perjantai 2. elokuuta 2013

Manikyyrissä

Meillä kynsienhoito sujuu melko mukavasti, ja pojat on molemmat siihen opetettu pienestä asti. Mauno yleensä osoittaa jonkun verran mieltään moista kahlehdittua sylissäistumista vastaan ja urisee ja kiemurtelee, mutta siitä ei meillä välitetä. Kynnet leikataan aina kerralla loppuun asti, vaikka kiemurtelisikin, sitten pääsee sylivankilasta pois.

Eppukaan ei varsinaisesti nauti kynsienleikkuusta, mutta harjoittaa enemmänkin Gandhi-tyyppistä passiivista vastarintaa ja heittäytyy veltoksi gorillatyyppiseen etunojaan. Se ei varsinaisesti auta operaatiota, kun sylissä on veltto kuuden ja puolen kilon lihaköntti, mutta homma kyllä hoidetaan.

Jos kynsienhoidon kanssa on venkslaamista, tässä on opetusvideo, jossa tähtenä on Epun veljentyttö Thiti, joka asustelee Ausaren kissalassa yhteisomistuksessa Iltavillin kissalan, Epun kasvattajan kanssa. Syksymmällä pikku-Tiitiäisestä onkin tulossa näillä näkymin äiti ja Iltavilliin saadaan savumaukulaispentuja savu-savu-yhdistelmästä jo toisessa polvessa. Isänä on Fasu, se pienenpieni pehmeä kerä, jonka toissakeväänä kävin roudaamassa Riikasta Suomeen, hänestä on kasvanut iso ja komea kolli.


2 kommenttia:

  1. Yksi kokeilemisen arvoinen on myös leikata kynnet kun kissa nukkuu/loikoilee. Nyt kun minun taloudessa ei ole pikkusiskoa pitämässä kissaa sylissä, olen palannut leikkaamaan kynnet nukkuvalta Annilta. Onneksi meillä homma sujuu ilman pahempia nurinoita, mitä nyt Annilla on himo pureskella saksia.

    VastaaPoista
  2. Kissapoikani Dille saa herkkupaloja vain silloin, kun kynnet leikataan.

    Ei siis ole ollut ongelmia leikata pojan kynsiä; yleensä hän alkaa kehrätä, kun otan hänet syliin ja kynsisakset käteeni. Kun operaatio on ohi, hän saa pari makupalaa kädestä ja muutaman lisää vielä ruokakupista.

    VastaaPoista