Pihan löytöjä

Mauno pääsi taas muutama päivä sitten ulos. Meillähän ei ulkoilla säännöllisesti eikä usein, koska ulkoilun jälkeen Mauno muuttuu kotona rasittavaksi. Niin kivaa kuin ulkoilu olisikin, henkilökunta ei kestä sitä huutamista ja pahantekoa eikä siitä kierroksilla kulkemisesta taida Maunokaan nauttia. Ulkoilu on siis mahdollisimman epäsäännöllistä ja harvaa.

Viime reissulla pihalta löytyi epäilyttävä saavi naapuritalon pihalta. Sitä piti tietysti päästä tutkimaan, sillä Mauno on reipas ja innokas seikkailija, päinvastoin kuin paikallaan täristen kököttävä Eppu.



Saaks sinne kurkata?


Kurkkaan joka tapauksessa.


Henkilökunta piteli narusta kiinni, ettei Mauku sentään hypännyt saaviin, vaikka mieli varmaan tekikin.

Huomatkaa uudet valjaat, joissa on tukevampi kaulaosa kuin entisissä. Maunohan sai aina ulkoilun yhteydessä yskänkohtauksia, joiden henkilökunta epäili aiheutuvan valjaissa vetämisestä ja nykäisyistä. Epäily taisi osua oikeaan, sillä tukevampiin valjaisiin vaihto on lopettanut yskimiset kokonaan.

Kommentit

  1. Minkä merkkinen on tuo Maunon talutin? Näyttää hyvältä ja on varmaan kätevämpi tuollainen leveä nauha normaalin mustan nylonnarun sijasta.

    VastaaPoista
  2. Myös meillä Vilmalta harvennettiin ulkoiluja yhdessä vaiheessa paljon, kun sisälle tullessa meno meinasi yltyä mahdottomaksi. Uloshuuto oli jatkuvaa, ja Vilma vaikutti kaikkea muuta entä tyytyväiseltä. Tuohon aikaan ulkona käytiin ehkä kerran viikossa. Meillä asia ratkesi ainakin toistaiseksi sillä, että ollaan alettu käyttämään neitiä ulkona käytännössä joka ilta. Ulos Vilma toki olisi tulossa jokaisella oven avaamisella, mutta käyttäytyy taas Vilmamaisen mukavasti. Kerran viikossa siis oli liian vähän > huutoa ja turhautunutta käytöstä. Harvemmin tehdyt ulkoilut puolestaan tarkoitti rauhallista, ulos huutamatonta tyttöä. Mutta kun ulkoilua rakastavalta kissalta ei tahdottu onnen hetkiä jättää niin vähäisiksi, päädyttiin päivittäisiin valjasteluihin. Tuloksena tyytyväisen oloinen neiti.

    VastaaPoista
  3. Ruusu,
    valjaat on V.I.Petin, ostettu Urkin näyttelystä. Nettikaupasta saa ja useimmiten ovat näyttelyissäkin myymässä. Tuossa on tuo etuosa rintaa tukeva niin ei ota niin kaulaan. Ja talutin taas on normaali Flexi, mutta leveällä nauhalla, se on ostettu erikseen.

    Saana,
    Maunon kanssa on kokeiltu myös päivittäistä ulkoilua, ei ole sen parempi. Ollaan sitten päädytty tähän "harvoin ja epäsäännöllisesti" systeemiin.

    VastaaPoista
  4. Hienot valjaat, asiallisen oloiset! Voi kyllä olla että nyt tulee kauheasti huutoa, kun henkilökunta ei antanut hypätä sinne saaviin. Kyllä kunnon kissa menee ihan kaikkialle - ja miettii sitten myöhemmin, kannattiko mennä vai ei. Meillä vihoiteltiin (Cisu) tänään sitä, ettei päästy talon alle.Puoliksi kyllä pääsi - vietin sitten tovin kiskoen kissaa vatsasta takaisin ihmisten ilmoille. Kyllä Maunokin olisi voinut edes _käväistä_ saavissa.

    VastaaPoista
  5. Suunnilleen viikon tai parin välein tapahtuva, ulkoiluttajan arvioimalla "hyvällä säällä" ulkoilu on toiminut täällä. Talvella todennäköisesti emme ulkoile näinkään usein, mutta Unna on onneksi melko hiljainen ulospyytäjä ja lopettaa nopeasti, kun homma vaikuttaa tuloksettomalta.

    Pyytelyä myös esiintyy vähemmän, jos katti on saanut itse päättää edellisen ulkoilun keston. Aran kissan etuja ulkoilussa on, että jo satunnainen ohikulkija saattaa olla riittävän jännä, jotta pelkuriraukka karauttaa ovelle jonottamaan sisävuoroa. Seuraavaan kertaan mennessä moiset pikkukauhistukset ovat kuitenkin unohtuneet ja Unna reippailee jälleen innolla :)

    VastaaPoista
  6. Heh, jos Mauno saisi päättää ulkoilun keston, ei me tultaisi ikinä sisälle. Esimerkiksi puoltatoista tuntia on kokeiltu, ei mitään kiirettä... koskaan ei taida olla Mauno ovelle suunnannut vaan aina se pitää kantaa sisään.

    Ja kun se ulos "pyytäminen" ei jää pelkkään huutoon, joka sekin on ärsyttävää, vaan Mauno alkaa tehdä kaikkea mitä tietää kielletyksi, ärsyttää siis tahallaan. Repii pahvilaatikoita, kiipeilee kielletyissä paikoissa, tiputtelee tavaroita jne. Ja huutaa.

    VastaaPoista
  7. Niin arvelinkin, että Maunon kaltaisen aktiivisen ja ilmeisen voimakastahtoisen poitsun kanssa "pyytely" ei jää parin minuutin hentoon miukumiseen ovella.

    Samasta syystä minun oli kerrostaloon muuttaessani jätettävä Unnan "kummitätikissat" vanhempieni luo. Kissarouvat kun ovat tottuneet omakotitaloelämään ja jokapäiväiseen, tunteja kestävään juoksulangasteluun, eikä ollut toivoakaan, että tyytyisivät satunnaiseen ulkoiluun kerrostalon pihalla...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Törkeän hieno vessa

Ei sanoja.

Unisexiä vessatiloihin