Näyttelijän päivätyö
Samalla kun pojat ottavat päikkäreitä, henkilökunta ajatteli valoittaa hieman kissanäyttelijän päivän kulkua, kun siitä täällä oli aiemmin puhetta. Otetaan vaikka ensin ihan päivän ohjelma, ja puhutaan toiste sitten niistä kategorioista ja titteleistä ja muista niin ei tule turhan pitkä juttu.
Kissanäyttelyt alkavat aamulla aikaisin eläinlääkärin tarkastuksella. Yleensä tarkastusaika on noin 7-9, hieman näyttelystä riippuen ja jokaisen näyttelyhalliin tulevan kissan on mentävä tarkastuksen läpi. Siinä eläinlääkäri katsoo kissan kunnon pintapuolisesti (silmät, suu, korvat jne) sekä tarkastaa rekisteripaperit ja että rokotukset ovat voimassa. Ajoittain otetaan pistokokeina esimerkiksi sienitestejä. Joka näyttelyssä kissoja myös hylätään tarkastuksessa, ja ne passitetaan saman tien kotimatkalle, halliin ei ole asiaa (syy voi olla esimerkiksi vuotavat silmät, hilse turkissa tms). Myös saman talouden muut kissat joutuvat kotimatkalle saman tien. Jos sama kissa osallistuu näyttelyyn sekä lauantaina että sunnuntaina, ei sunnuntaina enää tarvitse käydä tarkastuksessa.
Näyttelyn järjestelyistä riippuen joko eläinlääkäri/assistentti ottaa vastaan ilmoittautumisen eli omistajalle lähetetyn vahvistuskirjeen tai sitten on järjestetty erillinen ilmoittautumispiste. Kirjeen vaihturina saa näyttelyluettelon, johon on painettu kaikkien näyttelyyn osallistuvien kissojen nimet ja numerot. Luettelosta löytyvän numeron mukaan suunnistetaan sitten omalle häkille, joskus paikat ovat vapaat, jolloin häkin saa itse valita. Näyttelyhäkit ovat paikan päällä valmiina, mutta myös oman häkin saa tuoda, jos se täyttää vaadittavat mitat (pohja 65 x 65 cm, korkeus 56 cm). Yleensä samanrotuiset on järjestetty samaan riviin.
Häkkijärjestyksissä on kahta erilaista versiota. Perinteisessä häkit ovat rivissä, yksi sivu häkistä avoin (ei verhoja) ja omistajat istuvat häkkien edessä. Ns. euronäyttelyssä häkit ovat ringeissä, häkit kahdelta sivulta avoimia ja omistajat istuvat sisäringissä, yleisö kiertää ulkoringeissä.
Kun oma häkki on löytynyt, häkkiin laitetaan sisustus eli verhot, pohjapeitto, vessa, pesä ja millä nyt haluaa häkkiä koristellakaan. Usein mukaan tulee otettua muutama lelu ihan tutun hajun vuoksi ja tietysti myös ruoka- ja juomakupit.
Sitten alkaakin odottelu (rodusta riippuen). Jokaiselle tuomarille on jaettu arvosteltavat kissat etukäteen ja tuomareillä on numerolista, jossa järjestyksessä kissat arvostellaan. Yleensä se on aakkosittain roduittain, mutta joskus tästä poiketaan. Meidän tapauksessamme rotu on M niinkuin mau, ja se on yleensä loppupäässä ellei aivan viimeinen eli odottelemista yleensä on.
Kun kissan vuoro tulee, omistaja vie sen itse tuomarin pöydälle arvosteluun, paitsi jos ei ehdi (esimerkiksi toinen kissa toisella tuomarilla samaan aikaan) tai halua, jokaisella tuomarilla on assistentti, joka voi esittää kissan tuomarille. Kissa viedään tuomarin pöydälle sen vapauduttua edelliseltä kissalta (välissä assistentti pyyhkii desinfiointiaineella), vain yksi ihminen saa olla tuomarin pöydän ääressä, eli sinne ei viedä koko sukua ja ystäväpiiriä (paitsi Latviassa...) ja kissan esittäjän täytyy olla yli 15-vuotias. Arvostelua voi seurata muutaman metrin päästä, mutta pöydän ääreen ei saa tunkea.
Arvostelussa tuomari käy kissan läpi, kirjoittaen samalla arvostelusetelin (joita olette täälläkin nähneet aina näytelmäkeikkojen postauksissa) ja kommentoiden. Toiset tuomarit puhuvat enemmän, toiset vähemmän. Arvostelusetelissä on tuomarille vain kissan rotu värikoodeineen, numero ja ikä, kissan nimeä ei kerrota eikä sitä saa myöskään mainita tuomarille. Periaatteessa tuomarille ei omistaja saisi puhua muuta kuin vastata tuomarin esittämiin kysymyksiin, mutta toiset tuomarit ovat puheliaampia ja kyselevät paljonkin.
Kun arvostelu on ohi, palataan joko omalle paikalle häkkiin, tai jos samalla tuomarilla on saman rotuisia ja värisiä leikattuja/leikkaamattomia uroksia/naaraita, verrataan niitä keskenään ja laitetaan järjestykseen. Jos ne kilpailevat samassa sarjassa (esimerkiksi Epun sarja on kategoria III, egyptinmau, mustasavu, kastraatit, urokset, International Premier), laitetaan ne järjestykseen EX1, EX 2 jne (jos ne saavat arvosanan EX - puhutaan näistä toiste). Jos taas saman rotuisia ja värisiä jne on eri sarjassa, verrataan niitä ja valitaan värin paras eli VP/BIV (best in variety).
Arvostelusetelit lähtevät tuomarilta sihteeristöön, jossa niihin tulostetaan tuloslappu, jossa on kissan ja omistajan nimi sekä tulos. Seteleitä tuodaan niille varatulle pöydälle sitä mukaa kun niitä sihteeristössä ehditään tulostelemaan, joten niitä voi käydä sieltä kurkkimassa ja ottaa omansa kun se tulee. Sen kanssa voi sitten noutaa joko arvosanan oikeuttaman ruusukkeen tai vastaavasti kerätä leimoja, joita vastaan saa ilmoittautumisen ilmaiseksi kerättyään esimerkiksi 8 leimaa.
Kun tuomari on arvostellut kaikki hänellä siksi päiväksi merkatut kissat, valitaan Tuomarin parhaat. Tuomari kutsuu kaikista arvostelemistaan kissoista eri rotuiset parhaat ja vertaa niitä keskenään valiten parhaan naaraan, uroksen, kastraattinaaraan, kastraattiuroksen, nuoren (6-10 kk) ja pennun (3-6 kk). Nuorissa ja pennuissa naaraat ja urokset kilpailevat samassa sarjassa. Nämä valitut Tuomarin parhaat (TP/NOM) jatkavat kilpailua edelleen loppukilpailussa eli Paneelissa, joka päättää päivän.
Nekään kissat, jotka eivät TP-valintoihin tai Paneeliin pääse, eivät voi poistua, vaan kissanäyttelyssä ollaan aina koko päivä, aina poistumislupaan eli näyttelyn päättymiseen asti. Tämä sen vuoksi, että kissanäyttelyt ovat myös yleisölle avoimia tapahtumia ja olisi kurja maksaa pääsymaksu jos yli puolet kissoista olisi jo poistunut paikalta ennen puolta päivää.
Paneeli päättää päivän ja siellä valitaan jokaisen kategorian (joita on 4 + kotikissat omanaan) parhaat naaras, uros, kastraattinaaras, kastraattiuros, nuori ja pentu. Paneelissa omistaja ei saa enää esittää kissaansa vaan kissat esittelevät assistentit. Kissat viedään häkkeihin ennen Paneelin alkua ja assistentit tuovat ne sinne, aina yhtä aikaa esimerkiksi kaikki kategorian III naaraat. Paneelissa kissat arvostelevat kaikki ne tuomarit, jotka kyseistä kategoriaa ovat päivän aikana arvostelleet ja valitsevat voittajan, joka saa tittelin KP (kategorian paras) / BIS (best in show). Kissoja ei verrata toisiinsa, ovathan ne eri rotua, vaan se, joka vastaa oman rotunsa standardia parhaiten, voittaa.
Kun paneeli on ohi, jaetaan joskus erilaisia palkintoja kuten kasvattajapalkintoja, yhdistyksen vuoden kissoja tms, ja sen jälkeen annetaan poistumislupa. Ne jotka ovat paikalla vain sen päivän, purkavat häkin sisustuksen ja pakkaavat tavaransa, ne jotka tulevat seuraavaksi päiväksi, jättävät sisustuksen silleen ja ottavat vain kissan mukaan. Ja sama rumba seuraavana päivänä. Kissanäyttelyt ovat Suomessa aina 2-päiväisiä, siten että kumpikin päivä on eri näyttelynsä, eli sama kissa voi osallistua molempina päivinä ja sillä on aina eri tuomarit eri päivinä.
Yleensä päättymisvaiheessa kello on noin 6 illalla, joskus tuurilla, erityisesti sunnuntaisin, pääsee jo viiden aikaan, mutta joskus pahimmillaan näyttely voi venyä seitsemään, kahdeksaankin, ja sitten vasta kotimatka pääsee alkamaan.
Tämä koskee vain FIFé-kattojärjestön (jonka Suomen kattojärjestö on Kissaliitto) näyttelyjä, joita tosin Suomalaisista kissanäyttelyistä varmaan 90 % on. Lisäksi järjestetään TICA- ja CFA-näyttelyitä, joiden kulku on hieman toisenlainen, niissä kissa käy päivän aikana useammalla tuomarilla ja jokainen tuomari järjestää oman "paneelinsa", jossa kaikki rodut kilpailevat toisiaan vastaan.
Toivottavasti tämä valotti hieman kissanäyttelijän päivän kulkua sellaisille, jotka eivät ole näyttelyssä koskaan käyneet. Näyttelyluettelon löytää osoitteesta http://www.kissaliitto.fi/nayttelyt.php jos kiinnostaa joskus lähteä paikan päälle touhua katsomaan. Yleisöliput taitavat maksaa jotain 5 euron luokkaa per päivä. Suurimmissa näyttelyissä on 800 kissaa per päivä, pienimmissäkin 300, joten katsottavaa riittää. Rotuja on muistaakseni yli 40, joten hyvin hyvin erilaisia kissoja on näytillä.
Päivä on pitkä ja raskas ja pääosin odottelua. Oma arvostelu saattaa joskus kestää 5 minuuttia ja jos jatkoon ei pääse, päivän aktiviteetit on siinä ja loppu on odottelua. Sitä henkilökunta sitten kuluttaa istuskelemalla, käsitöitä tehden tai lukien, ystävien kanssa jutellen, myyntikojuja surffaten ja muiden kisaa seuraten.
Kissanäyttelyt alkavat aamulla aikaisin eläinlääkärin tarkastuksella. Yleensä tarkastusaika on noin 7-9, hieman näyttelystä riippuen ja jokaisen näyttelyhalliin tulevan kissan on mentävä tarkastuksen läpi. Siinä eläinlääkäri katsoo kissan kunnon pintapuolisesti (silmät, suu, korvat jne) sekä tarkastaa rekisteripaperit ja että rokotukset ovat voimassa. Ajoittain otetaan pistokokeina esimerkiksi sienitestejä. Joka näyttelyssä kissoja myös hylätään tarkastuksessa, ja ne passitetaan saman tien kotimatkalle, halliin ei ole asiaa (syy voi olla esimerkiksi vuotavat silmät, hilse turkissa tms). Myös saman talouden muut kissat joutuvat kotimatkalle saman tien. Jos sama kissa osallistuu näyttelyyn sekä lauantaina että sunnuntaina, ei sunnuntaina enää tarvitse käydä tarkastuksessa.
Näyttelyn järjestelyistä riippuen joko eläinlääkäri/assistentti ottaa vastaan ilmoittautumisen eli omistajalle lähetetyn vahvistuskirjeen tai sitten on järjestetty erillinen ilmoittautumispiste. Kirjeen vaihturina saa näyttelyluettelon, johon on painettu kaikkien näyttelyyn osallistuvien kissojen nimet ja numerot. Luettelosta löytyvän numeron mukaan suunnistetaan sitten omalle häkille, joskus paikat ovat vapaat, jolloin häkin saa itse valita. Näyttelyhäkit ovat paikan päällä valmiina, mutta myös oman häkin saa tuoda, jos se täyttää vaadittavat mitat (pohja 65 x 65 cm, korkeus 56 cm). Yleensä samanrotuiset on järjestetty samaan riviin.
Häkkijärjestyksissä on kahta erilaista versiota. Perinteisessä häkit ovat rivissä, yksi sivu häkistä avoin (ei verhoja) ja omistajat istuvat häkkien edessä. Ns. euronäyttelyssä häkit ovat ringeissä, häkit kahdelta sivulta avoimia ja omistajat istuvat sisäringissä, yleisö kiertää ulkoringeissä.
Kun oma häkki on löytynyt, häkkiin laitetaan sisustus eli verhot, pohjapeitto, vessa, pesä ja millä nyt haluaa häkkiä koristellakaan. Usein mukaan tulee otettua muutama lelu ihan tutun hajun vuoksi ja tietysti myös ruoka- ja juomakupit.
Sitten alkaakin odottelu (rodusta riippuen). Jokaiselle tuomarille on jaettu arvosteltavat kissat etukäteen ja tuomareillä on numerolista, jossa järjestyksessä kissat arvostellaan. Yleensä se on aakkosittain roduittain, mutta joskus tästä poiketaan. Meidän tapauksessamme rotu on M niinkuin mau, ja se on yleensä loppupäässä ellei aivan viimeinen eli odottelemista yleensä on.
Kun kissan vuoro tulee, omistaja vie sen itse tuomarin pöydälle arvosteluun, paitsi jos ei ehdi (esimerkiksi toinen kissa toisella tuomarilla samaan aikaan) tai halua, jokaisella tuomarilla on assistentti, joka voi esittää kissan tuomarille. Kissa viedään tuomarin pöydälle sen vapauduttua edelliseltä kissalta (välissä assistentti pyyhkii desinfiointiaineella), vain yksi ihminen saa olla tuomarin pöydän ääressä, eli sinne ei viedä koko sukua ja ystäväpiiriä (paitsi Latviassa...) ja kissan esittäjän täytyy olla yli 15-vuotias. Arvostelua voi seurata muutaman metrin päästä, mutta pöydän ääreen ei saa tunkea.
Arvostelussa tuomari käy kissan läpi, kirjoittaen samalla arvostelusetelin (joita olette täälläkin nähneet aina näytelmäkeikkojen postauksissa) ja kommentoiden. Toiset tuomarit puhuvat enemmän, toiset vähemmän. Arvostelusetelissä on tuomarille vain kissan rotu värikoodeineen, numero ja ikä, kissan nimeä ei kerrota eikä sitä saa myöskään mainita tuomarille. Periaatteessa tuomarille ei omistaja saisi puhua muuta kuin vastata tuomarin esittämiin kysymyksiin, mutta toiset tuomarit ovat puheliaampia ja kyselevät paljonkin.
Kun arvostelu on ohi, palataan joko omalle paikalle häkkiin, tai jos samalla tuomarilla on saman rotuisia ja värisiä leikattuja/leikkaamattomia uroksia/naaraita, verrataan niitä keskenään ja laitetaan järjestykseen. Jos ne kilpailevat samassa sarjassa (esimerkiksi Epun sarja on kategoria III, egyptinmau, mustasavu, kastraatit, urokset, International Premier), laitetaan ne järjestykseen EX1, EX 2 jne (jos ne saavat arvosanan EX - puhutaan näistä toiste). Jos taas saman rotuisia ja värisiä jne on eri sarjassa, verrataan niitä ja valitaan värin paras eli VP/BIV (best in variety).
Arvostelusetelit lähtevät tuomarilta sihteeristöön, jossa niihin tulostetaan tuloslappu, jossa on kissan ja omistajan nimi sekä tulos. Seteleitä tuodaan niille varatulle pöydälle sitä mukaa kun niitä sihteeristössä ehditään tulostelemaan, joten niitä voi käydä sieltä kurkkimassa ja ottaa omansa kun se tulee. Sen kanssa voi sitten noutaa joko arvosanan oikeuttaman ruusukkeen tai vastaavasti kerätä leimoja, joita vastaan saa ilmoittautumisen ilmaiseksi kerättyään esimerkiksi 8 leimaa.
Kun tuomari on arvostellut kaikki hänellä siksi päiväksi merkatut kissat, valitaan Tuomarin parhaat. Tuomari kutsuu kaikista arvostelemistaan kissoista eri rotuiset parhaat ja vertaa niitä keskenään valiten parhaan naaraan, uroksen, kastraattinaaraan, kastraattiuroksen, nuoren (6-10 kk) ja pennun (3-6 kk). Nuorissa ja pennuissa naaraat ja urokset kilpailevat samassa sarjassa. Nämä valitut Tuomarin parhaat (TP/NOM) jatkavat kilpailua edelleen loppukilpailussa eli Paneelissa, joka päättää päivän.
Nekään kissat, jotka eivät TP-valintoihin tai Paneeliin pääse, eivät voi poistua, vaan kissanäyttelyssä ollaan aina koko päivä, aina poistumislupaan eli näyttelyn päättymiseen asti. Tämä sen vuoksi, että kissanäyttelyt ovat myös yleisölle avoimia tapahtumia ja olisi kurja maksaa pääsymaksu jos yli puolet kissoista olisi jo poistunut paikalta ennen puolta päivää.
Paneeli päättää päivän ja siellä valitaan jokaisen kategorian (joita on 4 + kotikissat omanaan) parhaat naaras, uros, kastraattinaaras, kastraattiuros, nuori ja pentu. Paneelissa omistaja ei saa enää esittää kissaansa vaan kissat esittelevät assistentit. Kissat viedään häkkeihin ennen Paneelin alkua ja assistentit tuovat ne sinne, aina yhtä aikaa esimerkiksi kaikki kategorian III naaraat. Paneelissa kissat arvostelevat kaikki ne tuomarit, jotka kyseistä kategoriaa ovat päivän aikana arvostelleet ja valitsevat voittajan, joka saa tittelin KP (kategorian paras) / BIS (best in show). Kissoja ei verrata toisiinsa, ovathan ne eri rotua, vaan se, joka vastaa oman rotunsa standardia parhaiten, voittaa.
Kun paneeli on ohi, jaetaan joskus erilaisia palkintoja kuten kasvattajapalkintoja, yhdistyksen vuoden kissoja tms, ja sen jälkeen annetaan poistumislupa. Ne jotka ovat paikalla vain sen päivän, purkavat häkin sisustuksen ja pakkaavat tavaransa, ne jotka tulevat seuraavaksi päiväksi, jättävät sisustuksen silleen ja ottavat vain kissan mukaan. Ja sama rumba seuraavana päivänä. Kissanäyttelyt ovat Suomessa aina 2-päiväisiä, siten että kumpikin päivä on eri näyttelynsä, eli sama kissa voi osallistua molempina päivinä ja sillä on aina eri tuomarit eri päivinä.
Yleensä päättymisvaiheessa kello on noin 6 illalla, joskus tuurilla, erityisesti sunnuntaisin, pääsee jo viiden aikaan, mutta joskus pahimmillaan näyttely voi venyä seitsemään, kahdeksaankin, ja sitten vasta kotimatka pääsee alkamaan.
Tämä koskee vain FIFé-kattojärjestön (jonka Suomen kattojärjestö on Kissaliitto) näyttelyjä, joita tosin Suomalaisista kissanäyttelyistä varmaan 90 % on. Lisäksi järjestetään TICA- ja CFA-näyttelyitä, joiden kulku on hieman toisenlainen, niissä kissa käy päivän aikana useammalla tuomarilla ja jokainen tuomari järjestää oman "paneelinsa", jossa kaikki rodut kilpailevat toisiaan vastaan.
Toivottavasti tämä valotti hieman kissanäyttelijän päivän kulkua sellaisille, jotka eivät ole näyttelyssä koskaan käyneet. Näyttelyluettelon löytää osoitteesta http://www.kissaliitto.fi/nayttelyt.php jos kiinnostaa joskus lähteä paikan päälle touhua katsomaan. Yleisöliput taitavat maksaa jotain 5 euron luokkaa per päivä. Suurimmissa näyttelyissä on 800 kissaa per päivä, pienimmissäkin 300, joten katsottavaa riittää. Rotuja on muistaakseni yli 40, joten hyvin hyvin erilaisia kissoja on näytillä.
Päivä on pitkä ja raskas ja pääosin odottelua. Oma arvostelu saattaa joskus kestää 5 minuuttia ja jos jatkoon ei pääse, päivän aktiviteetit on siinä ja loppu on odottelua. Sitä henkilökunta sitten kuluttaa istuskelemalla, käsitöitä tehden tai lukien, ystävien kanssa jutellen, myyntikojuja surffaten ja muiden kisaa seuraten.
Suurkiitos tästä! Olen kyllä käynyt kissanäyttelyissä, mutta vain ihastelijan osassa, joten melko paljon on jäänyt käsittämättä näytelmäin kulusta. Teksti valaisi etenkin arvostelujen etenemistä ja mm. tuota aiemmin niin mystistä paneelia :)
VastaaPoistaEnimmäkseen näyttelyt tosiaan ovat siten että viikonlopun molempina päivinä on oma erillinen näyttelynsä. On kuitenkin mahdollista järjestää myös ns jaettu kaksipäiväinen näyttely, jossa on eri kategoriat eri päivinä, tällöin kyseessä on siis vain yksi näyttely viikonlopun aikana. Näitä järjestetään harvoin, mutta viimeksi sellainen taisi olla 2-3 vuotta sitten, eli ei mikään muinainen tapahtuma kuitenkaan. Sen sijaan jotkut konkarit kertovat juttuja vanhoista ajoista, jolloin näyttely oli kaksipäiväinen, ekana päivänä arvostelut, toisena sitten esim TP-valinnat ja paneelit. Tällainen systeemihän on edelleenkin esim FIFén Maailmannäyttelyssä.
VastaaPoistaKiitos! Oli valaisevaa.
VastaaPoistaKiitos Päivi täydennyksestä. Olen huomannut, että esimerkiksi Ruotsissa jonkun verran harrastetaan näitä yhden päivän näyttelyitä, mutta Suomessa en ole itse törmännyt, mikä ei ole ihmekään, jos niitä ei ole 2-3 vuoteen ollut. Mutta siis toki tiesin että se mahdollista on.
VastaaPoistaHyvin summattu :) Monesti näytteilleasettajana ei muistakaan miten sekavalta touhu voi yleisöstä näyttää. Saanko linkittää tämän seuraavan näyttelyaiheiseen postaukseen? (Joka tulee jo noin viikon päästä - lauantaina Surokiin, jee!)
VastaaPoistaSaa linkittää ja tosiaan, itsestäkin tuntui alkuun ihan kamalan sekavalta koko systeemi.
VastaaPoistaMekin tullaan Surokkiin!
Minäkin kävin aikanaan Hipulin kanssa näyttelyissä hakemassa championin tittelin. Premioria olen harkinnut, mutta ikä alkaa näkyä mahapussina, joten ehkei sitten kumminkaan. Yhtä poikkeusta lukuunottamtta ei koskaan käyty oman paikkakunnan ulkopuolella, sillä Hipuli on matkapahoinvoiva. Osittain samasta syystä ei olla koskaan edes harkittu ulkomaille lähtöä.
VastaaPoistaBastet kävi myös kerran kokeilemassa kotikissaluokkaa. Vastassa oli kaiken voittanu Romeo. Ulkonäöllä Bastet olisi voittanut, mutta kun herra ei voi sietää muita kissoja ja kertoi sen myös tuomarille. Luonne oli siis kelvoton meidän maailman ihanimmalla halinallella.
Savu täyttää näinä päivinä vuoden, joten sen kanssa voisi taas kokeilla. Ainakaan Savu ei näytä inhoavan muita kissoja.
Sitruuna, kivaa! Toivottavasti törmätään! Koetan tulla bongailemaan Eppua. Me ollaan tosin paikalla vain lauantaina ja olen varmaankin itse useamman tunnin agipöydän takana auttavana käsiparina, joten sinnekin saa tulla juttelemaan ellei häkeiltä tms. tavoita =)
VastaaPoistaPs. agia saa tulla kokeilemaankin, jos häkeillä istuskelu meinaa tylsistyttää! ;)
NetKissa, meilläkin Mauno on ilmoittanut ettei näyttele, juuri siitä syystä ettei voi sietää muita kissoja. Se saa olla kaunis kotona.
VastaaPoistaluolaleijona,
pitää yrittää bongata ja tulla katsomaan agia. Epusta ei taida olla agiloitsijaksi, se kun ei ole kovin urheilullinen ja luulen että jos sen laittaisi pöydälle se pyrkisi vain syliin.
Kiitoksia tiedosta.
VastaaPoistaItse paljon lueskelen tätä blogia ja olin myös iloinen siitä että tuli myös tälläinen juttu luettua. En itse siis ollut vielä näyttelyssä kun vain katsojana, mutta kun meille on tulossa kissa niin sinne olemme myös pian lähdössä.
Olisi multa kysymys, kun olet käynyt niin monessa näyttelyssä kun huomasin. Eli siis tälläinen kysymys: Voinko ottaa Tuplasturdin eli siis sen kevythäkin näyttelyyn yhdelle kissalle? Kun eiköhän se sitten vie kahden normaalin häkin tilaa. Sitä olen nyt miettinyt pitkään. Jos olet tietoinen tästä asiasta niin kerro toki :)
Miri: yhdelle kissalle on varattu yksi paikka, eli et voi viedä kahden tilaa yhden kissan kanssa. Mutta eikös sen kaksoisturdin saa kasaan siten että käyttää vain toista puoliskoa? Ainakin osan nimenomaan Sturdi-merkin kaksoishäkeistä saa.
VastaaPoistaPäivi: Kiitoksia paljon!
VastaaPoista