Työn raskaan raataja

Jotta Mauno ei pääsisi vieraantumaan totuudesta, että mistä se sei pakkaseen tulee, tuli tänään komennus lähteä mukaan töihin.

Koppaan hypättiin innolla ja menomatkalla ratikassa kerrottiin kaikille matkustajille, miten julmasti hänet on teljetty häkkiin ja viedään orjatyöhön. Julma henkilökunta.

Pääosa päivästä kului henkilökunnan työhuoneessa, jossa riittikin nuuskuteltavaa. Ja vieraita ramppasi jatkuvalla syötöllä ihastelemassa upeaa herraa. Hieman myös kierreltiin paikkoja henkilökunnan sylissä ja pääsipä Mauno myös toimitusjohtajan syliin ja silkkikravatista ottamaan hieman tuntumaa.

Huippuhetkiä oli, kun pääsi noin tunniksi aivan tapahtumien keskipisteeseen, suorastaan toimiston sydämeen eli respaan! Isoilla roskiksilla suljettiin kulkuaukko ja Mauno sai temmeltää lainaksi saadun hiirulaisen kanssa.

Kuvista (taattua kännylaatua) huomaatte miten jännittynyt ja stressaantunut herra on jouduttuaan outoon paikkaan.




Päivän aherrettuaan alkoi iltapäivästä hieman ramaisemaan. Onneksi mukana oli oma peitto, jolle käpertyä torkkuja ottamaan. Viimeistä vierasta ei jaksanut enää nousta tervehtimään vaan hänelle suotiin audienssi tuolista käsin.


Kotimatkalla kerrottiin taas kanssamatkustajille miten ka-ma-lan raskasta työtä herra joutui tekemään ja matkatkin kulkemaan vankivaunussa kuin Leila Palmu ikään.

Kotona on nyt rättiväsynyt kissanpoika, joka kopasta päästyään kävi syömässä aamiaisen rippeet ja simahti matolle.



Oiva keino saada henkilökunnalle rauhallinen ilta, toivottavasti myös yö ja huominen aamu...

Kommentit

  1. Mukava työpaikka, kun teillä vastaanotetaan myös karvaisia harjoittelijoita.

    Meillä ei ole kehdattu kokeilla julkisilla matkustamista Mäykysen kanssa. Saattaisi olla, että joku ilmiantaisi meidät eläinrääkkäyksestä, sillä niin kovaääniseti herra valittaa kurjaa elämäänsä ainakin auton kyydissä. Ehkä joskus voisi kokeilla, jos teistäkään ei tehty ilmoitusta ;)

    VastaaPoista
  2. Meidän karvaiset vieraamme ovat yleensä koiria, mutta Maunokin oli jo kolmatta kertaa paikan päällä.

    Meillä kun ei ole omaa autoa niin julkisilla on pakko kulkea. Harjoittelu on nyt jäänyt vähemmäksi, mutta ehkä sitä olisi taas syytä harjoittaa. Hiljaisena sunnuntaina vaikka ajella kierros. Ainakaan vielä ei ole ovikello soinut eläinsuojeluasioissa.

    VastaaPoista
  3. Ehkäpä Mauno lähtee mukaan tästä lähtien joka päivä?

    VastaaPoista
  4. Olisipa mukavaa ottaa Vilpertti joskus töihin mukaan. Kerran kysyin, että onnistuisiko, ja vastaus oli myöntävä, mutta sitten aloin itse epäröidä.. Miten se nyt pärjäisi..??

    Ja jos Vilpertti olisi yhtään kuin Mauno, niin ihan turhaan huolissani olin :)

    VastaaPoista
  5. Päivä pelastettu lukiessani tän Maunon työjutun raskaan työpäiväni päätteeksi. Kiitos !

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Törkeän hieno vessa

Ei sanoja.

Unisexiä vessatiloihin