Jännäkakka
Henkilökunta näki aamulla pelottavan ilmestyksen Maunon kakkalaarissa sitä siivotessaan. Ensinäkemältä se näytti tavalliselta ruoho/palmusuikaleelta, joita silloin tällöin Maunon kakassa ilmenee. Se näytti kuitenkin normaalia tukevammalta suikaleelta, joten joutui lähempään tarkasteluun. Ja paljastuikin varsinaiseksi ylläriksi. Pelottavaksi sellaiseksi.
Täällä on vanha lautalattia, joka on lakattu ja raot kitattu puukitillä. Pakkasilla ja muutenkin talvella raot halkeilevat lautojen kuivuessa ja paukkuvat auki. Niistä lähtee ikäviä tikkuja, kun rakojen kittisuikaleet lähtevät irti. Välillä imuroidessa kuuluu ropinaa, kun raoista lähtee palasia.
Nyt sellainen tikku löytyi Maunon kakasta. En ollut ollenkaan tietoinen, että Maunoa tikut ovat mitenkään kiinnostaneet, saati että se söisi sellaisen! Aina tikkujä nähdessäni noukin ne roskiin, toki, tuntuvathan ne ikäviltä omissakin jalkapohjissa. Maunolle en anna niitä leikittäväksi. Nyt se oli sellaisen jostain löytänyt ja vetänyt napaansa.
Onneksi mitään vakavaa ei sattunut, mutta ainekset sille oli kyllä olemassa. Tikku on isompi kuin tulitikku ja puutikkuna tietysti teräväkin. Kumman notkeasti se on suoliston läpi kulkenut, onneksi puhkomatta mitään.
Huh, pelottavaa. Säikähdyksellä selvittiin ja nyt katsellaan tikkuja entistä tarkemmin pois.
Täällä on vanha lautalattia, joka on lakattu ja raot kitattu puukitillä. Pakkasilla ja muutenkin talvella raot halkeilevat lautojen kuivuessa ja paukkuvat auki. Niistä lähtee ikäviä tikkuja, kun rakojen kittisuikaleet lähtevät irti. Välillä imuroidessa kuuluu ropinaa, kun raoista lähtee palasia.
Nyt sellainen tikku löytyi Maunon kakasta. En ollut ollenkaan tietoinen, että Maunoa tikut ovat mitenkään kiinnostaneet, saati että se söisi sellaisen! Aina tikkujä nähdessäni noukin ne roskiin, toki, tuntuvathan ne ikäviltä omissakin jalkapohjissa. Maunolle en anna niitä leikittäväksi. Nyt se oli sellaisen jostain löytänyt ja vetänyt napaansa.
Onneksi mitään vakavaa ei sattunut, mutta ainekset sille oli kyllä olemassa. Tikku on isompi kuin tulitikku ja puutikkuna tietysti teräväkin. Kumman notkeasti se on suoliston läpi kulkenut, onneksi puhkomatta mitään.
Huh, pelottavaa. Säikähdyksellä selvittiin ja nyt katsellaan tikkuja entistä tarkemmin pois.
Mäykynen mutustelee lattioilta myös vähän mitä sattuu. Lähinnä ruoanlaitossa tipahtaneita roskia keittiöstä, mutta ei olisi ihme, jos siinä samassa sattuisi vahingossa mahaan päätymään jotain täysin epäsopivaakin. Hiekkalaatikosta ei ole ylläreitä onneksi meillä löytynyt, mutta kyllähän noita lattioita tulee aina katseltua, ettei siellä olisi liiaksi ylimääräistä suuhun sopivaa pikkutavaraa.
VastaaPoistaAUTS! Karmeus! KARMEUS.
VastaaPoistakissat pistelee poskeensa ihmeasioita, olen huomannut. onneksi ne on aina kaikki tulleet ulos ilman haittoja; aika notkea on ruoansulatuselimistö (myös ihmisellä) joten älä huolehdi liikaa.
VastaaPoistatoki tuommonen tikkupötkäle sävähdyttää kun sen näkee mutta kissa on kaikista nisukkaista kestävin. (ja viisain)
Onko tuo OIKEASTI lattiastasi? Ettei vaan olisi joku kasvinkappale? Hurjan näköinen. Jaiks. Onni onnettomuudessa.
VastaaPoistaOn se joo lattiasta, se on niitä lautojen saumoja tai reunasäleitä. Ihan hirveä.
VastaaPoistaHui! Pelottavan kokonen! Onneksi ei sattunut mitään.
VastaaPoistaMeillä kanssa mutustellaan lattialta joskus ihan ihme roskia ym, tosin aika pieniä semmoisia.
Hui! Koiriahan kiinnostaa myös kaluaminen, mutta me ollaan päästy varsin vähällä. Puutikkuja ei ole irronnut edes sisärallia juoksevien haukkujen polkuanturoihin, vaikka omiin tassuihin niitä on osunut. Sama lattiaongelma siis täällä.
VastaaPoistaOlipas ilkeän näköinen tikku - hyvä, ettei satuttanut Maunoa. Kollo on sellainen "imuri", että minun on jatkuvasti tarkkailtava lattioita - kaikki pieni joutuisi suuhun.
VastaaPoista