maanantai 27. helmikuuta 2017

Sunnuntain ratoksi

Todella pitkästä aikaa päästiin Maunon kanssa käymään sunnuntain ratoksi päivystyksessä. Viimeksi ollaan käyty kun Mauno oli yksi, Epun kanssa ei olla käyty koskaan, joten *kop kop*, akuutteja terveyshätiä ei olla meillä kauheasti koettu.

Kaikki alkoi lauantaina iltapäivällä, kun Mauno oksensi. Ensimmäisen kerran karvapötkylän. Sitten limaa. Sitten syömänsä ruuan. Sitten limaa. Mauno oksentaa äärimmäisen harvoin, joten pikkuisen oli huolestuttavaa. Henkilökunnan mennessä nukkumaan joskus puolen yön tienoilla Eppu oksensi, kaksi kertaa. No, siinä oli ihan vain kyse ahmimisesta, ja hyvin tyypillistä Epulle. Sitten kuuden maissa aamulla Mauno oksensi taas, limaa. Eli hieman yli puolen vuorokauden sisään henkilökunta siivosi seitsemät oksut, joista viidet Maunon. Maunolle ei koko aikana oikein ruoka maistunut, vettä se joi, mikä on poikkeuksellista, koska kun pojat syövät märkäruokaa melkolailla pääosin, ei vettä juoda oikeastaan ollenkaan. Aamun harkinnan, tarkkailun ja konsultoinnin jälkeen päätettiin sitten lähteä päivystävälle.

Siellä saatiin sitten odotella ja ihmetellä vähän koiraeläimiäkin.


Mauno luonnollisesti oli tuttuun tapaansa suhiseva sirkkeli eikä antanut kenenkään lähimainkaan koskea itseensä, eli kopan kattoa raottamalla tuikattiin vähän rauhoitetta persuuksiin, huppu päälle ja kohti unten maita, jotta päästiin tutkimaan.


Oksentelua, vaisuutta ja syömättömyyttä – epäily oli lähinnä suolen tukoksen puolella. Pissalla Mauno oli käynyt, joten siitä suunnasta ei tarvinnut etsiä vikaa. Röntgattiin vatsa ja otettiin verikokeet. Vatsassa ei ollut mitään kummallista, loppupäässä kaasua ja kohtuullisesti kakkaa, alkupäässä jotain tiivistä, joka voi olla karvaa ja aamusta syötyä ja sisällä pysynyttä seitä. Verikokeet ok.

Mitään dramaattista ei siis todettu ja Mauno lähetettiin kotiin herätteen saaneena, mutta edelleen vähän hönttinä. Piikkinä oli annettu myös pahoinvoinninestoa ja vatsaa rauhoittavaa sekä nesteytystä nahan alle. Kotilääkitykseksi sitten parafiiniöljyä, pahoinvoinninestolääkettä (Cerenia) sekä vatsalääkettä (Pepcid) seuraavalle päivälle.

Ilta meni melko rauhassa, Mauno oli nuuppa mutta ei kuitenkaan oikein nukkunut, inhosi parafiiniöljyä ja oli reppana ihan öljyssä kun taisteli vastaan. Eppu onneksi antoi kipeän kaverin olla rauhassa.

Aamulla Mauno oli edelleen vaisu ja reppana, joskin varovasti maisteli ruokaakin. Henkilökunnalla on onneksi mahdollisuus tehdä etätöitä, joten nopea keikka töihin hakemaan kone kotiin ja toimisto pystyyn työhuoneeseen. Poikien vessa näkyville, että näkee kuka käy ja mitä tekee.

Mauno pysytteli yksikseen ja Eppu piti henkilökunnalle seuraa työpöydän kulmalla. Aamupäivästä oli lääkkeiden anto ja Cerenia tekikin tepposet. Maunolle puhkesi akuutti vesikauhu. Eppu oli melko huolestunut.


Jossain kohti iltapäivää alkoi ilmeisesti elämä voittamaan...


Nyt iltaa kohden Mauno alkaa olla reippaampi, on vähän leikkinyt ja syönyt. Kakkaa ei ole vielä näkynyt, joten sitä odotellaan kovasti. Mutta nyt Mauno sentään nukkuu, kun sunnuntaista lähtien Mauno vain makaili limppuna mutta ei kallistanut päätään eikä maannut kiepissä tai rentona kyljellään. Nyt on kerä pesässä.

Huomenna henkilökunta on vielä etäpäivällä ja toivottavasti viimeistään silloin nähdään kakkakin, muuten on tulossa uusi keikka... (sitten se kakka on tietysti yön aikana ilmestynyt hiekkalaatikkoon eikä henkilökunta tiedä kenen se on...)

Päivystyskäynti 480 euroa. Taksikulut noin 60 euroa. Ihanan kallista. (Onneksi vakuutus palauttaa osan.)

14 kommenttia:

  1. Vesikauhu! Ei ole ihme että Eppu huolestui :) Voi Mauno, koitahan parantua ja saada vatsa toimimaan. Nyt on näköjään liikkeellä blogikissojen vatsaongelmia. Pepsistä en blogiin tehnyt juttua, mutta kolmen päivän ummetus silläkin oli viime viikolla.. Mietin jo ellua kovaa, kun yhtäkkiä tuli kakkahepuli ja sen perään kunnon vessatouhut ja päiväni oli pelastettu :) Vipa kuva on ihana! - emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maunollahan ei varsinaisesti ummetusta sitten ollutkaan, vaikka sitä epäiltiin. Mikälie vatsan epätoiminta. Jotkut tähdet on nyt vinossa kun useammallakin kissalla on vatsajuttuja.

      Poista
  2. Voi ei, toivottavasti kakka tulee ja muutenkin helpottaa!

    Olin viikko sitten itse huolissani, kun Kissu oksenteli monta yötä putkeen. Aina tuli vain pieni pläntti vatsanesteitä (paitsi yhtenä yönä karvapötkö), mutta kun se oksu tuli aina juuri siihen aikaan yöstä, kun olin jo ehtinyt nukkua sen verran kauan, että oli mahdotonta nukahtaa uudelleen - paitsi juuri vähän ennen kuin piti herätä töihin.

    Onneksi google auttoi. Siellä kerrottiin, että kissat (ja koirat) saattavat oksentaa ollessaan nälkäisiä. Koska Kissulla on tapana mennä monesti typerän aikaisin makuuhuoneeseen yöunille (esim. klo 18:15), olen nyt viikon verran käynyt herättämässä sen märkäruoalle joskus 21-22 välillä. Kissu on tullut ihan mielellään syömään "iltapalaa", ja eipä ole oksuja näkynyt ainakaan seitsemään yöhön. Pitää kyllä olla laiska kissa, ettei kesken unien viitsi syömään lähteä (mutta oksentamaan sitten kuitenkin) - meillä kun on kuitenkin raksubaari aina auki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillähän Eppu on nälkäoksentelija, joka oksentaa juurikin joko tyhjää mahaa (kova nälkä, vaikka ruokaa on kupissa, mutta kun ei ole juuri sitä sillä hetkellä kelpaavaa) tai sitten ahmii ja oksentaa sitten se valtavan ruokamäärän. Sen oksentelusta ei juurikaan jaksa enää olla huolissaan, mutta Mauno on toista maata. Mutta onneksi teillä on löytynyt "lääke" oksenteluun. Kissat ovat niin omanlaisiaan...

      Poista
    2. KissaKaramellikin on nälkäoksentelija. Tai sitten ehtii aamulla ahmimaan niin, että oksentaa kaiken juuri ahmimansa. HÖLÖMÖ! Rakas sellainen

      Poista
  3. Voihan masuvaivat! Toivottavasti sinne laatikkoon ilmestyisi piakkoin odotettua tuotosta :)
    Ja jesssstas kun oli kallis käynti :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tuli! Ja ihanan kallista on käväistä sunnuntaisin, 100 % sunnuntailisä.

      Poista
  4. Tutulta kuulostaa, kun meijän entinen vanharouva herätti yöoksennuksillaan... eräänä aamuna noin kello neljä heräsin, kun kuului umppaääniä ja etsimään läjää, eikä meinannut millään löytyä. Etsin ja etsin, yleensä oli umpannut matolle, mutta tuolloin oli löytänyt aamutossun, jossa kakostelun jätökset, heh. Ja tämä rouva oksensi myös, kun oli ensin ahminut ruokansa, varsinainen bulimiakohtaus. Osaavat olla kyllä aikamoisia tapauksia nuo kissaveijarit. Onnea ja terveyttä teidän huusholliin! T. Sanni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä merkillistä miten nopeasti saukkoäänet herättävätkään keskellä yötä! Paremmin kuin herätyskello. Onnea ja terveyttä teillekin!

      Poista
  5. Olipas melko tutun kuuloista meininkiä. Kakkaa odotellaan taas täälläkin! Voisivat tehdä sen ihan normaalisti vaan kerran vuorokaudessa ja sillä siisti. Mutku ei.

    Rauhaa ja rakkautta per*eeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eppu symppis-panttas kans, ei sekään kakkinut. Toivottavasti sillekin ei tuu joku kakkajuttu.

      Poista
  6. Niin, mä kans odottelen meillä sitä, kun juostaan hulluna peräkkäin. Siitä viimeistään tietää, että kaikki on hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yöllä täällä juostiin, mistä olin erityisen iloinen. Yleensä en yöjuoksuista ole.

      Poista
  7. Toi kissan "vaahtoaminen" on kohtuullisen pelottavaa, varsinkin ekakerralla! En nyt sen suurempia tsemppejä enää, kun ehdin jo lukaista jo seuraavan.. kuvattoman tarinanpätkän :)

    VastaaPoista