Pönttö


Eilen oli peippamiehellä varsinainen mestaripäivä. Kaikki mahdolliset temput tuli nähtyä. Aamu alkoi herneenä ja ilta päättyi pönttöön. Sinne oli vaan ihan pakko päästä sisään, kaikesta roinasta huolimatta, ja unihan siinä sitten lopulta kaiken tohelluksen jälkeen tuli.

On Maunossa kyllä se hyvä puoli että kun se tohottaa kaikkea tyhmää niin ei ehdi tehdä pahojaan ollenkaan. Pieni reikä paperinarupeitossa on ainoa tuho minkä Mauno on saanut aikaiseksi, jos ei lasketa erinäisiä silputtuja papereita tai muovipusseja. Tosi vähällä on siis päästy.

Tosin, Mauno on kyllä sellainen että juuri kun olen sanonut että "se ei tee koskaan sitä tai tätä" niin seuraavana päivänä se tekee juuri niin. Enköhän tässä joku hetki sitten sanonut, että Mauno ei ole kiinnostunut ahtamaan itseään mihinkään pieniin laatikoihin tai muihin...

Kommentit

  1. Hih :) Maunon väläyksistä älyn tulee niin hyvälle tuulelle :) se näyttää niin söpöllekin aina!

    Lapsuudenkodissa pari kissaa tykkäsi nukkua leivinuunin päälle kuivumaan jätetyssä taikinakulhossa. Mitä hankalampi pesäpaikka, sen paremmat unet?

    Tuli noista silppuamisista mieleen, kun meidän Marskilla oli joku fetissi tiskirättejä kohtaan. Ne piti piilottaa kaappiin ja keksiä jokin lukkosysteemi oveen, ja silti se yritti paukuttaa päänsä oven läpi. Eräänä aamuna saalis oli revitty tuhannensilpuksi, kivasti korostivat ne kiljoonat pienet keltaiset tiskirätin jäännökset harmaata ryijymattoa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei sanoja.

Törkeän hieno vessa

Koti vailla maukulaista?