perjantai 13. maaliskuuta 2015

Sokerin muruja

Kyläilyviikko jatkui pentujen palluttelulla Sokerin luona, jossa viisi kuusiviikkoista mau-penskaa vilistivät hurjana pilkkuarmeijana. Vilinää oli niin paljon, ettei kamera meinannut pysyä vauhdissa mukana, mutta jotain otoksia kuitenkin kennolle tarttui lässyttelyn lomassa.

Äiti Sokeri on hyvin huolehtivainen emo ja kaitsee ja ruokkii katrastaan. Välillä säännöstely on selvästikin poikaa ja vastaanotto on pienemmälle porukalle kerrallaan. Tällä kertaa maitobaariin mahtui kolme penskaa.


Kissamaista eloa opeteltiin hartaasti ja antaumuksella sisarusten kanssa erilaisissa painikasoissa, joista oli vaikea erottaa missä yksi alkaa ja toinen loppuu. Näistä kuvista aika harva oli tarkka, sen verran oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita.


Kissanminttulelu oli pop, eli ruoho maistuu jo pienestä pitäen.



Pienelle maailma on pelottava paikka, pieniä kauhistuksia tulee vähän väliä, mutta touhu jatkuu kun karvat palaavat ojennukseen.


Ruokailun jälkeen pitää peseytyä, sen verta kokonaisvaltaista on ruokailu tuossa iässä. Varsinkin kun useampikin hyppäsi sohvalta suoraan lattialla olevaan ruokakippoon. Uimahyppyjä soosin sekaan.


Kuvaajan jalka joutui pienen nakerruksen kohteeksi. Pitäisi tietysti kieltää ja kitkeä pois moiset tavat jo pentuna, mutta hei, siellä oltiin kuvaamassa! Ei kerkiä!


Ensin tapetaan vieteri...


... sitten voi keskittyä palloleikkeihin. Se olikin jännittävä se kourussa kiitävä pallo.


Penskoista otettiin istumakuvat ja sivukuvat venyttäen (kroppakuva) kasvattajalle (pennut kasvavat sijoituskodissa). Rae oli kovin kimmastunut asiasta, että häntä kannatellaan käsissä ja muka venytetään. Tällä pojalla on kuulemma muutenkin koko ajan asiaa ja meno päällä.


Sitten alkoikin tulla jo uni ja penskat sammua kuka mihinkin. Pari sippasi koriin.


Pari patterin lämpöön roikkuvaan petiin.



Olisihan niitä katsellut vaikka kuinka kauan. Varsinainen kodin viihdekeskus.

Pari pennuista on vielä ilman omaa kotiaan, jos mau-penskalainen kiinnostaa, ole yhteydessä suoraan kasvattajaan info ät iltavilli piste net.

7 kommenttia:

  1. Voi ei miten suloisia penskoja! Ihania kuvia :)

    VastaaPoista
  2. :-)))))) Moninkertainen hymiö!

    Minkä tahtoisin itellenikin - paitsi tietysti kaikki nuo pennut - ni patteriin kiinnittyvä peti. Oispa juhlaa :-)

    VastaaPoista
  3. Huoh.
    Kuvan nro 6 tongue master on erittäin vaarallinen.
    Nämä ovat erittäin vaarallisia kuvia.
    Täällä sormet häilyvät adoption -napin yllä.

    VastaaPoista
  4. Se olisikin kätevää, kun noihin vielä vapaana olevien penskojen kuviin voisi laittaa sellaisen "adopt" -nappulan, josta lähtisi sitten suoraan anomuslomake kasvattajalle... :D

    Eikä tämä kuulkaa tästä helpotu... ;)

    VastaaPoista