Innokkaat ja vähemmän innokkaat ulkoilijat

Lämpimät ilmat ovat tulleet oikein kunnolla ja pelkkä parveke ei ulkoiluun riitä. Erityisen innokas ulkoilija on tietysti tuttuun tapaan Mauno, joka pääsee ulos satunnaisen epäsatunnaisesti raivokkaan uloshuudon estämiseksi. Talossa on pieni takapiha, jolle pääsee valjaissa patsastelemaan ja naapureiden ihasteltavaksi.


Maunon upeaa täplikästä turkkia ja gepardimaisia liikkeitä onkin ihasteltu naapureiden kanssa oikein urakalla. Herra ei paljon malta pysähtyä tutustumaan vieraisiin vaan painaa vauhdilla pitkin pihaa. Erilaiset kivenkolot kuitenkin pysähdyttävät tutkimaan, mitälie möyriäisiä siellä asustelee.


Tasapuolisuuden vuoksi henkilökunta vei ulos myös Epun - vaikka Eppu oli sitä mieltä, että tasapuolisuus on sitä, että tehdään niinkuin kukin tykkää, eli Eppu ei olisi halunnut ulos ollenkaan. Jo rapussa tuli huutoa.

Pihalla Eppu ei oikein uskaltanut tutkailla maastoa peloissaan ja pahaksi onneksi heti alkuun roskisdyykkarit tulivat tyhjentämään laatikoita ihan viereen ja kolinasta Eppu sai sätkyn ja rimpuili hihnassa tuuheana pörrönä matalasti ujeltaen. Onneksi Eppu ei ole pelkoaggressiivinen vaan henkilökunta sai sen napattua turvaan syliin ja rauhoitettua hiljaa silitellen ja jutellen.


Istuskelimme vielä kauempana penkillä auringossa pitkään rauhoittuen ja huuto loppuikin, mutta arka poikarukka Eppu ulkona on edelleen. Yritämme vielä varovasti uudelleen, josko tottumus toisi varmuutta, mutta eipä Eppu koskaan ole ollut Maunon veroinen ulkoilija ja rohkeasti uusien paikkojen tutkija.

Kommentit

  1. Siskon pikkukissa oppi (vanhempien luona) ulkoiluun sillä, että sitä vei sitkeästi ulos valjaissa vanhemman kaverin kanssa. Joo, tiedetään, kahden kissan ulkoiluttaminen valjaissa ei kyllä ole maailman kivointa, mutta lopulta pikkuraasu rohkaistui ja on oikein reipas ulkokissa nykyään.

    Ulos lapsukainen vietiin aluksi korissa, jossa saattoi istuksia ja seurailla maailman menoa turvassa, melkein kuin omasta pesässä. Lopulta tyyppi oppi siihen, että kun ulkona oli kaunis ilma, niin hän kävi itse koriin istumaan että "nyt voisi mennä ulos"-meiningillä.

    Jeppe rakastaa ulkokoriaan vieläkin, ja käy siihen usein iltaisin nukkumaan, voimallisesti kehräten, tottakai.

    VastaaPoista
  2. ^^Tulipas typerä nimimerkki, kun painoin vahingossa enteriä. :(

    VastaaPoista
  3. Mietin myös että jos täplägepardi näyttäisi Eppulaiselle mallia ? :)

    VastaaPoista
  4. Mallinantoa on kokeiltu myös, valitettavasti siinä käy niin päin että Mauno ottaa mallia Epulta...

    VastaaPoista
  5. Mitäs jos asiaan vain suhtautuisi niin että Eppu ei käy ulkoilemassa ihan niinkuin Mauno ei käy näyttelyissä...? Kaikki on onnellisia :)

    VastaaPoista
  6. Loputtomiin ei Eppua pakoteta, mutta ei me kerrasta luovuteta, kyllä me totuttelua kuitenkin koitetaan vielä. Ulkoilusta kuitenkin saa niin paljon virikkeitä, että mielellään ne Epullekin soisi. Katsellaan nyt, ei tässä hampaat irvessä olla väkisin pakottamassa ja jos niikseen tulee, Eppu saa olla ulkoilematta.

    VastaaPoista
  7. Tuli mieleen, että oletteko Epun kanssa kokeilleet illalla ulkoilua? Silloin ei ehkä olisi niin paljoa elämää ja hälinää ulkona. Saisi rauhassa tutkia maastoa ja totutella ympäristöön ilman suurempia häiriötekijöitä. Ja kun ympäristö on tullut tutummaksi, ei vieraat äänet ja jutut siellä niin ehkä pelottaisi.

    Etenkin nyt keväällä tuntuu, että ulkona on paljon ärsykkeitä joihin kissa voisi reagoida. Linnut mekastaa, valtavasti erilaisia hajuja ja siihen päälle vielä liikkeellä olevat vieraat ihmiset. Vähemmästäkin varmaan tottumattoman pää menee pyörälle.

    Terveisin, ulkohinkuisen mutta valjaskammoisen kissaneidin palvelija

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Törkeän hieno vessa

Ei sanoja.

Unisexiä vessatiloihin