Nää on niin ihania, näitten ilmeet. Varsinkin silloin kun yrittää saada oikein hienoja kuvia. Mulle käy usein niin, että pelkkä tausta jää ja kissa on hävinnyt kuvasta.
Plösö? No ei varmasti, vaan raamikas. No okei, kuvakulma, alusta ja asento voi antaa kuvan kaulattomuudesta:D Täällä ollaan heikkoina näihin ISOIHIN poikiin (koskee kissoja). Eppuliini Peppuliinin mustasavuisuus pilkottaa hienosti rintapielessä, johon muuten mahtuisi mitali poikineen!
No eihän Kuukunainen oikeasti ole plösö vaan pehmoinen ja iso ja ihan timmi lihaskimppu, mutta istuu vain kuvassa epäedustavasti. Tätä sattuu usein myös henkilökunnalle. Siis sitä epäedustavuutta, ei timmiyttä.
Toisen kissan tullessa talouteen tarvittiin toinen vessakin. Kylppäriin ei toista mahdu, joten sen piti tulla olohuoneeseen ja olohuoneeseen tulevan asian on syytä olla olohuonekelpoinen. Siispä henkilökunnan piti hieman miettiä. Ratkaisu löytyikin helposti hieman päätä raapimalla ja kuvetta kaivamalla. Vessa syntyi Ikean Bestå-kaapista, Kotimies Kortteen ystävällisellä avustuksella. Samalla henkilökunta ehti kohentaa lomalla myös vessan ympäristöä ja tekaisi pienet seinämaalaukset wc-ympäristön piristykseksi. Kaappi on 120 cm leveä, 40 cm syvä Bestå korkeakiiltoisilla ovilla. Toiselle puolelle laitettiin tavallinen muovilaatikko hiekkalaatikoksi, toiselle puolelle hylly, joka on päällystetty käytävämatolla. Vessaan kuljetaan päätyyn sahatusta aukosta hyllyä (ja mattoa!) pitkin keskipalkkiin sahatun aukon läpi. Takaisin samaa reittiä, toivottavasti hiekanmurut matolle jättäen. Ja haisut kaappiin. Hyllyn alle jäävään tilaan mahtuu esimerkiksi hiekkavarasto. Luksuksena hiekkalaatikkopuo...
Aloitan ja lopetan. Pyyhin pois ja aloitan. Mutta jotenkin haluan sen kertoa kuitenkin. Rakkaista rakkain, kauneista kaunein Mauno (FI*Chai-lai Sethos Adofo) lähti tänään luotamme. Äkillisesti, täysin ilman ennakkovaroitusta, ilman mitään oireita, vauhtia hidastamatta. Ilmeisesti syynä sydänkohtaus. Henkilökunta oli paikalla, kiidätti lääkäriin, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä. Mauno jätti meidät. Sanoja on aika vähän, kyyneliä sitäkin enemmän. Rakastimme, niin valtavasti.
Niin, hiljaista on ollut. Olemme siirtyneet käytännössä kokonaan Instagramiin (@maukujablogi, #maukujablogi, #lyyramau ja #eppumau löytävät perille) ja siellä melkein päivittäisiin kuvapostauksiin, jotka ovat pääosin kännykuvia. Iso kamera ei ole viihtynyt henkilökunnan kädessä viime aikoina, eikä meillä ole täällä juuri mitään tapahtunutkaan. Mutta tänään on Lyyran synttärit, pieni pippurinen neiti täyttää KOLME vuotta. Tällä viikolla pääsimme käymään lääkärissä, kun neiti oli kovin vaisu ja hengitti kiivaasti, mutta mitään erityistä syytä ei löytynyt, kaikki kokeet näyttivät hyvää. Papereihin tuli merkintä "reipas, virkeä ja vauhdikas", joka kyllä kuvaa neitiä hyvin. Lääkärissä käyttäydyttiin melkein nätisti, ultrattua saatiin ja pissanäyte ihan hereillä, vertakin olivat onnistuneet ottamaan ja jonkinlaiset röntgenkuvatkin ihan hereillä, vaikka siellä neiti oli kuulemma pistänyt aika tosissaan vastaan. No ei nyt kovin tosissaan, jos kuva oli saatu, sanoo henkilökun...
Nää on niin ihania, näitten ilmeet. Varsinkin silloin kun yrittää saada oikein hienoja kuvia. Mulle käy usein niin, että pelkkä tausta jää ja kissa on hävinnyt kuvasta.
VastaaPoistaTäähän on taas tosi hieno kuva, aivan ihqu =)
VastaaPoistaHymy, Eppu! Näytä hymy taas! :-D
VastaaPoistaOot kyllä ihana pumpelo näinkin :)
Ei tässä nyt hymyilytä kun pitää mallintöitä tehdä.
VastaaPoistaTonttulakki päähän niin siinä on ilmiselvä joulupukki :)
VastaaPoistaEt oo plösö! Mukavan pehmoisen näköinen kyllä <3 Mutta eriasia kun plösö!
VastaaPoistaPlösö? No ei varmasti, vaan raamikas. No okei, kuvakulma, alusta ja asento voi antaa kuvan kaulattomuudesta:D
VastaaPoistaTäällä ollaan heikkoina näihin ISOIHIN poikiin (koskee kissoja).
Eppuliini Peppuliinin mustasavuisuus pilkottaa hienosti rintapielessä, johon muuten mahtuisi mitali poikineen!
No eihän Kuukunainen oikeasti ole plösö vaan pehmoinen ja iso ja ihan timmi lihaskimppu, mutta istuu vain kuvassa epäedustavasti. Tätä sattuu usein myös henkilökunnalle. Siis sitä epäedustavuutta, ei timmiyttä.
VastaaPoista