keskiviikko 31. elokuuta 2011

Sadepäivän ratoksi

Sadepäivä, tylsää, ruoka on huonoa, henkilökunta askartelee omia juttujaan ja Maunokaan ei lähde leikkiin. Onneksi löytyi laatikko.


lauantai 27. elokuuta 2011

Potretteja

Eppu kävi Jelgavan näyttelyn yhteydessä latvialaisella, Suomessakin näyttelyjä kiertävällä Tessalla valokuvattavana. Mitään erityisen hienoa ei syntynyt, sen verran hämmentynyt ja kököttävä poitsu oli kuvauspöydällä, mutta onpa taas jotain muisteltavaa.






torstai 25. elokuuta 2011

Mr. Cool

Meillä valmistaudutaan syksyyn ja köllitään lampaantaljoilla. Eppu omallaan Pastillissa ja Maunolle on harmaa kiharainen viritetty työhuoneeseen kaapin päälle. Siellä se tuntuukin päivät viihtyvän unilla.


Sinne ei maailman hälinä kanna. Ja nyt ei ole jaksanut kaulaillakaan, ainakaan päivisin, kun Eppu oli petturi ja lähti reissuun ja haisi pahalle. Painia ja juosta voi eikä enää tarvitse suhistaakaan, mutta ihan ei vielä olla palauduttu kaulailuun.

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Eppu ilune kassi!

No niin, kuten todettu, viikonloppuna matka vei Tallinnaan Epun viimeiseen ulkomaannäyttelyyn sertejä hakemaan. Olimme Pirokin (Pirkanmaan Rotukissayhdistys) järjestämällä matkalla ja suurimman osan tultua jo Tampereelta asti hyppäsimme kyytiin vasta satamassa. Kissat matkustavat lahden yli bussissa autokannella, mikä on aina hieman jännittävää, voi kuvitella miten maukuna käy kun laiva lähtee liikkeelle, mutta luottamus siihen että tasainen jurnutus hämärässä tuo unet nopeasti, on henkilökunnan mielenrauhan vuoksi oltava.

Tallinnassa hotellimme sijaitsi aivan satamassa, Clarion Hotel Euroopa. Hotelli oli varsin miellyttävä (väittävät 4 tähden hotelliksi) ja huoneet tilavat ja siistit. Aamiainenkin monipuolinen, vaikka sen nauttimiselle jäikin kovin vähän aikaa molempina aamuina, sillä näytelmiin suunnataan aikaisin aamusta.


Näyttelypaikka Kristiine Spoordihall sijaitsee hieman keskustan ulkopuolella ja on itse asiassa melko mukava paikka. Valoisa ja tilava, huomattavasti väljempi kuin monet suomalaiset näyttelypaikat. Luonnonvaloakin on hyvin saatavilla katonrajan ikunoista, se on tummalle kissalle aina positiivista. 


Kun pääsimme asettautumaan paikoillemme, Eppu otti tutun otteen näyttelemiseen eikä juuri asennostaan viikonlopun aikana luopunut.


Viereisessä häkissä velipoika Emirillä oli kuppi nurin myös...


Emin kaverina oli kotikissa Ukko, joka myös otti rauhallisesti ammattilaisen ottein näytelmätouhut. Sillä onkin joukon pisin näyttelykokemus.


Kuten muuallakaan Suomenlahden eteläpuolella, kissojen hyvinvointiin häkeissä ei täälläkään kaikki paikalliset panostaneet kovinkaan paljon. Ruusukkeita sen sijaan esiteltiin, tosin vähemmässä määrin kuin Latviassa.


Näytelmät sujuivat rutiinilla. Lauantain tuomarina oli hollantilainen Marianne Kuipers-Kossen, joka oli meille uusi tuttavuus. Emi kävi leikkaamattomana ensimmäisenä pöydällä, sen jälkeen heti Eppu ja pojat olivatkin ainoat maut näyttelyssä. Molemmista tykättiin kovasti, Eppu oli enemmän tuomarin mieleen ja saikin kehuja komeasta lihaksikkaasta vartalosta, hienokuntoisesta turkista sekä tietysti ihanasta luonteestaan. Serti tuli molemmille pojille ihan heittäen. Molempien poikien tie kävi myös Tuomarin Parhaiden valintaan ja jäi siihen. Ukko oli hienosti kotikissojen BIS, best in show!

Sunnuntaina tuomarina oli valkovenäläinen Vladimir Isakov, myös uusi tuttavuus meille. Hän myös tykkäsi molemmista pojista ja setelit olivatkin lähes identtiset sanamuodoiltaan. Epulla oli paremmat jalat, mutta vastaavasti Emillä parempi profiili, muuten lähes sanasta sanaan samat arvostelut ja molemmille sertit. Tällä kertaa Eppua ei kutsuttu TP-valintaan, mutta Emi kyllä. Koska Ukko oli samaan aikaan omassa arvostelussaan, Epun henkilökunta kantoi Emin TP-valinnassa ja se olikin koettelemus. Valintaan otettiin 6 kissaa, josta tuomari yksi kerrallaan pudotti kissoja pois kunnes jäljellä oli vain Emi ja ocicat. Sitten mietittiin piiitkään, otettiin kissoja pöydälle ja taas mietittiin. Lähes kuusikiloinen, tasaisesti muriseva Emi kävi henkilökunnan haballe ja vihdoin tuli päätös: molemmat ovat super, mutta tällä kertaa ocicat paneeliin. Ja se olikin sitten BIS, joten ei huonolle hävinnyt Emir! Ukko oli sunnuntaina kotikissapoikien TP ja paneelissa kakkonen.

Koska Eppu sai yhdeksännen CAPS-sertinsä, tarkoitti se, että se sai ylimmän mahdollisen tittelin Supreme Premier, ensimmäisenä Iltavillin kissalan kissana ja myös ensimmäisenä mustasavumaupoikana Suomessa. Tätä juhlittiin kippaamalla pullo pinkkiä shampanjaa yhdessä Emin omistajan Petran kanssa sekä syömällä näyttelypaikan kahvion herkullinen jälkiruoka (lautasellinen jäätelöä, lättyjä, hedelmiä ja marjoja - 2 euroa). 


Tuomareiden setelitkin olivat poikkeuksellisen selviä, vain muutama hieman arvattava kohta. Perinteisesti lauantai vasemmalla ja sunnuntai oikealla.


Tyyppi: Impressive boy, very muscular / Solid body + muscular, ex legs
Pää: Well shaped, nice profile / Nice profile, need strong chin
Silmät: Lovely expression + colour / <3 SUPER shape + gooseberry
Korvat: Well set and sized / <3 Nice shape + placement
Turkki: Beautiful texture, lovely contrast, faint "ghostmarking" / Ex glossy + nice sheen, shows ex smoke
Häntä: In balance to the body, tiny kinked tip / Proportioned to the body
Kunto: EX / SUPER
Yleisvaikutelma: Very gentle! / Sweet temper <3
Arvosana: EX1 CAPS / CAPS

Reissu meni jälleen kaikin puolin hyvin, Eppu on mahtavan rentoa matkaseuraa. Vähän ehdittiin myös kaupungille ja plätkytykseenkin perjantai-iltana, Vanhaan Kaupunkiin syömään jne. Kotona oltiin sunnuntai-iltana rättiväsyneenä ja maanantai ja vähän tiistaikin meni vielä rauhoittuessa ja matkaväsymystä pois nukkuessa.

Nyt kun viimeiset sertit ja ylin titteli on saavutettu, on näytelmähommat tarkoitus jättää. Pirokissa Tampereella käymme vielä pokkaamassa kunniamaininnan, tosin jätämme sunnuntain väliin vaikka ilmoittauduttu onkin, sillä yksi päivä saa riittää ja sunnuntain tuomariksi olisi joka tapauksessa tullut sama Vladimir Isakov, jolla olimme Tallinnassakin sunnuntaina. Paikalla siis olemme lauantaina.

maanantai 22. elokuuta 2011

Super Supreme

No niin, Tallinnasta on kotiuduttu ja ihan vain nopeina kuulumisina sen verran että näytelmä meni putkeen ja Eppu palasi Suomeen Supreme Premierin tittelillä varustettuna.


Arvosaavustusta tietysti juhlittiin poksauttamalla pieni pullo kuohuvaa niinkuin näytelmissä tapana on.


Enemmin juhlitaan sitten kahden viikon päästä lauantaina Tampereella Pirokin näytelmässä, jossa käydään pokkaamassa kunniamaininta (Supremen arvon jälkeen ei sertejä enää tarjota vaan tulos on aina kunniamaininta). Tämä jääneekin sitten Epun viimeiseksi näytelmäksi eli me vetäydymme julkisuudesta ja pojat jatkavat molemmat "kotikissoina".

Iso kiitos kasvattajille Päiville & Samulle sekä "alkukodille" Elinalle & Pyrylle ihanasta köllinkäisestä, joka on ollut mainio matkakaveri ja aina ilo esittää tuomarille. Päiville myös superkiitos tuesta näytelmätaipaleella ja monesta monituisesta hauskasta matkaseurasta!

Tarkempi raportti reissusta kunhan tästä toetaan.

torstai 18. elokuuta 2011

Pariskunta

Aamiaisen jälkeen pojat siirtyivät parvekkeen sohvalle, köllivät ja torkkuivat pidellen toisiaan tassuista. <3


Pariskunta joutuu eroon toisistaan viikonlopun ajaksi kun henkilökunta matkaa Epun kanssa lahden yli etelään hakemaan viimeisiä ulkomaansertejä (toivottavasti!) ja Mauno jää kotiin isovanhempien hellään huomaan.

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Jättihöpinkäisen karu kohtalo

Täälläpäin asustaa voimakas populaatio jättihöpinkäisiä. Erityisesti nyt "syksymmällä" niitä on pyrkinyt sisäänkin, varsinkin kun täällä nukutaan tuuletusikkunat ja parvekkeen ovi auki.


Eräänäkin iltana henkilökunnan asettuessa nukkumaan alkoi ensin kuulua pieni läpätys, sitten ryminä ja kolina ja sen jälkeen maisk maisk kun Mauno pisteli poskeen höpinkäisen kaikkine jalkoineen. Hyvin näytti maistuvan. Tosin yleensä kuvio menee niinpäin että Mauno ketterämpänä saalistaa ja kun saalis on typertynyt, tulee Eppu ja maiskuttelee poskeensa. Sillä kertaa Mauno päätti käyttää saaliin hyödykseen ennenkuin Eppu ehti paikalle.

Ilmeisesti illalla tai yön aikana on jälleen tullut vieraita kun nojatuolin kyljestä löytyi jälleen yhden jättihöpinkäisen jäänteet.


Olisivatko jalat kutitelleet kurkkua kun kolme oli jätetty?

tiistai 16. elokuuta 2011

Liikkikset

Piti mennä oikein katsomaan missä pojat nukkuu kun ei näy eikä kuulu mitään.


Siellähän ne, sängyllä. Mamman liikkikset. Uni tuli kun henkilökunta lähtiessään juoksukiireellä postiin tiputti raksukipon eikä ehtinyt korjaamaan pitkin eteisen lattiaa levinneitä raksuja. Pojat olivat korjanneet kun henkilökunta palasi... Siivoojat.

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Kaapin valtias


Oi onnea ja iloa kun henkilökunta kaivaa jotain kaapista ja jättää ovet hetkeksi auki. Mauno käyttää kaikki mahdolliset tilaisuudet kiivetä tai loikata mahdollisimman korkealle, Eppu tyytyy alahyllyihin. Pehmoisiin pesiin voi vaikka nukahtaa.

perjantai 12. elokuuta 2011

Venyyyyy-tys


Mitä suotta käyttää arvokasta valveillaoloaikaa venyttelyyn, kun niskan voi venyttää myös nukkuessakin?

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Oma tila


Oman tiensä kulkija Mauno on huomannut, että joskus tarvitsee saada rauhaa muusta hulinasta. Oman pesän saa vaikka kaatamalla nojatuolin selkänojatyynyn ja kaivamalla kolon sen taakse.


Mauno on pojista ehdottomasti se joka kaipaa omaa rauhaa ja usein Mauno meneekin nukkumaan ihan itsekseen työhuoneen kaapin päälle tai makuuhuoneeseen sängylle. Eppu on enemmän henkilökunnan läheisyydessä, yleensä olohuoneessa lattiatyynyllä, lattialla tai Pastillissa, vaikkakin välillä pojat karkaavatkin yhdessä kaulailemaan makuuhuoneen sängylle.

Toisaalta ajoittain viileä Mauno on myös se Suurten Tunteiden Mies, eilenkin illalla nukkumaan mennessä henkilökunnan paita kastui rinnuksilta kun Maunon kuolasta, kun herra rrrakasti niiiiin paljon.

Niin se vaan on, Eppu on putkiaivoinen tyypillinen kastraattikolli ja Mauno sitten se tippaleipäaivo, jolla ihan varmasti on jossain piilossa kuningattaren värkit.

tiistai 9. elokuuta 2011

Parvekepäivystäjä


Aina ei jaksa mennä parvekkeelle asti vaan on mukavampaa jäädä päivystämään nojatuolista.


perjantai 5. elokuuta 2011

Mauno Silakka

Tällainenkin löytyi samasta muinaisjäännöskokoelmasta. Eppu ihmettelee, että mitä tuo silakannäköinen tyyppi touhuaa.


Mauno vaan ei osaa nukkua selällään ilman tukea.

tiistai 2. elokuuta 2011

Arkistojen aarteita

Henkilökunnan pikkukamerassa on matoja, joten piti kaivaa iso kamera esiin. Sinne näytti unohtuneen muutama kuva, joista tämä on ihan pakko jakaa, vaikka ei olekaan mikään teknisen valokuvauksen helmi.


Pojilla on vähän ahdasta. Tiedä sitten häntä kummalla loppujen lopuksi onkaan tukalampi olo.

maanantai 1. elokuuta 2011