Näyttelijän päivätyö, osa II

Tänään vietimme hikistä päivää Helsingin Jäähallissa Epun kanssa ja huomenna on vielä edessä samanlainen urakka. Päivä sujui vallan mainiosti, mutta tuloksista hieman enemmän huomenna kun on molempien päivien setelit kädessä.


Jatketaan siis hieman vielä kissanäyttelyn aakkosia - edelleen tämä koskee FIFén/Kissaliiton järjestelmän alaisia näytelmiä, TICA:lla ja CFA:lla on omat kiemuransa, eikä hämmennetä soppaa nyt niillä. 90 % näytelmistä käydään kuitenkin tällä systeemillä.

Kategoriat
Kissarodut on jaettu neljään kategoriaan, lisäksi kotikissat kilpailevat vielä omassaan. Kategoria I sisältää kaksi rotua: persialaiset ja exoticit, eli lyttynaamaiset kissat (nämä ovat ns. sisarrodut eli periaatteessasama rotu, mutta persialainen pitkäkarvainen, exotic sen lyhytkarvainen versio). Kategoria II sisältää muut pitkäkarvaiset (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) eli norjalaiset metsäkissat, ragdollit jne. Kategoria III sisältää lyhytkarvaiset kissat (poikkeuksena somali, joka on abessinialaisen pitkäkarvainen muoto ja cymric, joka on manxin vastaava) eli Eppu kilpailee tässä sarjassa. Kategoria IV sisältää itämaiset, niin pitkä- kuin lyhytkarvaisetkin, siamilaiset jne. Eri kategorioiden kissat eivät koskaan kilpaile toisiaan vastaa - paitsi (jälleen poikkeus) joskus järjestettävissä Best of Best -kisoissa, jotka eivät kuitenkaan ole virallisia kilpailuja.

Standardit
Jokaiselle kissarodulle on kattojärjestössä kirjoitettu oma standardi. Se määrittää millainen kissa on ominaisuuksiltaan, esimerkiksi millainen profiili sillä pitää olla, miten pitkä häntä, millainen turkin laatu, silmien väri, koko ja paikka päässä, millaiset korvat jne. Jokaista kissaa verrataan arvostelussa tähän oman rotunsa standardissa ja tuomari päättää miten hyvin se vastaa standardia ja antaa sen perusteella arvostelunsa. Arvostelu on aina enemmän tai vähemmän makuasia, joten eri tuomareiden arvostelut saattavat vaihdella isostikin. Kuka tykkää mistäkin. Kauneuskilpailuissa ei eksaktia totuutta ole, eikä standardikaan määrittele esimerkiksi tarkkoja mittoja vaan tyyliin "häntä pitkä tai keskipitkä", eli aika moni kohta jättää tuomarille tulkinnanvaraa.

Luokat
Kategorioiden sisällä kissat kilpailevat omissa luokissaan, joita on 12 varsinaista ja sen lisäksi muut, kuten veteraanit (yli 7-vuotiaat), kotikissat, siitosluokat jne. Pentujen luokassa kilpailevat 3-6 kk ikäiset ja niissä ei erotella tyttöjä ja poikia, leikattuja ja leikkaamattomia, samoin nuorissa (6-10 kk). Sen jälkeen jakaannutaankin sitten avoimeen ja kastraattiluokkaan ja aletaan keräämään sertejä. 10 kk iän jälkeen pojat ja tytöt, leikkaamattomat ja kastraatit kilpailevat erikseen ja sertejä saadessaan etenevät luokittain ylöspäin Champion (leikkaamaton) / Premier (kastraatti), International Champion/Premier, Grand International Champion/Premier, Supreme Champion/Premier luokkiin.

Sarjat
Kissat siis jakaantuvat kilpailussa ensin rodun mukaiseen kategoriaan. Sitten rotuun. Sitten väriin. Sitten luokkaan sertimäärän mukaan (poikkeuksena pennut ja nuoret). Sitten sukupuolen ja leikattu/leikkaamaton mukaan. Eli esimerkiksi Epun tapauksessa ketju kulkee: kategoria III, egyptinmau (rotukoodi eli ns EMS-koodi MAU), mustasavu (värikoodi ns), International Premier, kastraatti, uros. Vain juuri samassa sarjassa oleva kilpailee suoraan Eppua vastaan.

Arvosanat
Keskenään kilpailevat arvioidaan paremmuusjärjestykseen, yleensä EX1, EX2, EX3 (eli excellent). Jos kissa ei täytä excellent-arvosanan vaatimuksia, se voi saada alemman arvosanan eli VG (very good) tai suomeksi OH (oikein hyvä), tai vielä alemman G (good) / H (hyvä). Tänään Eppu sai arvosanan EX1, ja se oli sarjassaan ainoa (kuten yleensäkin... harvinaisen rodun ja värin "etuja").

Sertit
EX1 eli paras sarjansa kissa voi saada ns. sertin, ja yleensä saakin, mutta mikään automaatti se ei ole. Tuomarin päätettävä on, onko paraskaan kissa sertin arvoinen. Näitä sertejä keräämällä sitten edetään luokasta toiseen. Ensimmäiseen titteliin eli Champion/Premier, vaaditaan 3 sertiä. Nämä sertit kerättyään kissa ns. valmistuu Championiksi/Premieriksi. Seuraavassa luokassa, IC/IP, tarvitaan jälleen kolme sertiä, mutta näistä yhden pitää olla ulkomailta (toki ne voivat vaikka kaikki olla eri maista). Seuraava luokka, GIC/GIP, vaatii joko 6 sertiä kolmesta eri maasta tai 8 sertiä 2 eri maasta. Viimeinen, korkein luokka SC/SP vaatii 9 sertiä kolmesta eri maasta tai 11 sertiä 2 maasta. Valmistuttuaan Supremeksi kissa voi jatkaa näyttelemistä, mutta jatkossa arvosana on aina KM (kunniamaininta). Eppu sai tänään CAGPIB-sertin, eli sarjan International Premier sertin, joita keräämme 8 Grand International Premierin titteliin (kolme kasassa, kahdesta maasta, eli kotimaasta tarvitaan vielä 5, toivottavasti huomenna saisimme neljännen niin olisimme puolivälissä matkaa).

Kastraatit ja leikkaamattomat
Päinvastoin kuin koirissa (uroksissa), myös kastroidut ja steriloidut voivat näytellä, ne vain kisaavat eri sarjoissa. Monet aloittavatkin leikkaamattomien sarjassa ja näyttelevät siinä aikansa, jotkut jopa Supreme Championiksi asti, ja kun ne leikataan, aloittavat alusta kastraattisarjassa. Mahdollista on siis kerätä tuplatittelit SC ja SP samalle kissalle.

Värin Parhaat
Jos kilpailussa on kolme samassa sarjassa kilpailevaa, valitaan niistä Värin Paras (VP, BIV eli best in variety). Jos samassa sarjassa ei ole kolmea, voidaan sarjoja yhdistää kolmen samanvärisen saamiseksi, mutta ei koskaan leikatut ja leikkaamattomat. Eli naaraat ja urokset voivat kisata toisiaan vastaan VP-kisassa, mutta eivät kastraatit ja leikkaamattomat. Aina näyttelyssä ei kaikilla roduilla ole tarpeeksi samanvärisiä (esimerkiksi Eppu on vain kerran vuoden aikana osallistunut VP-kisaan) eikä värin parasta tuolloin valita.

Tuomarin Paras
Kuten jo aiemmin todettiin, jokainen tuomari valitsee päivän aikana tuomaroimistaan kissoista parhaat Tuomarin Parhaan valintaan, joista valitsee omat parhaansa, jotka jatkavat loppukilpailuun eli Paneeliin. Tuomari valitsee parhaan uroksen, naaraan, kastraattiuroksen, kastraattinaaraan, nuoren ja pennun. Tässä rodut kilpailevat toisiaan vastaan, mutta eivät ominaisuuksiltaan vaan siltä osin miten hyvin ne vastaavat omaa standardiaan. Esimerkiksi tänään Eppu pyydettiin TP-valintaan ja sitä vastassa olivat britti ja burma, burma voitti ja pääsi Paneeliin.


Kuva Surokin Paneelista 1.8.2010. Essupukuiset ovat assistentteja, jokaiselle kissalle on oma assistentti ja pöytä, tuomarit kiertävät kaikki kissat ja äänestävät niiden keskuudesta parhaan.

Paneeli
Paneeli on loppukilpailu, jossa eri tuomarien valitsemat parhaat kohtaavat. Kissat tuodaan yhtä aikaa näytille assistenttien kantamana pöydille, jossa kaikki kyseistä kategoriaa tuomaroineet tuomarit yhdessä äänestävät niistä kaikista parhaan. Se saa tittelin KP (kategorian paras) / BIS (best in show).

Palkinnot
Kissanäyttelyissä ei palkinnoilla juhlita. Yleensä arvosanoista saa ruusukkeen, jotka vaihtelevat yhdistyksittäin väreiltään ja kooltaan. Ruusukkeen sijasta voi ottaa leiman, joita keräämällä saa ilmaisen ilmoittautumisen. VP-kissat saattavat saada erillisen ruusukkeen tai pienen palkinnon, kuten mitalin. Kategorioiden voittajat (BIS) saavat sitten isomman palkinnon, pytyn, suuren ruusukkeen ja usein tuotepalkinnon kuten ruokaa tai hiekkaa. Rahaa ei jaeta.

Assistentit
Jokaisella tuomarilla on assistentti, joka huolehtii tuomarin pöydän desinfioinnista jokaisen kissan jälkeen, kissojen saamisesta paikalle ajoissa ja oikeassa järjestyksessä, ylläpitää tuomarin numerolistaa, josta näkee miten arvostelu etenee ja koska on oma vuoro, kiikuttaa seteleitä puhtaaksikirjoitettavaksi sihteeristöön ja usein huolehtii myös tuomarille evästä päivän aikana ja muista tuomarin asioista. Assistentti myös esittää tuomarille ne kissat, joiden omistaja ei ehdi tai halua omaansa esittää. Paneelissa assistentit esittävät kissat, omistajat eivät saa tuolloin olla paneelialueella. Assistentit ovat yleensä näyttelyharrastajia, joiden omat kissat osallistuvat näytelmään myös. Palkkioksi he saavat joko ilmaisen ilmoittautumisen tai pienen rahasumman (ilmoittautumismaksua vastaavan, yleensä noin 30 euroa päivä) ja ilmaisen lounaan ja välipalat.

Tuomarit
Kaikki Suomessa tällä hetkellä järjestettävät näytelmät ovat kansainvälisiä, eli tuomareita on eri maista. Jos järjestetään vain kansallisen tason kisa (kaikki tuomarit kotimaasta), ei ylempien luokkien sertejä voi jakaa. Tämän vuoksi kansallisia kisoja ei juuri järjestetä (tiedossani ei ole ainoaakaan). Tuomarit tulevat eri maista ja yleensä puhuvat joko suomea tai englantia. Ruotsalaisissa tuomareissa on useampi suomalaistaustainen ja he yleensä arvostelevat suomeksi, mutta saattavat kirjoittaa setelit englanniksi. Tuomariksi opiskelu ei ole helppoa, sillä siihen tarvitaan harrastustausta (näyttelyitä, seuratoimintaa, assarikokemusta sekä muutaman pentueen kasvattaminen) ja aikalailla opiskelua. Tuomariksi valmistutaan kategoria kerrallaan, aloittaen siitä kategoriasta, jota on itse kasvattanut. Tuomarit kiertävät valmiiden tuomareiden oppilaina ja opiskelevat ja tenttivät kaikki kategorian rodut. Kun yhden kategorian arvosteluoikeudet on saanut, voi jatkaa toisen, tai vaikka lopulta kaikkien kategorioiden tuomariksi.

Ilmoittautuminen
Näyttelyihin ilmoittaudutaan täyttämällä ilmoittautumislomake ja maksamalla näyttelymaksu ja lähettämällä nämä postitse (jep, ei sähköistä ilmoittautumista, vielä ainakaan). Ilmoittautuminen tapahtuu yleensä pari kuukautta ennen näytelmää ja ilmoittautumisaika päättyy noin kuukautta ennen näytelmän pitohetkeä. Joskus näyttely tulee jo ennen tuota täyteen, joskus ilmoittautumisaikaa jatketaan, mutta korkeintaan 2 vkoa ennen näyttelyä asti. Ilmoittautuessa ei vielä tiedä kuka tuomari omalle kohdalle tulee, näyttelykutsussa ilmoitetaan vain kutsutut tuomarit ja vasta kun osallistuvat kissat on selvillä, jaetaan kissat tuomareille sen mukaan minkä kategorian tuomarointioikeudet kenelläkin on. Ilmoittautumisvahvistus tulee noin viikkoa ennen näyttelyä ja siinä kerrotaan tuomari. Tuossa vaiheessa ei voi enää perua niin että saisi rahan takaisin, mutta toki aina voi jättää menemättä. Ilmoittautumismaksu on yhdistyksestä riippuen noin 30-35 euroa päivä.

Puuh. Tässä ydinasioita, jotka toivottavasti selventävät näyttelyn kulkua edellisen postauksen kanssa yhdessä niille, joita asia kiinnostaa, mutta eivät ole päässeet jyvälle. 'kysykää, jos kaipaatte selvennystä tai joku on jäänyt askarruttamaan (tai on tässä väärin, sekään ei ole ollenkaan mahdotonta)!

Kommentit

  1. Kiitokset jälleen, tässähän alkaa tuntea jo olevansa jyvällä aiheesta! :D

    VastaaPoista
  2. Hyvin kirjoitettu tiivistelmä ja onnea sertistä!

    Pari huomiota pisti silmään:
    ilmeisesti näppäilyhärö kappaleessa luokat lukee "leikatut ja kastraatit kilpailevat erikseen" pitäis kai olla leikkaamattomat ja kastraatit?

    Ja steriloidut naaraskoirat voivat osallistua näyttelyihin, kastroidut urokset eivät. Asia, jota en voi käsittää. Siis että miksi ei voi olla koirilla erikseen leikattujen sarjoja. :D

    t: nimim. steriloidun nartun omistaja

    VastaaPoista
  3. Itsekin nöyttelyissä käyneenä löysin silti tästä vielä uutta tietoa. Siis tuomareiden opiskelut. Olen kyllä aina silloin tällöin nähnyt noita tuomariharjoittelijoita, mutta en ole tiennyt paljonko tuomariksi pääsemiseen tarvitaan.

    VastaaPoista
  4. Kiitti Päivi taas tarkennuksista ja korjauksesta, typo tosiaan.

    Ja hyvä jos on jollekin apua ja infoa, muistan itsekin olleeni alussa pitkään ihan pihalla ja koko systeemi tuntui niiiiiin sekavalta ja monimutkaiselta. Mitä se toki onkin, mutta nyt sitä on edes jonkun verran kärryillä, mutta toki on vielä tietämätöntäkin aluetta.

    VastaaPoista
  5. Kiitos näistä postauksista. Näyttelykuviot tosiaan vaikuttaa tosi vaikeatajuisilta ja tosi harrastajien jutuilta, muttä nämä valotti vähäsen :)
    Semmosia kysymyksiä tuli mieleen, että mitä näyttelyissä käyminen tulee maksamaan? Ja onko siitä mitään "hyötyä"? kissan arvoon se ymmärtääkseni vaikuttaa jotenkin, (muistelee vakuutusehtoja) ja kasvatuksessa näyttelytuokset kertoo tavallaan laadusta, eikö? Mutta esim. Epun kanssa, onko se vain harrastus?

    VastaaPoista
  6. Mä voin kommentoida omalta osaltani, että näyttelyissä käyminen on ennen kaikkea "vain" harrastus. Lainausmerkit siksi, että kyllähän harrastukset ovat ihmiselle tärkeitä. Näyttelyissä saa puhua kissoista koko päivän, ilman että kukaan katsoo kieroon. :D

    Kissalle siitä voi olla se hyöty, että se oppii sietämään matkustamista, vieraita paikkoja ja käsittelyä, mikä helpottaa esimerkiksi eläinlääkärissä käyntejä. Kasvattajan kannalta näyttelyissä käyminen on sikäli mielekästä, että siellä saa esitellä rotua (varsinkin näin pienessä rodussa jokainen näyttelyssä käyvä kissa on tärkeä) ja mahdollisesti tulevia pentusuunnitelmia yms. Näyttelyissä on myös hyvä tilaisuus nähdä muita rodun edustajia ja jutella muiden kasvattajien kanssa. Ja tietysti tavata niitä omia kasvatteja. :)

    Ilmoittautumismaksu on tällä hetkellä noin 30-35e/päivä. Omistajan on kuuluttava johonkin rotukissayhdistykseen, jonka jäsenyys vaihtelee n 10-20e/vuosi. Siihen sitten päälle matkakustannukset ja mahdolliset hotelliyöpymiset. Ja jos näyttelyissä käyntiä haluaa jatkaa pitempään, täytyy myös ulkomailla käydä. Joissakin roduissa myös kissat hinnoitellaan sen mukaan, mikä niiden potentiaali näyttelyihin on. Eli jos haluaa sellaisen, joka voi menestyä, voi siitä joutua maksamaan enemmän. Tämä tulee esiin esimerkiksi sellaisissa roduissa, joissa ollaan tosi tarkkoja tiettyjen ominaisuuksien suhteen (kuten pyhä birma). Näyttelykissoja pitää rokottaa hieman tiuhemmin kuin ehkä muuten olisi tarpeen ja ulkomaanreissuille tarvitaan rabies-rokotuksia, matolääkkeitä, ehkä verikokeitakin, joten niistä tulee lisäkuluja. Lisäksi hieman tulee peruskustannuksia näyttelyhäkin sisustamisesta yms. Ja tietysti vain oman luottokortin limitti on rajana sille, kuinka paljon ylimääräistä harrastukseen saa kulumaan. Ajattelisin, että yhden kissan kanssa reissaavalle korkeimman tittelin hinnaksi tulee varmaan yli 1000e, varsinkin jos asuu pk seudun ulkopuolella.

    Itse en valitse kasvatuskissoja näyttelymenestyksen perusteella, mutta kyllä sillä ehkä joillekin kasvattajille on merkitystä esim kollin valinnassa. Ilmeisesti johonkin henkivakuutuksiin voi hyvällä menestyksellä hakea kissalle lisää arvoa, mutta itselleni tällä asialla ei ole mitään merkitystä.

    VastaaPoista
  7. Mä tulen uteliaana kyselemään mistä tuollaisen tuulettimen olet löytänyt?

    VastaaPoista
  8. Päivi jo hyvin valottikin tuota kustannuspuolta ja meillä siis Epun kanssa ihan vain harrastus. Tärkeä syy on Epun sosiaalistaminen, se kun on perusluonteeltaan hieman arka ja sikäli tärkeää on ollut totuttaa se käsittelyyn ja reissaamiseen. Maunon kanssa tämä puoli kun on mennyt pieleen, se kun ei voi sietää muiden kissojen hajua ja esimerkiksi eläinlääkärikeikat ovat todella vaikeita ja Mauno yleensä joudutaan rauhoittamaan. Epun kanssa ei ole mitään ongelmaa, se on tottunut käsittelyyn.

    Ja kuten Päivi sanoi, harrastus on tärkeä henkireikä, näyttelyyn kun lähtee se on päivä "jossain muualla" kuin töissä tai arjessa, jolloin ei tule ajateltua muuta ja vaikka tavallaan raskasta ja väsyttävää välillä, niin kuitenkin siinä pääsee vähän hetkeksi muihin ajatuksiin. Harrastuksissa nyt harvemmin on mitään järkeä... :D

    Mirka, tuuletin on kaverilta lainassa, kuulemma joskus ostettu Jenkeistä.

    VastaaPoista
  9. Taas kiitokset. Tänä viikonloppuna ei varmaan tavata, en lähe vapaahetoisesti halliin tällaisen hellejakson jälkeen - arvaan kyllä millaista siellä on. Talvemmalla sitten taas...

    Pojille tervosii!

    VastaaPoista
  10. Kiitos vastauksista Päiville ja Sitruunalle itselleen. Näin mä sen vähän ajattelinkin, että se on harrastus ennenkaikkea.

    VastaaPoista
  11. Lainasin yhtä kuvaa esimerkiksi tuonne blogiini, tai laitoon linkin siihen kuvaan :)

    Samalla liityin lukijaksi!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei sanoja.

Törkeän hieno vessa

Koti vailla maukulaista?