maanantai 15. marraskuuta 2010

Bon Voyage ja Déjà Vu samalla reissulla

Kun tuli yhtäkkiä tilaisuus lähteä Tallinnaan kisaamaan ja samalla pienelle plutimislomalle, oli henkilökunta valmis kuin Melperi sotaan, niinkuin sanotaan. Epulta ei kysytty, sen mielipide olisi voinut olla toinen. Matkaseurana oli tuttuun tapaan Epun kasvattaja ja isoisoäiti Kiija sekä bussilastillinen Pirokilaisia.

Me Epun kanssa hyppäsimme kyytiin Länsisatamasta ja tsekkasimme samalla yksin Tampereelta matkanneen Kiijan. Kissat ja tavarat laivaan ja yli lahden. Perillä matka kulki viinakauppavisiitin kautta hotelliimme, Meriton Spahan. Siellä henkilökunta huolehti sekä Epun että Kiijan huoneisiinsa ja odottelimme kasvattajan saapumista. Sen jälkeen kissat saivat jäädä itsekseen lepäämään ja me suuntasimme hotellin kylpyläosastolle testaamaan kaikki mahdolliset poreet ja pärskeet ja suola- ja aromisaunat. Alakerran baakkelsikaupan kautta ja unten maille.

Lauantaiaamuna matka kävi varhaisen aamiaisen (oikein hyvä aamiaistarjonta kyseisessä hotellissa, suosittelemme) jälkeen bussilla näyttelypaikalle, jossa saimme kaapattua mukavan rauhalliset päätypaikat. Henkilökunta lainasi reissuun Epun kasvattajalta häkkiä, jottei paikallisia häkkejä tarvinnut käyttää. Sitten vaan odottelemaan kovin verkkaista näyttelyn alkua, arvostelut alkoivat joskus puoli yhdentoista jälkeen.

Eppu käytti aikaa lähinnä torkkumalla, tuttuun tapaansa.


Naapurin isomamma Kiija oli hivenen aktiivisempi, mutta uni voitti sielläkin ja silmät alkoivat luppasemaan.


Jälleen kerran näyttelyssä oli eteläiseen, jo Latviassa todettuun, tapaan sääntöjen kanssa vähän niin ja näin ja kaikenlaista viritystä näki. FIFén säännöissä määritellään että näyttelyhäkin koko on 65x65x55(k) cm ja se voi olla joko näyttelyjärjestäjän tarjoama häkki tai sitten oma kannettava häkki. Ei siis voi ymmärtää miksi ihmiset eivät välitä eikä järjestäjäkään puutu, kun häkkinä käytetään esimerkiksi tavallista kantokassia, johon numero on lätkäisty. Sääntö on kuitenkin annettu kissojen hyvinvointia silmälläpitäen ja paikalla on järjestäjän tarjoamia häkkejä, jos omaa ei ole.


Myös kantokasseissa näki erilaisia virityksiä... ei taida happi oikein kulkea tuossa boksissa?


Paikalla oli Kiijan ja Epun lisäksi kolmaskin mau, latvialainen Cassandra, nuori neiti aikuisten avoimessa sarjassa. Cassandran isä on Maunon täysveli samasta pentueesta. Neiti oli aika täpäkkä luonteeltaan ja nuorella assaripojalla olikin sen kanssa tekemistä paneelissa. Ulkonäössä oli hyvin paljon Maunon hoikkaa ja kapeakuonoista linjaa.



Myös Kiija pääsi lauantaina paneeliin, tuomari kehui sen lihaksikasta vartaloa ja hienoa olemusta, "jo" 5-vuotiaaksi rouvaksi erittäin elegantti, jolla on jo vanhemman rouvan charmia.



BISiä ei tällä kertaa tullut kun kaikki tuomarit äänestivät samaa abessinialaista, mutta kaikki paneelissa olleet saivat mitalin kaulaansa.


Epun arvostelut menivät hyvin, ensimmäinen kommentti tuomarilta Ireneusz Pruchniakilta, vanhemmalta herralta, oli että se onkin ensimmäinen savumau jonka hän näkee. Tämän olemme kuulleet ennenkin. Arvostelu menikin sitten standardikirjaa vilkuillen. Eppu on onneksi rauhallinen lunki tyyppi, joka istuskeli ja seisoskeli pöydällä aikansa tutkailtavana.

Kutsu kävi vielä tuomarin parhaan valintaan, mutta siinä voiton vei abessinialainen. Tuomarin seteli on hyvin lyhyt, kun selvästi tietoa ei oikein ollut mitä sanoa Epusta. Tyypilliseen tapaan kehuttiin lihaksia ja luonnetta. Seteli jälleen klikkaamalla isommaksi.



Tyyppi: muscular body, ex strong legs
Pää: modified wedge, nose with slight curve
Silmät: open, green (kiva juttu että oli silmät auki tuomaroinnissa!)
Korvat: medium size
Turkki: short, dense, with contrast, slight ghost marking
Häntä: ex length, tapering
Condition: ex show condition (tämä on hauska, ihan naturellina meinaan mennään, ei pesua, ei aineita, ei nyppimistä, ei mitään...)
Yleisvaikutelma: nice temperament

Arvostelutulos: CAGPIB eli serti

Päivä oli pitkä, paneeli päättyi vasta puoli seitsemän aikaan ja hotellilla olimme varmaan seitsemältä. Sen jälkeen ei oikein jaksanut paljon mitään, mutta kävimme hotellin alakerrassa syömässä espanjalaisen buffetin ja vaapuimme vatsa pullollaan köllimään huoneisiin.

Tässä kohti alkoi jo huoli painaa. Eppu ei nimittäin ollut käynyt vessassa koko matkan aikana, eli perjantain puolenpäivän jälkeen. Yli vuorokausi oli jo edellisestä pissasta ja yleensä vuorokauden kohdalla tulee huolestua, sillä virtsaamattomuus kerää elimistöön myrkytystilaa, munuais- ja kaliumarvot alkavat nousta veressä ja tila on hengenvaarallinen. Koska Eppu ei kuitenkaan edes yrittänyt käydä vessassa (huono merkki on jos yrittää, mutta ei onnistu pissaamaan, maukuu kivuliaana tms), söi, joi, leikki hurjasti, kehräsi ja oli täysin oma itsensä. Yleensäkään näyttelyn aikaana se ei käy vessassa, joten odottelimme josko oman huoneen rauhassa.

Henkilökunta rapsutteli hiekkaa ja yritti houkutella Eppua laatikolle, mutta ei kiinnostanut. Päätimme kasvattajan kanssa odottaa aamuun, jos mitään kivun merkkejä ei näy. Yöllä kahden aikaan henkilökunta heräsi ja tarkasti vessan, ei ollut käyty. Kuuden aikaan sitten kuului lupaavaa raivokasta hiekan peittelypöyhinää ja henkilökunta melkein ehti ilahtua, mutta ei, kakka tuli. Ei ääntäkään, eli se ei ainakaan sattunut.

Sitten aamiaiselle ja kun ei senkään aikana vessassa ollut käyty, soitto Aistiin päivystykseen Suomeen ja sieltä määräys että nyt on kiire henkilökunta lähti respaan selvittämään Tallinnan päivystäviä eläinlääkäreitä kun kasvattaja lähti Kiijan ja muun porukan kanssa näyttelypaikalle. Yhdeksältä aukesi ensimmäinen lääkäriasema, joten ei kun odottelemaan ja taksilla sinne yhdeksäksi.

Vastaanotto oli tyly. Kun kerroin, että Eppu on ollut melkein 2 vrk pissaamatta sanoi lääkäri että olisit vielä kolmannen odottanut ei olisi tarvinnut tulla. Hoitaja komppasi: "tilanne on vakava, teemme parhaamme, mutta kissa voi silti kuolla vuorokauden sisällä". Eppu pääsi tutkimuspöydälle ja molemmat totesivat että rakko on täyden tuntuinen, mutta ei selvästikään kivulias, joten ei haluaisi nukuttaa. Yrittivät katetrointia hereillä, mutta eihän siitä mitään tullut. Seuraavaksi annettiin rauhoittavaa, joka saattaisi laukaista pissaamisen ihan itsekseen. Eppu ja henkilökunta pääsivät toiseen huoneeseen odottelemaan vaikutusta ja siitähän Eppu riemastui. Se hoiperteli mutta ihan joka sentti piti tutkia. Kun pissaa ei tullut ja Eppu kiinnostuneena tutki kaikki paikat kävi lääkäri jo vähän naureskelemassa ison pojan innolle.

Seuraavaksi kokeiltiin vielä virtsaneritystä kiihdyttävää pistosta, jota Eppu ei antanut pistää kuin injektiohäkissä. Sitten taas tutkimaan paikkoja ja odottelua. Joka kerta kun lääkäri kävi katsomassa, Eppu oli jossain tutkimuspaikalla. Tai vaihtoehtoisesti asettui lattialle köllimään selälleen kerjäämään maharapsuja. Viimeisen kerran kun lääkäri tuli, Eppu ilmestyi ikkunalaudalta paneeliverhojen välistä. Siinä kohtaa lääkäri totesi, että hänen nähdäkseen siinä ei ole mitään vikaa ja pissa varmaan tulee kun päästään omaan rauhaan ja omalle laatikolle, koska se ei selvästi edes yritän pissata, juo lisää ja touhuaa ihan normaalina. Hetken jo toiveita (lääkärille ja hoitajalle, henkilökunta tiesi paremmin) herätti kun Eppu kiipesi pesualtaaseen, hoitaja jo sanoi että se pissaa sinne, mutta ei, Eppu asettui köllimään lavuaariin mukavasti kerälle ja käänsi vielä masua esiin, että joku voisi rapsuttaa...

Ei muuta kuin boksiin ja kotiin - paitsi että visa ei käynytkään sunnuntaina, joten henkilökunta joutui vielä tekemään kävelyretken paikalliselle automaatille ja hakemaan rahaa. Operaatiosta veloitettiin 550 kroonia, vaikka hinnasto sanoo päivystyskäynnin hinnaksi 250 kroonia, mutta eipä siitä jaksa kinata, pikkurahoja vakavassa asiassa.

Sunnuntain seteli näytti siis hieman erilaiselta...



Sitten taksilla hotellille ja henkilökunta respan avustuksella sai varattua paikan aiempaan laivaan, jotta pääsemme kotiin hieman aiemmin, jos vaikka tarve on kotona mennä vielä päivystykseen. Respassa odotellessa Epun maukuna yltyi jo aika vaativaksi ja huvitti muita aulassa olleita hotellivieraita käskevällä sävyllä. Kun pääsimme huoneeseen Eppu suuntasi suoraan vessaan ja teki jättipissat. Ilmeisesti aiemmin rakko ei vaan ollut tarpeeksi täynnä että Eppu olisi kokenut riittävää tarvetta pissaamiseen - iso poika, iso rakko.

Lähdimme kuitenkin aiempaan laivaan kun se oli varattu ja maksettukin puhelimessa. Ilman bussia, jossa kissat matkustavat autokannella, pitää lemmikille varata hytti ja se olikin ihan luksusta. Ei tarvinnut matkustaa enemmän tai vähemmän kännisten pikkujoulumatkalaisten tungoksessa, sillä laiva oli ihan täyteen varattu. Sen sijaan omassa rauhassa otimme torkut lahden yli matkattaessa. Heti hytissäkin Eppu teki pissat, joten homma pelasi hyvin.


Kotiin köröttelimme taksilla ja Eppu nukkui krapulaansa pois ja jollotti, söikin ja pissasi. Kun jollotus yltyi, henkilökunta soitti varmuuden vuoksi Aistiin vielä ja sieltä todettiin että voi olla kyse rauhoituksen hyytymisestä, siitä ettei Mauno ole kotona, siitä että koti on oudon hajuinen (öljyvahasin makkarin lattian ja jätin tuulettumaan lähtiessä ja täällä oli edelleen aika käry) tai mistä vaan. Että kannattaisi tarkkailla tilaa ja käydä vielä verikokeissa varmistamassa munuaisarvot, mutta päivystykseen ei tarvitse, jos ei mitään outoa ilmene käytöksessä.



Yö meni rauhassa, aamulla henkilökunta soitti vielä Catvettiin, vakkaripaikkaamme, josta todettiin että jos ei mitään omituista ole niin ei tarvitse tulla.

Mauno on lähtenyt jo torstaina koe-eläimeksi testaamaan mahdollista allergiaa ja antamaan kissanhankintaan intoa tai innon laantumista. Mauno on kuulemman käyttäytynyt oikein hienosti ensimmäisen illan ja yön pienen maukunan jälkeen ja ollut äärimmäisen innostunut ikkunoiden takana olevista pikkulinnuista, oravista ja fasaanista. Mauno jäi vielä yhdksi ylimääräiseksi päiväksi hoitoon, jotta henkilökunta voi tarkkailla Epun pissaamista (kahden kissan taloudessa vaikea seurata kumpi käy) ja tulee illalla kotiin. Luultavasti jälleennäkeminen on iloinen, vaikka Mauno viran vuoksi Epulle varmaankin suhauttaakin ensinäkemällä.

Hengissä siis selvittiin, vaikka tilanne ehti mennä vakavaksi ja huonostikin olisi voinut käydä. Jatkossa tarkkaillaan asiaa tiukemmin ja jos ongelmaa vielä ilmenee, meidän osaltamme yön yli reissut näytelmiin on tehty. Ensi viikolla kuitenkin lähdetään Turkuun, kun se on jo varattu, sieltä pääsee kuitenkin helposti kotiin jos tulee tarve.

Niin, se déjà vu tulee siitä, että pari kolme vuotta sitten minulla oli hoidossa Atte, joka teki pissalakon ja sen kanssa juostiin sama lääkärirumba. Atte tosin yritti pissata mutta ei onnistunut, joten sikäli oli vakavampi tilanne, lisäksi Atte oli yli 10 vuotta.

11 kommenttia:

  1. Huh! Aikamoinen seikkailu teillä. Onneksi kaikki päättyi kuitenkin hyvin.

    VastaaPoista
  2. Samat sanat: kauhean kuuloista, mutta onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin!

    Toivottavasti Maunon kotiutuminen sujuu hyvin.

    VastaaPoista
  3. Tosi hyvä juttu, että selvisitte säikähdyksellä. Halirapsuja molemmille pojille ja toivotaan kaikki, että tapaus ei toistu enää. :)

    VastaaPoista
  4. Huhhuh... Olipa reissu. Toivottavasti tässä tarinassa ei päde sanonta "ei kahta ilman kolmatta" ja tämä jäisi viimeiseksi kokemukseksi vastaavasta.

    VastaaPoista
  5. Surku tuli, kun luin tätä. Oma kisukultani kuoli juuri ko. myrkytystilaan ja vielä hoitoreissulla. Itsesyytös ja pitkä suru. Onneksi Epun tarinalla onnellinen loppu!

    VastaaPoista
  6. Voi Peppiina, osanottoni. Kurja tapaus.

    Kyllä ajattelin että jos tässä huonosti käy niin ikinä en itselleni anteeksi anna että niin "turhassa" kun näyttelyreissussa kävi näin...

    VastaaPoista
  7. Huojentavaa kuulla, että Epun seikkailu päättyi kanssa onnellisesti!

    Atte kiittää vielä kerran aivan erinomaisesta hoidosta!

    VastaaPoista
  8. Rankka reissu, mutta onneksi sentään onnellinen loppu. Kuvissa Eppu näyttää kyllä niiin rennolta, mutta kai tuo outo ympäristö kuitenkin sen verran vaikuttaa, ettei sitten oikein muista vessaa käyttää. Toivottavasti oli kuitenkin vain tilapäinen unohdus ja jatkossa taas pääsette reissailemaan ilman suuria huolia.

    VastaaPoista
  9. Eppuhan on aina hyvin rento ja rauhallinen kun päästään perille, mikä matkan kohde onkin. Se stressaa eniten matkaan lähtöä, koppaan joutumista. Ehkä tässä oli liikaa se, että Mauno lähti jo edellisenä päivänä ja se pelkäsi jo silloin joutuvansa koppaan myös, tai sitten muuttuneet olosuhteet kotona (muutto, remppa) - tai sitten se vaan on niin iso poika, että sillä on iso rakko, ja kun ei tunne tarvetta pissata niin ei sitten pissaa. Kun tietäisi.

    Vieläkin ollaan vähän varpaillaan, Eppu oksensi ruuan iltasella eikä ole oikein syönyt, nukkuu vaan, joten katsellaan miten tässä käy.

    VastaaPoista
  10. Hurja reissu tosiaan, hieman liikaa draamaa, mutta onneksi kuitenkin pissatkin tulivat lopulta! Toivottavasti Eppu on jo selvillä vesillä ja oksennuskin olisi joku satunnainen liikasyönti.

    VastaaPoista
  11. Huih, hurjan kuuloinen reissu teillä! Meillä oli joskus Sepon kanssa samaa ongelmaa ja muistan eräänkin kerran kun vietin yön jyväskyläläisessä hotellissa kuopien hiekkaa ja lirutellen samalla vettä hanasta. Kun pisut sitten aamun tunteina tulivat, yli vuorokauden panttaamisen jälkeen, oli riemu rajaton.

    VastaaPoista