna on keskitytty palloteemaan. Tänään keittiön ja olohuoneen väliseen oviaukkoon ripustautui isoja joulupalloja poikien iloksi. Tarkastaja Turakainen oli tietysti heti hommissa tarkistamassa pallojen kiinnityksen liikkuvuuden.


Hyväksytty.

lauantai 12. joulukuuta 2009

Kaulakkain


Useimmiten herrat nukkuvat erikseen, mutta aina silloin tällöin ne pääsee yllättämään lähekkäin. Niinkuin tässäkin. Suloisesti kaulakkain, Mauno siveästi kyljellään, ja Eppu tapansa mukaan nohevasti kintut levällään.

Kaunista. Öh.

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Mission Impossible

Egyptin mausta sanotaan, että se on älykäs. Ja osaa helposti esimerkiksi avata ovia ja laatikoita.

Tässä kohtaa Mauno on täydellinen epä-mau. Suljettu ovi on sille täydellinen Mission Impossible. Se ei edes yritä.


Yksi haasteellisimpia esteitä on makuuhuoneen ovi, joka yleensä on auki niin, että sen ja kakkakaapin väliin jää kulkuväylä (luukku kaappiinhan on seinänpuoleisessa päädyssä).

Mutta aina välillä käy niin, että ovi on leveämmin avoinna (ovet makuuhuoneeseen ovat itse asiassa pariovet) ja kiinni kakkakaapissa. Maunolla menee siinä kohtaa tassu täydellisesti suuhun. Miten päästä kakkakaappiin, kun tie on tukossa?

Avatako ovi tassulla ja tunkemalla väliin?

Ei.

Mauno ei edes yritä. Mutta onneksi se osaa kiertää esteet. Se hyppää kaapin päälle, menee päätyyn ja hyppää alas ja kiipeää kaapin sisään.

Sama takaisintullessa, vaikka ovi ei todellakaan ole raskas ja välistä olisi helppo tunkea läpi.

Niinkuin Eppu tekee, molempiin suuntiin. Se on bulldozer, joka menee läpi. Mauno on hienostunut herrasmies, joka kiertää esteen jälkiä jättämättä. Kyse ei siis, missään tapauksessa, ole älyn puutteesta...

maanantai 7. joulukuuta 2009

Iloisesti kallellaan

Hyvin yleinen näky Maukulassa: Eppu makaa keskellä lattiaa selällään, kintut taivasta kohti ja suu auki.


Myös hyvin yleistä: Mauno näkee tilaisuutensa tulleen pieneen painihetkeen ja ryntää päälle. Paini on tällä kertaa rauhallista, sekoitus vääntämistä ja nuoleskelua. Epulla on luonnollisesti edelleen suu auki. Hiiiiidasta.


Välillä osat vaihtuvat ja Mauno on alla. Ei haittaa. Niin kauan on kaikki sallittua, kunhan Eppu ei vaan ole takaapäin niskassa kiinni. Se ei käy.


Maunon leikkiinkutsu on makoilua lattialla kyljellään tai selällään ja etutassuilla Eppua kohti kurkottelua, kurnahtelevaa ääntelyä.

Eppu taas painaa kohti ja hyppää pommina päälle.

Tässäkin täysin eri lähestymistavat. Herra Hienoherra ja Maalaisjuntti.

lauantai 5. joulukuuta 2009

Rehuja

Taas tuli lähetys tämmöisiä. Vähänkö on huiput salaattipäivät nyt. Henkilökunnalla on kuulemma joku numerojuttu, tää vissiin liittyy siihen?

perjantai 4. joulukuuta 2009

Ruusuja ilman risuja

Joku oli tänään kiikuttanut oven taakse kukkapuketin henkilökunnan ollessa töissä. Mainio yllätys pojille - jokainenhan tietää, että kukat ovat vallan mainio tuominen kissatalouteen, niistä riittää kissoille paljon hupia.

Mauno niin nättinä ruusupuskan vieressä...


Vaan totuus on toista. Ykkösrämppää kaikin puolin.



Huoh. Ruusut päätyivät kylpyhuoneeseen suljetun oven taakse ennenkuin lattialla oli viisi litraa vettä. Toisaalta, jos oikein sijoittaisi niin vesi voisi päätyä alakerran pianoterroristin niskaan...

torstai 3. joulukuuta 2009

Kakka tieteelle


Maukulan tiedeviikot jatkuvat. Ery:n näyttelyssä jaettiin kakkanäytepaketteja [niissä ei ollut kakkaa, toim. huom.], jolla voi lähettää näytteen postissa yliopistolle, jossa tutkitaan onko kakassa ökkömönkiäisiä. Jos on, saa juuri siihen tiettyyn lajiin tepsivät lääkkeet Pfitzeriltä ilmaiseksi.

Me tietysti osallistuttiin, tosin vaikeutena on se, että pötkylöistä on vaikea tietää kumman ne ovat, mutta ehkä jos jotain löytyy, pitää lääkitä molemmat samalla lääkkeellä. Todennäköisesti pojat kun joka tapauksessa jakavat myös ökkömönkiäisensä, vessansa tapaan.

Toivottavasti postin työntekijät eivät jouluruuhkassa kovin pelästy ydinjätteen näköistä pakettia. Ja se menee perille eikä jää postiin muhimaan...

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Tippa tieteelle

Eppu pääsi taas vähän reissuun, tällä kertaa ei menty näyttelemään tosin. Yhtä paljon Eppu asiaa vastusti...



Näyttelyn sijasta mentiin käymään vetskulla hakemassa Epulle rabies-rokotus ja Europassi, jos vaikka lähdettäisiin ensi vuoden puolella piipahtamaan jossain ulkomaisessa näyttelyssäkin.


Ja koska Eppu oli nätisti vetskun pöydällä, päinvastoin kuin enomiäs, tirautettiin samalla reissulla tippa tieteelle eli verinäyte kissojen DNA-pankkiin.

Eppu pääsi piipahtamaan myös ihan kunnon vaa'alla ja hupsista vaan, paino olikin jo 4,8 kg eli prikulleen sama kuin Maunolla. Ikäeroa vaan on vuosi, eli Eppu on hieman vantterampaa rakennetta... Saa nähdä pysytäänkö loppujen lopuksi alle 6 kg:n. Noin yleisesti mau-urosten painoksi annetaan 4-6 kg (naaraiden 3-5), joten katsotaan pysytäänkö rajoissa vai kolkutellaanko ylärimaa oikein kunnolla.

tiistai 1. joulukuuta 2009

Joulun tähti o-on eh-do-tooon

Joulukuu alkoi ja meillä asennettiin joulutähtivalo ikkunaan. Taitaa jäädä ainoaksi joulukoristeeksemme - sattuneesta syystä. Tai onhan meillä tallessa vielä viimevuotinen pahvikuusi.


Eppu innostui asennuksesta kovasti, sillä valon päästyä ikkunalle vapautui pahvilaatikkopaikka. Melkein kuin mafiamiehen viulukotelo.


Hivenen oli ahdasta, varsinkin kun herra halusi välttämättä mennä oma leveä pää laatikon kapeaan päähän. Toisinpäin olisi ollut huomattavasti aerodynaamisempaa. Mutta kun ei niin ei.


Maunokin halusi 1/15 sekuntia julkisuudesta ja kuvaan.