torstai 9. tammikuuta 2014

Rankka päivä

Eilen oli vähän rankka päivä. Epulla oli taas lääkärikeikka. Massun nuoleminen on jatkunut – jo viime keväästä – ja ennen joulua kävimme näyttämässä massuun ilmestynyttä mustaa näppyä. Se todettiin hyperpigmentaatioksi, joka on sinänsä vaaratonta, aiheutuu ärsytyksestä eli siitä nuolemisesta. Koska munuaisarvot olivat tuolloin koholla, ei suunniteltua kortisonikuuria voitu aloittaa vaan varattiin uusi aika.

Mentiin sitten eilen tarkempiin tutkimuksiin ja koska verta tarvittiin sen verran runsaasti eri näytteisiin, päätettiin Eppu rauhoittaa, vaikka yhden putkilon saakin ihan hyvin valveillakin. Nyt tarvittiin kuitenkin useampi, sekä lisäksi ultraus ja pissanäyte. Eppu jäi siis rauhoittumaan henkilökunnan poistuessa.

Parin tunnin päästä noudettu Eppulainen oli ihan pois tästä maailmasta, nousi kyllä omin avuin kopasta mutta huojui ja heilui ja päätyi sitten avustettuna köllimään koppaan lämpimän peiton alle. Suu auki, kieli ulkona suusta ja silmät toljottaen.


Koska Mauno aina hyökkäilee epäilyttävän Epun kimppuun, Mauno joutui makkariin penaltyboxiin, jossa huusikin suoraa huutoa iloisesti neljä tuntia. Rauhoittui hetkeksi, kun henkilökunta siirtyi sille puolen lukemaan lehtiä, mutta sitten tietysti Eppu aloitti huutelun toisella puolella.

Illan tullen pojat olivat sen verran väsyneitä, että molemmat pystyi päästämään samaan tilaan, kunhan vähän vahti ja piti poikia erillään. Pieniä hyökkäilyjä Maunon taholta oli, mutta niistä selvittiin.

Myöhemmin Eppu sitten tointui ja päätti ottaa takaisin menetetyn päivän riehumalla kuin heikkopäinen, välillä Maunon kanssa ja välillä ihan itsekseen. Naapurit varmaan arvostavat. Lisäksi henkilökunta meinasi saada sydänkohtauksen, kun yhtäkkiä kuului iso kolina, pomppasi sängystä ja totesi että sohvapöydältä oli sitten tiputettu läppäri. Ilman vaurioita onneksi, huh.

Nyt tilanne on vakaantunut ja meno entisellään. On painittu, pesty, Mauno vähän suhissut, mutta pääosin on rauhallista.


Ja se lääkäri. No, mitään syytä ei edelleenkään löytynyt. Munuaisarvot olivat normalisoituneet, ultrassa ei mitään (koko vatsan ultraus, suolisto, mahalaukku, virtsarakko, munuaiset, perna jne kaikki normaalia). Nyt sitten odotellaan labraan lähteneitä allergiatestejä, josko niistä löytyisi vastaus kutinaan ja nuolemiseen.

4 kommenttia:

  1. Riehuminen on hyvä merkki! Eläinlääkärikäynnistä on toivuttu. Toivottavasti allergiatestit tuovat selvyyden ja mitään kovin pahaa ei löydy. Vai voiko niitä helppoja allergioita ollakaan?

    VastaaPoista
  2. Voi Eppua... On se kumma, ettei syytä löydy, että päästäisiin sitä hoitamaan. Tsemppiä ja jaksamista!

    VastaaPoista
  3. Johan oli päivä! Toisaalta hyvä ettei ainakaan mitään vaarallista löytynyt ja toisaalta kurjaa, kun ei tiedä mitä tehdä auttaakseen toista. Hauska kaveri kun jaksoi vielä illalla riehuakin :) Meillä yleensä kiltisti suhtaudutaan nukkuvaan tai toipuvaan kaveriin, harmi ettei teillä ollut sellaista tukea tarjolla kun toinen haluaa vaan haastaa.

    VastaaPoista
  4. Juu, Maunolta puuttuu hoivavietti, se käy täysillä päälle, jos toinen haisee omituiselle. Vielä tänäänkin on pientä marmatusta kuultu, mutta pääosin ollaan normaalisti, nukutaan yhdessä ja pestään toisiaan.

    VastaaPoista