Naapurit tietää - varmasti



Ette usko mitä mulle tapahtu tänään! Ensin henkilökunta lähti pois. Mää ihan kaikessa rauhassa goisasin ja yhtäkkiä se hävis. Emmää tiä mihin se meni, mutta sitten se tuli kauheitten kassien kanssa ja mää jouduin vähän piilotteleen ensin tuolla mun vakkaripaikassa Korpun alla ennenkuin uskalsin kurkata että kuka tänne ny taas tuli.

Joo, kävin hakeen sulle vakuutuksen, honkkeli. Ja raapimakulman, kun se lauta oli ihan huono. Tää olikin suosikki, heti käytiin terottaan kynsiä. Pitäis saada Kotimies käymään ja laittamaan seinään. Paitsi sitä ennen pitää maalata vai vahata puuosat. Onhan tuolla kaapissa sitä keittiön ja kylppärin tasoihin käytettyä Osmoa, se käynee kun on ihan elintarvikekelpoistakin. Ja hiiriäkin tuli lisää ja huiska (jee, ale!) ja vähän ruokaakin.

No joojoo, ittelles vaan ostit ruokaa kuitenkin, kyl mä näin. Mutta sitten! Se kaappas syliin, muka rapsutellakseen, pisti ne kamalat valjaat päälle, nappas syliin ja lähti kantamaan ulos! Rappukäytävässä jo maukaisin pari kertaa, että tää ei oo hei hyvä homma. Se vaan piti tiukasti sylissä ja höpötteli jotain ihan humpuukia vaikka mä tärisin ihan sikana. Semmoisia jättilintuja siinä hääräs ympärillä, ne oli aikas isoja. Ja sit sellaisia pieniä, joita mun teki sit jo mieli vähän päästä koittamaan... Ja yks koira kans! Vai mäyräkö se oli? Joku semmonen.

Ei se mitään, kosto on suloinen. Mentiin takas rappuun ja mähän pistin shown päälle. Hähää. Huusin kun palosireeni. Henkilökunta ei muuten varmaan oo koskaan ennen kiivenny niin lujaa kolmee kerrosta ylöspäin. Vähän liikuntaa sillekin. Mä roikuin kaikilla kynsillä sen kaulasta ja huusin suoraan korvaan. Lähtee muuten tällaisesta pikkutirpasta ääntä!


Niin että kyllä, naapurit tietävät jos ovat kotona. Ei voi puolestatoista kiloa lähteä semmoista ääntä! Ihan uskomaton huuto. No, huomenna kokeillaan uudestaan, kai se siitä totuttamalla...

Nyt sitten nukutaan ihan koomassa.

Eilen ja edellispäivänä harjoiteltiin valjaita sisällä. Ensin vaan koitettiin päälle ja oltiin vähän sylissä rapsuteltavana. Sitten tassuteltiin jo ympäriinsä. Ja kas, oltiin kuin juovuksissa. Ei meinannut millään pysyä pystyssä, kaatuiltiin ihan holtittomana. Kummasti ne vaikuttaa tasapainoaistiin...

Lähtisköhän ne ravistamalla?



No ei. Lähtisköhän ne jos veeeenyyttääis ittensä iiiihan piiitkäksi?




No ei. Jos jois vettä sit, jos ne jotenkin luikahtais päältä.




No ei. Vähemmästäkin on koko ajan päällä joku kummallinen "huolestunut ilme" mistä ne mau-ihmiset aina puhuu. Ma-au.

Kommentit

  1. Tuo kaatumatauti on kyllä outo ja huvittava ilmiö. Meidän katit käyttäytyivät ihan samalla tavalla. Ramseksellä on tällä hetkellä taas tötterö päässä, sideharsovaljailla kiinni (allergiaa), ja taas piti ekaksi leikkiä että raajat lakkasivat toimimasta. 8c)

    Minkäslaisen raapimajutun löysit? Noita diskaamiasi lautoja löytyy muuten nyt meidänkin eläinkaupasta, kolmen värisin raapimapinnoin. Ei siis kannata ostaa?

    VastaaPoista
  2. Joo, pitäis olla kevyet ja istuvat ja jätkältä menee tasapaino heti ihan täysin. On kuin viiden promillen humalassa, jalat ei kanna yhtään.

    Sääli Ramsesta, vaikka voinkin kuvitella lievän huvituksen myös. :o)

    Ostin sellaisen kulmamallin, ja ainakin heti kun mallasin sitä tohon kulmaan tuli Maukka raapimaan sitä. Lupaavaa. Ensin pitää vaan maalata sen puunväriset kehykset ja saada se asennettua seinään kiinni, vaatii pientä poraamista.

    Enkä kyllä ostais enää sitä sellaista minkä Turusta aiemmin ostin. Halpa joo, syystä. Jos se lähti irti taustastaan kun teippasin sitä niin miten se kestää kiinni taustassa kun kissa raapii sitä?

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei sanoja.

Törkeän hieno vessa

Koti vailla maukulaista?