Riiviökaksoset






Ylläolevat Oskarin ottamat kännykuvat kuvaavat viimeisen vuorokauden tunnelmia erittäin osuvasti. Paljon paremmin kuin omat ottamani seesteiset "lapsi harjaa nätisti kissaa" -kuvat.

Mauno oli eilen ensimmäisen pitkän päivän yksin kotona kun kävin juhlimassa Tampereella. Olin pois noin 9 tuntia eli suurinpiirtein sen mitä Mauno tulee joutumaan olemaan yksin lomani loputtua, arkisin. Pientä totuttelua siis ja ensimakua tulevaan. Leikitin tietysti hyvin aamulla ja jätin runsaasti ruokaa, vessan siivosin, ennen lähtöäni. No, mukaan reissulta tarttui yllättäen 4-vuotias veljenpoikani Oskari, joka päätti tulla Helsinkiin Maunoa katsomaan.

Eli minulla oli täällä kaksi riiviötä käsissäni. Toinen oli aivan täpinöissään kun pääsi junaan ihanan tätinsä kanssa ja kylään Helsinkiin (varsinkin kun vierailusta päätettiin ihan ex temporee muutamaa minuuttia ennen lähtöäni ja poika vaan hyppäsi mukaan, ei ehditty hakea varusteita eikä mitään...) ja tietysti ennenkaikkea MAUNON, tuon legendaarisen otuksen näkemisestä. Kotonaan ei ole mitään elukoita (paitsi akvaario) äitinsä pahoista allergioista johtuen.

Toinen taas oli täpinöissään yksin vietetystä tylsästä päivästä ja tietysti oudosta pikkuihmisestä joka ilmaantui tänne juoksemaan ja kiljumaan. Se oli vähän pelottava, mutta toisaalta se jaksoi kyllä viskoa kaikenlaisia leluja ja juosta huiskan kanssa ja ilmankin.

Innoissaan Mauno riehaantui mm. leikkimään jumppapallolla (halkaisija 65 cm - joo, palloleikit on pop) ja kiipeämään palmuun.

En siis ole nukkunut montaa tuntia viime yönä. Toinen simahti suht ajoissa, mutta toinen jaksoi leikkiä puolen yön toiselle puolelle. Yöllä myös itkettiin pahaa unta ja herättiin leikkimään. Se aiemmin simahtanut sitten nousi seitsemältä puhkuen intoa jatkaa illan leikkejä. Päikkäreitä ei tietystikään kannattanut nukkua, senkin ajan voi puuhata!

Täti on vähän väsynyt. Ja täytyy sanoa että kun palasin asemalta Oskaria palauttamasta äidilleen niin Maunokin kiipesi rinnan päälle, tunki päänsä kaulakuoppaan ja alkoi hyristä ihan kuin todeten että ihanaa mamma, me ollaan vihdoin KAHDEN.

Oskarin intohimo on ottaa kuvia kännykälläni.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei sanoja.

Törkeän hieno vessa

Koti vailla maukulaista?